Vauvahaaveita!

[Momwoc]

Junttura: Kiva kun sinäkin liityit keskusteluun mukaan! Täällä ainakin piisaa ymmärrystä toistuvia pettymyksiä kohtaa, vaikka joukossa on myös muutama vasta yrittämisen aloittanut. Mutta yhteinen unelma meillä kaikilla, ja osalla jo kärsivällisyys koetuksella...
Itse päätin tänään negatiivisen raskaustestin jälkeen, että tämän vuoden loppuun asti katsotaan rauhassa, ja sitten aion itsekin käydä gynekologin puheilla. Jostain luin, että jos kuukautiset on epäsäännölliset, ei lääkärin kanssa keskustelua kannata turhaan "pitkittää". Mulla on AINA ollut säännöllinen kierto, mutta nyt kuukautiset ihan sekaisin. Jotenkin tuntuu, että se lääkärikäynti tekee ongelmasta astetta "todellisemman", ja siksi sen kynnyksen ylittäminen jotenkin pelottaa. Toivotaan nyt kuitenkin, että onnistuttaisiin ilman lääkärikäyntejä! Tsemppiä

Soma: ihanaa, että olette päässeet samalle sivulle miehesi kanssa perheenperustamisasiassa! Meilläkin aiheesta on menneisyydessä juteltu moneen sävyyn, mutta oikeastaan vuodenvaihteesta eteenpäin on minunkin mieheni näyttänyt vihreää valoa ja ollut innoissaan aiheesta! Nyt tuntuu niin hyvältä, kun tiedän että haluamme tätä yhdessä, ja olemme molemmat valmiita :) Nyt tosin tuntuu myös siltä, että yrittämisen olisi voinut aloittaa jo aiemmin, kun tässä nyt on kestänyt.... Ja toivitaan todella, että tulet sukuusi, ja säästyt odottelulta! Itselleni ei käynyt näin, vaikka geeniperimän mukaan "olisi pitänyt". Mutta sitä kun ei voi koskaan tietää, niin optimisesti vaan eteenpäin! Itse koen tässä vaiheessa, että oloani on pahentanut tuo ennakko-olettamus, että heti natsaa. Olen miettinyt, että olisiko sitä asennoitunut raskaaksi tulemiseen eri tavalla, ja kestänyt odottelun paremmin, jos eräänlaisena odotuksena (itsellä) ei olisi ollut "helppo raskautuminen". Itse en ikimaailmassa kuvitellut itseäni tähän tilanteeseen, mutta eipä varmaan kukaan. Sitä luottaa omaan kehoon täysin, ennen kun tajuaa ettei kaikki menekään niinkuin suunnitteli. Mutta nyt vaan optimisesti eteenpäin! Kaikki ei onneksi joudu odottamaan:) Mulla oli myös pillereiden lopettamisen jälkeen kolmisen kuukautta päiväntarkka kierto, jonka jälkeen alkoi se sekoilu.

Ilpuri: Mäkin oon miettinyt miten teillä himma etenee! Hassua, että epäsäännöllisistä kuukautisista huolimatta mennään taas "yhtä matkaa" tässä aikataulussa. :) Mullakin alkaa kans yleensä yön aikana vuoto, niin nää on taas näitä aamuja että heti herätyksen jälkeen tarkistus. Sunhan tilanne kuulostaa hyvältä, jos kropassa on ollu jotain tuntemuksia :) Mulla on ollu tässä kuukausitolkulla niin monia "tuntemuksia", eikä raskautta, että mä en voi sanoa kyllä tuntevani mitään sen kummempaa tällä hetkellä. Lähinnä satavarmuus siitä, että kuukautiset alkaa joko ens yönä, tai viimeistään sitä seuraavana....mutta tottahan tuo mitä kirjotit, että ei tässä koko peli menetetty ole, mutta se tänpäivänen testi oli kyllä joku herkkä.

