Yksin odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Majtai
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos ♡ tekis kyllä niin mieli se ihminen haukkua kokonaan ja purkaa kaikki hyvät ja huonot asiat mutta ehkä sitte ku oon rauhottunu enkä pelkää että saan banneja siitä mitä saattais tulla :D mutta hyvä tietää ♡ on vaan niin sekava olo nyt mutta varmaan ihan normaalia.
 
Uskon sekavuuden ja ikävä kyllä se ei helpota ihan hetkeen, mutta ite luotan että kai se joskus tästä vielä helppaa :D
 
Kiitos paljon Bepant! :) enpäs ollut tuota Oulu-ryhmää huomannutkaan, joten kiitos siitäkin! :) huomenna voisin sinne neuvolaan soitella että tulenko aikaisemmin käymään vai riittääkö kun kahden viikon päästä on neuvolalääkäri.. mutta toivottavasti ne jonnekin sitten ohjaavat tai antavat edes vinkkiä mistä aloittaa kun tällä hetkellä olen niin kujalla kuin olla ja voi :(
 
Tännää sain soitettua neuvolaan ja huomenna käyn juttelemassa ja kävin samalla tässä Oulun tyttöjen talolla joka oli ihan äärettömän hyvä homma tähä tilanteeseen. Sai raivota ja huutaa ja haukkua ja itkee :D ja oli tosi ihania ohjaajia :) myös joku psykologi (?) Soittaa ensi viikolla.. ja huomenna kysyn noista perhekerhoista myös! Kiitos oikein paljon vinkeistä, ei pää toiminut ollenkaan ja oli ihan äärettömän iso apu ♡
 
Pakko purkaa. Vauva kohta kaksi viikkoa. Isämiehestä tai hänen suvustaan ei ole kuulunut mitään. Sen verran sain selville että isämies seurustelee yhden naisen kanssa jonka kanssa petti minua.
Suru, tämä suru on ihan kamalaa. Katson tytärtäni ja itken valmiiksi sitä ettei hän saa tutustua toiseen puoleen itsestään, saa toista ukkia ja mummia, tutustu setäänsä tai täteihinsä. En ymmärrä miten tuo pieni ihmistaimen voi olla niin arvoton heidän silmissään! Tuota viatonta lasta "tehtiin" rakkaudella ja odotettiin kuin kuuta nousevaa kahta viivaa testiin, yhdessä. Ongelmaa pahentaa se että raskauteni myötä myös oma suku on kadonnut lähettyviltä. He eivät ymmärtäneet miksi halusin lisää lapsia kun entisiäkin on jo " liikaa". Nyt olemme vain minä& lapset ja siskoni. Muuten olemme keskenään.

Päivääkään en silti vaihtaisi. Tuo pieni on valloittanut koko perheemme ♡

Olin ajatellut että olen käsitellyt nämä asiat jo raskausaikana. Olin ajatellut että tunteet ovat kuolleet. Nyt kun vauva tekee hassun ilmeen toivoisin vain että siinä olisi se isäkin vieressä katsomassa ja ihastelemassa saavutustaan :/
 
Voi Myy ❤ en oikein osaa sanoa tähän mitään lohduttavaa.
Miten olen ymmärtänyt niin mies satutti sua todella paljon ja useasti ja vaikka se kuinka paljon sattuukin niin eipä nyt ainakaan pääse sinua satuttamaan lisää uusilla asioilla saati pienokaista.
Toisaalta ymmärrän todella miten paljon sattuu olla ilman häntä, omassa tapauksessa isäehdokkaalla on myös toinen nainen tai enemmänkin. Ja silti toivon joka hetki että tuo tulisi järkiinsä ja haluisi olla mukana.
sulla varmasti tunteet voimakkaammat nähdessä lapsen eleitä kuin mulla jos satun jotain liikettä tuntemaan. Ja tässä vaiheessa jo ajattelen että tuntispa isäsikin tuon.

