Vauvahaaveita!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Momwoc
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Soma: Se on yllättävän suuri budjetti, minkä saa varata raskaustesteihin! :grin Mullakin niitä on menny ihan sikana, ja mut nyt yritän hillitä itteeni ja järkeistää itselleni :)

Junttura: Mulle ainakin anto tosi paljon toivoa tuo momwocin positiivittomuus, kun sit eka oli et ei, ja sit olikin positiivinen ihan yllättäen. Ole vaan ihanalla fiiliksellä niin kyllä se sieltä ennen pitkää tulee :)

Janni82: Varmaan oon tän tänne jo kirjottanutkin, mutta en jaksa noita lukea läpi niin, anteeksi jos sanon uudestaan; mutta mä viime tammikuussa just sanoin mun miehelle että pitäskö sitä alkaa harkitsemaan sitä vauvan tuloa ja se sit sano että eikö meidän talo pitäs saada eka valmiiksi. Kun siis me ollaan rakennettu. Mä sit siihen totesin että haluisin lapsen ennen kun täytän sen 30 ja siinä voi kestää siinä raskautumisessa. Sit se van kiun seuraavan kerran tuli läheinen hetki niin mentiin ilman mitään ehkäisyä ja siitä se ajatus sitten lähti. Mulla mun synttäreihin on pari kuukautta enkä oo vielkään raskaana, mutta oon ottanu uuden ajatuksen: Raskaaksi ennen synttäreitä! :) Lähinnä tarkoitan siis vaan sitä että se voi joskus viedä aikaa, toisinaan ei, ei voi tietää. Musta tuntui silloin kun alettiin yrittää että mulla on oikeesti miljoona syytä olla tekemättä lapsia nyt, mutta päätin että nyt tehdään hyppy tuntemattomaan ja unohtaa syyt. Mutta siis en tarkoita tätä että toista pitäisi painostaa, en todellakaan, vaan että aina voi pelätä ja stressata, mutta kyllä sitä ajatukseen kasvaa. Meidän yhdet tutut on saamassa pian vauvan ja se mies on vaan aika ajoin sillain että joo, meille tulee vauva. Mä uskon että monen miehen kohdalla on niin että se asia oikeesti konkretisoituu vasta kun se pieni rääpäle on maailmassa. Mut tietty on niitä miehiä ketkä on jos superaktiivisia ihan alusta asti :) Mutta tottakai kun jos ootte vasta muuttanu yhteen ja työt on viel epävarmoja niin on ymmärrettävää kattoa tilannetta hetki. Nainen ehkä pystyisi tossa tilanteessa, mut mies harvemin ei :grin Onnea yrittämisen odottamiseen!

Momwoc: Tänään oli aika vahva viiva tikussa, epäilen että se huomenna on taas vaaleempi, koska se oli aika saman vahvuinen sen kontrolliviivan kanssa, ehkä ihan superministi vaaleampi mut uskon että se huippu on tässä tänään. Koska yleensä mun munasolun irtoamiskivut on olleet siinä n. klo 13 päivällä, silloin kun niitä tunsin vielä. Joten luulen että huomenan se irtoaa. Milloin sulla oli se eka neuvola? Nyt tästä iltahommiin.. :wink
 
Ei tullu kahta viivaa aamun testiin, ei myöskään menkkoja, vieläkään. Huonoa oloa ja alavatsakipuilua edelleen...?

Ilpuri, söitkö myös clomeja? Tää on mun neljäs clomikierto ja en voi ymmärtää tätä kroppaani.
 
Junttura: Joo, siis söin yhden kierron viime kesänä clomeja, ja tosiaan tuli heti aika paljon sivuoireita. Kierto kyllä meni tasaiseksi heti, oli siis jotain 34-38 päivää, normalisti on ollu 29-30 pv. Jos sun menkat ei ala mut viikonloppuna menkat, niin tekisin sinuna kyllä momwocit. -> menisin lääkäriin että ottaisivat ihan verinäytteestä testin.
 
