Vauvahaaveita!

[Tiisu]

Täälläkin odotetaan kuumeisesti Momwocin kuulumisia! :-)

 

[minea_]

Saako liittyä? :) Oon 24-vuotias, joulukuussa valmistuva sairaanhoitaja ja pian 3.v täyttävän pojan äiti. Kakkonen ois toiveissa piakkoin! Mies on 31.v. Mennään naimisiin syyskuussa ja ei haittais ollenkaan olla raskaana silloin Ja ehkäisyrenkaan käytön lopetin ennen viime menkkoja, jotka oli 24.5. Nyt vain odotellaan... Oireita on jo nyt mukamas vaikka minkälaisia...

 

[Ninni22]

Tervetuloa minea_ ja toivotaan että tärppää jo nyt! :)

 

[minea_]

Kiitoksia paljon! En uskalla toivoa jotenkin nyt vielä mitään. tuntuu ettei voi käydä yhtä hyvä tuuri ku viimeks ekalla yrityskerralla tärppäs.

 

[Momwoc]

Heippa kaikki, terkkuja meidän pieneltä perheeltä! Niinhän siinä kävi, että se oli sitten menoa, ja ihana suloinen tyttövauvamme syntyi keskiviikkoiltana! Rupesin taas itkemään kun kirjoitin tämän lauseen, kun en meinaa vieläkään oikein uskoa sitä todeksi Tiistai siis meni supistellessa, aamusta puoleenyöhön. Sen jälkeen ti-ke yönä supistukset tihenivät 10 min vuoroväliin, olivat jo kipeämpiä ja pidempiä, mutta siedin niitä vielä hyvin. En silti nukkunut silmäystäkään. Aamulla yhdeksältä meni lapsivedet niin että holahti, ja siitä vartin päästä supistukset alkoivat tulemaan heti alle 5 min välein, kovenivat rajusti ja kestivät jo minuutin! Kaksi tuntia siitä oli jo lähdettävä kohti sairaalaa, jonne saavuimme klo 11.30. Ja suoraan synnytyssaliin, jossa tutkimus osoitti että olin 4cm auki. Sain noin tunnin päästä epiduraalin, joka oli mahtava homma, kipua en tuntenut ja sain lepohetken, olinhan viimeksi nukkunut ma-ti yönä. Avautuminen eteni hyvin, ja klo 16.30 olin jo täyden kympin auki. Siinä odoteltiin vielä vauvan laskeutumista ennen ponnistuvaihetta, joka sitten kesti puolisen tuntia. Tyttövauva syntyi pirteänä ja hyvinvoivana, kauniina kuin mikä ja sai 9 pistettä Siinä ihmettelimme aikamme uutta tulokasta, imetin ensimmäisen kerran (meni hyvin), peseydyin, ja pienen iltapalan jälkeen lähdimme lapsivuodeosastolle. Saimme perhehuoneen joka oli ihana juttu! Perjantaina pääsimmekin jo kotiin eli olimme vain yhden kokonaisen päivän sairaalassa. Meillä oli sellainen olo, että pärjäämme vauvan kanssa hyvin, ja halusimme jo kotiin. Hoitajat olivat samaa mieltä. :) Halusimme myös vapauttaa halutun perhehuoneen jollekin sitä tarvitsevalle, kun me olimme jo saaneet siitä nauttia. Kotona on mennyt tosi hyvin, ja tyttö on jo ihan kotonaan. Hän on niin valloittava, että vieläkin itkeskelen häntä katsellessani kun hän nukkuu. Ennenkokematon rakkaus on vallannut meidät täysin, ja isäkin on tietysti ihan rakastunut pieneen tylleröönsä. Niin suloista katsella heitä yhdessä, tyttökin on ihan hurmiossa kun saa tapittaa isää silmiin ja saa pusuja nenälle. No, olen ihan hormonihöyryissä vielä, nukkunut olen tosi vähän mutta olo on energisempi kuin viimeiseen kahteen kuukauteen, vaikka loppuraskaudesta tuntui että lepäsin todella paljon! :D Synnytyksestä jäi todella hyvä fiilis, enpä olisi uskonut. Ei ollut helppoa, ei ollut kivutonta, eikä mukavaa, mutta niin se vaan jonkinlainen luonnonvoima valtaa siinä tilanteessa naisen kehon ja mielen, ja tuntuu kuitenkin pahimmalla hetkellä siltä, että minut on tähän luotu ja "osaan". Kaikenlainen kipua helpottava liikehdintä, hengitys ja ääntely tulee jostain tosi syvältä, ja uskomaton voima jaksaa loppuun asti. En olisi uskonut että kokemus olisi niin hyvä, koska pelkäsin, ja ajattelin pelon häiritsevän synnytykseen "antautumista". Ajattelin synnytyksen aikana monta kertaa mielessäni mantraa: anna kivun tulla, älä yritä estellä sitä, anna kivun tulla, älä yritä estellä sitä.... Se oikeasti auttoi, vaikka rentoutuminen kivuissa on todellakin haastavaa ja vaatii keskittymistä että se onnistuu. Jokainen synnytya on tietysti oma tarinansa, mutta näin siis minulla. Kiitos myötäelämisestä ja että olitte hengessä mukana, ja pahoitteluni että sain vasta nyt kirjoitettua uutiseni tiistain jälkeen, heh! :D

