Tällä äitillä oli eilen illalla EEEEERITTÄIN HUONO ilta. Meinasin tänne tulla kirjottamaan et nyt en enää jaksa, kaput, slut, finito; mut en jaksanu sitäkään.
Itkin, siis oikeestaan rääyin lähes koko illan kun tuntu et mikään ei suju ja olin aivan yliväsyny. Ollaan nimittäin miehen kans nyt aika lyhyellä ajalla tapeltu useasti eikä oikein saada asioita puhuttua ja niistä sovittua. Sit eilen aamulla sain miehen ärsyyntymään (olin yön valvomisista niin väsyny etten ees muista mitä sanoin, enkä ainakaan tarkottanu sanoo niin kipakasti ku mitä ilmeisesti sanoin) heti herättyään niin ettei se sit töistä tultuaankaan puhunu mulle. Olin asiasta aivan rikki, mykkäkoulu on kauheinta mitä nimittäin tiedän! En sit poikaa saanu itkuiltani nukkumaan, koska RINNOISTA EI PAHAN MIELEN TAKIA TULLU MAITOA ja siitä kävin vielä kauheempaan itkuun. Mies sit hoiti homman korvikkeella ja olis jääny pojan kanssa valvomaan, jos se ei heti siihen perään olis nukahtanu.
Siitä mun itkusta ei meinannu tosiaan millään tulla loppua, tais tulla pitkän ajan itkut ja tuskat päästettyä ulos. Saatiin sit ennen nukkumaanmenoa miehen kans puhuttua sen päiväinen asia halki ja todettiin et väsyneinä meille näitä matseja varmasti tulee vielä olemaan, mutta yritetään olla ymmärtäväisempiä jatkossa toista kohtaan. Kiva niin. Ja tietysti toivotaan niin että sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä tulis kummallekin päivä päivältä enemmän lisää. Vielä kun saatais loputki asiat vielä puhuttua läpi niin sit olis hyvä. Ehkä sit joku päivä. Ehkä mies nyt tajuaa et oikeesti tää jatkuva lapsen kanssa olo ja öiset heräilyt käy pidemmän päälle voimille ja hän sit ottais vähän isompaa roolia ja vastuuta.
Mut nyt mieli on hyvä ja poikakin on just nukkunu 3h päikkärit (ja näköjään jatkaa vaan[:D]) niin jaksetaan molemmat taas seurustella ja hymyillä[;)].
