Yksin odottavat

Noh, toivottavasti kaikilta nyt löytyisi se yksi terve möykky :P Toisaalta sitähän ei varmaan selvittäisi löytyykö yksi vai kaksi, joten ei olisi tietoinen ''tupla-abortista'' Melko huvittava sana toisaalta. Ja miehiä pitää ymmärtää kaikessa, ei tässä asiassa jaksa :P

Miä täs kävin suihkussa ja miun veljentyttö päätti sit ottaa päikkärit ! Pöh :D Oon kyl itekki hiton väsyny. Käytiin tänään heurekassa ja oltiin noin 3h liikentees (matkaankaan kun ei montaa minuuttia kulu) Jalkoja ja selkää juili niin pirusti. Väsytti, päätä alkoi särkeä ja huh. Mitähän muuta valittamista oli sen reissun jälkeen ! Aijoo ! Vitutti sen takia, että vitutti nuo kivut sun muu :DD Miten mä kestän puolta vuotta, jos samanlaisia oloja on aina kun jossain käy :D

Äijäkin tuossa muutaman kerran on soitellut, toivotellut hyvät jussit ja näin. Piti vaatia puhelun lopussa vielä anteeksipyyntö kännipuhelusta. Pah :D Hänen äitinsäkkin tuossa soitteli. Nyt on ostettu lisää vaatteita vauvalle (ja minä heittelen omiani jätesäkkiin, kun ei ne mene päälle :smiley-angry017) syöttötuoli ja ja.. Sellainen oven väliin laitettava keinu, en muista nimeä ? :D Hyvä, että on vuoden etukäteen tavaroita osteltu ! Minä kun mietin, että ruokapöytäkin voisi olla ihan kätevä ostos.. En ole aiemmin kokenut moiseen tarvetta, ku söisin kumminkin olohuoneen pöydällä ja tuohon suht isoon tyhjään tilaan oli tarkoitus ostaa tanssitanko
 
Huh, johan on teillä(kin) tilanteet - ei kyllä helppoa varmastikaan.
Meillä on tässä tilanne hieman selkeentynyt ja on saatu puhuttua. Vissiin lähdetään kokeilemaan yhdessä eloa - miehelle kun erittäin tärkeää kantaa vastuunsa ja saada osallistua toukan elämään alusta asti. Tämä yllätti minut täysin - voiko tämmösiä miehiä oikeesti olla? :)

Kuitenkin ensimmäiseen ultraan ja lekureille oon menossa yksin (tai no siis paras ystävä onneksi lähtee mukaan) ja muutenkin vielä tässä vaiheessa tuntuu että yksin tämän kanssa on.. Toivotaan että aika tekee tehtävänsä ja kaikki menee hyvin tältäkin saralta. Eniten tässä tällä hetkellä kuitenkin pelottaa, että onko kaikki tuolla pienellä hyvin. Onneksi jo ens perjantaina katsellaan sykkiikö pieni sydän. :Heartred

Missä vaiheessa teillä muilla on ultrat ja onko tukea lähdössä mukaan?
 
Kuulostaa hienolta ! Ja toivottavasti teillä elo sitten myös onnistuu ^_^ Meilläkin tosta yhteiselosta on puhuttu, mutta puhetta ja puhetta. Mihkää luota, ennen kuin oikeasti tapahtuu. :P Ja minä en ole löytänyt kuin yhden täydellisen miehen ja se on veljeni :Heartred Ihanampaa miestä saa hakea !

Itse mietin samaa, ja toisaalta houkuttelisi varhaisultra, mutta se raha kannattaa varmasti säästää ennemmin.. En kumminkaan liikoja murehdi. Ultra taisi olla 11pv ensi kuuta ja yksin olen näillä näkymin menossa. Isukki haluisi kyllä mukaan, mutta minusta tuntuu etten halua häntä mukaan.. Tästä kyllä tulee tappelu. Tilannetta hankaloittaa vähän se ettei kumpikaan meistä halua tapella mikä aiheuttaa aika paljon sitä, ettemme puhu asioista niin paljoa kuin pitäisi.
 
