Vauvahaaveita!
- Ketjun aloittaja Momwoc
- Aloituspäivämäärä
Ilpuri
Kommentoinnin ninja
No niin nyt en enää itkun keskeltä kirjota vaikka fiilikset sekavat onkin.
Momwoc, mieheni oikeastaan on sellainen et menee askel kerrallaan. Hän on hyvin vahvasti mhyös sitä mieltä että vauva saadaan luonnollisin keinoin mutta ei vastustele hoitoihin menoa, ennemminkin tämä koko ruljanssi on mun pään sisällä.
Ihanalta kuulostaa teidän arki!
Ootteko jo päättäny nimen? Oliko helppo päättää?
Muistatko et millä kp:lla sä kävit sillon siellä verikokeessa? Olioko sun kierto ollu normaali sitä ennen? Kun sehän ei näkynyt jostain syystä testeissä mitä teit kotona ennen kuin olit käyny verta antamassa ja sit olikin jo digissä 3+. Muistanko oikein? Muistatko millä testeillä sä teit sillon ennen verikoetta?
Tänään kp 34 eikä menkoista tietoakaan. Nännit on olleet arat jo yli viikon ja mua on pari päivää turvottanut ja nyt on ollut tosi etova olo tänään. Käytiin tossa illalla ajelemassa ja tultiin kotia sellasta monttusta hiekkatietä niin tuli osi paha olo vaikka en kärsi matkapahoinvoinnista. Tossa viime viikon lopulla kun oltiin makuuhuoneen puolella ja niin isäntä yhtäkkiä totesi että mä oon tosi kuuma sisältä
. Oon myös viime päivinä pannu merkille että mun suu tuntuu tavallista kuumemmalta. Nämähän kaikki on tietenkin ihan tavallisia menkka oireita mutta tuntuu silti jotenkin kummalta. Mutta lähden nyt siitä että kuvittelen kaiken ja toivon sydämestäni et menkat alkais jos ois alkaakseen. Niiden piti alkaa siis maanantaina ja nyt on keskiviikko ilta, yhtän minkään asteista verta en ole havainnut vaikka kuinka olen tutkinut. Harmittaa jos kierto venyy 
Niin ja en niitä lämpöjä oo mittaillu. Eipä tässä auta kun odottaa, tänään aamulla tein puhtaan negan. Jotenkin sitä tulee niin epäluuloiseksi kun lukee ja tutkii kaikkea.
Mut joo, fiikikset nyt kuitenkin kohtalaiset
Momwoc, mieheni oikeastaan on sellainen et menee askel kerrallaan. Hän on hyvin vahvasti mhyös sitä mieltä että vauva saadaan luonnollisin keinoin mutta ei vastustele hoitoihin menoa, ennemminkin tämä koko ruljanssi on mun pään sisällä.
Ihanalta kuulostaa teidän arki!
Ootteko jo päättäny nimen? Oliko helppo päättää?Muistatko et millä kp:lla sä kävit sillon siellä verikokeessa? Olioko sun kierto ollu normaali sitä ennen? Kun sehän ei näkynyt jostain syystä testeissä mitä teit kotona ennen kuin olit käyny verta antamassa ja sit olikin jo digissä 3+. Muistanko oikein? Muistatko millä testeillä sä teit sillon ennen verikoetta?
Tänään kp 34 eikä menkoista tietoakaan. Nännit on olleet arat jo yli viikon ja mua on pari päivää turvottanut ja nyt on ollut tosi etova olo tänään. Käytiin tossa illalla ajelemassa ja tultiin kotia sellasta monttusta hiekkatietä niin tuli osi paha olo vaikka en kärsi matkapahoinvoinnista. Tossa viime viikon lopulla kun oltiin makuuhuoneen puolella ja niin isäntä yhtäkkiä totesi että mä oon tosi kuuma sisältä
. Oon myös viime päivinä pannu merkille että mun suu tuntuu tavallista kuumemmalta. Nämähän kaikki on tietenkin ihan tavallisia menkka oireita mutta tuntuu silti jotenkin kummalta. Mutta lähden nyt siitä että kuvittelen kaiken ja toivon sydämestäni et menkat alkais jos ois alkaakseen. Niiden piti alkaa siis maanantaina ja nyt on keskiviikko ilta, yhtän minkään asteista verta en ole havainnut vaikka kuinka olen tutkinut. Harmittaa jos kierto venyy Niin ja en niitä lämpöjä oo mittaillu. Eipä tässä auta kun odottaa, tänään aamulla tein puhtaan negan. Jotenkin sitä tulee niin epäluuloiseksi kun lukee ja tutkii kaikkea. Mut joo, fiikikset nyt kuitenkin kohtalaiset
Tiisu
Näppärä viestien naputtelija
Ilpuri: Vähänkö jännää! Mikä tilanne tänään, onko menkat alkanut vai vieläkö odotellaan?