Ihanaa kuulla että oot ollu hyvillä mielin! Se antaa niin paljon voimaa ja jaksamista, kun on hyvällä fiiliksellä! Mullakin on kyllä ollut tässä tosi kivat viikot monenkin asian suhteen, mutta nyt tuli kauhee masis tänään. Ne on varmaan niitä alkavien menkkojen mielialavaihteluiden aiheuttamia fiiliksiä. Huoh. Mitä ne clomit muuten tekee? Että osaan sitten ehdottaa lääkärille joulukuussa (näin marttyyrityyliin)!! :D

Kirjoitin kännykällä, eli varmaan ainakin sata kirjoitusvirhettä. Sorry!

 

[Soma]

Kyllä se vain niin on, että vaikka asennoituisi tulee kun on tullakseen- asenteella, kirpaisee ne negatiiviset testit ja menkkojen alkaminen aina yhtä paljon. Oon vielä sen verran taikauskoinen eli kohtalo puuttuu peliin aina välillä elämässä. Ja kaikella on jokin tarkoitus, vaikka sitä ei aina ymmärrä kun koetellaan. Meillä on huumori mukana tässä yrittämisessä sekä muutenkin aika vahvasti meidän elämässä... ja jotenkin meillä peittojen heiluttelu menee välillä nauruksi. Joka ehkä hyväkin tässä tilanteessa, kun sitä lapsen alulle saantia jännittää, niin huumori vie ajatukset muualle.
Sen verran olen jo intoillut, että pesin siskolta saamia vauvanvaatteita ja laitoin nätisti kaappiin .
Anoppini odottaa kovasti, että hänestä tulisi mummo ja innolla odottelen milloin päästään kertomaan ilouutinen :)

Vauvakuume on kyllä yksi pahimmista kuumeista mitä olen potenut, jos vertaa flunssakuumeeseen. Eikä auta Finrexit tai Buranat. Täällä yövuorossa kerkee monen monta ajatusta tällekkin aiheelle uhraamaan. :)

 

[Momwoc]

Soma: Niimpä juuri, on helpommin sanottu kuin tehty "ottaa rennosti" :) Olipas kivasti kirjoitettu toi kohtalojuttu, tuli itsellekin sellainen olo että ehkä tällä odottamiselle on joku suurempi tarkoitus, jonka ymmärrän vasta myöhemmin. Monia sellaisia tilanteita on kuitenkin elämässä takana päin, että vaikeista elämäntilanteista on jälkikäteen oivaltanut vaikka minkälaisia tarkoituksia. Mainittakoon nyt esimerkkinä se, etten olisi tavannut nykyistä aviomiestäni ilman yhtä erittäin ikävää tapahtumasarjaa seitsemän vuotta sitten :) Ehkä nytkin pitää tosiaan ajatella, että kaikki tapahtuu aikanaan ja syystä!

Itse olen myös haaveillut ilouutisen kertomisesta lähimmäisillemme, sitten kun sen aika koittaa. Erityisesti perheelle, ja omalle äidille! Menetimme perheenjäsenen hiljattain, ja toisaalta tuntuu myös kamalalta ajatella, ettei hän ole kanssamme jakamassa iloa sitten joskus, eikä tuleva(t) lapsemme tule häntä koskaan tapaamaan. Suhtautumiseni asioihin ei yleensä ole kovin hengellinen, mutta kuoleman ja menetettyjen rakkaiden suhteen pysyn järjissäni ainoastaan ajattelemalla, että he ovat tuolla jossain katselemassa pilven reunalla seuraamassa maailman menoa, ja ovat jossain kaukana kuitenkin "hengessä mukana". No menipä syvälliseksi heti aamusta!

Minulla ei siis vieläkään kuukautiset ole alkanut, tänään taidan taas tehdä testin. Nyt on jo sellainen inhottava olo testin teosta, etten jaksa niitä ainaisia negatiivisia tuloksia. Yritän aina psyykata itseni valmiiksi siihen odotukseen, että testi on nega, mutta joka kerta se pettymys ja surullinen olo yllättää. Vaikka kuinka yrittäisi valmistautua. Tänään teen testin kylläkin vasta töiden jälkeen, kun viime kerralla meni koko työpäivä ihan pilalle. Iltakin on vapaa, eli saan sitten rauhassa käpertyä epätoivooni sohvan nurkkaan :)

Mitenkäs Ilpuri? Miten kuukautisten kävi, tänään piti alkaa eikö? :) Toivotaan, etteivät ole alkaneet!

