Vauvahaaveita!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Momwoc
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Naisilla varmaan hormonitkin tekee sen, että mies ei välttämättä oo niin kiinnostava kuin vauva. Mutta just se on varmaan tärkeää, että muistaa silti antaa huomiota myös miehelle. Ja lapsen myötä varmasti korostuu se, että parisuhteen eteen on oikeasti tehtävä töitä. Joku sanoi joskus, että ensimmäisenä vauvavuotena ei pitäisi tehdä mitään ratkaisuja parisuhteen kanssa (erota yms), koska se on niin ihmeellinen vuosi kaikkien uusien juttujen, hormonimyrrellysten yms. takia.
 
Moikka Ilpuri! Viime kerrasta on kulunut tovi, kun on täällä käynyt fiilistelemässä! Ehkä ihan hyvä, että on vähän muutakin tullut ajateltua, kuin vauvahaaveita. Hehheh. Meillä on ollut tässä asuntohärdelliä niin paljon, että se on oikeastaan vienyt huomion kaikelta muulta. Kuukautisten pitäisi alkaa ensi viikon puolivälissä, ja varmaan alkaakin. Mitä tässä mietiskelin, niin nyt on ollut vähän hiljaista makuuhuoneen puolella näinä viikkoina, eli nyt ei oikeastaan ole minkäänlaista jännitystä raskautumisesta päällä. Itseasiassa hassua kyllä, ihana tunne! Pitkästä aikaa voi rauhassa odotella niitä varmasti alkavia kuukautisia, eikä pelätä pettymystä. Jotenkin rentouttavaa. Ehkä ensi kuussa sitten tutut hermoilut ennen kuukautisia. Mitenkäs siellä? Sulla oli se työmatka, ja teilläkin siitä syystä ilmeisesti jäi otollisina päivinä ”yrittäminen” vähemmälle tässä kuussa? Minkälaiset fiilikset on ollut?
 
Momwoc: :D Joo meillä kanssa kyllä se mun työmatka vei suurimman siivut ja sit meillä sattui se muutto samaan saumaan. tosin jos ovis ois ollu ministi myöhässä niin ehkä ois voinu tärpätä, mut en kyllä siihen tuudittaudu. Joten samoin, ens viikon alkupuolella menkkoja odottelen ja oon täysin sun kanssa samaa mieltä tosta, ettosi rentouttavaa on! On jotenkin niin vapaa fiilis! Ens viikkoa muutenkin odotan innolla, kun mulla monta tosi isoa aika vievää ja stressaavaa projektia loppuu ensi viikon alussa, niin on ihan huippua kun sit jos ne menkatkin tulee niin voi sit alkaa vähän niin kuin "alusta" tän projektin. En oo viel varma et otanko clomifenejä, riippuu vähän et onko ne mun kuukautiset ajallaan vai ei. jos tulee ajallaan niin voi olla että en sit ota. Kattoo nyt.

Mä kans oon jättänyt täällä pyörimisen vähän vähemmälle, jotenkin se lietsoo vain pahemmaksi tätä olotilaa, mut pitää kattoa et kun mun nuo projektit loppuu, niin miten sitä tänne sit jumiutuu. Toivottavasti ei pahasti, koska toivon todella että tästä "vauvan tekemisestä" ei tulis sellanen koko ajan-mielessä juttu, vaan et ois ,muutakin ja se tulis siinä sivussa :)
 
Ilpuri: Joo, ymmärrän niin hyvin ton olotilan lietsomisen, jotenkin itsestäkin tuntui tuossa pari viikkoa sitten vähän siltä, että vauvafiilikset on saanut vähän "yliotetta". Monta kertaa päivässä niiden ajatusten parissa, ja se on toisaalta ihanaa haaveilla, mutta toisaalta myös kuluttavaa odottaa. Nyt ku ei ole sitä odottavaa tunnetta ja päivien laskemista raskaustestin tekoon, niin on tullut sellainen olo, että voisipa koko ajan olla näin rennoilla mielin koko vauva-asiasta! Täähän on aika ihanaa! On ehkä vähän välillä tullut sellainen olo, että mikäs kiire tässä nyt olikaan. Että mukaavahan tämä elämä on näinkin, ja että ei se haittaa jos tässä ollaan vielä kaksin. Mutta mä tunnistan niin tän "vaiheen",mulla saattaa lyhyelläkin aikavälillä vaihdella nää tuntemukset just näin. Että ensin ollaan ihan suuna päänä stressaamassa, ja välillä tulee näitä viikkoja kun ei oo huolta huomisesta. Mulla on tässä työn ja asuntoasioiden puolesta projektia päällä, niin tuntuu ettei ole edes ehtinyt miettiä muita juttuja. Katsotaan millä mielin sitten ensi viikolla :grin
 
