Viimeinen kolmannes
- Ketjun aloittaja ginessa
- Aloituspäivämäärä
Sme
Puuhakas puhuja
miu osanottoni ja paljon voimia...
Itse kun jouduin lopettamaan viime joulukuussa oman lemmikin niin oli lohdutuksena että mulle on tulossa oma uusi vauva...Mutta sulla nyt on vähän eri asia kun on niin lyhyt aika oman vaavin tuloon...Yritä jaksaa ja levätä ja olla stressaamatta...
Itse kun jouduin lopettamaan viime joulukuussa oman lemmikin niin oli lohdutuksena että mulle on tulossa oma uusi vauva...Mutta sulla nyt on vähän eri asia kun on niin lyhyt aika oman vaavin tuloon...Yritä jaksaa ja levätä ja olla stressaamatta...
Eemi03
Kommentoinnin ninja
osanottoni Miu[:(]. Tuli tirautetua muutama kyynel sun koissulle. Koitahan jaksaa. Toisaalta kohta saat muuta ajateltavaa ku vauva pukkaa maailmaan.
Meillä mies jää nyt isyyslomalle ku ei heti ekasta viikosta saanu töistä jäädä. Ja sit ku ei sitä lattian valuakaan ole saatu tällä hetkellä vasta 18.8 niin ei raksallakaan voi mitää tehä, nii se on oikeesti kotona[:D]. Joutuu ihan oikeelle lomalle vähähksi aikaa. Mä en pistä ollenkaan pahakseni. Ja saa Sekin olla vauvan kanssa.
Se olis huomenna eräpäivä aikas monella. Niinkuin mullakin[:D], tai siis vauvalla. aikas tuoretta on tavara vielä[:D]. Mut edelleen ihmettelen kui harvat on synnyttäny tähän mennessä. Eiköhän se ala täs tapahtumaan ku elokuun puolelle päästään.
Mä lähen nyt rauhassa käymään kaupassa ja taidan vetästä gollegen päälle että ei tartte tissejään palelluttaa siellä kylmähyllyillä.
Edelleen voimia Miulle. Mä tiedän kui rankkaa tuo on. Koita kestää. Suru pitää kuitenkin surra pois, muuten se jää kalvamaan sydäntä. Mutta kohta on jäljellä hyvät muistot. Niitä ei kukaan vie sulta pois.
Meillä mies jää nyt isyyslomalle ku ei heti ekasta viikosta saanu töistä jäädä. Ja sit ku ei sitä lattian valuakaan ole saatu tällä hetkellä vasta 18.8 niin ei raksallakaan voi mitää tehä, nii se on oikeesti kotona[:D]. Joutuu ihan oikeelle lomalle vähähksi aikaa. Mä en pistä ollenkaan pahakseni. Ja saa Sekin olla vauvan kanssa.
Se olis huomenna eräpäivä aikas monella. Niinkuin mullakin[:D], tai siis vauvalla. aikas tuoretta on tavara vielä[:D]. Mut edelleen ihmettelen kui harvat on synnyttäny tähän mennessä. Eiköhän se ala täs tapahtumaan ku elokuun puolelle päästään.
Mä lähen nyt rauhassa käymään kaupassa ja taidan vetästä gollegen päälle että ei tartte tissejään palelluttaa siellä kylmähyllyillä.
Edelleen voimia Miulle. Mä tiedän kui rankkaa tuo on. Koita kestää. Suru pitää kuitenkin surra pois, muuten se jää kalvamaan sydäntä. Mutta kohta on jäljellä hyvät muistot. Niitä ei kukaan vie sulta pois.
Tweety
Näppärä viestien naputtelija
Tylsää. Mä olen viimeisen viikon aikana kutonut ihan hulluna. Tehnyt itselleni ja miehelle parit kolmet lapaset, villasukat, pipot, huopatossut jne. Nyt oli aamulla ranteet niin kipeät ettei pysty [&:]
Mies jäi tosiaan nyt lomalle, ihanaa kun se on kotona! Mä pääsen vähän lenkkeilemäänkin, kun en ole yksin enää oikein uskaltanut koirien kanssa. Aika keskittymistä nuo metsäpolut kolmen koiran kanssa juurineen jne, kun ei nää jalkojaan ja jalassa on kolme numeroa normaalia isommat lainakengät [:D]
Mä aloin sitten askartelemaan ristiäiskutsuja aikani kuluksi, jotainhan sitä pitää tehdä, muuten hajoaa pää.
