Joo kyllä mä nyt pikkuhiljaa oon alkanut antamaan mahdollisuutta myös ajatukselle sairaslomasta -tyyliin koko loppu raskauden ajaksi. Vauvan hyvinvointi on kuitenkin kaikkein tärkeintä ja pelottaa miten oma jaksaminen siihen vaikuttaa. Jatkuva stressi on tuskin koskaan hyväksi. Mutta onneksi tässä on vielä paripäivää ainakin aikaa pohtia ja miettiä -perjantaina kun tapaan lääkärin olisi ehkä hyvä, että itsellä olisi jo jotain selkeämpää mielikuvaa siitä mikä itsestä tuntuisi parhaalta..
Luulen että mun pitkäaikainen ystäväni syömishäiriö vaikuttaa asiaan myös aika paljon. Se kun on ollut se 'tuttu ja turvallinen' keino kestää ahdistusta ja masennusta lääkkeiden ohella. Nyt on pannassa lääkkeet sekä itsensä/kehon kurittaminen (ruualla, liikunnalla yms...) joten olen aika avuton tämän olotilan kanssa. Toki musiikki, jutteleminen, kuumassa suihkussa rentoutuminen yms auttavat vähän -ja näitä turvallisia keinoja koitan löytää kokoajan enemmän, sillä toiveissa olisi kyllä pystyä kestämään elämän kolhuja jatkossakin ilman turvautumista sairauteen tai lääkkeisiin!