Noniin, Ilpuri, samassa veneessä ollaan. Piti juurikin kirjautua kertomaan, että uusi kierto, uudet kujeet, ja sama uutinen täällä odotti sinulta! Itselläni jo kp 7, kuukautiset heitti etuaikaa tässä kuussa. Tässä nykyisessä kierrossa kaikki on näköjään mahdollista.... mitenkäs päätit niiden clomifenien kanssa?
 
En oo viel varma., en oo päätäny. Vähän kalistun sen puoleen että otan niitä. Jotenkin vain tuntuu että tekis mieli mennä "luomuna" mutta katoo nyt. Viel on pari päivää aikaa päättää :)
 
Ymmärrän! Miten päätit? Mulla ois kaapissa ovulaatiotestejä.... en tiedä pitäisikö tässä kierrossa testailla!
 
Mulla on ollu niin hullun kiire että melkein unohdin koko jutun. Ja sit lauantaina muistin niin päätin että mennään nyt tää kierto viel "luomuna" ja sit ens kierrosta alan popsimaan niitä, jos ei tärppää nyt. Mun fiilikset tällä hetkellä on ihan superväsyneet, kiinnostus makuuhuoneessa tapahtuvaan aktiviteettiin liittyvät vain nukkumiseen, vähän jännittää ens viikon ovulaatio et miten käy oleellisimmalle toiminnalle raskauteen liittyen :grin Mun tämä vuosi on jotenkin ollut niin stressin ja kiireen ja työn täytteinen, et nyt kun mulla kaikki asiat ratkesi oikeestaa nyt yhtä aikaa, jäi jäljelle tällänen väsymys mitä en ole ikinä ennen kokenut. nyt viimeks kun kuukautiset alko niin tein raskaustestin ihan vaan sen takia että olisko sittenin voinut olla raskaana, valekuukautisilla. Ja olin niin väsynyt kun ei meinannu silmät pysyä töissä auki! Eikä ollu kauheesti menkkakipujakaan. Yleensä jos en ota lääkettä niin taju meinaa lähteä, ja nyt en ottanu kun alkoivat reissussa enkä muistanut ottaa mukaan. Negatiivinen oli luonnollisestikin, mutta toivossa on hyvä elää :grin

Jotekin mua turhauttaa niin paljon! Tää ei oo sellasta et " mä en ikinä tuu raskaaks tai en voi tulla äää" vaan enemmänkin että hitto, kun menee aikaa hukkaan turhaan kun on niin kova väsymys ja stressi päässä että se toimii kyllä ehkäsynä. Kyl tää värmaan pikku hiljaa helpottaa ja sit kuukausi pari sinne tänne, mutta kun haluisin jo olla raskaana! Ärsyttää et aika vaan menee ja menee eteenpäin. Jotenkin hullua et siitä kun päätimme että nyt vauva saa tulla jos tulee, niin siitä on aikaa jo kohta 8 kuukautta! WHAT!?! En ois uskonu että vois mennä noin kauan. Olettaen että meissä kummassakaan ei ole siis mitään häikkää. Me nyt kun muutettiin ja siis rakennettiin talo, niin siellä ois vauvan huone jo valmiina. Tai siis täynnä kamaa varastoituna, mutta näennäisesti valmiina :grin.