Moikka, niin tunnistan itseeni ja samastuin teidän tarinoihin. Onnittelut Momvocille rasksutumisesta, ihanaa. Aloimme yrittää ensimmäistä viime vuonna marraskuussa. Olisin ollut valmis aloittamaan yritykset jo ainakin vuotta aikaisemmin, mutta mieheni ei. Tikutin ahkerasti ovulaatiota, kierto melko säännöllinen 25-27pv. Tulin kesällä raskaaksi, mutta se päättyi keskenmenoon elokuussa. Sen jälkeen meni 45 päivää ennen kuin menkat alkoivat. Nyt on ensimmäinen mahdollinen kierto aloittaa yritys. Jännittää tuleeko ovis tällä kierrolla ollenkaan. Ja sitten odottaminen, oireiden tarkkailu, negatiivinen testi ja pettymykset. En hslua tietää kuinka monta r-testiä olen ostanut... Kaduttaa myös että oon kertonut aika monelle yrittämisestä ja vauvauutisia odotellaan kuumeisesti.
 
Tiisu: Tervetuloa! :) Hassua miten usein pelottaa tuo että ei tulis ovista. Mut sun kohdalla on hullun toiveikasta se että sä oot jo tullut raskaaksi, eli kaiken järjen mukaan tulet uudelleenkin! Monesti sitä ainakin ensimmäistä yrittäessä mietitään että voiko tulla raskaaksi, onko mussa tai mun miehessä jotai vialla. Tosiasiahan kuitenkin on se että suurin osa raskautuu ilman suurempia ongelmia, se ensimmäisen yrittäminen vie vain oman aikansa kun siihen on lisättynä stressi odottamisesta. Oon lukenu just et on tosi normaalii et menee se vuosi ennen kuin raskautuu. Ehkä siinä on se että ekat kuukaudet menee siinä "uutuuden viehätyksessä", ihan hullun kovassa odotuksessa, sitten tulee ne epätoivon kuukaudet jotka aiheuttaa stressitilan että ei oo mitään järkeä ja sit vasta rentoutuu ja on oikeesti kroppa otollinen sikiölle. Tai näin mä itse oon ainakin ajatellut, en tiiä onko siinä mitään järkeä, mutta mulle se järkeen käy. :rolleyes: Minkä ikäinen olet?

Sunnuntai mietteitä: Mun ovistikuttaminen on on nyt ohi, silloin ma-ke oli hailakat viivat, mut sit trostaian oli melkein yhtä vahva viiva kuin se kontroli viiva ja sit perjantaina oli selkeästi vahvempi kuin kontrolliviiva, lauantaina oli ma-ke tasolla. Eli ilmeisesti mä ainakin ovuloin :) on nyt ollu perjantaista asi välillä tosi voimakasta alavatsaki kipua, välillä selkeästi vähän sivussa munasarjoissa välillä keskellä. Tietenkään ei mikään ole vielä kiinnittynyt mihinkään mikäli joku on hedelmöittynyt mutta selkeitä tuntemuksia munasolun irtoamisesta on havaittavissa. En oo ennen näin voimakasta kipua havainnut. Saa nähädä mitä tuleman pitää. Eikä ole ainakaan olut yrityksen puutetta, :grin joten nyt vaan innolla odotellaan pari viikkoa.

