Yksin odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Majtai
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Alkanu vähän pelottaa se yksin lapsen kanssa oleminen. Vasta nyt on alkanu kunnolla miettii mistä kaikesta sitä oikeesti pitääkin selvitä yksin. Siskot ja äiti yrittää saada mut tajuumaan etten oo yksin ja auttavat paljon, mut silti pelottaa. Kyllä mä siitä selviän, mutta ei se varmastikkaan tule olemaan helppoa.

Muuten kuuluu hyvää :) Lonkka tuntuu hajoavan välillä kymmeniks palasiks, mutta eipä tässä oikein muita propleemia ole ollut. Kaikki hankinnat vauvalle on tehty, joten niitä ei tartte enää miettiä :D
 
Laskettu aika muutoman päivän päästä. Päässä pyörii ajatuksia vähän liikaakin. Lapsen isästä ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen. Ei toisaalta yllätä, mutta toisaalta taas on hieman pettynyt olo. Kai sitä toivoisi kuitenkin jonkinlaista mielenkiintoa.. Olen pohtinut kastajaisia ja sitä pyydänkö hänet sinne? Isyydentunnusta myös olen miettinyt.. On tosin huudellut ympäri kyliä että tämä ei ole hänen lapsensa vaan ex mieheni ;) Eli ilmeisesti yrittää siirtää vastuun muualle?

Kaikesta huolimatta välillä suru hiipii vieläkin olkapäälle ja muistuttaa olemassa olostaan. Pientä lastani tulen rakastamaan koko sydämestäni ja suojelemaan häntä kaikelta pahalta ♡ Tarpeen vaatiessa myös isältään.

Toivon että ajatukset selkiytyy kunhan vaavi päättää poistua yksiöstään. Sitä odotellessa :D
 
SanniMariia: joo muakin alkaa pelottamaan taas vaihteeksi, menee vähän tällästä vuoristorataa. Välillä kova luottamus itteeni ja tulevaisuuteen ja välillä aivan päinvastoin. Mutta uskon että tosiaan sulla kuin mullakin on se äiti ja sisarukset ne maailman paras tuki ❤ mä vielä odotan ens kuun rakenneultraa, kunnes päästän itteni valloilleen noissa hankinnoissa.

Myy: oooh! Tsemppiä synnytykseen kun sen aika koittaa ❤ kuulostaa aika lapselliselle tuo kieltely, mä olen sentään kuullut jo juttua että oma ehdokas on sittenkin jo kavereillekkin asiasta maininnut - jokasen vastaus tosin on ollutkin "lupaa ettet perusta mitään perhettä Kaarinan kanssa"
Anna vaan sen surun tulla, ei se kieltämällä ohi mene. Ne surut unohtuu sen oman nyytin kanssa sitten kun huomaat että teidän voi olla parempi kaksin ellei isäehdokas päätä muuttua vastuuntuntoiseksi tässä muutamassa päivässä tai löydät rinnalle paremman :)

Bebant: ompas tilanne :o ei haluisi kuulla murheita mutta muutoin voisi osallistua? Kyllä siihen osallistumiseen kuuluu ne surut ja murheetkin. Mä ainakin suunnittelen asioita jo ajatellen että olen yksin, vaikka isäehdokkaan kanssa ollaan edellisen maailmanloppu riidan ja pitkän välirikon jälkeen taas puheväleissä. En vaan enää pysty luottamaan mihinkään perhearkeen hänen kanssaan, edes ilman lasta parisuhteeseenkaan. En itsekkään ole saanut kuolletettua tunteitani ja ymmärrän täysin mitä käyt läpi.

Mulla löydettiin 5cm hematooma. Verta on tullut nyt nelisen viikkoa putkeen ja pari viikkoa sitä ennen ja hän kyselee kuulumisia kokoajan. Sekä kysyy tahdonko hänet lääkäriin mukaa tueksi. Samalla siitä saa onnentunnetta mutta hieman myös ahdistusta. Tiedän kuitenkin hänen tekevän sen koska välittää musta mutta lapsi ei häntä voisi yhtään kiinnostaa.

Tsemppiä vielä ihan yleisestikkin kaikille, kyllä me selvitään :)
 
Kylhän ilmanen ruoka aina kelpaa! Paha vaan kun jos onkin tosi hauskaa ja sit pitää palata karuun todellisuuteen ettei me olla enää mitään :/
 
No meillä oli kivaa! Käytiin morrisonissa syömässä ja sit käveltiin pitkin aurajoen vartta. Kaikki oli aivan samallaista kun sillon ku yhessä oltiin ❤eikä me vauva-asioista kunnolla puhuttu vaan tarkoitus selkeesti oli mun piristäminen... Kyllä parin kerran heitettiin vauvavitsiä, muttei sen kummempaa.
Pakko myöntää et oon mä kyllä kaivannut tota.
Ja vielä lisäyksenä pakko myöntää että tämän takia varmaan saan taas pian hajota pieniin palasiin uudestaan, vasta kun alkaa edellisiä edes vähän saada liimattua yhteen
 
Muokattu viimeksi:
Kävispä! Kyllä se vaatis aikamoista luottamuksen uudelleen rakentamista, mutta kyl nää tunteet sitä tahtois.
 
Toivon toki että kaikki menisi upeasti ja teistä tulisi perhe. Kuitenkin toivon sinun kannalta että olet varovainen ♡ Kokemuksesta pilvilinnoista räsähtää nopeasti alas ja kaikkien tunteiden uudelleen ja uudelleen käsittely ei ole kamalan mukavaa hormoonihuuruissa.

Täällä pärähti täydet 40 viikkoa. Mitään oireita synnytykseen viittaavista ei ole.. No kaipa tyttö tulee kun on tullakseen
 
ei kannata todellakaan. Helpottaa sun elämää tulevaisuudessa. Pidät yksinhuoltajuuden ja isä voi olla mukana mutta ei voi vaikeuttaa asioita. nim. kokemusta on.
 
Takaisin
Top