 

[Ilpuri]

Eilen en jaksanut kirjottaa kun oli niin paska fiilis ja hullu kiire. Eilen olin asiakkaan kanssa ja tunsin kauheen kouraisun vatsassa ja tajusin et nyt alko menkat, en sit päässy heti kattomaan ja kun pääsin niin tilanne oli ihan selvä, ei epäilystäkään, eli tänään jo kp 2 Sit mulla ei ollu ees mitään särkylääkkeitä töissä mukana, tai oli ja ne oli menny vanhaksi niin en viittinyt ottaa ja sit apteekkin en ehtinyt juoksemaan. Oli taas ihan tajuttomat vuosisadan kivut koko päivän, ihan hirveetä oli olla töissä.Joudun nistuu töissäni aika paljon ja siinä asennossa just sattuu eniten. Illalla kun menin kotiin niin sit mies kyseli et mikä on ja sit arvasikin, mutta tänään on onneks jo vähän parempi fiilis. Tuo kierto oli nyt vaan sen 29 pv, mikä on mun normaali joskus ollut. Saan nähdä että pysyykö se sinä vai ei. Ja taas oon clomien kanssa ristiriitaisissa tunteissa kun se kuitnekin on hedelmöityslääke, taidan ehkä soittaa sinne lääkäriin ja kysyä että onko niitä järkeä ottaa vai ei.

Clomifenit käsittääkseni siis "piiskaa munasarjoja" (gynekologini käytti tätä ilmaisua) ja itmeisesti voimistaa sitä munasolun irtoamista, luullakseni se myös kypsyttää niitä tehokkaimmin tai jotain, koska niitähän siis voi irrota yhdessä ovulaatiossa upeampiakin sen vaikutuksesta. Mut siis en oo varma, näin oon ymmärtänyt mitä oon lukeni, gyneni ei ihan hirveästi valaissut mulle tätä.

Eilen menin kattomaan typeryyksissäni toisenlaiset äidit-ohjelmaa ja itkua väänsin, vaikka kuten kirjotinkin tänään vähän parempi päivä mutta silti jos yhtään näkee että jossain on vauva tai joku raskaana niin kyllä tulee tippa linssiin.

Tule, momwoc, ilmoittaa miltä testi näytti!! Toivottavasti hyvältä!!

Miten teidän miehet ovat suhtautuneet negatiiviseen testiin tai kuukautisten alkuun? Mun mies jotenkin osaa suhtautua tosi paljon paremin kun minä, tännekin kun kirjotan niin se aina sanoo että ihan turhaan vatvon asiaa, yritäisin unohtaa ja seksiä vaan kehiin . Toisaalta täällä roikkuminen pahentaa asiaa mutta toisaalta on ihana saada vertais tukea ja odottaa yhdessä. Sanon sille vaan että anna mun olla että mä tykkään tästä, ja ei se siitä sit enempää sanokkaan mitään. Mut siis kyllä se eilenkin oli sillain että voi harmi, mutta sit kuitenkin oli et kyllä se sieltä tulee joskus. Mä itse oon aika hengellinen, ja uskon että tämä tulee just sillon kun on tarkotus, ja et sit kaikki työ jututkin järjestyy ja vauva syntyy just oikeena ajankohtana, ois vaan niin kivaa että se ajankohta olis jo! NIIN!

Mutta, tän hetken fiilis tosiaan hiukan itkuisen oloinen, joutuu vähän pinnistämään töissä.