 

[Ninni22]

Ihan huippua onneksi olkoon pienestä prinsessasta Momwoc!! ja kiitos synnytystarinasta! Onnea paljon!! Ihan itku tuli mullakin lukiessa tuota

 

[Tiisu]

Momwoc: Lämpimät onnittelut koko perheelle! Tuli ihan tippa linssiin kun luin tarinasi! Voi miten ihanaa, että kaikki meni noin hienosti, tyttö ja sinä voitte hyvin ja olette jo kotiutuneet! Voi että, miten onnellinen ole puolestanne. Mitkä olivat tytön mitat? Onko sinun vai miehesi näköinen? Toivottavasti saat vähän levättyä vaikka hormoonit varmasti pistävät kehon ihan sekaisin.

Oltiin keskiviikkona synnytysvalmennuksessa ja sielläkin itkin kun vauva syntyi. Olen jotenkin tosi herkässä tilassa. Itselläni oli tänään pientä menkkamaista jomotusta päivällä, toivottavasti paikat pysyy kiinni vielä kuukauden verran kuitenkin. Täytynee ottaa vähän rauhallisemmin.

 

[LilMinni]

Lämpimät onnittelut Momwoc!!
Kokemuksen syvällä rintaäänellä muistutan ja neuvon nukkumaan sillon, kun vauvakin nukkuu. Muuten väsyt liikaa, ja pahimmassa tapauksessa iskee vielä synnytyksen jälkeinen masennus.
Silloin ei jaksa hoitaa vauvaa, eikä muutenkaan mitään, ja aivan kaikki itkettää.
Nauti pienestä ihmeestänne, sen tajuaa vasta myöhemmin kuinka nopeasti aika alkaa nyt juosta.

 

[Junttura]

Aivan ihanasti kirjoitettu Momwoc, kiitos kun jaoit kokemuksesi kanssamme! Sydämelliset onnittelut koko perheelle. :)

 

[Momwoc]

Tuhannet kiitokset onnitteluista! Mitat olivat siis 3465 g ja 50cm, parisataa grammaa pienempi kuin arviot neuvolassa. :) Ja Lilminni, puhut asiaa, hormonhöyryissä saattaa posottaa huomaamattaan ilman unta, ja lopputulos ei varmasti ole hyvä. Olen siis nukkunut yöllä kun vauva nukkuu, mutta päivisin en. Varmasti kun tämä alun jännitys helpottaa niin saa päivisinkin levättyä! Milloin täällä olikaan laskettuja aikoja? En jaksa selata taaksepäin, tätä keskustelua on jo kertynyt sen verran :) Ja miten Ilpurilla hommat etenee? Tervetuloa mukaan uusille kuumeilijoille, meillä on täällä ollut tosi antoisaa ajatustenvaihtoa, fiilistelyä, ja surkuttelua alkaneista menkoista ja vauvakuumeesta. Ja mukaan mahtuu :) Tärppionnea, toivottavasti kesä tuo mukanaan paljon kukkia ja mehiläisiä....:)

