Yksin odottajat

Niin samaa mieltä olen kyllä! Itse olisin miehen isänä antanut sille selkäsaunan ja sanonut että opettele poika käyttäytymään ja kantamaan vastuusi :hilarious: (mies on jo yli kolmekymppinen kuitenkin!) ymmärrän että heillekin varmaan erikoinen tilanne, eivätkä oikein vielä tiedä kuinka suhtautua, kun en tiedä itsekkään.
 
Mulla tilanne on 50/50 osa haluaa olla suvusta yhteyksissä ja osa ei. Mies noudattaa täysin isänsä jalanjälkiä, että hänen isänsä on jättänyt hänet äidin kanssa yksin odotusaikana jopa noin saman ikäsinä(nyt 27v.)... onks se perk*le periytyvää? Siinä se syy et miks alkaa pelottaa jos poika olis tulossa. Minä varmaan antaisin sen selkäsaunan jos oma poika käyttäytyis noin.
 
Ei isää tarvitse ottaa mukaan.. Lastensuojelu yleensä kuuntelee Isääkin mutta perheohjaaja ei käsittääkseni kuuluu ls piiriin? Ei mulla ole ollut mitään perheohjaajan käyntiä?
 
Yks elämän suurimmista virheistä tais olla pyytää se isämies sinne ultraan mukaan..
Hän lähti tosiaan kesken pois ja tosi tympeänä ei sanonut muuta kuin, että tahtoo mennä kotiin nyt yksin. Eikä sen jälkeen ole mitään kuulunut. Ja jostain syystä tuntuu et mun kuuluisi nyt anteeks häneltä pyydellä kaikkea, vaikka hän käyttäytyi kuin pikkukakara...
Reissu oli muutoinki ihan hirveä, ei saatu sukupuolta selville, eikä mitään tietoja sisukaluista "kun olet niin lihava niin ei saada mitään mittoja" eli sydän löi reippaasti ja pituudeltaan vastasi viikkoja, mutta tarkemmat mitat jäi kaikki ottamatta.
Nämä molemmat lääkäri ja isämies yhdistettynä teki tästä päivästä ihan yhtä kuraa...
 
Joo, uusi aika on 27. Päivä mutta ei kyllä tee tippaakaan mieli ton kohtelun jälkeen mennä sinne. Otti myös alakautta, mutta lähinnä vain kontrolloidakseen hematoomaa että mitä sille on tässä kuukaudessa tapahtunut. Eikä siis alakautta vilaissut vauvaa kuin ohimennen
 
Oliko sulla aiempia lapsia? Vai sekotanko johki toisee...
Tosin ei ollu siskollakaan kun kysyin. En tiedä sitten. Käy kuulemma keskustelua jonkun voimavaralomakkeen pohjalta. Olis sitä pitänyt käydä jo neuvolassakin mutta eipä oo muka keretty käymään.
Tuli vain tunne että jonkin sortin arviointitapahtumahan tässä on kyseessä.

Juu oli. Yhdelläkään lapsista ei ole tarvinnut tuollaista. Joku arviointi ilmeisesti?
 
Gagezzz. Mä luulen että nyt isämieheen iskostui että kannat vauvaa. Teidän yhteistä. Paineet kävi liian suureksi ja juoksi kirjaimellisesti karkuun...

Pyllystä kummankin toiminta joka tapauksessa. Itse varmaan tekisin tuollaisesta kätilöstä valituksen!
 
Jaahas... isämiehen tunnelmat ultran jälkeen olivat niinkin katossa että palautti kotiavaimensa vanhemmilleen että voivat antaa sen mulle kun hänelle ei sellaiseen petturiperheeseen enää ole asiaa. Kuulemma hänen äitinsä on niin innoissaan että pääsee mummiksi niin voin sitten heidän kanssaan leikkiä perhettä.
Minulle sanoi että se tunne oli ultrassa niin kamala ja täynnä vihaa ettei halua koskaan enää tavata...
Nyt en tajua enää omaa mieltäni. Oon ollut tosi maissa nyt pari päivää näiden uutisten jälkeen, mutta en niin paljon sen takia mitä itse oletin.
Tällä hetkellä syytän itseäni maailman p*skimmaksi ihmiseksi kun pilasin hänen elämänsä ja aivan hirviöksi ellen hänen vanhemmilleen ilmoita että pitäisivät ennemmin poikansa elämässään kuin lapsenlapsensa. Noiden jälkeen vasta itken miten en haluaisi ilman isämiestä lasta kasvattaa.
 
Toi äitipuoli asia on kans askarruttanut, kun mä en kestä ajatustakaan että jos hän tulevaisuudessa tahtois lasta tavata ja sillä olis nainen, luultavasti tapaaminenkin ois naisen "pakottama" :eek: siitä kaikki sit varotteleekin että älä anna sen tunnustaa isyyttä niin sillä ei oo oikeuksia.
Hän myös alkanut nyt tarkkailemaan nettikäyttäytymistäni, että saas nähä kuuleeko näistäkin kirjoituksista jotain mutinaa.

Meidän asiat on bebant kyllä niin päinvastoin, kun mä taas oisin edelleen kiinnostava ilman vauvaa. Niin oon jotenkin hämilläni että sun kohalla mies tahtois tavata vauvaa :O oon jo hyvin saanu päähäni et kaikki miehet on lastenvihaajia
 
Takaisin
Top