Lilminni: Lääkärintarkastuksessa viime viikolla kohdunsuu oli vielä kiinni ja täysimittainen. Voin uidakin ellei supistuksia ala tulemaan. :-) Olet kohta puolessavälissä. :-) Onko tyttö- vai poikafiilis? Meinaatteko selvittää sukupuolen?
Lilminni: Lääkärintarkastuksessa viime viikolla kohdunsuu oli vielä kiinni ja täysimittainen. Voin uidakin ellei supistuksia ala tulemaan. :-) Olet kohta puolessavälissä. :-) Onko tyttö- vai poikafiilis? Meinaatteko selvittää sukupuolen?
Ilpuri
Kommentoinnin ninja
Tiisu, tein Hätäpäissäni taas testin ja Nega oli edelleen eikä menkoista tietoakaan. Oon ihan superväsynyt niin en jaksais nyt mitää tällästä. Ja väsymys nyt johtuu ihan liian lyhyistä unista monena yönä peräkkäin ja pitkistä työpäivistä. :D mut kyllä on outoa! ! Alkaisivat nyt sitten jos meinaavat!
Tänään siis kp 35
Tänään siis kp 35
Tiisu: juu, puoliväli lähestyy :) meinataan kyllä selvittää kumpiko tulee, vaikka on se varmemmin poika :) mun puolelta suvussa enimmäkseen tyttöjä, ja miehen suvussa ollut yksi ainoa tyttö (appiukon sisko), ja kaikki muut poikia. Sekoan kyllä siihen paikkaan, jos onkin tyttö :D
Olisi se ihanaa saada viimeisenä tyttö, mutta ihan yhtälailla poikakin on tervetullut :)
Olisi se ihanaa saada viimeisenä tyttö, mutta ihan yhtälailla poikakin on tervetullut :)
Tiisu
Näppärä viestien naputtelija
Lilminni: Toivotaan, että tulossa olisi sitten pieni prinsessa. :-) Meillä mieheni suvussa on paljon poikia, joten anoppi on ihan fiiliksessä tytöstä. :-)
Ilpuri: No jo on jännää!!! Kohtahan sun pitää mennä verikokeisiin. Mä niin toivon, että olisit nyt vihdoin raskaana!
Ilpuri: No jo on jännää!!! Kohtahan sun pitää mennä verikokeisiin. Mä niin toivon, että olisit nyt vihdoin raskaana!
