Vauvauutisten kertominen

[Jääkukka]

Miten ihmeessä minä, lörppähuuli ilman kärsivällisyyttä olen saanut pidettua suuni kiinni tästä raskaudesta tekis mieli kailottaa kaikille, mut ehkäpä mua hillitsee se et on muutama ihminen joiden en missään nimessä halua tietävän kun pilaavat vaan toisten ilon, muutamalle olen kyllä kertonut, mutta vain sellaisille kehen todella luotan. Mies ei pihahdakkaan, se on sellainen salaisuuksien vartija

 

[Emir]

Mulla työ on 8-16, niin väkisinkin osuu neuvolat ja ultrat työaikaan. Oon tehny niitä takasin, mut täytyykin tarkistaa. On tosiaan ärsyttävää tehdä niitä takas. Meillä kans kvtes.

 

[Nella]

Meillä myös saa neuvolat ja ultrat käydä työajalla. Ja en ole sen tarkemmin esimiehelle ilmoittanut kuin että mulla on lääkäri, koska eihän lääkärissäkäynnin syy sille kuulu. Mutta ajattelin kyllä tässä suht pian kertoa sille, kun kuitenkin neuvoloita yms. on lähes jokatoinen viikko.

 

[emmu_ma]

Meillä töissä työkaverit tietää mutta esimiehet ei. Pian ajattelin kertoa, kun tulee tosiaan noita ultria ja neuvolakäyntejä. Muuten on niin hankala järjestää.

 

[Irismaria]

Haluaisin pitää salassa viikolle 13 asti ainakin, kunnes seulat on selvillä. Miehen vanhemmille olisi kiva kertoa äitienpäivälounaalla, mutta en haluaisi että tieto tavoittaisi vielä isosisaruksia/muitakaan. Saapi nähdä mitkä ovat ajatukset nt-uä:n jälkeen, joka on 8.5. perjantaina. Töissä en haluaisi kuitenkaan tiedon vielä leviävän millään tavalla ennen toukokuun loppua.

 

[Irismaria]

Mutta voi olla että vatsa ei pysy enää kauaa piilossa...

 

[mai]

Hassuu kyl miten ihmisillä menee eri tavalla se järjestys, missä järjestyksessä kertoo kellekin. :P Meillä on ultra viikon päästä ja haluaisin kertoo mun veljelle jo tulevana viikonloppuna... Yks serkku tietää jo, mut toisellekin oon halunnut jo pitkään kertoo. Vanhemmille kertomista lähinnä panttaan, kun tiedän että tää on niille isompi juttu kuin muille... Miehen vanhempien suhtautumista en osaa yhtään arvioida, niin oon vaan ajatellut että saa itse kertoa sitten kun/jos haluaa.
Meilläkin kertominen menee varmaan äitienpäivään, tuntuis hölmöltä kertoa vaan vähän aiemmin kun toi äitienpäivä on niin sopiva päivä noille uutisille.
Mulla on onneks aiemminkin maha pömpöttänyt ties mistä syystä ja kyselty et OOKSÄ RASKAANA - johon oon vastannut niin piikikkäästi, että multa tuskin enää kukaan uskaltaa kysellä moista. :D (No ehkä just ja just se serkku jolle haluaisinki kertoa, mutta ei muut)

 

[Ellu]

Toi äitienpäivä on kyllä just niin sopiva, niillä kellä osuu sopiville viikoille :) Me asutaan aivan lähellä mun vanhempia, joten tuli sitten heille kerrottua heti, kun useamman kerran viikossa nähdään. En halunnut salailla kahdeksaa viikkoa (plussasta laskien) niinkuin tein ekassa raskaudessa, se oli jollain tavalla raskastakin aikaa kun piti pitää asia sisällään pahoinvoinnista huolimatta. Nyt oon saanut heiltä paljon apuja varsinkin kun väsymyksessäni pitää kuitenkin myös esikoinen hoitaa. Eilenkin kävin heillä nukkumassa päivällä pari tuntia, ja leikittivät esikoista.

Jos asuisivat kauempana, oisin varmaan voinutkin pitää asian salaisuutena ja yllättä jollain kivalla jutulla äitienpäivänä.

 

[mai]

Mä en asu mitenkään hirveen kaukana mun vanhemmista ja ollaan kaiken lisäksi tosi paljon tekemisissä. :D Jotenkin oon silti niin ns. yksityinen ihminen että koen tän olevan "mun oma asia" joka ei vielä kuulu kelleen. Toisaalta vaikka tosiaan ollaankin tekemisissä, niin ei olla sillä tavalla läheisiä että kerrottais ilot ja surut toisillemme aina. Mulla tää on nyt kolmas raskaus, mutta esikoista ja mun vanhemmille ekaa lastenlasta ootellaan, niin siitäkin tulee vähän paineita. En oo kertonut vanhemmille keskenmenoistakaan, en halunnut puhua asiasta niiden kanssa, enkä halunnu että huolehtivat.