 

[Ilpuri]

Momwoc!! Mä olen niin onnellinen teidän puolesta!! Äärimmäisen suuret onnittelut teille kaikille! Mä olin just fyssarilla ja en ole koko päivänä täällä ehtinyt käydä. Niin nyt vasta pääsin kirjoittamaan!
On se niin hassua, kun muita ryhmiä lukee niin tietty oon et joo, hieno juttu kun oot tullu raskaaksi, hieno juttu et on syntynyt, mutta kyllä kun tätä ketjua lukee niin mulla ainakin se tulee ihan tunne tasolle! Oon ihan mielettömäån onnellinen sun puolesta! Viime kesänä kun aloimme täällä kirjoitella, kerroin sinusta mun parhaalle ystävälle, et oo siellä foorumilla on yks tyttö jolla on tosi paljon samanlaisia ajatuksia kun mullakin ja me ollaan yritetty suunilleen yhtä pitkään ja et sen kanssa on tosi kiva jutella. Sit tänään olin sen kanssa puhelimessa ja kysyin et muistaako se et kun kerroin siitä yhdestä naisesta silloin viime vuonna, ja se oli et joo. Mä sit kerroin et sulla tossa jo supisteli et hauska tietää et ootkohan sä jo synnyttänyt. Sit se oli vaan että kyllä se aika menee hurjaa vauhtia. Tulin tosiaan sit tänne lukemaan niin niinhän se pieni tyttö oli äidn syliin jo päässyt!
Nauttikaa nyt täysin siemauksin uudesta tulokkaasta ja tosi ihanaa et synnytys oli mennyt noin mallikkaasti! Mäkin haluan tollasen sit KUN sen aika tulee! KUNHAN ensin raskaudun!

Täällä tosiaan odotetaan simppatuloksia ja mun pitäs kai varata aika omiin tutkimuksiin. Kuuulemma pistävät varjoainetta ja kameraa sisuksiin, kuulostaa pelottavalta! Ja sit jos hoitoihin mennään niin meidän matkamme hoitopaikkakunnalle on kevyet 350 km!!! Tutkimuspaikkakunnallekin on 100 km, täälläkin tehtäis niitä mutta en luota lääkäreihin eikä ne puhu suomea. Mulla on koko tähän ruljanssiin tosi kova vasta henki, toivon todella et raskautuisin luonnollisesti. Yritän aktiivisesti vaan unohta koko asian. Eilen tihrustin koko päivän aina kun nän jonkun vauva-aiheisen jutun ja sit tuli katsottua myös se live aid -konsertti. Oon myös huomannu et mies on alkanut asiasta puhua enemmän mikä nyt on samaan aikaa ihanaa ja kamalaa. Mut ei tässä auta kuin odottaa. yk 18 menossa siis. Huhhuh

Mut vielä kerran suuret onnittelu halaukset Momwocille!

 

[LilMinni]

Kyllä se kannattaa ottaa päivisinkin pienokainen kainaloon pötköttelemään, niin lepäätte yhdessä. Jos sattuu vauva nukkumaan, niin kannattaa itsekin pistää silmiä kiinni, niin jaksaakin huomattavasti paremmin. :)
Tai viimeistään sitten heti, kun alkuhumu vähän laantuu, niin malttaa itsekin nukkua päiväsaikaan. Ja jos tuntuu, että et jaksa ja tarvitset unta, niin ihan reilusti sanot sitten miehelle, että hän saa hoitaa vauvaa sen pari tuntia, kun itse nukut hetken. Ja jos mahdollista, niin ottakaa sukulaisilta myös apua vastaan, jos olette uupuneita.
Mullahan meni niin esikoisen synnyttyä, etten tajunnut nukkua silloin kun vauvakin, ja sittenhän pamahti päälle se synnytyksen jälkeinen masennus. Itkin vähän väliä ja ihan kaikesta, kun olin niin väsynyt. Onneksi väsymys alkoi väistyä vähitellen ensimmäisen kuukauden jälkeen, jonka jälkeen alkoi muutenkin helpottaa. :)