 

[Momwoc]

Voi Ilpuri, olen taas niin hengessä mukana noissa fiiliksissä kun niin tutulta kuulostaa. Itsekin olen ravannut tässä vessassa aamulla, joka kerta vähän jännittäen et alkoko nyt. Koko ajan on tuntunut että olis alkanut. Mutta ei vielä. Jos ei työpäivän loppuun mennessä ehdi alkaa, niin apteekin kautta kotiin. Se on niin romahduttava se tunne, kun tietää, että taas pitkä kuukausi edessä ennen seuraavaa mahdollisuutta.
Olen menossa huomenna lääkäriin uusimaan yhtä reseptiä, ja ajattelin samalla kysyä tuosta epäsäännöllisestä kierrosta ja yrityksestä. Ihan vain keskustelun avaukseksi, jos lääkärillä olisi jotain kommentteja tai vinkkejä. Onko noissa Clomeissa siis jotain haittavaikutuksia, vai mistä syystä epäilet niin kovasti niiden käyttöä? Ihan siis tietämättömyyttäni kyselen, kun eivät ole (vielä) tuttuja. Pelkäätkö, että niistä on jotain haittaa, vai onko taustalla yksinkertaisesti ajatus siitä että haluaisit mieluiten hedelmöittymisen tapahtuvan mahdollisimman luonnollisesti? Ymmärrän tosi hyvin ajatuksen luonnollisuudesta, ja tietysti itsekin toivoisi että säästyisi ”apukeinoilta”.
Mua hymyilytti kommenttisi Toisenlaiset äidit –ohjelmasta, joka itsellänikin tässä tietysti ollut tiivissä seurauksessa! Siis paha mielesi ei tietenkään hymyilyttänyt, vaan lähinnä se kuinka samanlaisia tunnetiloja ohjelman katselu ilmeisesti sinussa herättää! Katsomatta ei voi jättää, mutta silti sitä kuvittelee itsensä kaikissa niissä tilanteissa ja taas havahtuu siihen pettymykseen, ettei ne omalta osalta ole ajankohtaisia. Juuri taas yksi ystävä kertoi tehneensä positiivisen raskaustestin, ja yksityiskohtaisesti kertoi kuinka oli puhjennut onnenkyyneliin kun oli nähnyt positiivisen tuloksen. Tuli kylmät väreet ja tippa linssiin, kun luin tekstiviestiä, että minäkin haluaisin kokea sen positiivisen raskaustestin! Tiedän, että hänellä oli myös pitkä yritys takana, ja toisaalta se myös toi toivoa siihen, että joku päivä minäkin tämän kaiken odotuksen jälkeen saan sen hetken, ja saan kertoa onnenkyynelistäni hänelle. Mutta jotenkin se hetki tuntuu niin kaukaiselta ja mahdottomalta, en jotenkin näe itseäni enää siinä tilanteessa, vaan mieleeni on syöpynyt se tilanne, kun teen testin, asetan sen aina samaan paikkaan, jään katsomaan, mitään ei tapahdu, pala nousee kurkkuun, ja lähden surullisena viemään testiä roskikseen muiden negatiivisten testien joukkoon. Aina vaan sama tapahtumasarja, joka kerta. Tänään taas mennään samalla kaavalla. Meillä on sama tilanne, että minä otan nämä negatiiviset testit ja kuukautiset paljon raskaammin kun mieheni. Hän olisi toki iloinen ja onnellinen positiivisesta testituloksesta, mutta jotenkin tuntuu että aikataulu on hänelle aika ”yhdentekevä”. Tai siis että ei hän tunnu olevan huolissaan tai harmittele asiaa, vaan suhtautuu siihen tosiasiana mitä on turha sitten murehtia, vaan sitten pitää vaan katsella miten ensi kierrossa käy! Toisaalta se välillä ärsyttää, että on yksin sen suuren pettymyksen kanssa, mutta toisaalta en tiedä kuinka pahalta minusta tuntuisi jos joutuisin lisäksi vielä kantamaan huolta hänen suurta pettymystään. Ehkä ihan hyvä, että hän suhtautuu kuten suhtautuu, niin itsekin osaa välillä (harvoin!) ajatella, että ei se mitään, ehkä ensi kerralla.
Laitan kyllä viestiä tänne testin teon jälkeen, vielä tänään. Pakko ne fiilikset on tänne saada purettua, kun nyt olen tätä täällä vatvonut :D

 

[Ilpuri]