Ja tosiaan kummankaan vanhemmat tms ei tiedä että ollaan edes yritetty tai mietitty jälkikasvua. :D Miehen sisko nimittää meitä "lapsenvihaajiksi" varmaankin kun en oo ite ollut koskaan mitenkään innostunut vieraista lapsista tai vauvoista. (Tykkään mä koiristakin, varsinkin omasta, mutta ei tuntemattomat niinkään kiinnosta.)

 

[Suskis]

Postissa oli ihana paketti, äitienpäivänä ois tarkotus antaa. :) Jos nyt kaikki on hyvin :)

 

[Ellu]

Mäkin olen aika yksityinen ihminen, ja esikoisen aikaan pidin raskauden omassa tiedossani aika pitkään, enkä esim. uskaltautunut kirjoittelemaan mihinkään palstoille missään vaiheessa. Myös esikoisen ekat kuukaudet yritettiin selvitä tosi pitkälle omin voimin ja apua oli vaikea ottaa vastaan. Tässä jotenkin esikoisen myötä olen muuttunut, nyt koen että haluan jakaa näitä asioita ja puhua niistä avoimesti (sekä läheisille, että myös esim. näin täällä palstalla) ja myös avun vastaanottaminen on helpottunut. Esikoisen kanssa lähdin mukaan erilaisiin vauvakerhoihin, sitä kautta tutustuin ihaniin samassa tilanteessa oleviin ihmisiin ja tajusin vertaistuen tärkeyden.

Okei ja mulla siis myös tää, että on tullut jo 6 kg painoa, niin estää kyllä aika hyvin asian piilottelemisen niiltä joiden kanssa on melkein päivittäin tekemisissä :D

 

[niemja]

Koitin ny ottaa koekuvia koiran kans miten kerrottaas uutinen, mikä teidän mielestä olis paras? Jos järjestys on 1-4.

 

[Ellu]

Numero 2 on hyvä, koska koira katsoo noita tarvikkeita, ja nro 4 on hyvin rajattu niin, että kuvasta tajuaa heti viestin. Laittaisin tavarat ehkä yksiväriselle taustalle. Ja tutti ois aika mainio lisä noihin kuviin :)

 

[niemja]

Kiitos vinkeistä! Onneks on aikaa parannella kuvaa sitä tuttia tai tuttipulloa mäki mietin kuvaan, ostoksille siis :)

 

[Esma]

Niemja ihania kuvia! :) 2 ja 3 ovat mun lempparit. :)

 

[Spunk]

Mä äänestän tota kolmos kuvaa :) se vaan osu ja uppos muhun.
Mulla enään alle viikko ultraan.

 

[Himpula15]

Hah, olipas hauskoja kuvia. Mun lemppari oli 3 :)

 

[Azalea]

Mä tykkään kakkoskuvasta :) Koira siinä ihan sen näkönen, että epäuskosena tavaa tota lappua :D

 

[Antzeliina]

Mie tykkään 3 kuvasta :)

 

[BalloGala]

Mun lempparit on 2 ja 3

Mä kävin tänään kahden mun ystävän kans kahvilla pitkästä aikaa. He eivät tiedä meidän perheenlisäyksestä mtn. Kaveripiirissämme on myös toinen odottava äiti, jolla on parisuhderintamalla värikäs historia, mm. avioero 24-vuotiaana. Toinen ystävistäni kritisoi tätä odottavaa ystäväämme melko voimakkaasti, on kuulemma liian vähän aikaa ollut nykyisen poikaystävänsä kanssa yhdessä sun muuta.. He ovat seurustelleet noin vuoden siis, ehkä lähemmäs 2 kun heidän lapsensa syntyy. Nämä kommentit satutti mua todella paljon, mä oon pitkästä aikaa onnellinen ja hyvässä, tasapainoisessa ja -arvoisessa parisuhteessa. Mutta. Me oltiin seurusteltu vasta puolisen vuotta kun pallomme ilmoitti et täältä oltais tulossa.. Meidän ystäväpiiristä (10 ala-asteelta asti lähintä ystävääni) tietää mun raskaudesta vain yksi. Ja tää yksi tukee mua, mut nyt mä pelkään kertoa heille muille. En haluais joutua puolustelemaan itseäni ja meidän valintoja. Itse koen olevani hyvässä parisuhteessa ja vaikka ollaankin vasta vähän aikaa oltu yhdessä niin mulla on sellanen olo kuin oltais seurusteltu 15 vuotta..!

Huomaan täs itse et pelkään enemmän kertoa pallovaavasta ystäville ja työkaverille kuin perheelleni. Outoa, vai mitä?

P.s. Tekipä hyvää purkaa vähän sydäntään..!