Noniih ! Tän hetken rojekti. Katson yhdellä rastalla muuttuukko pää vihreäksi vai whot, kun värjäilen :p Pitää tänne päivitellä, kun faceenkaan ei pysty :D

Musta rasta tuli, niinkuin pitikin ^_^

Siskon kanssa en näköjään pysty puhumaan puhelimessa ollenkaan, alkaa vaan vituttaa ja itkettää. Ei voi kaksi ihmistä olla näin erilaisia ! Kiva yrittää puhua, kun muutaman minuutin jälkeen jo vollotan :D
 
Muokattu viimeksi:
Jenni, synttäritkö sulla? :) onnea!! :)

Sent from my HUAWEI P6-U06 using Vau Foorumi mobile app
 
Jooh, kiitoksia :) Kauhee ikäkriisi :DD Kohta puolii lähtö porukoille ilmaisen ruoan ja siskon tekemien herkkujen perää :P + Koira saa juosta maalla vapaana :P
 
Synttärionnea Jenni! :)

Ei voi ku toivoo että tää tilanne tästä suttaantuu positiivisesti - tosin vaikee on mihinkään luottaa ennen ku näkee. Kokemus on sen opettanu et puhetta kyllä riittää tässä maailmassa, tekoja ei niinkään...
Toi ultra on kyllä niin pelastus omalle mentaalille, ei jotenkin mee jakeluun että oikeesti on raskaana :D Miä sain tuon "kylkiäisenä" näin varhaisesti, kun ei varmaa tietoa ole kestosta pillereiden takia..
Toivottavasti siulla Jenni on ollu mukava synttäripäivä ja hyviä herkkuja :)
 
Miun jättikokonen maha pitää kyllä huolen, että tämä on sitä todellisuutta :D Oon tääl innoissani ultrast sunkin puolesta :P

Ja oli joo ihan kivaa. Mitä nyt itkeskelin taas vähän joka asiasta, muttah.. :D Ei se vaarallista ole onneksi
 
Eihän tää oo totta :D Tuli kaveri käymää mitä ei oo ainakaan kuukautee nähny. Oli huppari pääl ja kysäsit sit, et huomasko mun mahasta mitää, ennen kuin kerroin raskaudesta. Kuulemma vähä pöhöttää, mut sillee et oisin ehk vaa syöny vähä reippaammin tms.
Jonkun parin tunnin pääst otin hupparin pois ja olin teetä keittämäs, ''Herranjumala, mitä helvettiä !!!'' Säikähin iha hemmetisti et mitä nyt on kerenny tapahtua. Nyt kuulemma näki vain mahan kunnolla :DD
 
Tänään sitten tehty päätös, ettei tulevan isän mielipiteitä ennää kuunnella.. En jaksa ressaa siitä, vaik lapsen puolest harmittaaki, ku en nyt tiiä tutustuuko miten isäänsä.
 
Siis onko tommosia miehiä oikeesti olemassa? Että eivät kanna vastuuta ja tekojensa seurauksia. Itse teen testin vasta huomenna. Jännittää! Itsellänikin vasta reilu kk suhde takana, mutta mies on mukana oli tilanne mikä tahansa! En ole hänelle kyllä epäilyksistäni puhunut, mutta tiedän että kantaa vastuunsa =)
 
Mutta olin 17vuotiaana myös raskaana. Lapsen isä silloin painosti aborttiin ja minähän en siihen suostunut. Vanhemmat "painosti" myös. Olin jo tavallaan menossa kaavintaan ja sitä ennen tehtiin ultra. Ultrassa todettiin tuulimunaksi ja täytyy sanoa, että hyvä niin. En joutunut itse tekemään päätöstä, eikä kukaan muukaan päättänyt sitä puolestani. Tai no.. joku suurempi voima päätti. Lapsen isän kanssa ollaan edelleen parhaita kavereita! =)
 
Mä odotan myös yksin. Tuleva isä kyllä on tavallaan innostunut olemaan mukana mutta ei taida ihan tajuta mitä kaikkee tää mahdollisesti tuo mukanaan. Elämäntilannekin on ehkä astetta monimutkaisempi. Mutta miks turhaan tehdä asioita helposti kun ne voi ihan samalla vaivalla tehdä vaikeesti :-D
 
Angel, miten kävi :O Ja hyvä jos olet isästä noin varma :) Ja joo, löytyyhän noita äijiä.. Niiden on niin helppo olla vaan olematta isä -_-