Clomeissa mulla haittavaikutuksena oli tosi paljon kuumia aaltoja, jatkuvaa etomista ruuan jälkeen, jatkuvaa juilimista vatsassa ja välillä se koveni hetkellisesti. Mut jatkusvasti tuntui että munasarjat on "herkät", en tiiä et voiko sitä tuntea noin mut siltä musta tuntu. Mä oon yleensä kaikkien tollasten juttujen kans sillain että mulle ei yleensä mikään vaikuta mitään fyysisiä sivuvaikutuksia niin sit oli outoa et nuo vaikutti. Lisäksi siinä kuulemma on mahdollisuus painonnousuun ja turvotukseen, näitä et itse havainnut, toisaalta se oli vaan yksi kierto. Mut siis nuo sivuvaikutukset ei mua huoleta, vaan se että se tosiaan voi kehittää niitä munasoluja monta, luin jostain täältä foorumilta että jollakin oli ollu kasvamassa 3 munasolua, kun se oli ultrattu siinä kierron 10-12. pv ja sit sitä oli kielletty harrastamasta seksiä. Tai ainakin näin sen ymmärsin, koska on siis "vaarana" tulla monikkoraskaus, kahden kanssa nyt menis mutta yksi se nyt ensimmäinen tavoite on :). Mutta sit oon miettiny että kuinka todennäköistä tuo on? Kun jotkut on syönyt sen 4 kiertoa sitä putkeen ja ei ole tullut raskaaksi vaikka missään ei ole ollut mitään vikaa.
Tietysti tässä on kyse hormoonista, varmaan pitkässä juoksussa vaikutta mielialaan, mulla ainakin hormoonit on vaikuttaneet niin kun joskus jotain on joutunu ottaa. Niin sitä mietin, koska en haluis olla kärttyinen koko ajan. Ja sit mun mies ei ole ihan kauheen innokas siihen että mä söisin jotain. Ja tosin kun viimeks söin sen yhden kierron niintä, niin se kyl sano että ei ole tainneet siihen vaikuttaa. Kysymyös kuitenkin on hedelmöityshoitolääkkeestä. Ymmärtääkseni. Mut oon vähän yksin tän jutun kanssa.

En tajua miks tää tuntuu niin tälläseltä että en haluu syödä niitä, ehkä siinä on sit jotain sellasta et haluun tulla raskaaksi ilman apua. Typerää ehkä mutta mut on "myrkyttänyt" varmaan kaikki mun lukema niistä, kun mulle ei määrätty mitään ultrausta missä tarkistetaan mitään. Toisaalta ne määrättiin mulle just siksi että mun kierto tasoittuisi. Eli luotanko lääkäriini vai foorumilaisiin ja siihen mitä muuta oon lukenu. Ärsyttävää. Sit taas tyhmää vatvoa tätä, tekisin niin kun lääkäri sano ja that's it. Onneks osaan olla tosi päättäväinen tässä

Ja ihan varmasti ne onnenkyyneleet tulee, meille jokaiselle :)

muoks. Soitin äsken sinne lääkäriin ja mulle soitetaan tossa alkuillasta. Jos se lääkäri näyttä vihreää valoa tolle niin oon päättäny että otan niitä clomeja! Ja nyt on kyseessä eri lääkäri että eiköhän se nyt siitä selviä :)

 

[Momwoc]

Ilpuri: Okei, no onhan tuossa jo mietittävää :) Siis tuo "riski" monikkoraskaudesta. Ja tietysti tuo haaveesi täysin luonnollisesta raskautumisesta. Itsekin kävin tuossa vähän lukemassa lisää Clomeista, ja useimmin mainittuna erikoisuutena juuri tuo monikkoraskaus. Joku oli kirjoittanutkin, että uskomatonta miten vastuuttomasti niitä määrätään, että yksikin nainen oli käynyt gynekologilla seurannassa toteamassa, että kypsiä munasoluja on 5 (!!!!), ja hän kauhisteli sitä kuinka kenenkään annetaan ilman seurantaa niitä ottaa. No, ehkä oletkin jo jutellut aiheesta toisen lääkärin kanssa ja saanut selvyyttä asiaan :)

Nyt olen töistä lähdössä, ei edelleenkään kuukautisia, eli apteekin kautta kotiin.