Joo, tosiaan, vähän turhautuneet ja väsyneet fiilikset. Kaipaisin sellasta lepolomaa, mut meillä on viel siellä meidän talolla aika paljon hommaa että vapaapäivät menee sitä laittaessa, yleensä sunnuntait on kyl pidetty ihan keveyen hengailun merkeissä, mutta tartteisin enemmän kun yhden päivän viikossa että sais ladattua akut ja vähän nousisi mun halutkin. En olisi ikinä uskonut et mitä stressi voikaan aiheuttaa tuolle osastolle, vaikka siitä paljon kirjotetaankin kaikissa lehdissä ja näin.

Tälläistä täällä, plääh! :sad001

Entäs siellä? Sä nyt meinaat tikuttaa? hui! :) Kyllä siitä varmasti hyötyä on, mä aattelin katella nyt pari kuuautta ainakin ilman ja sit katotaan uudestaan ostanko niitä vai en.
 
Heippa! En nyt ihan ehkä vielä tänne kuuluis, kun ei tosissaan vielä yritetä, mutta kuumeilu on jo kova eikä miehen kanssa oikein voi näistä puhua kun ei taida vielä olla samalla viivalla.

Olen siis itse 31 ja mies syyskuun alussa myös. Pillerit jätin pois elokuun alussa kun ei oikein ne hormonit mulle sovi, ja samalla sitten miehen kanssa sovittiin että aloitetaan yrittäminen sitten maaliskuussa. Olen sitten jo ehtinyt täyttää 32, ja huolestuttaa että raskaaksi tulo saattaa olla jo vaikeampaa. Yhdessä ollaan oltu vajaa kaks vuotta ja kesäkuun alussa muutettiin yhteiseen kotiin :) Jo suhteen alussa oltiin molemmat samaa mieltä perheen perustamisesta ja kun mies tykkää touhuta lasten kanssa (mm. mun kummipoikani 2v 8kk), mutta jostain kumman syystä mun kuumeiluni on voimakkaampaa.

Elokuun alussa jouduin liikenneonnettomuuteen ja nämä pitkät päivät yksin kotona sai mut surffailemaan tänne vau.fi sivuillekin. Salaa mieheltä tietty, ei se nyt vaan aina ymmärrä. Hiukan sekin huolestuttaa kun onnettomuudessa mm lantioon tuli murtuma että mites sitten synnytyksessä, mutta luulisi että se kerkee hyvin parantua kun ei vielä yrityskään ole päällä. Tosin nyt kun keskeytetyllä ja kumin kanssa mennään, ei mua haittais vaikka käviskin pieni vahinko :)
 
Janni82: Ihanaa kun tulit mukaan! :) Mä ainakin uskon että nykysin liikaa psyykataan naisia siihen että KOHTA SÄ OOT LIIAN VANHA!! Tietenkään ei nyt kannata odottaa ikuisuuksia, mutta kun mieli on positiivinen ja haluskas vauvan suuntaan niin pääsee jo tosi pitkälle, kuitenkin pitäen mielessä että kattoo sen 6-12 kk yritystä ja jos ei tärppää niin sit menee varmistaa lääkärissä että kaikki on hyvin. Yleisesti ottaen onhan lähtökohta et porukka tulee raskaaksi. Uskon et valtaosa raskaaksi tulleista ei pyöri edes tälläsillä foorumeilla. En tiiä mut luulisin. Et täällä se jotenkin ehkä kärjistyy kun lukee hedelmöityshoidoista ja " voi ei mä oon jo liian vanha" -kirjoituksista. Joten iloa vauvan suunnitteluun :wink.

Suomen terveysjärjestelmä on myös siitä hyvä, et jos sulla jotain häikkää luihin tai muihin juttuihin on tullut niin synnytystapasuunnittelussa niitä mietitän.
Suurin osa miehistä on vähän hassuja tällästen foorumeiden suhteen, uskoisin. Mun mies aina vaan sanoo mulle että mitä sä jaksat sitä siellä vatvoa, aletaan hommiin! :grin Ja mä sanon että anna mun vatvoa :). Jostain syystä miehet ei tarvii sellasta spekulointia ja pohtimista ja vertaistukea kuin naiset. Luulen ainakin, ja varmaan on poikkeuksiakin. Mä jaksaisin puhua vauva-asioista sen kanssa vaikka kuinka, se ei niinkään paljon, mutta aina jos mulle tulee mieleen joku juttu vauvasta niin kyllä mä sanon ja puhun eikä se ole tykännyt huonoa, kyllä se aina selkeesti harmittelee kun mulla alkaa kuukautiset, että ilmeisesti samalla sivulla ollaan. Ehkä sunkin mies tarvii lisää aikaa kasvaa tuohon juttuun, niin kyllä se siitä varmasti innostuukin! Varmasti naisten kuumeilu lähtökohtaisesti on aina isompaa tai sit ne tuo sen vaan isommin esille :)