Mies jäi tosiaan nyt lomalle, ihanaa kun se on kotona! Mä pääsen vähän lenkkeilemäänkin, kun en ole yksin enää oikein uskaltanut koirien kanssa. Aika keskittymistä nuo metsäpolut kolmen koiran kanssa juurineen jne, kun ei nää jalkojaan ja jalassa on kolme numeroa normaalia isommat lainakengät [:D]
Mä aloin sitten askartelemaan ristiäiskutsuja aikani kuluksi, jotainhan sitä pitää tehdä, muuten hajoaa pää.
Voi Miu, oon tosi pahoillani sun puolesta...Ihan kamala tilanne. [:(] Koita vaan surra ja itkeä kaikki pahaolo pois, niin päivä kerrallaan se helpottaa. Kuullostaa kornilta ja eikä varmasti yhtään lohduta, mutta ajan kanssa se sietämätön tuska alkaa kuitenkin hellittää. Ja minä en ainakaan pidä ketään "hulluna", jos suree menetettyä lemmikkiään. Jokainen saa surra miten tahtoo, se ei kuulu muille. Itselleni ainakin nuo koirat ovat ihan henki ja elämä, enkä pysty ollenkaan ajattelemaan päivää, jolloin niistä aika jättää. Pari viikkoa sitten eläinlääkäri pelotteli että toisella koirallamme saattaa olla syöpä/kasvain ja menin jo siitä ihan lukkoon ja sekaisin...Tuntui, ettei elämä voi jatkua, jos tuosta koirasta joudun luopumaan...(Koira on nyt onneksi kunnossa, joten "turhaan" meni monien päivien itkut ja ahdistukset.)
Kovasti voimia sinulle Miu!!!
"Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On aika tullut pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei tahdo sitä käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin"
-Marcus Bäckström-
Kovasti voimia sinulle Miu!!!
"Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On aika tullut pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei tahdo sitä käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin"
-Marcus Bäckström-
Essi83
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voimia Miulle!
Kyllä se lemmikin menetys koville ottaa..
Kamalaa edes ajatella että joskus tuosta meidän karvisesta aika jättää.. Tyttö täyttää syyskuussa seittemän, onneks nuo maatiaiset elää yleensä pitkään..
Täällä onkin kerinny taas tapahtua vaikka mitä, kun olin muutaman päivän nettipimennossa ja kävin porukoiden kanssa keskisuomessa...
Olipa hyvä idea ajaa eilen Jyväskylän läpi.. Oli muutama muukin liikenteessä..
Kyllä se lemmikin menetys koville ottaa..
Kamalaa edes ajatella että joskus tuosta meidän karvisesta aika jättää.. Tyttö täyttää syyskuussa seittemän, onneks nuo maatiaiset elää yleensä pitkään..
Täällä onkin kerinny taas tapahtua vaikka mitä, kun olin muutaman päivän nettipimennossa ja kävin porukoiden kanssa keskisuomessa...
Olipa hyvä idea ajaa eilen Jyväskylän läpi.. Oli muutama muukin liikenteessä..
Riitu87
Näppärä viestien naputtelija
mä olin viime yönä melkein varma että täytyy lähteä synnärille..
illalla kun olin koirien kanssa lenkillä tuli todella kivuliaita "menkka" kramppeja ja häpyluuhun sattui, piti ihan puhkua, en kuitenkaan älynnyt kellottaa niitä..mut loppuivat kuitenkin puolen tunnin sisällä siitä kun tulin lenkiltä takaisin kotiin...yöllä heräsin normaalisti tunteeseen et täytyy lähtee pissalle ja menin sit takaisin nukkumaan, mutta kun pääsin sänkyyn, tuntui että minusta valuu jotain ja kun kokeilin, paikat oli märät..kävin sitten uudelleen vessassa ja jäin istumaan sinne hetkeksi ja vaikka olin juuri lirutellut muutaman pisaran, tuntui että taas pissattaa...epäilin jo että olisko lähteny lapsivettä tihkuttelemaan ja meinasin soittaa synnärille..avasin kuitenkin koneen ja kävin Kys:n synnytys tutuks-sivulla katsomassa mitä siellä sanotaan asiasta ja siellä luki että jos epäilee lapsiveden menoa täytyy tehdä side testi. Jos side kastuu jatkuvasti on lapsiveden meno ilmeinen. Noh, side ei kuitenkaan kastunut, joten uskalsin rueta uudelleen nukkumaan...
