Yksin odottajat

Majtai

Majtai

Vauhtiin päässyt keskustelija
Löytyykö muita, jotka odottavat vauvaa yksin?

Voidaan jutella yksinolosta ja odottamisesta täällä, tuntemuksista, tukiverkostoista...
Existä... Niitä saa vaikka haukkua jos siltä tuntuu :)

Mulle on tulossa kolmas lapsi, mutta odotan ensikertaa yksin. Mies ei halua olla missään tekemisissä, joten kyseessä ei tule olemaan mitään yhteiskasvatusta eri tahoilla.

Vaikka olen ollut aikanaan jonkun aikaa kahden pienen lapsen yh, tämä odottaminen ja vauvan saanti yksin on mulle aivan vieras juttu, ja kaipaan juttuseuraa ihmisistä, jotka tietävät miltä tää kaikki tuntuu. Lähipiirissäni ei ole ainuttakaan sellaista (vain yhdellä kaverilla on edes lapsia).
 
Täällä odotetaan kanssa yksin. Ensimmäistä. Tosin hyvin alussa ollaan 7.viikolla.
Olisi kiva löytää rupattelu kavereita, jakamaan fiiliksiä ja muutenkin keskustelua kaikesta mikä nyt sattuu mieleen juolahtamaan.
 
Heippa! Vähän on voimat karisseet pahoinvoinnin myötä. Mutta kaipa tämä pian helpottuu. Tukiverkostoa yritän kovasti uudella paikkakunnalla rakentaa. Tällä hetkellä hyvin yksin kaiken kanssa. Onko vinkkejä pk-seudulta löytyvistä yh-äiti "kerhoista"?
Tuleva mietityttää kovin kuinka sitä sitten jaksaa yksin, varsinkin alku vaiheen. (Lapsen isä ei ole mitenkään kuvioissa mukana.)
 
Unsavoury, onko kyseessä esikoinen?
Enpä tiedä miten päin sitä itse olisi, jos ero tulisi tuossa vaiheessa raskautta ja toinen rupeaisi siinä sitten loppumetreillä öhkimään että viittiskö sitä nyt sitten kuitenkaan vai ei :meh:

Mä nyt oon tienny jo plussatessani, että yksin mennään.

Lunora, mä en ainakaan tiedä pk-seudusta mitään, asun itse tässä radan varressa kehä kolmosen pohjoispuolella :D Enkä kyllä tiedä niistä täälläkään, oon melko erakoituva luonne noin niinku IRL, tällain kirjotellen on mulle ihan helppo jutella vieraiden kanssa, tapaaminen vois olla vähän turhan jännää.
Sulla ei siis vissiin oon sukua tai kavereita siellä samalla paikkakunnalla?

Harmi ettei jo olemassaolevat tutut ja kaverit oo samassa tilanteessa...
 
Lunora sanoi:
Heippa! Vähän on voimat karisseet pahoinvoinnin myötä. Mutta kaipa tämä pian helpottuu. Tukiverkostoa yritän kovasti uudella paikkakunnalla rakentaa. Tällä hetkellä hyvin yksin kaiken kanssa. Onko vinkkejä pk-seudulta löytyvistä yh-äiti "kerhoista"?
Tuleva mietityttää kovin kuinka sitä sitten jaksaa yksin, varsinkin alku vaiheen. (Lapsen isä ei ole mitenkään kuvioissa mukana.)
Click to expand...

Mainitse neuvolassa asiasta että oot ilman tukiverkostoa. Sitä kautta mulle ainakin yrittivät tarjota jo valmiiksi apuja. Jos siis haluat että joku vieras tulee auttelemaan vauva arjessa. Minuu itteeni vierasti ajatus ja ympärillä pyörii vähän turhan innokkaat isovanhemmat plus ystävät, niin toistaiseksi en näe tarvetta muulle avulle. :)
 
Mulla oli eilen kauheen paha mieli taas, kun mietin tota isä-asiaa. Välillä iskee alakulo, vaikka useimmiten kohautan vaan olkiani ja totean, että enpä voi asialle mitään.
Yritin sitten viestillä tavoittaa sitä siementäjänretaletta, vedota johonkin ihmisyyteen, järkeen ja vastuuntuntoisuuteen. Lapsella on oikeus isään.
Toisaalta sittemmin tulin ajatelleeksi, kuinka hankalaa mun ois henkisesti olla, jos se tyyppi pyöris tässä kun en ole vielä päässyt yli meidän erosta. Mutta kyllä varmaan siihen mennessä olisin, kun vauva syntyy...
Jos musta vaan ois kiinni, tykkäisin jos mun ei tarttis ikinä enää nähdä sitä ihmistä. Mutta tässä nyt ei ole kyse vain musta. Haluaisin, että lapsi saisi edes tuntea isänsä, vaikka se ei sillä tavalla osallistuisikaan lapsen hoitoon tai kasvatukseen.

Unsavoury sanoi:
Ainiin Majtai, oletko kuinka pitkällä? :)
Click to expand...

Yhdeksän viikkoa tänään :)
 
Viestiä laitoin mutta vastausta en saanut. En tiedä haluanko enää ilmoitella sille mitään kun ei kerran kiinnosta. Ja samasta syystä taidan pitää hänet loitolla lapsestani jos joskus tulee katumapäälle. Joko on kuvioissa nyt tai sit ei ollenkaan - sitä en halua että ilmestyy joskus lapsen elämään ja tekee jotain mikä satuttaa lasta. Nyt ainakaan lapsi ei joudu kokemaan hylkäämistä kun ei isästään mitään tiedäkään.

