Nyt olisi hyvät neuvot kalliit.. Yöllä nukkuminen on ollut reilun viikon ajan ihan mahdotonta. Poika nukahtaa vain syliin ja herää heti vaikka kuinka varovasti yritän laskea pinnasänkyynsä. Päivällä sylitellään ja seurustellaan mielestäni riittävästi vauvan ollessa hereillä ja iltarutiinit on aina samat, eli tehdään pikkupesut, vaihdetaan vaippa ja yöpuku ja syödään. Ipana nukahtaa syliin ja annan nukkua siinä että hän pääsee syvään uneen ettei niin herkästi heräisi. Ollaan kokeiltu myös nukuttaa heti syötön jälkeen pinnasänkyyn, ei onnistu. Taiteltiin pinnasänkyyn vilteistä pehmoinen "pesä", jotta vauvalla olisi turvallisempi olla eikä sekään toimi. Kitinä alkaa AINA. En hyppää pojan luokse heti ensimmäisestä vingahduksesta ja aina ensin laitan tutin suuhun (ja käden pään päälle jos pelkkä tutikaan ei auta) jotta poitsu rauhoittuisi. Makuuhuoneessa on hämärää ja hiljaista ja vältän jannun virkistämistä. Edellä mainitun ohjelman jälkeen otan syliin ja hyssyttelen siihen ja poika nukahtaakin, kunnes tajuaa olevansa pinnasängyssä ja alkaa kitistä. Sama rumba uudelleen ja uudelleen kunnes luovutan ja otan vauvan viereeni meidän sänkyyn. Vieressä nukkuu aina 4-6h ilman heräilyjä.
En haluaisi nukuttaa vauvaa vieressä kun pelkään kierähtäväni päälle ja joudun nukkumaan samassa asennossa kyljelläni pojan ja isukin välissä ettei isä huitaise unissaan vauvaa. (Viime kesänä sain nimittäin kyynärpäästä rintakehään niin kovaa että tuli mustelma.) Viereen poika nukahtaa hyvin, ei tarvitse edes "lohtutissiä" tai tutia. Päiväunienkin nukkuminen on ongelmallista. Vain syli, autokyyti tai liikkuvat vaunut kelpaavat, sitterissä nukkuu jos sitä heiluttaa.
Tulipa taas romaani, mutta tuntuu että olen yrittänyt kaikkeni eikä mikään auta!!! Pojalla ei minun mielestäni ole mitään hätää, on terve, syö hyvin eikä ilmavaivojakaan ole öisin kiitos relatippojen. Teenkö jotain väärin vai annanko jatkossakin ipanan nukkua vieressä kun tuntuu äitiä lähelle kaipaavan??