Mutta tämä ei ollut se mun pääasia vaan se mitä mun mielessä on pyörinyt: Kirjoitin jo aiemminkin että mulla on jotenkin tosi hyvä fiilis. Oli jo ennen tätä viikkoa. Jotenkin oon tosi varma. On sellanen kummallisen rauhallinen ja varman toiveikas fiilis. Seksi on ollut jotenkin tosi ihanaa, ei ollenkaan sellasta suorittamista mitä se osin on aiemmin ollut. Tosi läheistä ja ihanaa ja parisuhden muutenkin tuntuu olevan erityisen ihanan tuntuinen. Toki se yleensäkin on sitä mutta tämä vuosi on ollut meille molemmille tosi stressaava ja siksi vähän haasteellista ollut. Mä jotenkin oon ihan varma että tässä kierrossa tulen raskaaksi, tässä kierrossa se onnistuu. Mä kyllä ymmärrän että tämä edellinen lause on ehkä korkealentoisesti todettu ja mikäli en raskaudu niin putoan tosi korkealta. Mutta mä oon jotenkin ajatellut että mä en jaksa kieriskellä enää epätoivossa ja surkutella itseäni että " en mä kuitenkaan tuu ikinä raskaaksi". Eikö odotuksen odotus aika pitäs olla myös hyvää aikaa? Mä en halua laittaa mun elämää katkolle vain sen takia että haluan jotain tosi kovasti. Mä en suostu siihen että mä väheksyisin muita hyviä asioita mun elämässä, siksi että haluan vauvaa enemmän kuin mitään. On totta, että haluan, mutta kun mietin mun muita elämän osa-alueita, niin esimerkiksi työ, mitä mä teen, on mun unelmien työ, enkä ole saanut sitä vahingossa vaan tehnyt töitä sen eteen että olen päässyt siihen mihin olen. Olen tehynyt 15 vuotiaasta asti järjestelmällisesti hommia sen eteen. Aviomieheni on ihana ja rakas, vaikkakin haasteellinen välillä :grin mutta en halau ikinä hänen ajattelevan että " nyt kun olen saanut sulta siittiöitä niin sulla ei ole väliä" . Enkä nyt tarkoita että joku toinen niin ajattelisi, lähinnä että niin helposti mies voisi kokea. Lisäksi, mieheni on rakaentanut meille talon. Mua jotenkin ahdistaa että kun itse kärvistelen kovan vauvakuumeen kourissa niin talomme koko ajan valmistuu eikä hän saa tarpeeksi kiitosta siitä, koska mun ajatukset on muualla. Koska hänen kuuluisi saada siitä kiitosta, enkä halua aiheuttaa hänelle tästä asiasta pahaa mieltä. Ilman häntä en edes vauvaa haluaisi, joten en aio unohtaa hänen olemassa oloaan. Niimpä, olen päättänyt asennoitua tähän positiivisuuden kautta enkä negatiivisuuden tunteilla.
Voi olla, että joku, joka on yrittänyt vaikka jotain 2 tai 3 tai 6 vuotta eikä ole tullut raskaaksi, voi ajatella että olen naiivi tai että "odotahan mitä mielessä liikkuu kun pääset tähän pisteeseen eikä raskaustesti ole näyttänyt kuin yhtä viivaa järjestelmällisesti". Mun mielestä jo melkein vuoden yritys on kuitenkin pitkä aika ja minä olen sen elänyt. Jokaisella on oikeus omiin tunteisiin sillä hetkellä kun ne tunteet tulee, myös tietenkin niillä negatiivisilla tunteillakin!

Olipas syvällisiä ajatuksia, mutta tälläistä oon miettinyt :) Oon ihanalla fiiliksellä, toivottavasti tekin! Iloista sunnuntaita! :rolleyes:
 
Heippa ihmiset!! Täällä esittäytyy yksi kuumeilija!! Esikoinen on nyt 1v1kk ja vauvakuume on pahempi kuin koskaan! Esikoista yritettiin 5 vuotta ja nyt olen ollut seitsemän kk ilman pillereitä.. Tiedän että kakkosen yrittämistä on tosi vähän aikaa takana, mutta jotenkin mulla on tosi vahva pelko siitä , että toista lasta ei koskaan tuu.. :(

Ennen esikoista kun oltiin yritetty jo ties kuinka kauan ja ihmiset alko kysellä, että meinaatteko lapsia, mun vakio vastaus oli, että en mä edes halua! Koska totuuden kertominen olis alkanu vaan itkettää liikaa.. Ja lopulta aloin itekin uskoa siihen! Ja uskoin myös että me jäädään lapsettomiksi! :) sen takia esikoista odotin aika pelokkaana... Sen lisäksi raskautta varjosti koko 9kk kestävä pahoinvointi ja ennen aikaiset supistukset... Mutta.. Synnytys ja koko vauva arki on ollu niin ihanaa, että mä en kestä jos en saa kokea niitä uudelleen.. Ja tällä kertaa mä haluisin myös nauttia raskaudesta enkä vaan pelätä koko ajan! :)

Mun normi kierto on n. 34 päivää.. Vaihtelee kuitenkin kovasti!! Nyt kiertopäivä 36 menossa, enkä uskalla vielä tehä testiä .. Auts!!
 
lpuri: Kiitos! :) Se on hyvä asia että sulla on hyvä fiilis ja tunnet itsesi onnelliseksi ja kiitolliseksi. Se on ehdottomasti parempi tunne kuin stressi. Ehkä tämä on se kierto on se kierto kun onnistaa, toivotaan näin!