 

[Sannis86]

Sylin täydeltä onnea Momwoc! Aivan ihanan kuuloinen synnytystarina, kuulostaa ihan täydelliseltä. Ja sitähän se varmasti kokemuksena olikin. Puhumattakaan pienestä prinsessastanne, ihan varmasti kerrassaan tyrmäävän kaunis pieni tyttönen!! :)

Kaikkea hyvää ja voimia ja jaksamista vauva-arkeen teille sinne! Nautiskelkaa toisistanne pienenä perheenä! :) Ihanaa kun pääsitte niin pian kotiin!

Täällä tänään päivälleen 3kk laskettuun aikaan!

 

[Terhinaattori]

Kauheasti onnea Momwoc!! Ihania uutisia nuo :) meillä on vähän kuumeilun suhteen yritetty rauhoittua, kun löysin itselleni aivan ihanan hääpuvun ja se ei anna periksi yhtään lihoakaan :D no toki, jos pieni päättäisikin tulla, niin menis vaan puku syrjään, mutta mies on kyllä tosi tarkka edelleen ehkäisyn kanssa, vaikka enää kumilla mennäänkin..

Eräs hyvä ystävä odottaa nyt ja kiva olla edes siinä mukana. Tasaista vauhtia olen vauvan vaatteita ostellut aina silti.. :D


Hienoa Ilpuri, kun teilläkin asiat edistyy!

 

[Tiisu]

Momwoc: Miten pikkuisen kanssa menee? Oletko malttanut päivisin yhtän levätä? Aika lähelle muuten osui neuvolalääkärin tekemä kokoarvio, välillä voi mennä ihan täysin pieleen.. Saa nähdä minkäkokoinen neiti omassa masussa on kasvamassa. Itse olin pieni, 2,3 kg. Vajaan komen viikon päästä on neuvolalääkäri ja LA sitten heinäkuun lopussa. Mun äidillä on käynnistetty kaikki synnytykset, joten elokuuvauva tästä varmasti tulee jos tämä asia periytyy. Vaikka eihän sitä toisaalta tiedä.

Ilpuri: Hyvä, että tutkimukset edistyvät. Toivottavasti saatte jotain vastauksia pian. Kauhean pitkä matka teillä on tutkimus- ja hoitopaikkakunnille! Onko selkä jo paranemassa?

Sannis86: Ei sinullakaan ole pitkä aika laskettuun aikaan enää. Nopeasti aika sujuu ainakin näin kesällä! Olen nyt ollut kaksi viikkoa lomalla ja se on hurahtanut alka yksikön. Olen toisaalta touhunut tosi paljon - aivan liikaakin. Olen niin malttamaton kun olisi niin paljon tekemistä. Nyt täytyy kuitenkin rauhoittua, koska mietin jo yöisinkin kaikkia keskeneräisiä asioita. Olen nukkunut ihan tosi huonosti muutamana yönä tällä viikolla, onneksi ei tarvitse töihin mennä. Mahakin alkaa tuntumaan isolta erityisesti yöllä ja vauva siellä venyttelee ja hikkaa.

Terhinaattori: Voi miten kivaa, että on häät tulossa. Nauti hääsuunnittelusta, se on mukavaa aikaa. Tuleeko teille isot juhlat?

Tervetuloa myös kaikille uusille kuumeilijoille, toivottavasti kesä tuo monta tärppiä tullessaan!

 

[Sannis86]

Tiisu,
Ei tosiaan kauaa enää. Heinäkuun loppu on ihan pian ja teidän vuoro saada pieni nyytti syliin. Ihanaa! :)
Tällä viikolla just ystävä sai esikoisensa kolme viikkoa etuajassa. Herätti vähän miettimään omiakin ajatuksia, että voihan tämä muuttua elokuiseksikin. Ja niin, tuolla syyskuisten salaisella puolella on ensimmäinen syyskuinen myöskin syntynyt tällä viikolla pikkuruisena keskosena! Että tästä ei taida nyt enää olla kuin ajan kysymys milloin lähtö synnärille tulee!