Tänään kun kävin koirien kanssa lenkillä tunsin samanlaisia krampppeja kuin eilen illalla ja taas piti hieman puhallella että olo helpottui, mutta muuta ei sitten olekkaan ollut...PAH!
Ajattelin yöllä siellä pöntöllä istuessani että miks pitää olla näin epämääräisiä tuntemuksia, miks ei vois vaan se vesi lorahtaa kokonaisuudessaan niin ei jäisi arvailujen varaan...ja ne supistukset..serkkuni ja kummipoikani äiti sanoi molemmat ettei kummallakaan ollut synnytyksen käynnistyessä sellaisia supistuksia että olisi tuntunut koko mahassa, siis kun maha kovettuu, muttei se tunnu kipeältä vaan kaikki kipu on selässä, alamahalla ja häpyluussa...Mulla on nuita tuntemuksia melkein koko ajan varsinkin kävellessä, tosin tuo häpyluun kipu tuli eilen uutena tuttavuutena, niin mistä mä tiedän millon pitää lähtee sairaalaan jos ei vedet mene? tai jos vesikin menee tihkuttamalla? Alanko tästä lähin kellosta kattomaan kauanko nuo krampit kestää ja kuinka usein ne tulee vai miten mä toimin?? Auttakaa tietämätöntä! [&o]
Toivottavasti joku sai selkoa tuosta sepustuksesta [&:]
illalla kun olin koirien kanssa lenkillä tuli todella kivuliaita "menkka" kramppeja ja häpyluuhun sattui, piti ihan puhkua, en kuitenkaan älynnyt kellottaa niitä..mut loppuivat kuitenkin puolen tunnin sisällä siitä kun tulin lenkiltä takaisin kotiin...yöllä heräsin normaalisti tunteeseen et täytyy lähtee pissalle ja menin sit takaisin nukkumaan, mutta kun pääsin sänkyyn, tuntui että minusta valuu jotain ja kun kokeilin, paikat oli märät..kävin sitten uudelleen vessassa ja jäin istumaan sinne hetkeksi ja vaikka olin juuri lirutellut muutaman pisaran, tuntui että taas pissattaa...epäilin jo että olisko lähteny lapsivettä tihkuttelemaan ja meinasin soittaa synnärille..avasin kuitenkin koneen ja kävin Kys:n synnytys tutuks-sivulla katsomassa mitä siellä sanotaan asiasta ja siellä luki että jos epäilee lapsiveden menoa täytyy tehdä side testi. Jos side kastuu jatkuvasti on lapsiveden meno ilmeinen. Noh, side ei kuitenkaan kastunut, joten uskalsin rueta uudelleen nukkumaan...
Tänään kun kävin koirien kanssa lenkillä tunsin samanlaisia krampppeja kuin eilen illalla ja taas piti hieman puhallella että olo helpottui, mutta muuta ei sitten olekkaan ollut...PAH!
Ajattelin yöllä siellä pöntöllä istuessani että miks pitää olla näin epämääräisiä tuntemuksia, miks ei vois vaan se vesi lorahtaa kokonaisuudessaan niin ei jäisi arvailujen varaan...ja ne supistukset..serkkuni ja kummipoikani äiti sanoi molemmat ettei kummallakaan ollut synnytyksen käynnistyessä sellaisia supistuksia että olisi tuntunut koko mahassa, siis kun maha kovettuu, muttei se tunnu kipeältä vaan kaikki kipu on selässä, alamahalla ja häpyluussa...Mulla on nuita tuntemuksia melkein koko ajan varsinkin kävellessä, tosin tuo häpyluun kipu tuli eilen uutena tuttavuutena, niin mistä mä tiedän millon pitää lähtee sairaalaan jos ei vedet mene? tai jos vesikin menee tihkuttamalla? Alanko tästä lähin kellosta kattomaan kauanko nuo krampit kestää ja kuinka usein ne tulee vai miten mä toimin?? Auttakaa tietämätöntä! [&o]
Toivottavasti joku sai selkoa tuosta sepustuksesta [&:]
ginessa
Kommentoinnin ninja
Hereillä, täällä ollaan[:)]
Mihkäs mä tästä, ei vauvalla vissiin kiirus oo [:D]
Tänään mennään yksiin ristiäisiin, niin jollei mitään maata mullistavaa tapahdu..
mutta en todellakaan usko!![:D][:D]
Huomista siis odotellessa josko ois niin täsmä vauveli että armahtais äitinsä ja pääsis sylkkyyn![;)]
Huoh...