Tulin raskaaksi kesälomalla, silloin juuri oli rennompi feelis ja olin tyytyväinen elämään. Olen 33-vuotias, puolen vuoden päästä 34. Olin myös tivonut vauvaa ennen kuin täytän 34, mutta näin ei sitten käynytkän. Se on totta, että kun olen tullut kerran raskaaksi luulisi sen olevan tulevaisuudessakin mahdollista. :-) Näin yritän ajatellakin, mutta sitten se "aika-stressi" hiipii mieleen: mitä jos siihen menee vuosi tai pidempään, mitä jos saan uudestaan keskenmenon jne. Asiaanhan ei tietenkään voi vaikuttaa. Yritän myös elää ihan normaalia elämää ja tehdä normaalia asioita. Varattiin matka Thaikkuhin helmi-maaliskuussa jne. Matkalla varmasti olisi mukavampaa ei raskaana, silti toivon raskautta tosi, tosi kovasti.

Ovistikkuihin ei ole tullut vielä mitään viivoja, ei haaleitakaan.:confused2 Yleensä vahva viiva tulee kp 13-14 ja ennen sitä parina pävänä tummenevaa viivaa. Noh, voihan se olla että elimistö on vielä sekaisin keskenmenon jälkeen.

Hatsii: Jännittävää aikaa. Onko raskaus-tuntemuksia? Toivottavasti plussaat! Mä olin niin malttamaton, että testasin aikoinaan jo kp 24 ja tosi haalea plussa tuli.Toisaalta hermoilin sen jälkeen viikon, että alkaako ne menkat kuiteskin.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
 
Hyvää huomenta, tänään tuli hymynaama ovistikkuun joten kai keho on palautunut keskenmenosta. :-) Jännittää ihan sikana, en edes tiedä miksi. Kokemustahan on. Kävin eilen gynellä ja sain lugesteronia loppukierron tukemiseksi. Se on minulla vai 10-11pv. Toivon niiden auttavan raskautumista.
 
Ihan huippu ihanaa et nyt on kaikilla vähän tällänen jännät paikat- tilanne! :)

Tiisu: Just hyvä et on tollasta eteenpäin suunnittelua mukana menossa, kuten tiellä tuo thaikkumatka. Mä itse just yritän keksiä itelleni kaikkea sellasta odottamista. Kun jotenkin tää ovulaatio-menkkojen alku väli tuntuu niin pitkältä! Esim mä tossa just katoin kalenteria että joo, tällä viikolla pääsen kasvohoitoon, ens viikon perjantaina kynsien laittoa, jez. Sit 2,5 viikon päästä alkaa loma, jez, sit alkaakin töissä jo joulu kiireet, ja ne on kivoja, jez. Pian sit onkin joulu ja taas lomaa, jez. Ja sit synttärit! Eli tämä syksy/alku talvi menee tässä ihan muissa mietteissä. (MUKA! HAH, ei tasan mene, ainakaan mun kohdalla, vaikka kuinka yrittää) :grin Toivottavasti teillä tästä kierrosta nappaa!

Hatsii: Raskaana kunnes toisin todistetaan! :wink

Mä odottelen kuukkautusten alkua vasta ensiviikon viikonloppuun!! Sinne on niiiin pitkä aika! En kestä! Onneks nyt on jo tiistai!
 
Haitsii: Toivottavasti plussa vielä sieltä pärähtää, pidetään peukkoja!

Ilpuri: Yritä ihan tota samaa, on tulossa tyttöjen ilta ensi vkl, häät parin viikon päästä, kivoja syysiltoja ja ystävien tapailua, sitte pitkä joululoma. :-)

Mulla pitäisi menkat alkaa ensi viikon su, lugejen takia varmasn vähän myöhemmin. Sunnuntaina pääsee jo testaamaan jos tilanne käy sietämättömäksi. Jännittävää ja inhottavaa tämä odottaminen.
 