 

[Momwoc]

Negatiivinenhan se oli, niinkuin aina. Nyt aloitan mököttämisen!

 

[Ilpuri]

Höh! : Onpa harmi! Älä mökötä kuitenkaan liian pitkään, muista että elämässä on muutakin ihanaa

Lääkäri soitteli mulle äsken ja sanoi että onpas aikasin määrätty se lääke. Ja sit sanoi että tuota on määrätty jo 80- ja 90-luvuilla, eikä silloin ole koskaan ultrattu ketään ja on toiminut. Samoin se sanoi että nykyisin joskus ulrtataan jaseurataan, joskus taas ei. Et se vähän riippuu tilanteesta. Mun tapauksesa kuitenkin se suositeli että jos pari kiertoa pitää väliä tai vähän tunnustelee tuntemuksia. Ja että jos kierto on tasoittunut, niin sit ei vältämättä kannata ottaa, koska kyseessä on kuitenkin voimakas hedelmällisyyslääke. Ja että pitää kattoa vuoden loppuun näin, ja sit mennä uudestaan sinne jos ei ole tärpännyt.

Vähän myös oli että "mitä hittoa sä mulle soittelet kun et oo mun potilas" Halusin kuitenkin kysyä eri lääkäriltä, tilanteen huomioon ottaen. Ja mun oma ois tullu töihin vasta maanantaina ja mulla ois jo sunnuntaina kieron 5. päivä, milloin pitäs alota clomit jos mielii.

Mutta siis mun oma lopullinen päätös on tämä: en ota clomeja ellei mun kierto veny taas pitkäksi, mikäli venyy niin sit katson uudelleen. Ja näillä mennään tämä vuosi ja sit katotaan se tilanne uusiksi!

 

[Junttura]

Voi pahoittelut Momvocille negasta ja Ilpurille menkoista.

Täällä menossa kp 24, jotain jomotuksia ollut tänään ja kirkasta limaa tullut nyt neljänä päivänä, mitä ihmettä? Ovista en tunnistanut / saanut tikutettua tässä kuussa lainkaan, viimeisen tikun tuhlasin kp21, viiva oli vahvimmillaan kp 17 ja alkoi siitä sitten haalistumaan, mutta siis tasavahvoja viivoja en saanut tikkuun lainkaan. Tuo kp17 antaisi kierron pituudeksi 31 päivää.

Ilpuri tämä on nyt neljäs kierto kun minä syön clomeja. Clomikiertojen pituudet ollu 30, 31 ja 36 päivää. Tuossa viimeisimmässä en tunnistanut ovista ja soitin kans gynegologille ja kehoitti käyttämään neljännessä kierrossa ovistikkuja. En usko että tämäkään kierto tuottaa tulosta

Mullakin vähän ristiriitaiset ajatukset noista clomeista. Eka kierron suhteen olin huipputoiveikas, olen lukenut että useat raskautuneet joko ekasta tai tokasta clomikierrosta. No tipuin korkealta ja kovaa. Tokassa kierrossa ajattelin että: no jospa tämä toisi toivotun tuloksen, ei tuonut. Nämä viimeisimmät kierrot toiveet on olleet matalemmalla. Ja siis sain nämä clomit kans tasaamaan kiertoa. Gyne sanoi heti että jos neljä kiertoa ei tuo tulosta niin sitten tutkitaan tarkemmin. Eli sinne marssimma miehen kanssa tämän kierron jälkeen.

 

[Ilpuri]

