Katjuskainen
Näppärä viestien naputtelija
Kiva kuulla et Petupapulla on työt alkanu hyvin! Ja onnea uuteen kotiin! Jännä nähä kun aikanaan ite menee töihin, et miten sitä osaa taas alottaa sellasen aikakauden elämässään... mullakin kun tulee sitten olemaan joku uus työpaikka, tai ainakin tarkotus olisi. Millon sitten lienee. Ollaan puhuttu, et annetaan toisen lapsen tulla jos ja kun on tullakseen tossa kesän jälkeen, että mun kotona olo jatkunee todennäköisesti vielä joitain vuosia. Joskin just oon miettiny tossa että ei oo kyllä yhtään ikävä sitä pikkuvauva-aikaa. Mun mielestä tää on niin ihanaa aikaa tällä hetkellä, ku saa seurata tota pientä tutkimusmatkailijaa ja voi jo yhessä touhuta kaikenlaista. Eikä tarvii koko ajan kanniskella, ku toinen pääsee ite liikkumaan huoneesta toiseen.
Meillä saatiin neiti poikkeuksellisesti jo ysiltä nukkumaan, joten tähän iltaan ilmesty ihan ihmeellistä omaa aikaa. Nukuttaminen kävi muutenki ilman huutoa. Oon ihan ihmeissäni. Myös viime yö oli paljo rauhallisempi kun yöt yleensä on ollu, tutia ei tarvinnu tunkea koko aikaa, kaks kertaa syötiin, mutta muuten sain itekkin nukuttua ihan hyvin. Ja unta riitti neidillä yheksään saakka aamulla. Päikkärit sitten olikin tänään vähän lyhyemmät, noin tunnin molemmat. Eli vedin ite nopeen johtopäätöksen, ett kun yö menee hyvin, ei neiti tarvii niin paljon unta päivällä, jollon sitte herää suhteellisen aikasin (tänään neljältä) tokilta päikkäreiltä, ja on sitten jo yheksältä valmis yöunille. Eli pitää toivoa taas hyvää yötä, jollon huomenna riittäs taas lyhyemmät päikkärit ja illalla mentäs aikasin nukkuu.
No joo... aina ku saa jonku teorian aikaan, se kumoutuu seuraavana mahdollisena hetkenä. Joten ei tiedä!
Meillä on kanssa nyt ilmassa jonkunlaista eroahdistusta. Välillä ei tarvii kun kävellä huoneesta pois niin neiti lähtee konttaamaan itkien perässä, vaikka kuinka juttelis koko ajan. Varsinki jos meen ulko-ovelle huutelemaan koiraa. Mut sit taas toisaalta välillä neiti lähtee ite konttaamaan mun luota ihan toiselle puolelle taloa. Ku käyn koiran kanssa lenkillä ja neiti on isänsä kanssa, ja tuun lenkiltä kotiin, alkaa armoton itku joka ei lopu ennen ku pidän sylissä tarpeeks kauan. Toisaalta niin kovin herttasta kun on toiselle niin tärkee.
Meillä saatiin neiti poikkeuksellisesti jo ysiltä nukkumaan, joten tähän iltaan ilmesty ihan ihmeellistä omaa aikaa. Nukuttaminen kävi muutenki ilman huutoa. Oon ihan ihmeissäni. Myös viime yö oli paljo rauhallisempi kun yöt yleensä on ollu, tutia ei tarvinnu tunkea koko aikaa, kaks kertaa syötiin, mutta muuten sain itekkin nukuttua ihan hyvin. Ja unta riitti neidillä yheksään saakka aamulla. Päikkärit sitten olikin tänään vähän lyhyemmät, noin tunnin molemmat. Eli vedin ite nopeen johtopäätöksen, ett kun yö menee hyvin, ei neiti tarvii niin paljon unta päivällä, jollon sitte herää suhteellisen aikasin (tänään neljältä) tokilta päikkäreiltä, ja on sitten jo yheksältä valmis yöunille. Eli pitää toivoa taas hyvää yötä, jollon huomenna riittäs taas lyhyemmät päikkärit ja illalla mentäs aikasin nukkuu.
No joo... aina ku saa jonku teorian aikaan, se kumoutuu seuraavana mahdollisena hetkenä. Joten ei tiedä!
Meillä on kanssa nyt ilmassa jonkunlaista eroahdistusta. Välillä ei tarvii kun kävellä huoneesta pois niin neiti lähtee konttaamaan itkien perässä, vaikka kuinka juttelis koko ajan. Varsinki jos meen ulko-ovelle huutelemaan koiraa. Mut sit taas toisaalta välillä neiti lähtee ite konttaamaan mun luota ihan toiselle puolelle taloa. Ku käyn koiran kanssa lenkillä ja neiti on isänsä kanssa, ja tuun lenkiltä kotiin, alkaa armoton itku joka ei lopu ennen ku pidän sylissä tarpeeks kauan. Toisaalta niin kovin herttasta kun on toiselle niin tärkee.