Huhhuh! Meillä on ollut tässä sellaista hullunmyllyä, ettei meinaa perässä pysyä! Viikonloppuna ostettiin uusi asunto, ja miehelläni on uudet työkuviot. Töissä on ollut järkyttävä kiire, ja nyt tuntuu että sattuu vähän liikaa kaikenlaista samaan aikaan! Toivottavasti masussa kaikki hyvin, eikä rauha siellä ole liikaa järkkynyt näiden ulkomaailman tapahtumien johdosta <3 :) Huolestuttaa ihan hirveästi tämä työtilanne, minulle on tulossa ihan kammottavan kiireinen loppuvuosi, enkä tiedä miten jaksan. Nytkin itku kurkussa tätä kirjoitan, koska olen niin stressaantunut työtilanteesta. Pidän työstäni, mutta välillä kaikki projektit iskee päälle samaan aikaan ja silloin on aina tiukkaa jaksamisen kanssa. Nyt en haluaisi riskeerata mitään, vaan keskittyä rauhalliseen ja mahdollisimman stressittömään odotukseen. Haluaisin suunnitella uuden kodin laittoa ja muuta mukavaa, mutta nyt vaan sydän hakkaa työstressistä. Vaikeinta tässä on se, että havittelen toista työtehtävää, jonka takia en nyt pystyisi näyttämään väsymisen merkkejä. Toisaalta taas pitäisi tietysti ajatella asioita tärkeysjärjestyksessä, että työasiat pitäisi nyt vaan tietyllä lailla ehkä jättää vähemmälle sykkeelle.
Hassua, miten kuitenkin tuntuu, että raskauden puolesta aika matelee. Vasta pari viikkoa sitten sain tietää raskaudesta, ja nyt tuntuu että siitä olisi jo pari kuukautta, mutta todellisuudessa raskaus ei ole vielä edennyt juurikaan pidemmälle :D Kaippa se sitten jossain vaiheessa alkaa aika kulumaan nopeammin, kun sitä ei ajattele koko aikaa. HUOMENNA ALKURASKAUDEN ULTRA, JÄNNÄÄ!
Janni 82: Kuulostaa lupaavalta tuo miehesi suhtautuminen. Vaikka hän ei ihan vielä ole valmis tekemään päätöstä yrityksen aloittamisesta, kuulostaa kuitenkin siltä että ajatukseen totuttelee hyvää vauhtia! Kyllä se sitten tuntuu ihanalta kun hän vihdoin sanoo, että on nyt valmis ;) Hyvää kannattaa odottaa! Odottavan aika on tosin pitkä, joten ymmärrän myös kärsimättömyytesi…
Ilpuri: Ihanaa että sait viivat ovistikkuihin! Siitähän on jo hyvä lähteä liikkeelle, kun ylipäätään tietää että ovuloi, ja kaiken lisäksi vielä milloin!! Ja vielä romanttinen viikonloppu takana….ja sun kaikin puolin hyvät fiilikset siihen päälle…kyllä nyt odotetaan plussaa!!! :D :D Eli testiä sitten viikonloppuna 17.-19.10. –tienoilla? Ihan liian pitkä aika odottaa!! Ihanilta kuulostavat nuo ajatuksesi miehestäsi ja parisuhteestasi, niin totta joka sana muttei itsestäänselvyyksiä. Monesti se kumppani voi ”unohtua” kaiken vauvahäslingin keskellä. Kirjoituksestasi tuli mieleen neuvo, jonka sain ystävältäni polttareissani: ”Muista, että perheenperustamisen jälkeen miehesi on edelleen aviomiehesi eikä muutu pelkästään isäksi.” Jotenkin noin. Kuulostaa helpolta, varsinkin tässä lapsettomassa elämäntilanteessa jossa meillä on aikaa keskittyä toisiimme ja huomioida toisen tarpeet ihan päivittäin. Lapsen syntymän jälkeen se aika on ihan varmasti kiven alla, ja sen eteen pitää todellakin nähdä vaivaa!
Tiisu: Tervetuloa mukaan keskusteluun! Niin ikävä kuulla keskenmenostasi, jotenkin se joka kerta järkyttää yhtä paljon kun sen kuulee… :( Olen tässä alkuraskauden aikana miettinyt asiaa ihan taukoamatta, yrittänyt tietysti saada ajatukset muualle ja ”nauttia” odotuksesta, mutta tarinoita keskenmenoista kuulee niin paljon että kyllä se pelko tässä vaiheessa vielä on ihan joka päivä läsnä. Huomenna alkuraskauden ultrassa saan toivottavasti itselleni hieman rauhallisemman olon, jos siellä näkyy joku jolla on kaikki hyvin :) Jotenkin ihan epäuskoinen olo, hirveästi miettii kaikkia asioita jotka voisivat olla pielessä. Toivon teillä pikaista uutta plussaa, ja tietysti pitkää ja onnistunutta raskautta <3
Hatsii: Tervetuloa sinullekin mukaan keskusteluun! Ihanaa että teillä niin pitkän yrittämisen jälkeen raskautuminen onnistui, se tuo niin paljon toivoa niin monille toivosta luopuneille! Se, että on jo yksi lapsi, ei varmaankaan vähennä vauvakuumeen voimakkuutta yhtään, vaikka näin lapsettomana yrittäneenä ajattelen automaattisesti, että ”no, onneksi teillä on jo yksi!” Varmasti ärsyttävä ajatus sinun näkökulmastasi ;) Niin kauan kun menkat ei ala, on toivoa! (Ilpuria siteeraten!) En tiedä luitko koko viestiketjun alusta asti, mutta siis itsehän plussasin kiertopäivänä 41, eli todella myöhään! Kp 39 näytti vielä sitä surullinen kuuluista negatiivista.
Junttura: alkoiko ne kuukautiset jo!?? ;) ;)
 