Junttura: Mun gyne silloin kun määräs nuo clomit kans sano että jos neljään kiertoon ei ala positiivista tippua niin pitäs mennä tutkimuksiin, kun ei ole mitän järkeä kuulemma odotella. Tää oli nainen ja se kelle mä soitin tänään niin oli mies. En tiiä nyt onko siinä oikeesti mitään eroa, mutta sanonpa kuitenkin :D Onko sun sivuoireet voimistuneet kiertojen myötä? Mun se ainokainen clomi kierto heti veti kierron 34-38 päivästä.. en muista oliko se 28, 29 vai 30, mut kumminkin, ja sen jälkeen nyt on ollu muistaakseni 30 ja nyt viimesin 29. En jaksa mennä tarkistaa..
Mä kans oon lukenu että moni on tullut tyyliin just kolmannesta kierrosta. Apteekissakin sillon kun kävin siellä niin se farmaseutti sano että tosi monet on hyötyny tosta. ehkä sitä sit omalle kohdalle liikaa kasaa paineita.
Mä oon ennen clomeja aina tuntenu kun munasolu irtoaa, niin en sillain oo viel huolissaan et ois mitään vikaa. Eihän sitä tietenkään tiiä, monestihan sanotaan että ensimäistä voi joutua yrittää vuodenkin vaikka kaikki olisi ihan ok. Mun sisko kun oli raskaana, niin se sano että ne kans oli yrittänyt jotain yli vuoden. Mut siis clomien jälkeen en oo enää irtoamista erottanu, kun aika ajoin juilii muutenkin.

Mutta joo, ehdotomasti jos teillä on pitempää yritystä takana niin takas gynelle vaan! Mun tilanne on niin epäselvä ja outo että en itsekkään ota selvää Ihan turha hukata aikaa!

 

[Soma]

Momwoc Tuo on totta,että milloin sen ilouutisen pääsee kertomaan lähimmäisilleen ja se, että onko sellaiset ihmiset kuulemassa vielä sen kun ajankohtainen. Tänään tein testin, koska olin aivan varma että nyt ollaan tiineenä kun oireet ovat olleet sellaisia... Mutta negatiivinen sieltä tuli. Mieheni naureskeli tuossa eräs päivä, että sitten kun saadaan plussa, niin hieron ja esittelen vatsaani kaikille vaikka raskaus ei näkysi :D On ihanaa, kun mieskin on innoissaan asiasta ja olemme miettineet nimiä jo valmiiksi. Toivotaan, että täällä seuraavat menkat ei alkaisi. :)

 

[Momwoc]

Täällä koko viikonloppu odoteltu kuukautisia, mutta niitä ei vaan kuulu. Nyt kiertopäivä 39. Ei ole näin pitkää kiertoa ollut vielä ennen, 36 päivää oli pisin ennen tätä. En tiedä mitä tehdä? Kauanko pitää odotella ennen kun käy lääkärissä kertomassa tilanteen? Tää on ihan kamalaa odottelua, mulla on tosi varma fiilis siitä että raskaana en ole, ja haluaisi seuraavan kierron jo alkavan että pääsisi yrittämään.

Onneksi olen tapaamassa tänään ystäviä ja kiva päivä tiedossa, on taas jotenkin raskausasioiden tiimoilta epätoivoinen olo, ja tämä päivä olisi varmasti tosi surkea jos jäisin mietiskelemään näitä yksinäni kotiin.

 

[Ilpuri]

Oho! onpa pitkästi odotuttanut! Mulla oli joskus nuorempana varmaan joku 60 pv kerran ja kerran joku 42 pv tyyliin yhden kierron ajan, mut sit tas tgasoittui. Silloin ei ollut mitään mahdallisuutta et oisin ollut raskaana. Ei tossa varmaan auta kun odotella, tietty jos menee lääkäriin en usko että ne mitään ihmeellistä sanoo, mutta jos ne vaikka ultrais niin kyllä ne näkis et onko sieltä tulossa munasolua vai ei. tai jotain. Mut kyllähän tuo myös tarkoittaa sitä että ovulaatio on ollut myöhässä. Tietenkin jos alkaa olla sen 10 pv myöhässä ja raskaustesti näyttää negaa niin kyllä kävisin lääkärissä! Ehkä ainakin soittaisin huomenna sinne, ja kysyisin miten tulis toimia?