Samaistun huonoihin yöuniin. Aivan liikaa asioita pyöriteltävänä päässä, niin huomaamatta tulee vatvottua mielessä niitä yölläkin. Pitäis ihan keskittyä illalla tyhjentämään aivot kaikesta stressistä. Uni olis nyt tervetullutta tän kaiken keskellä kuitenkin. Mut eiköhän tämä tästä. Asia kerrallaan asioita pois päiväjärjestyksestä. Tuntuu vaan, että oon ihan unohtanut nauttia tästä raskausajasta ja kasvavasta vatsasta kun on niin paljon asioita järjesteltävänä. Mammaloman alkaessa on kyllä pakko rauhoittua!

 

[Momwoc]

Heippa! Vauva on pitänyt kiireisenä, joten taas vähän viiveellä kirjoittelen tänne Enpä olisi uskonut, kuinka tuollainen pikkuinen voikaan viedä vuorokaudessa kaiken ajan! Nyt alan ymmärtää ystäviäni, jotka eivät vauvan saapumisen jälkeen ole ehtineet viikkoon vastata vaikka lähettämääni viestiin Tässä todellakin kiirettä pitää ja sitä on oltava todella tehokas vauvan nukkuessa, että saa hoidettua omat perustarpeet!! Heh. Toki nyt kun mies on lomalla, niin on vielä "helppoa", kun yhdessä hoidamme vauvaa, vähän jännittää miten sitä pärjää ja ehtii kun hän palaa töihin muutaman viikon päästä. No, kai sitä oppii

Ihanaa oli lukea teidän kuulumisia. Ja onnitteluja myös! Kiitos niistä vielä, kyllä tämä on ihmeellistä!

Niin kauniisti Ilpuri olit kirjoittanut, kiitos Jaan täysin tuon tunteen samankaltaisista ajatuksistamme, joihin oli todella helppo samaistua heti tämän ketjun alettua! Tosi järkyttävän pitkä tuo matka hoitopaikalle. Kuinka monta käyntiä vaadittaisiin, jos prosessi etenee? Mikä nyt on muuten on tilanne tutkimusten kanssa? Olen ajatellut tilannettanne ja fiiliksiäsi paljon. Ymmärrän ettet toivonut että tutkimuksiin tarvitsisi lähteä, saatika hoitoihin. Onko sinulla/teillä kuitenkin tavallaan innokas tai helpottunu olo siitä, että hoitojen kautta unelmat kävisivät toteen, vai tuntuuko koko tutkimus- ja hoitoruljanssi masentavalta? Viesteistäsi aistin, että olet harmistunut tilanteesta, tottakai, mutta sitten ei oikein tiedä viitsiikö itse "intoilla" tutkimuksiin pääsystä ja hoitojen suunnittelusta jos se sinusta tuntuu vain ikävältä. Itsellä täällä keskustelujemme toisessa päässä siintää vain se ajatus ja toive siitä, että saisitte vihdoin raskauden alulle, vaikka sitten hoitojen avittamana. Ehkä sitä ei sitten kuitenkaan osaa ajatellakaan, kuinka suuren tunnemyrskyn aiheuttaa myös se tie sinne, jos se menee hoitojen kanssa. No, jokatapauksessa täällä ollaan hengessä mukana täysillä, ja toivon että saisimme tänne myös sinun raskausuutisesi pian