No ei alkanut vieläkään. Tein tänään vielä hätäpäissäni kolmannen testin, nega edelleen. Nyt on jo kp44, ihan kamalaa... Pakko huomenna varata aika lekurille tai gynelle.
 
Momvoc: Kiitos. :) Sinulla on tapahtunut valtavasti asioita lyhyessä ajassa: raskautuminen, asunnon ostaminen ja työkiireet. Ei ihme jos on välillä itku kurjussa. Vaikka se on paljon helpommin sanottu kuin tehty, niin kannattaa ottaa rauhallisesti ja mennä oman jaksamisen mukaan, Jos aika matelee näin ovulaation jälkeen, niin alkuraskaudesta se vasta mateleekin. Näin ainakin minusta silloin tuntui. Toivottavasti kaikki on mainiosti huomenna varhaisultrassa, sen jälkeen voit vähän rauhoittua. Jos ei ole ollut mitään oireita keskenmenosta, niin on paljon todennäköisempää että kaikki on hyvin kun että ei olisi. Jonkunlainen pelko on varmaan olemassa päivittäin ainakin alkuraskaudesta, mutta koeta kaikesta huolimatta nauttia raskaudesta. Hienosti muuten sanottua, että aviomis on aviomies myös vauvan syntymän jälkeen, eikä pelkkä isukki.
Junttura: Ehkä se plussa siitä vieä tulee, kun ei ole menkatkaan alkanut. Tiedätkö milloin sinulla oli ovulaatio? Ehkä tässä kohtaa olisi hyvä tehdä testi verestä.

Tosi kiva kun täällä voi jutella näistä asioista, tuntuu että omille ystäville ei oikein voi.
 
Junttura: Miten oot pysytyny oottamaan? nyt äkkiä lääkäriin! :) Ja toivottavasti sieltä hyviä uutisia! :rolleyes:

Momwoc: Onpas menoa, kuulostaa ihan multa pari kuukautta sitten! Nyt vaan otat rauhallisesti ja kiinnität oikeesti huomiota siihen että saat levettyä tarpeeksi, varmaan pian iskee alkuraskauden väsymys sulle, ellei oo jo iskeny? Ja pidä tarpeeksi taukoja päivän aikana. Mun yks tuttu joutu stressin takia sairas lomalle, tosin oli vähän yli puolen välin mut kumminkin. Harmitteli sitä että ärsyttää kun ei tajunnu levätä ajoissa. Onneksi verenpaineet laski heti kun sai muutaman päivän levätä ja kaikki on nyt hyvin, mut joutu kuiteskin 3 viikko olee kotona. Joten, muista ottaa rauhallisesti töissä. Mä oon just miettinyt itseni kohdalla tuota et miten pystyn hidastaa työkiirettä, niin sanoin just mun miehelle että kun tuun raskaaksi pakko laitta enemmän taukoja päivään vaikka kuinka olis vaikeaa.