Ihania perhosia masuun!
 
Ihanaa kuulla että muilla on samanlaisia ajatuksia pyörinyt päässä, eikä olekaan niiden kanssa yksin :) Ja on kiva tietää että meitä kuumeilijoita varten on näitä foorumeita joilla saa sitte purkaa tuntojaan, ehtii miehen kanssa puhua näistä sitten kun hän on itse miettinyt niitä ja aihe on ajankohtaisempi.

Nyt vaan sairaslomalla on turhan paljon aikaa pyöritellä omia ajatuksia yksinään täällä ja välillä ne kauhukuvat saa vallan!

Tsemppiä muillekin yritykseen, toivotaan että meille kaikille se pieni plussa testiin vielä ilmestyy :)
 
Moi kaikki kanssajännittäjät! Mulla on kierto ollut nyt todella sekaisin varmaan noin maaliskuusta asti, ja kierrot on vaihdellut 24 ja 36 päivän välillä. Maaliskuussa oli tuo yksi 36 päivän superpitkä kierto. Nyt mennään kp 34 eikä menkkoja kuulu. Tänään tein taas sadannen miljoonannen raskaustestin (yllättäen kyllä tämän kierron ensimmäinen), joka oli taas niin negatiivinen kuin olla ja voi. Tein sen töissä, kun laatikosta sattui löytymään yksi jonka olemassaoloa en muistanut. Olisi kannattanut odottaa testin teon kanssa kotiin asti, niin paha mieli taas tuli. Jotenkin kesä meni vähän "kivuttomammin" noiden testien kanssa, ja osasin jollain lailla ajatella positiivisesti ja leppoisasti että ei se mitään, ehkä ensi kuussa! Tänään tuli niin itkuinen ja paska olo negatiivisen testin jälkeen, että olisi tehnyt mieli heittää testi ja muitakin tavaroita seinään ja huutaa maailmalle että "SELVÄ! YMMÄRRÄN NYT LOPETTAA SEN YRITTÄMISEN KOSKA MINUN EI SELVÄSTI KUULU SAADA LASTA!!!!!!!!"
Noniin. Ja nyt voin sitten samantien pyytää anteeksi lapsellista tunteenpurkaustani, josta ainoastaan te, rakkaat vauvakuumeilijat ainostastaan tiedätte. Muutamille yrityksestä tietäville ystäville kun olen kuitannut koko tilanteen naureskelemalla tyyliin "eiköhän se sieltä sitten jossain vaiheessa tule, hehheh!!" Koska en kertakaikkiaan kestä kertoa totuutta, kuinka pahalta tilanne tuntuu. Jotenkin tuntuu, että saan itse voimaa siitä kun uskottelen muille että kaikki on hyvin. Niinä hetkinä uskon siihen ehkä hetken itsekin, että kyllä se siitä.

Miten teillä muilla menee? Olenko yksin itkuisten ajatusteni kanssa?
Halauksia kaikille, jotka tunnistavat olotilani :(
 