Ihanaa et sulla on kiva päivä tiedossa. Mulla on niin kauhea ikävä kavereita! Mä muutin tälle paikkakunnalle reilu vuosi sitten ja en tuntenut täältä muita kuin mun miehen ja tää on niin sisäänpäin kääntynyt kunta että on nuo kaverisuhteiden saaminen ollut vähän kiven alla. Purkautumista raskautumisen ulkopuolelta, mut ei varmaan haittaa :)

Ihanaa sunnuntaina jokaiselle

 

[Junttura]

Minä varasin ajan gynelle kun keväällä kierrot piteni ja sitten tuli yksi superpitkä kierto, olikohan 46 päivää. Varasin ajan ja samana päivänä kun menkat alko aamulla oli tuo gyneaika. Kävin kuitenkin gynellä ja silloin sain nuo clomifenit, joita siis syönyt sen neljä kuukautta. nyt kp 28 menossa ja en usko raskautuneeni tässäkään kierrossa.

 

[Momwoc]

Junttura: millä lailla nuo Clomifenit ovat vaikuttaneet kiertoosi? Onko tasaantunut?

Joo, todella ärsyttävää kun tuntuu että kroppa ihan sekasin ja kierto heittelee laidasta laitaan. Nyt olen tikuttanut ovulaatiota tuloksetta, en ole kertaakaan saanut positiivista tulosta. Pelkään etten ovuloi ollenkaan!

 

[Momwoc]

Heippa! Kävin tänään lääkärissä ja pitkittyneen kierron takia työterveyslääkäri laittoi veritestiin. Se oli positiivinen!! Olen itkenyt nyt kaksi tuntia, enkä voi uskoa että tämä on todellista. Herään varmaan kohta unesta. Siihen asti katson seinää ja ihmettelen, mitä juuri tapahtui!

 

[Ilpuri]

Maailman eniten onnea!!!!! Mä niin arvasin! Oikeesti, kun laskee yhteen yksi plus yksi, niin se tekee positiivisen tuloksen!
Hassua miten voi olla näin aidosti onnellinen toisen puolesta, vaikka ei oo ikinä nähny! Hymyilen vaan täällä!! Ootko vielä laskenu LA:ta? Tai mitään muutakaan? Tehny digitestiä? Mä oon niin innoissani sun puolesta!
Nyt vaan sit ilman stressiä ja positiivisilla ajatuksilla eteenpäin!


Mä tilasin tänään nettistä tukkupakkauksen ovulaatiotestejä ja raskaustestejä!

 

[Junttura]

Voi että kun täällä odotti ihana uutinen! Isosti onnea Momwoc :) On aivan superhienoa, kun välillä jotain lykästää oikein kunnolla!

 

[Momwoc]

Kiitos ihanat naiset onnitteluista!! Ja vaikka ei tosiaan ole tavattu koskaan, niin tuntui jotenkin heti tärkeältä tulla kertomaan asiasta tänne! Veritestin tuloksen saatuani menin apteekin kautta kotiin,ja ostin Clearbluen digitestin vielä varmuudeksi, ja tein sen heti kotona. Siihenkin tuli sitten "Raskaana 2-3 viikkoa". Eikö ole hassua, että lauantaina olen tehnyt negatiivisen raskaustestin, ja tänään on tulos 2-3 viikkoa??!!! Tuossa on kuitenkin vaihtoehtona myös 1-2 viikkoa! Voiko raskaushormonit "räjähtää" parissa päivässä noin??

Nyt on vielä tosi sekava olo, eikä vielä oikeastaan sellainen olo että tää olisi todellista? Olisikohan huomenna hyvien yöunien jälkeen jo vähän järkevämpi olo, jos saanu nukuttua!

Kiitos ihan tuhannesti tsempeistä ja kaikille jotka jaksoivat lukea ja kommentoida tuntemuksiani ja purkauksiani! Erityisesti Ilpurin kanssa tullut eniten juteltua
Tässä siis kaikille todiste siitä, että se plussa voi tosiaan tulla siellä epätoivon alimmassakin kuopassa, kun ajattelee että en koskaan....! Olin niin pelokas, etten ehkä koskaan tulee kokemaan positiivista testiä. Mutta nyt oli joku ihana sitkeä siittiö(tär) päättänyt että nyt mennään sata lasissa loppuun asti!! Toivottavasti kaikki menee hyvin, pelottaa että menee kesken. Yritän pysyä optimistisena!