Tiisu: Minulla on sama tilanne, että äidilläni on kaikki synnytykset käynnistetty ja synnytykset eivät käynnistyksistä huolimatta ole lähteneet etenemään toivotulla tavalla, ja hänellä on siis ollut verratten "vaikeat" synnytykset. Myös hänen siskoillaan on ollut sama tilanne, jonka takia itsekin ajattelin että tämä kulkee kyllä suvussa. Minulla kuitenkin synnytys käynnistyi spontaanisti, synnytys eteni hienosti ja pikkutyllerömme syntyi päivää ennen laskettua aikaa, eli tästä lähtien uskon että jokaisella meistä on ihan omat "synnytysgeenit". Tokihan se varmaan on henkisesti hyvä varautua että lasketun ajan yli menee, niin ei ehkä sitten ole niin tuskaista se odottaminen lasketun ajan jälkeen Toivotaan että teilläkin täsmällinen tulokas, ja pääset tositoimiin lasketun ajan kieppeillä! Ja tuosta koosta vielä, että meillä ainakin toteutui se, että vauva oli todella samankokoinen kun minä ja mieheni syntyessämme. Olimme molemmat aika tarkalleen sen 3,5 kiloa. Eli ehkä teilläkin sitten pienehkö neiti tuloillaan? Tiedätkö minkäkokoinen miehesi oli syntyessään? Niin ihanaa, teilläkin h-hetki lähestyy, en malta odottaa että tekin saatte pikkuisen söpöliininne kotiin!! Minkälaisilla fiiliksillä olette? Onko jo kärsimätön olo? Onko kaikki hankinnat jo tehty? Minulla kävi niinkin tyhmä moka, etten tajunnut yhtäkään imetyspaitaa ostaa ennen syntymää. Virhe! Olinkin sitten alusvaatteisillani ensimmäisen viikon täällä kotona, imetysliivejä olin sentään ostanut. En tajua miten se jäi, jotenkin ajattelin että ostan sitten jo tarvitsen. Sain onneksi 3 päivän toimitusajalla netistä tilattua imetystoppeja, jkun en ehtinyt ostoksille lähteä. Kuvittelin myös pärjääväni äitiyspakkauksen liivinsuojilla, kun en ajatellut, että niitähän tarvitsee useampia kun niitä vaihdetaan niinkuin muitakin alusvaatteita. Yllätyksenä tuli, kuinka paljon maitoa rinnoista valuu, siis muuallekin kun vauva suuhun

Minullakin loppuraskaudesta huonot yöunet tulivat tutuiksi, mutta äitiyslomalla onneksi pakotin itseni lepäämään. Ajattelin aina, että pitää huolehtia että joka päivälle kertyy vähän rauhallista makoilua, vaikka kirjan kanssa tai lempisarjan parissa, että jos nyt tulisi lähtö synnyttämään, niin pitää olla energiaa! Ja onneksi niin, koska supistuksen alettua tulikin valvottua kolmisen vuorokautta putkeen, eli kaksi unetonta yötä. Ensimmäinen supistusten takia, ja toinen hormonihöyryissä sairaalassa vauvan synnyttyä. Eli levätkää naiset!! Uskon, että silmät kiinni rauhassa olokin auttaa, vaikkei uni tulisi.

Meillä on mennyt muuten tosi ihanasti, paitsi että minulla oli rintatulehdus viikko synnytyksen jälkeen. Oli todella kivuliasta ja tulehdusarvot nousivat todella korkeiksi. Jouduin sairaalaan muutamaksi päiväksi. Antibiooteilla kuitenkin saatiin tilanne hallintaan ja kaikki on nyt hyvin. Pikkuiselle taisi tulla vähän vatsavaivoja antibiooteista, se oli ehkä suurin murheeni! Mutta muuten tosiaan tässä arkea viel harjoitellaan ihanan tytön kanssa, hän tuntuu nyt jo tosi paljon isommalta kuin syntyessään, ja onkin jos kasvanut siitä 400g! Ihan hurjaa tuo kasvuvauhti Hän on todella suloinen pieni tytöntyllerö, nälän iskiessä ei kovin kärsivällinen, kiihtyy nollasta sataan jos ruoan saanti heräämisen jälkeen viivästyy (3 minuuttia voi aiheuttaa jo ylitsepursuavan mielenosoituksen!) mutta muuten sitten onkin tyytyväinen ja mielestämme aika hyvin nukkuva pieni pallero. Meillä on nukuttu jo yhdet kuuden tunnin yöunet!! Toki mukaan mahtuu sitten niitä "huonompiakin" öitä, kun hän on heräillyt ja syönyt pitkin yötä. Mutta pääosin noin 3 tunnin pätkiä nukkuu öisin. Olemme ulkoilleet paljon, käyneet kerran jo kylässäkin, ja meillä on käynyt melkein joka päivä vieraita. Sekin ehkä vinkkinä tuleville mammoille, että kannattaa sopia kyläilyjä harkiten, meillä oli ehkä vähän turhan haipakkaa kyläilyjen kanssa ja välillä olisi tarvinnut vähän huilia välissä Tietysti ihanaa, kun kaikki rakkaat haluavat tulla katsomaan uutta ihanaa vauvaa, ja toisaalta sitten taas niin mielellään hänet haluaa esitellä läheisillemme