Oletko itse koittanu ottaa yhteyttä miehen perheeseen? Mähän pamahdin suoraan heidän oven taakseen kun mies ilmaisi ettei mitään asiaa hänelle tai perheelleen. Vaikka alkuun pitivät hulluna(koska mies oli omiaan kertonu) niin nyt jo kysyvät kuinka sujuu.
Tuota oman sukusi kohtelua en ymmärrä, kyse on omasta päätöksestäsi ja kun lapsi vielä oli toivottu ja odotettu niin mitään arvostelun aihetta ei saisi olla.

Mutta oikeasti aivan mahdottomasti voimia, kyllä kaikki menee ajallaan juuri niinkuin on parhaaksi ❤
 
Paljon jaksamisia Myy ♡ itse yritän ajatella niin, että vauvan on parempi olla ilman sitä isää (vaikka vauva onkin isän ansainnut) jos häntä ei kiinnosta ja on niin vaikeaa tutustua omaan lapseensa. Isähän ja isän suku (ja sinun suku) siinä menettää paljon, kun eivät halua tutustua siihen pieneen nyyttiin. Ehkä nämä "isät" vielä joskus tajuavat minkä virheen he tekivät, tai sitten ei. Mutta se ei ole sinun eikä vauvan vika ja te pärjäätte ilman näitä arvostelijoitakin.

Tuossakin taisi mennä kaikki ohi aiheen, mutta silti. Jaksamisia ❤
 
Oh my :O mä kysyin isämiestä mukaan rakenneultraan torstaina, mutten koskaan uskonut hänen suostuvan.
Ja olihan hän vastahakoinen ja pyysi perustelemaan miksi hänet haluan kun tiedän ettei hän halua lapsesta mitään kuulla. Niimpä perustelin et koska hän on mulle tärkeä ihminen ja koska jos hän ei halua lastaan koskaan tulevaisuudessa nähdä niin tulisi edes nyt. Ja tosiaan vastasi, että kai hän mun vuoksi voi tulla :O

Nyt vasta hämilläni oon!
 
Meillä ei isimies osallistunut ultraan. Miehelle ei aina lapsi ole lapsi vielä ennen synnytystä.. toisaalta taas hienoa että on valmis tulemaan sinun takiasi katsomaan. Kertoo kuitenkin arvostuksesta sinua kohtaan?
Tosin.. mistäpä minä näitä tiedän :D
 
Voih ei oo mulle tullut ilmotuksia täältä ryhmästä ollenkaan, vaikka tätä seuraankin! Noh täällä siis tilanne se, että edelleen yksin odotan vauvaa ja ens kuussa laskettu aika :joyful: Lapsen isä alunperin halusi kanssani lapsen, mutta kappas kummaa kun plussaa näytti testi niin auton perävalot vilahti:bored: no sitten kiinnostikin enemmän olla eksän kanssa yhdessä ja monta kuukautta oltiin ettei pidetty mitään yhteyttä. Nyt onkin sitten alkanut kiinnostamaan, mutta vain sillä ehdolla että olen hänen kanssaan yhdessä ja annan kaiken anteeksi. Valitettavasti olen jo hänestä ja hänen tekosistaan ja sanomisistaan yli päässyt, enkä halua tuollaista miestä takaisin elämääni ollenkaan..saa olla lapsen kanssa tekemisisisä jos haluaa, mutta ei kuulemma halua, eikä isyyttäkään siis tunnusteta olenkaan ja se käy mulle vallan mainiosti. Miehen sukulaiset tietävät vauvasta ja halukkaat saavatkin olla yhteydessä, mutta ketään en siihen ala pakottamaan. Tässä oli nätisti kerrottuna miksi olen yksin odottaja:hilarious:

Onneksi mulla on todella hyvä tukiverkosto olemassa ja vaikka ilman miestä nyt oelnkin, niin yksin en missään nimessä ole ollut! Kurjaa lapselle, että hänellä on isä joka ei osaa kantaa vastuutaan, mutta uskon että minun ja muun perheen ja läheisten rakkaus riittää auttamaan hyväksymään senkin :Heartpink Väärä isä, mutta oikea lapsi!
 
Hei ihanaa kirjotin tänne tosi pitkän viestin ja tämäpä ei julkaissut sitä ilmeisesti... ja nyt saa koko pitkän stoorin kirjottaa uusiks.
Koita tässä nyt sit enää muistella mitä kaikkea kirjotti.
 