Onnittelut tyttärestä! :Heartred

Mä tulen varmasti vinkumaan koko viimeisen kolmanneksen. En mä oo niitä naisia jotka hehkuu odotuksen onnea. Hemmetin raskastahan se on varsinkin loppua kohden. Tuskallinen olo, kiristävä maha, vauva painaa sisuskaluja ja kipuja riittää... yhh.

Eka oli helpompi kuin toinen. Tokalla kertaa mikään ei auttanut alun pahoinvointiin vaan oksensin rajusti useasti päivässä 5 viikkoa. Nyt on taas ollut helpompi alku.
Tokalla kertaa oli myös aivan jumalattomat iskias-, liitos- ja selkäkivut, sekä kärsin kovasta huimauksesta, jonka vuoksi en uskaltanut enää edes lähikauppaan lähteä.

Vähän jännittää, kuinka selviän koko raskausajan yksin jos tulee kovia kipuja tai huimausta.
Ja kuka leikkaa mun varpaankynnet?! Oon luonnostani jo niin kankea etten meinaa ylettää varpaisiini nytkään :'D
 
Lisäksi mun pitää keksiä kuka vois auttaa mua heti vauvan syntymän jälkeen kun itse vielä toivun leikkauksesta, enkä saa nostaa mitään muuta kuin vauvaa...
 
Ymmärrän niin ton että joko on kuvioissa nyt tai ei ollenkaan. Ois ihan törkeen väärin ilmestyä paikalle vasta esim parin vuoden päästä. pitäis kantaa vastuunsa alusta alkaen, ja mun mielestä olla jollainlailla mukana myös raskausaikana.
Mutta mitä oon seuraillut lähipiiriä yms, niin näköjään miehillä on oikeus tehä mitä vaan ja sitä ei edes katsota niin pahalla. :mad:
 
Majtai sanoi:
Viestiä laitoin mutta vastausta en saanut. En tiedä haluanko enää ilmoitella sille mitään kun ei kerran kiinnosta. Ja samasta syystä taidan pitää hänet loitolla lapsestani jos joskus tulee katumapäälle. Joko on kuvioissa nyt tai sit ei ollenkaan - sitä en halua että ilmestyy joskus lapsen elämään ja tekee jotain mikä satuttaa lasta. Nyt ainakaan lapsi ei joudu kokemaan hylkäämistä kun ei isästään mitään tiedäkään.
Click to expand...

Minun on ihan pakko tähän sanoa sen verran että isällä on oikeus nähdä lastaan mutta ei velvollisuutta. Toisinsanoen mies voi halutessaan käydä kerran kaksi ja pitää vaikka kolme vuotta taukoa tapaamisissa ja ilmestyä taas. Puhun nyt kokemuksesta. Oikeuskin on tämän asian katsonut läpi ja todennut että isällä on oikeutensa vaikka ei tapaamisia olisikaan usein tai säännöllisesti.
 
myy2016 sanoi:
Minun on ihan pakko tähän sanoa sen verran että isällä on oikeus nähdä lastaan mutta ei velvollisuutta. Toisinsanoen mies voi halutessaan käydä kerran kaksi ja pitää vaikka kolme vuotta taukoa tapaamisissa ja ilmestyä taas. Puhun nyt kokemuksesta. Oikeuskin on tämän asian katsonut läpi ja todennut että isällä on oikeutensa vaikka ei tapaamisia olisikaan usein tai säännöllisesti.
Click to expand...

Sinänsä ei väliä, kun ei herraa voisi vähempää kiinnostaa, mutta lähtökohtaisesti näissä jutuissa lähdetään lapsen oikeudesta isään, ei toisin päin.

Kun tää lapsi syntyy, joudun metsästään poliisien kanssa äijän kiinni isyydentunnustamista varten, vaikken mä tule siltä koskaan elatusta saamaan vaan kelasta. Lapsen oikeus isään.
Huoltajuus tulee mulle ja minkäännäköistä tapaamisoikeutta ei tulla kirjaamaan isälle. Vrt. "Isän oikeus lapseen" (missään lafkassa ei lähdetä sillä liikkeelle). Isällä ei siis tule olemaan oikeutta nähdä lastaan jos minä, huoltaja, en suostu siihen.

Minäkin puhun kokemuksesta, on tullut nää kiemurat melko selkeiksi viime vuosina. Se on paskempi nakki, jos isällä on huoltajuus ja/tai tapaamisoikeus, mutta ei vaan ilmesty paikalle (sekin on koettu), mut tää tilannehan on nyt eri.

Sikäli kun se sekopää yhtäkkiä jossain vaiheessa keksisi, että haluaisi tapaamisoikeuden, joutuisi se hakemaan sitä oikeusteitse, ja siinä on kyllä alkujaan jo lapsensa hylännyt Herra koditon-velkainen-väkivaltainen-piripää melko heikoilla.
 
Muokattu viimeksi:
Unsavoury sanoi:
Eikö sulla oo ketään sukulaisia/muita läheisiä jotka pystys auttelemaan? :sad001
Click to expand...
Onhan mulla täällä tukiverkosto, mut olin ajatellut vaan kauemmas tulevaisuuteen, että on kiva kun äiti joskus ottaa lapsen hoitoon jne.
Mut se aika suoraan leikkauksesta, ei mulla sellaisia ihmisiä ole, jotka vois tulla mun kanssa asumaan jos olen kovin kipeä jolloin liikkuminen hankalaa ja auttaa vauvan ja kodin ja ruokaostosten ja neuvolakäyntien ja minkä tahansa kanssa.
Toisin sanoen, tulee olemaan hippusen rankempi alku, kuin silloin, kun mulla oli lapsen isä apuna.
 
Takaisin
Top