Eipä hirveitä suppaile, jotain normia meininkiä vaan,
mutta uskon että sit ku tapahtuu ni mennää[;)]-hah..minähän päivänä?
Mä yritän päästä infoomaan heti jos jotain tapahtuu[;)]
Voikaas mammat hyvin [:)]
Mihkäs mä tästä, ei vauvalla vissiin kiirus oo [:D]
Tänään mennään yksiin ristiäisiin, niin jollei mitään maata mullistavaa tapahdu..
mutta en todellakaan usko!![:D][:D]
Huomista siis odotellessa josko ois niin täsmä vauveli että armahtais äitinsä ja pääsis sylkkyyn![;)]
Huoh...
Eipä hirveitä suppaile, jotain normia meininkiä vaan,
mutta uskon että sit ku tapahtuu ni mennää[;)]-hah..minähän päivänä?
Mä yritän päästä infoomaan heti jos jotain tapahtuu[;)]
Voikaas mammat hyvin [:)]
illi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Joo ei nämä luomukeinot taida tepsiä, vaikka ajoittain lupaavaa supistelua onkin, mutta huomenna sitten sairaalaan...
Anteeksi on pakko hieman purkaa fiilistä: Mua on alkanut pelottaa kaikki vaihtoehdot. Pelottaa jo alatiesynnytyskin, kun veijari on sen verran kookas, ja sitten pelottaa leikkauskin, koska olisin halunnut hänet alakautta synnyttää. Eli kaikki vaihtoehdot tuntuvat nyt huonoilta. Tiedän, että kun vauva syntyy, niin sillä ei ole paskankaan merkitystä, miten hän on maailmaan syntynyt, mutta alun perin sitä ajatteli, että kaikki menee varmasti ihan luonnollisesti, mutta tässä nyt ollaan, ja siksi on hirveän vaikea sopeutua. Hankalaksi asian ehkä tekee sekin, ettei asiaan pysty eikä ole pystynyt vaikuttamaan itse mitenkään, eikä ollenkaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Tottakai saan oman mielipiteeni sanoa, mutta mistä minä tietäisin paremmin kuin lääkärit, mikä on paras vaihtoehto. Haluaisin kuitenkin luottaa lääkäreihin.
Myrsky: jos olen sairaalassa, niin tulen ehdottomasti moikkaamaan. Jos he nyt huomenna päätyvät leikkaukseen, niin luulen, että tulen huomenna vielä kotiin ja tiistaina takaisin synnärille, mutta se nähdään sit huomenna.
Anteeksi on pakko hieman purkaa fiilistä: Mua on alkanut pelottaa kaikki vaihtoehdot. Pelottaa jo alatiesynnytyskin, kun veijari on sen verran kookas, ja sitten pelottaa leikkauskin, koska olisin halunnut hänet alakautta synnyttää. Eli kaikki vaihtoehdot tuntuvat nyt huonoilta. Tiedän, että kun vauva syntyy, niin sillä ei ole paskankaan merkitystä, miten hän on maailmaan syntynyt, mutta alun perin sitä ajatteli, että kaikki menee varmasti ihan luonnollisesti, mutta tässä nyt ollaan, ja siksi on hirveän vaikea sopeutua. Hankalaksi asian ehkä tekee sekin, ettei asiaan pysty eikä ole pystynyt vaikuttamaan itse mitenkään, eikä ollenkaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Tottakai saan oman mielipiteeni sanoa, mutta mistä minä tietäisin paremmin kuin lääkärit, mikä on paras vaihtoehto. Haluaisin kuitenkin luottaa lääkäreihin.
Myrsky: jos olen sairaalassa, niin tulen ehdottomasti moikkaamaan. Jos he nyt huomenna päätyvät leikkaukseen, niin luulen, että tulen huomenna vielä kotiin ja tiistaina takaisin synnärille, mutta se nähdään sit huomenna.