Heippa! Kirjottelin tuonne toiseen osioon,mutta tämä taitaakin olla sopivampi paikka. Olen kuumeillut noin parisen vuotta ja reilu kuukausi sitten kihlattuni näytti vauvantulolle vihreää valoa :cool05. Jätin pillerit pois 16 elokuuta ja nyt viime lauantaina alkoi menkat. Elättelen kyllä kovasti toiveita,että olisin jo raskaana. Syy tähän,koska menkat loppui tänään ja vuoto oli vain niukkaa ruskeaa vuotoa(pois lukien eka päivä,jolloin vähän runsaampaa vuotoa). Aikaisemmin menkat on ollut runsaat. Ja peittoa heiluttelimme oletetusti ovulaation aikaan. Nyt menossa kp4 toisesta kierrosta. Mieheni on enemmän innoissaan asiasta,vaikka monet riidat kävimme aikoinaan vauvan tulosta. Nyt hänelle pettymys oli suuri,kun menkat alkoikin. Toki itsekkin olen innoissani,mutta yritän olla intoilematta liikaa ettei tule suuria pettymyksiä. Mutta hankalaa kyllä on olla intoilematta... Välillä tulee hetkiä "hetiä tänne mulle nyt" :grin Onneksi on tälläisiä foorumeja,joissa voi jakaa tuntemuksia/ajatuksia. Plussatuulia kaikille :)
 
Heippa Soma, ja tervetuloa mukaan kuumeilemaan! Muistan kuinka ihanalta tuntui kun pillerit oli jätetty pois ja tiesi että mahdollisuus raskauteen olisi todellinen :) Kunpa ette joutuisi kauaa odottelemaan, vaan pääsisitte pian nauttimaan odotuksesta. Sitähän me kaikki täällä tietysti toivomme! "Rennosti vaan" on todella hyvä ohje, mutta itselleni ainakin pelkkää sanahelinää. Alkuun oli rentoa ja ihanaa, nyt alkaa tuntua jo surkealta miettiä koko asiaa kun vielä ei ole napannut! Mutta niinhän sitä sanotaan, että odottavan aika on pitkä :)

Minkäikäinen olet? Täällä on muutamat itseni lisäksi vähän valottaneet elämäntilannetaan, olisi mukava kuulla sinustakin muutama sana :)

Tsemppiä ja pikaisia plussia! <3
 
Tunnistin niiiiin itseni tuosta avautumiskirjoituksestasi Momwoc! Ensimmäiset yrityskuukaudet onnistuin olemaan ihan "rennosti" ja ajattelemaan: ei se mitään, ensi kuussa sitten. Mutta kun kuukaudet vierivät ja aina vaan menkat tulee joka kuukausi ja vielä niin vaihtelevalla pituudella ettei ikinä tiiä millon niitä odottaa, mutta siis tulee kuitenki joka kuukausi. yk9 menossa ja tuntuu tosiaan siltä, että MIKSEN VOI OLLA RASKAANA? TAHTOO VAUVAN... :(

Viime kuussa kans repesin ihan täysin ja sain ankarat itkupotkuraivarit, kun menkat alkoi ja tämä kuu on ollut niiin pitkä, en jaksa odottaa odotusta. kp23 ja ainakin viikko vielä menkkoihin tai voi mennä kaksikin pahimmassa tapauksessa.

Ikää 36 ja tämän kuun jälkeen soitan johonki jos saisin jotain apua tähän. :(
 
Momwoc Täytän 26 ensi viikolla ja kihlattuni on 24. Olemme olleet yhdessä kohta 4vuotta. Johon kuuluu tietysti paljon ylä-ja alamäkiä. Kaikesta selvitty puhumalla. Meidän kahden lisäksi saman katon alla asustaa kolme koiraa. Vauvahaaveet alkoi noin parisen vuotta sitten. Mieheni hermostui aiheesta aina, kun sen otti puheeksi. Päätin sitten,että nyt odotan tovin. Ja kesällä aloin taas ottamaan asiaa esille ja mies pystyikin puhumaan asiasta suuttumatta. En tiedä mikä sai mieheni lämpenemään ajatukselle. Oliko se sitten se,että nyt hänkin on valmis vai että ikää alkaa tulemaan. En ole saanut siihen kunnon vastausta. Mutta minulle riittää se,että nyt on valmis ajatukselle että lapsi saa tulla. Ammatiltani olen lähihoitaja ja teen tällä hetkellä kolmivuorotyötä ja puolisoni on yrittäjä.
Sovimme,että tulee kun on tullakseen vaan nyt mieheni ilmoitti että heilutellaan peittoa ihan urakalla :wink
Siskoni sano,että jos olen sukuuni tullut niin tärppää ekalla. Mutta jokainen on yksilöitä eikä kaikkea voi yleistää. Mutta katsotaan pitääkö siskon sanoma paikkansa.
 