En jotenkin jaksa enää uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Isämies kuitenkin asuu jo toisen naisen kanssa. Selkeästi tosiaan arvostaa minua edelleen ja punnitsee vaihtoehtojensa välillä. Luulen että suurin syy siihen miksei enää yhteen päädytä on tämä lapsi ja lasta en vaihda❤
Luulen että jos odotushuoneeseen asti hänet saa niin siellä tärisee, jonka jälkeen pitkät suostuttelut sisälle ja sieltä lähtee oksentamaan kesken tai viimeistään jälkeen...

Willa: Jotenkin ehkä hyvä, että hänestä oot yli päässyt. Jos kerran lapsen kanssa on tekemisissä jos saa sinut muttei muutoin kiinnosta, kuulostaa vähän kiristämiseltä eikä oo kovin hyvän isän merkki(tosin ihanku tuo omani ois)
Joko sua jännittää että la on jo ihan nurkan takana? Mua ainakin alko jo ihan sun puolesta :D
Onko miehen sukulaiset osoittanut jotain kiinnostusta jo vauvaa kohtaan?

Miten ootte tulevaisuudessa ajatellut toimia mikäli lapsen isä ei halua olla tekemisissä? Meinaan että esimerkiksi kerrotteko lapselle silti hänen isästään asioita? Tai jos alkaa kyselemään miksi isä ei oo täällä... kun ei lapselle vois sanoa sitä totuutta että isä ei ole täällä koska ei halua sua.
 
Eilen (vasta?) oli sitten tuo mies kertonut kaikille meidän erosta ja ei ollut hänen puolen sukunsa kauheasti ollut kiinnostunut tästä vauvasta.. Että tuskin tässä nyt hirveästi heidän puoleltaan mitään yhteyttä tullaan pitämään.. torstaina on nt-ultra ja kysyin mukaan. Ei kuulemma pysty lähtemään. Oli kuitenkin kysellyt että miten sitten ensi vuonna, kun vauva syntyy. Haluaisi kuitenkin sitä näköjään nähdä kun työt antaa periksi ja alusta asti sanoi, että työt ovat tärkeämpiä kuin oma lapsi. No onhan tässä nyt vielä puoli vuotta aikaa että voihan se mieli muuttua puoleen ja toiseen.. Ihan hyvä, että nyt näytti kuitenkin jonkinlaista kiinnostusta. Vielä perjantaihin asti joudun tuolla asumaan eksän luona, mutta ollaan onneksi voitu elää rauhassa ja kun ilmoitin perjantain muutosta, näytti olevan aika pettynyt. Itsehän se pihalle potki.. mutta eiköhän se tästä! Saapa molemmat aikaa ajatella asioita.
 
Kieltämättä alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään, milloin ja miten synnytys alkaa :p Miehen sisko haluaa ehdottomasti olla lapsen elämässä mukana, sekä miehellä jo ennestään olevat lapset. Miehen äidistä en ole kuullut mitään, mutta isä ja isovanhemmat haluaisivat olla tekemisissä edes jollain tavalla ja se riittää. Aika näyttää miten asiat sit hoidetaan ja kuka oikeasti on yhteyksissä ja kuka ei. Aion ihan rehellisesti kertoa lapselle hänen isästään, kuitenkaan isää haukkumatta millään tavalla. Saa lapsi sitten isompana itse muodostaa oman mielipiteensä asiaan, tietenkään en sano ettei isä häntä halua, koska alunperin hänhän kuitenkin lapsen halusi. Olen käynyt pikkulasten psykologin kanssa juttelemassa asiasta ja todella hyviä neuvoja ja vinkkejä sieltä olen saanut. Ihan en tämmöseks riitelyks ollut ajatellut esikoisen odottamista, mutta näillä mennään nyt! Olen alkanut löytää hyviäkin puolia tästä yksinolosta, ei tarvii muitten sotkuja siivota :grin hyvin me kaikki tullaan yksinämme pärjäämään vauvojen kanssa :Heartred
 
Takaisin
Top