Yksin odottajat
- Ketjun aloittaja Majtai
- Aloituspäivämäärä
Joo, aika jäätävä oli fiilis ja järkytys kun valkeni "isän" kanta asiaan ja ettei se muuttunut, kun edes alkoi uskomaan, että oikeasti olen raskaana. Asiastahan ei tarvitse edes keskustella puhelimessa, saati sit nähdä....
Sikäli oon onnellisessa asemassa, et sain samantien muutamat ystävät mukaan odotukseen ja ovat olleet halukkaita tukemaan ja olemaan täysillä mukana raskaudessa!!
Sen sortin supermammoja, et harva parisuhteessa odottava kyl moista tukea puolisoltaan saa =D Omasta halusta ovat halukkaita tulemaan mukaan kaikkiin höpötyksiin synnytys mukaan lukien 
Aiemmasta suhteesta mulla on kaksi vanhempaa lasta, joten yksinhuoltajuus ja vastuunkantaminen lähinnä yksinään ei uutena tule....
"Isä" tai lähinnä siittäjä teki kyllä kantansa selväks, joten sen suhteen ei kannata ruveta toiveita turhaan elättelemään! Jos haluaa jossain vaiheessa olla mukana tai edes kiinnostaa kuulumiset, lapsen vointi tms niin voi itse ottaa yhteyttä.... Tiedätte varmaan ettei todellakaan niitä helpoimpia päätöksiä, mut ei taida olla vaihtoehtojakaan....
On tää alku kyl ollu melkosta! Kaikki on unohtunu aiemmista raskauksista, kaikki tullu niin nopeesti aivan puskista, alkuraskauden normipelot ja mielialan vaihtelut!
Eilen itkin itteni uneen ja tänään vuorostaan kaikki on niiin ihanaa 
Sikäli oon onnellisessa asemassa, et sain samantien muutamat ystävät mukaan odotukseen ja ovat olleet halukkaita tukemaan ja olemaan täysillä mukana raskaudessa!!
Sen sortin supermammoja, et harva parisuhteessa odottava kyl moista tukea puolisoltaan saa =D Omasta halusta ovat halukkaita tulemaan mukaan kaikkiin höpötyksiin synnytys mukaan lukien Aiemmasta suhteesta mulla on kaksi vanhempaa lasta, joten yksinhuoltajuus ja vastuunkantaminen lähinnä yksinään ei uutena tule....
"Isä" tai lähinnä siittäjä teki kyllä kantansa selväks, joten sen suhteen ei kannata ruveta toiveita turhaan elättelemään! Jos haluaa jossain vaiheessa olla mukana tai edes kiinnostaa kuulumiset, lapsen vointi tms niin voi itse ottaa yhteyttä.... Tiedätte varmaan ettei todellakaan niitä helpoimpia päätöksiä, mut ei taida olla vaihtoehtojakaan....
On tää alku kyl ollu melkosta! Kaikki on unohtunu aiemmista raskauksista, kaikki tullu niin nopeesti aivan puskista, alkuraskauden normipelot ja mielialan vaihtelut!
Eilen itkin itteni uneen ja tänään vuorostaan kaikki on niiin ihanaa 
Samaa oon aatellu, et miten teillä muilla menee? :) toivottavasti joku muukin linjoilla vielä.
Meilläkin poika kasvaa jotenkin niin kovaa, että unohdan hänen olevan vasta 2kk. Meillä meni kaikki välit ton pojan isän kanssa tässä syntymän jälkeen hiljalleen jäihin. Ei itse halua tavata lasta ja nyt olen niin vihoissani etten hevillä antaiskaan vaikka tahtoisi.
Mutta oon todennut, että mihis niitä miehiä ees tarvii lapsen kasvattamisessa :D meidän elämä ainakin on ihan huippua kaksisteenkin.
Meilläkin poika kasvaa jotenkin niin kovaa, että unohdan hänen olevan vasta 2kk. Meillä meni kaikki välit ton pojan isän kanssa tässä syntymän jälkeen hiljalleen jäihin. Ei itse halua tavata lasta ja nyt olen niin vihoissani etten hevillä antaiskaan vaikka tahtoisi.
Mutta oon todennut, että mihis niitä miehiä ees tarvii lapsen kasvattamisessa :D meidän elämä ainakin on ihan huippua kaksisteenkin.