Mä oon luonteeltani tosi sellanen pitkälle ajatteleva tyyppi, esim jo ennen kun edes seurustelin mun miehen kanssa tai edes tunsin sitä niin mä tiesin melko tarkkaan miten aion toimia tietyissa tilanteissa ja millasia odotuksia mulla on ja viel senkin että ne odotukset ei vältämättä toteudu ja kuinkas sit suu pannaan. Oon jotenkin tosi toiveikkaan ja unelmoivan realistinen luonne. Joten just tuota mieheni roolia ja asemaa oon miettiny. En halua että se ikinä tuntee itseään pelkäksi isäksi. Niinkuin en mäkään halua olla pelkkä äiti. Mä tiedän jo nyt että mä tulen tarvitsemaan paljon yhteistä aikaa ja mä en jotenkin usko että mun mies ihan hiffaa että kuinka vaikea sitä on saada. Enkä mä tiiä että tarvitseeko se ees sitä niin paljon. Mut siis joo, se on just sanonu että ei kai se elämä nyt oikeesti tuu muuttuu niin paljon. Mutta mä tiiän että se muuttuu paljon enemmän kun mä edes kuvittelen ja sit mun mies on aika sellanen tapojensa orja- tyyppi, niin luulen että meillä on vielä pitkä matka kasvaa yhdessä vauvan tultua. Mutta yhdessä mennään ja opitaan.
Mä oon sellanen että tarviisin ihan hirveesti läheisyyttä ja sellasta hellää lähellä oloa, enkä nyt siis puhu seksistä. Mä sit juttelin mun yhden ystävän kanssa tästä ja se just sano että hän on huomannu että tulee annettua sitä läheisyyttä omalle vauvalle ihan hirveesti nin sit ei jotenkin itse kaipaa sitä enää niin paljon. Mut mä mietin että miten se on mahdollista, koska eihän se ole sama. Eihän se vauva pysty ottamaan minua kokovartalohalaukseen tai suukottelemaan hellästi. En tiiä et onko tää vähän tyhmää haihatelua, mutta kyllä mä ainakin haluan tollasesta jossain määrin yrittää pitää kiinni. Jos se rakkaus vauvaa kohtaan menee mun miehen ohitse niin se kyllä saa mut miettimään että haluanko sit vauvaa edes. Tarkoitan siis sitä että varmasti äidit rakastaa lapsiaan kaikella sillä rakkaudella mitä maailmassa on ja varmasti minäkin rakastan mun vauvaa enemmän kuin mitään, mutta en halua että se rakkaus on pois minun mieheltä, jota rakastan äärettömän paljon. Varmaan alussa sitä keskittyy vauvan tietty 100 % ja kaikki muu ulkopuolinen unohtuu pikku hiljaa mut mua ahdistaa ajatus että me ei mun miehen kanssa puhuttais mistään muusta ja että kaikki romantiikka häviäisi. Ja haluan nyt vielä tähdentää että jo nyt rakastan minun pientä enemmän kuin mitään, vaikka siitä on vasta olemassa pieni aavistus ja toive. :HeartbigredOho, tulipas pitkä pohdinta, ei pitänyt ihan näin pitkästi kirjotta tästä :) Toivottavasti momwoc ja muutkin ymmärsitte mun pointin oikein!