Voi kun minun olisi tehynyt mieli jo kirjottaa päivällä mutta istuin kampaajan tuolissa ja en jaksanu alkaa naputtelemaan kännykällä kun se on niin vaivanloista! :)
Ihanaa et on satu uutta porukkaa tänne kuumeilemaan joukkoon iloiseen.

Momwoc: Oot ollu mielessä ja kun noi miedän kierrot on menny noin tasatahtiin niin oon miettinyt et mikähän sun tilanne on!

Mulla menkkojen laskennallisesti pitäis alkaa torstaina ja oon tosi ristiriitaissa tunnelmissa. Tai siis taas on se saa huippu toiveikas fiilis. Tuntemukset ovat vähän kummalliset kropassa, yleensä viikko ennen menkkoja tulee mulle sellanen parin päivän supermasis ja suklaata uppoo :p mut nyt sitä ei oo ollenkaan tullu, toisaalta meilä on ollu mun miehen kanssa jotenkin muutam erityisen ihana viikko tässä et sekin voi olla ettei fiilkset ole olleet negatiivisia. lisäksi masussa on vähän väliä selasta kummaa juilimista, tosin sen ainokaisen clomifen kuukauden jälkeen, mistä siis on kaksi kiertoa, sitä on ollu koko ajan, julimista siis. Se vissiin vaikutta ihan pitkäaikaisesti. Mutta jos tästä kierrosta ei tärppää niin otan clomit takas kehiin.
Eilen lueskelin synnytykseen tulevien ohjeistusta meidän lähimästä synnytyssairaalasta (onneks en oon ajoissa asian kanssa!! :grin) a pyyhin samalla kyyneliä, musta tuntuu että mun sydän irtoo ja pakahtuu, kun haluun tätä niin paljon. Tällä hetkellä filikset siis ihan positiiviset mutta pelkään torstaita että jos ne kuukautiset alkaa. Voi olla että hyvinkin jaan momwocin ja junturan fiilikset. Se on vaan niin paskamaista kun ne yleensä alkaa aamulla ja sit pitää mennä töihin ja mun työ on sellasta että mä hemmottelen toisia ja mun luo tullaan sen takia mitä mä oon ja se on vaan nin vaikeeta olla kun jos itteensä itkettää.

Mä just luin, että slloin on tosi hedelmällisimmillään kun on jättäny pillerit pois, kun kierto on tasanen ja noin :)

Momwoc, vielä, sun kuukautiset ei siis viel alkanu? Eli raskaana kunnes toisin todistetaan? :wink Jos sun ovis on ollu myöhässä niin voilla että ei näy viel testissä. Ja tiedän kyllä miltä just nyt kuulostan, mutta pieni hitunen on toivoa vielä. Ja vaikka menkat alkaakin, päivän saa velloa alakulossa ja epätoivossa ja sit uuteen nousuun! Mun mielestä ihan hyvä ohjenuora itse kullekin :) Joojoo, helpommin sanottu kun tehty, se vaan sattuu niin paljon sydämmeen! Oon just huomnn että mulle on alkanu hiipiä se tunne että en oo raskaana taaskaan. Miks jotkut sanoo että kyllä sen nyt vaan tietää että on raskaana vaikka ei testissä näykään. Miks ne niin sanoo? Mulla on se olo koko ajan, et en oo, mut haluisin elää kuitenkin aina pienen hetken toiveikkaana.

Sitä vaan,ihania onnen hetkiä jokaisella vaikka testissä olisikin vain yksi viiva!
 
Ihmettelin itse suuresti sitä, että kiertoni oli täysin sama nyt kun joskus jätin pillerit pois. Ajattelin, että menee hetki normalisoituessa. Vaan toisin kävi. Välillä on itku kyllä herkässä, kun vauvaa toivoo kovasti. Ja synnytykseen näkeminen televisiossa saa itkemään. :sad001
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top