Meillä poika on huomenna 6vko. Viimeisen viikon aikana sille on alkanu kehittymään oma tahto ja sen mukaan kova komento. Tähän asti siis poika ei oo oikeestaan itkeskelly muuta kuin mahaansa, mutta nyt osaa kiljua nälkää, yli tullutta vaippaa, heräämistä tms. oikein kunnolla[:D]. Tässä onkin oikein taas opettelemista et mitä mikäkin ääni oikeesti tarkoittaa, vai tarkoittaako mitään.
Ekan kerran viime yönä mulle tuli sellanen olo, että yölliset itkut ja kitinät ei mua enää häiritse, sillä kaikella täytyy olla oma tarkoituksensa. Se, että täytyykö niihin aina reagoida, on sit eri asia... Eilen illalla tajusin et en enää jännitä nukkumaan menemistä ja tulevaa yötä (yöt on ahistanu mua ennakkoon aina aivan hirveesti) etukäteen. Senhän takia mä oon nyt kotona hoitamassa vauvaa et nukun sit päivällä menetetyt yöunet (jos siis mahdollista!!). Oon siis oppinu et nyt mun pitää elää vauvalle ja unohtaa omat tarpeet hetkeks. Näin kauan meni ymmärtää ja etenkin hyväksyä tuo tosiasia[:D][:D][:)].