Ihanaa onnea uudesta kodista! :Heartblue Onko pian muutto? Tule sit pian kertomaan että mitä siellä varhaisultrassa sanottiin! Joo siis kaiken järjen mukaan kuukautiset pitäs alkaa 18. pv. Joten jos vaan pystyn niin 19 testaan. Ellei oo alkanu siis. Mut sit toisaalta voi olla että en uskalla. Nyt ainakin tuntuu siltä. Saa nähdä nyt. Edelleen on tää varma fiilis päällä. Niin outoa! Äsken jotenkin vihlas vatsaa. ... vitsi mä niin keksin näitä juttuja varmaan päästä :oops:

Tiisu: Mä oo ihan sun kanssa samaa mieltä! Mä kyl periaatteessa voisin puhua mun ystäville, mutta ne on toisella puolella Suomea ja sit jotenkin se tuntuu liian musertavalta jos niiden kanssa hypettää ja odottaa ja sit jos ei olekkaan toivottu tulos. Paljon kivempi sit vaan ilmottaa että nyt vauva tulossa. Onhan se tietty täälläkin musertavaa mutta jotenkin vähän jossain määrin helpompaa kun osin kaikki muutkin on niin just samassa tilanteessa.
 
Moikka, olen turhautunut. Minulle tuli emätintulehdus/bakteeritasapaino sekaisin. Kääk, just tässä kohtaa kiertoa! On kerran aikaisemminkin ollut ja just ovulaation jälkeen. :eek: Ei varmasti tule tärppiä tällä kierrolla tällä menolla. :-( Mutta ei voi muuta kuin hoitaa pois.
Momwoc: Miltä näytti varhaisultrassa?
 
Tänään koitti se kauan odotettu varhaisultra, masussa oli kaikki mallikkaasti ja pikkuinen voi hyvin! Voi miten onnellinen olin kun näin pienen pienen sydämen sykkivän, jotenkin tippu kivi sydämeltä vaikkei tässä vielä mitenkään varmoilla vesillä ollakaan. Jollain tapaa kuitenkin tuli sellainen rauha, että okei, nyt uskon että siellä on joku, ja nyt voidaan jatkaa elämää yhdessä :) Vähän oli sellainen epäusko tähän päivään asti, että voinko mä muka oikeasti olla raskaana...ei, ei, ei, jotain mätää tässä varmaan on. Saatiin kuvakin mukaan, ja sitä voi nyt sitten ihastella niinä hetkinä kun ei meinaa uskoa että sisällä on elämää!

Ilpuri: Väsymystä mulla on ollut, ja rintojen arkuutta,mutta muuten olen vielä selvinnyt ilman pahempia oireita. Katsotaan iskeekö, vielähän ne ehtii moneen kertaan alkaa! Muutto on ens kuun lopulla, eli aika pian päästään uuteen kotiin. Ihanaa että jouluksi saadaan muuttorumba pois alta!

Nyt on niin väsy etten jaksa kirjoittaa enempää, vaikka kaikki tekstinne olen lukenut ja kauheasti haluaisin kommentoida ja kysellä kaikkea :) Nyt kuitenkin ruokaa ja sohvaperunaksi leffan ääreen. Vaikka ei oikeastaan ollut kovin rankka päivä, tuntuu että kauhea jännitys purkautui ton ultran jälkeen,ja olin ihan puhki kun sieltä päästiin! Jännitin koko aamun ihan hirveästi, että mitä jos nämä nyt ovat viimeisiä tunteja kun vielä olen onnellinen, ja illalla se onni on multa viety...kauhean negatiivisia ajatuksia, mutta kai sitä vaan "suojautuu" jollain lailla maalaamalla piruja seinille, ettei niin korkealta ja kovaa sitten tipahtaisi. Onneksi kaikki oli hyvin <3 !!!!
 
Momwoc: Ihana kuulla, että kaikki on hyvin! Varmasti purkautuu monen viikon jännitys. Ei kaikille tule hirveesti niitä raskausoireita, nauti vaan olostasi ja ota rennosti.

Minulla oli tiukka päivä töissä ja sain ämpärillinen rakentavaa palautetta. Sitä sitten pohtimaan loppuillaksi. Huomenna on päivä uusi.
 
Tiisu: Tosi harmi sun tulehdus :( Toivottavasrti paranee pian. Onkohan siihen jotain loogista selitystä et se tulee tollai vain onko se vaan huonoa tuuria..?

Momwoc: Maailman ihaninta että kaikki pienellä on hyvin!! :happy093 Siellä se kasvaa ja on ihan tosi pian sun sylissä! Muista nauttia raskaudesta, kaikkina hetkinä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top