Nyt tuo pieni kakkapylly tuolla jo vähän ähisee pedissään, eli lienee paras siirtyä "asemiin" niin säästytään raivareilta, haha! :D

Ihanaa juhannusta ladies!

 

[Tiisu]

Momwoc: Ihana lukea kuulumisiasi, kirjoitat niin elävästi. :-) Mäkin olen kuullut tuon, että vauva pitää niin kiireisenä että ei ehdi suihkuun ym. On siis totta, vaikka sitä on vaikea käsittää. Voih, sulle iski rintatulehdus! Joillekin ystävilleni se on myös tullut. Onneksi saitte antibiooteilla asian hallintaan. Sujuuko imetys nyt hyvin?

Täällä on viitisen viikkoa laskettuun aikaan ja kävin viime viikolla ostamassa vaippoja, tuttipulloa, liivisuojia :-), tutteja jne. Nuo imetysliivit oli hyvä huomio, mulla taas on pari imetystoppia ja paita. Kaikki on muuten valmista vauvaa varten paitsi auton turvaistuin. Saamme sen yhdeltä sukulaiselta. Lisäksi vauvan sänkyä tarvitsee vähän laittaa vielä, saan oman vanhan korisänkyni käyttöön näin alkuun. :-) Laitoin myös uudet verhot pikkuisen huoneeseen, joten se näyttää nyt aika söpöltä. Mieheni painoi syntyessään n. 4,5 kg, joten ehkä meille tulee reilun kolmen kilon typykkä jos yrittää keskiarvoa laskea. Odotetaan kyllä kovasti vauvan tapaamista ja saamista syliin, mutta vielä onneksi malttia riittää. Toivottavasti ei kuitenkaan mene kovasti yli lasketun ajan. Olen edelleen nukkunut aika heikosti ja se vähän huolestuttaa. Sain itseni aikamoisille kierroksille juhannuksena ja iski vielä kauhea flunssa/nuha. Mutta eiköhän tämä tästä. :-)

Mitäs muille kuuluu? Oletteko Ilpuri jo saaneet jotain tuloksia?

 

[Sannis86]

Ihana kuulla teidän arjesta momwoc! Laitan heti hankintalistalle nuo imetyspaidat ja liivinsuojia. Tässä yritän hahmottaa hankintojen tarpeellisuutta, en haluais hankkia mitään ylimääräistä ja turhaa nurkkiin pyörimään etukäteen. Mutta sitten taas vaikea hahmottaa mitä oikeasti tulee kaipaamaan heti kotiin tultua.

Kiva kuulla, että rintatulehdus parani nopeasti, monelta oon kuullut sen olevan kovin kivulias vaiva ja herkästi taitaa tullakin.

Täällä hässäkkää muuton kanssa, melkein jo unohdan välillä odottavani lasta, kun on niin paljon tekemistä ja touhua. Tosin maha alkaa olla sen kokoinen, että eipä tässä ihan kokonaan pääse unohtumaan tämä tila Nyt on alkanut jalat turvotella tän touhuamisen seurauksena, ensimmäinen selkeä raskausvaiva siis nyt 29+ viikoilla bongattu

 

[Tiisu]

Sannis86: Kiva, että olette päässeet muuttopuuhiin. Muista ottaa myös rauhallisesti äläkä rehki liikaa! Ymmärrän toki, että sitä haluaa kaiken valmiiksi. :-)

Laitoin itse vaivan sängyn kuntoon nyt viikolla. Se on oma, vanha korisänkyni, aika söpöä kyllä.