Itsekkin tosin näin luulin isästä, että olisi mukana, mutta asia nyt näköjään piilotellaan hänen sukulaisilta (äitiä ja enoa lukuunottamatta) hänen aikaisempi lapsensa ei saa tietää tulevansa isosiskoksi.. Toisaalta tekisi mieli kertoa hänen naisellensa mitä mies on touhunnut.. Tätä en siis kumminkaan tee. En tiedä kuvitteleeko isukki tosiaan minun suostuvan salaisänä olemiseen. Lasta saa toki tavata, saa nähdä vain miten tämän järjestän, toisaalta huomaan itsessäni myös aikamoista katkeruutta ja aina olen pahalla tuulella pitkään hänen soittojen jälkeen. Isän roolia hän ei ole saamassa, ehkä jonkun sedän tms. Ei mielestäni ole lapsellekkaan hyväksi, että tavallaan isä on, muttah.. Sitten taas toisaalta ei olekkaan. Huoh :sad001

Pitäisi jotenkin saada tähän oman päähän tolkkua mitä sen kanssa tekee, mutta vaikeaa vaikeaa kaikki. Mari, aika näyttää, jos isukki vaikka ymmärtäisi ja haluaisi ottaa vastuun :P
 
Siis kyllä mä jotenki luulen, että tommone juttu paljastuu ennen pitkää myös sille isäehdokkaan muijalle. Siis miten jopa miehen äiti ja enokin tietää, mutta ei se kihlattu(ko?). Miten se mies on mahtanu tuon sopan sitte keittää.. Että miten saa pidettyä salassa. Ilmeisesti ette missään ihan pikku kaupungissa asu =)

Meillä isukki oli ensin vähän shokissa. Kun kerroin että "tein tänään raskaustestin... ja siihen ilmestyi kaksi viivaa.." Oli sitten hetken hiljaa ja hengitteli, kunnes sai kysyttyä että "mitä se kaks viivaa sitte tarkottaa?" :D Mutta joo.. lähdettiin sitte tuon ilmoituksen jälkeen "treffeille" niinkuin alkuperäinen tarkoitus olikin. Ensin matkalla oli niin jännittynyt ilmapiiri, että en oikein tiedä mitä ajatella. Mutta kyllä se siellä minigolfradalla ja viimeistään ravintolassa jo rentoutui. Sanoi että "tuli vähän äkkiä", mutta mitäs tässä aikailemaan :D Molemmat haluaa lapsia ja molemmat haluaa niitä juuri toistensa kansa. Eli kyllä. Yhdessä onnellisesti odotamme =) Olis halunnut tulla ensimmäiseen neuvolaankin, mutta neuvolatädin mukaan siellä vaan "akat höpöttelee pari tuntia" että ei ehkä kannata :D Jos sitte ensimmäiseen ultraan =)
 
Mjoo, kyllä mäki uskoisin, että tää jossain vaihees paljastuu. Eri kaupungeis asutaan. Useampi hänenkin kavereista kyllä tietävät tästä. Hiljaisena ihmiset pitää myös pelko siitä, mitä tämä kihlattu itselleen saattaa tehdä.. Eikä olisi hälle ensimmäinen kerta -_- Tyhmähän se mies kieltämättä on. Ei halua sille muijalle pahaa, kait se on sitten parempi kun joku avautuu kännissä tms. Sille naiselle. Sehän se vasta mukava tapa olisi tietää. Ja heidän suhde muutenkin. Ääh. Molemmat ovat nähtävästi pettäneet yms. Muuta jännää. Harmi ettei oikein itse voi enää pestä käsiä koko sopasta. Isä ei kumminkaan ihan paska ole, että lapselta kieltäisin tutustumisen. Tälläiset ajattelut ainakin tällä hetkellä. Itsellä ultra ensi viikolla ja kieltäydyin isän seurasta siellä. Ei ole muutenkaan tässä mukana, ni hittoako mä sitä ultraan mukaan haluan. Tuleva sylikummi on mielestäni ennemmin oikeutettu siihen ^_^

Kiva kuulla, että mies otti sen noin hyvin ja teillä oli mukava päivä ja onnea !
 
Moikka, yksinodottajat.
Täällä hieman erilainen tarina, eli odotan yksin, mutta oikeastaan valitsinkin niin. Olen jo 38 vuotias ja parisuhteissa lasta ei ole kuulunut. Kun olen nyt muutaman vuoden ollut yksin ja ikä alkaa painaa ajattelin, että pakko tehdä lapsettomuusasialle jotain tai muuten kaduttaa.
Vaikka tämä on vapaaehtoista niin en usko että kovin paljon helpompaa. Tietenkin nuo ristiriitatilanteet isien kanssa puuttuvat.
Onko kuulolla muita yksin vapaaehtoisesti odottavia?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top