Ilpuri: Meillä oli vuodenvaihteesta lähtien kolme lempparinimeä (tytön nimiä siis) ja ihan siinä alkuvuodesta yksi niistä alkoo tuntua meistä molemmista ihanimmalta. Oikeastaan jostain helmikuusta asti kutsuimmekin jo vatsan asukasta tällä nimellä, vähän vahingossa. :) Yritimme välillä rajoittaa liiallista nimeen kiintymistä, jos tyttö ei näyttäisikään sen nimiseltä synnyttyään, tai jos tulokas tyttöveikkauksesta huolimatta olisikin poika! Mutta heti tytön synnyttyä huomasimme, että tuo päättämämme nimi sopi tytölle kuin nenä päähän! Eli sinänsä oli helppo tuo nimenvalinta, koska me molemmat tykkäsimme nimestä alusta asti mielettömästi! Kummankaan ei tarvinnut siis tehdä kompromissia nimen suhteen. Nyt kuukauden jälkeen tuo nimi on jo täysin vakiintunut satoine variaatioineen ja lempinimineen 
Ja joo, kävin verikokeessa siis kiertopäivänä 40 tai 41!!! Ja olin tehnyt liuskatestin muistaakseni edellisenä päivänä, tai sitä edellisenä iltana. Alle 2 vuorokautta aiemmin jokatapauksessa olin saanut puhtaan negan kotitestiin. En tiedä olinko siis ovuloinut myöhään vai nousiko hormonitasot vaan jotenkin hitaammin? Ovistesteihinhän en oikein koskaan saanut kuin epämääräisiä hailakoita viivoja, koskaan en siis tiennyt ovuloivani. Siksihän pelkäsin etten edes ovuloi! Ja kierto mulla oli ollut kyllä vähän sekaisin, se vahvisti fiilistäni siitä että kroppa on jotenkin sekaisin eikä varmaankaan kaikki toimi niinkuin pitäisi, ja tuskin ovuloinkaan. Tuo tekemäni testi oli mielestäni Apteekin oma, hitto kun en ole varma. Mutta joka tapauksessa samana päivänä kun sain verikokeesta plussan, tein Clearbluen digitestin pari tuntia myöhemmin. Ja tosiaan tulos oli "Raskaana 2-3 viikkoa", ei ollut vielä se "Raskaana 3+". En edelleen ymmärrä miten on mahdollista, että sellainen hormonimäärä joka on silloin kun saa "Raskaana 2-3 viikkoa" digitestistä, ei ole 1-2 päivää aikaisemmin näkynyt ollenkaan liuskatestissä. Siis ihan puhdas nega. Että kyllä tämän perusteella mä olen sitä mieltä, että vasta ne kuukautiset poissulkee raskauden mahdollisuuden, ei negatesti! Onhan niistäkin kuullut, kun kuukautiset tulee raskaudesta huolimatta, mutta se lienee oikeasti aika harvinaista.
Kiva pointti muuten tuo, että vastasyntyneen vanhempi kertoo omia kuulumisiaan, että miten vauva voi :D Eipä sitä ole tullut ajatelleeksikaan, heh. Aika lailla sitä on itsensä tässä hetkeksi unohtanutkin näinä ekoina viikkoina, kun koko maailma pyörii vain sen pienen tulokkaan ympärillä. Nyt ehkä alkaa sekin hellittää, koska eilen puhuimme mieheni kanssa ekaa kertaa siitä, että milloin uskaltaisimme lähteä kaksin vaikka ravintolaillalliselle pariksi tunniksi niin, että pienokainen olisi vaikka mummolassa sen hetken. Tuntuu ihan absurdilta ajatukselta olla erossa vauvasta, en olisi uskonut että näin voimakkaasti ahdistaisi ajatus jättää vauva jonkun muun hoidettavaksi! Mutta ahdistuksesta huolimatta pitää nyt vaan rohkeasti suunnitella ja toteuttaa, en halua kasvaa liian hysteeriseksi äidiksi joka ei uskalla jättää vauvaa hetkeksi silmistään :D Nyt taitaa vaan olla joku sellainen eläimellinen suojeluvaisto vielä päällä...
Omista fiiliksistäni sen verran, että kaikilta muilta osin on onnellista ja ihanaa, mutta hirveä huoli ja pelot vaivaavat jatkuvasti mieltä. Otin asian jo neuvolassakin puheeksi, koska huomaan sen varjostavan arjen iloja jo liiaksi... Siis pelkään siaraalloisesti kätkytkuolemaa, ja muutenkin että vauvalle käy jotain kamalaa. Pelkään että kaadun kun hän on sylissäni, tai jonkun muun sylissä, tai että kun ollaan autossa niin kuolee auto-onnettomuudessa, tai tipahtaa jostain, taivas on rajana. Hävettää nyt kertoa, mutta seuraan hysteerisesti hänen hengitystäänkin kun nukkuu, ja välillä tulee "huono omatunto" jos olen nukkunut sikeästi koska en ole vahtinut vauvaa. En oikein pysty rentoutumaan kun vauva nukkuu, kun pelkään ettei enää herää. Ja vauvan nukkuessahan pitäisi juuri itse levätä ja tehdä muita asiota. Jotenkin näin kirjoitettuna kuulostaa pahemmalta kuin ajattelinkaan. Tai jotenkin älyttömämmältä. Sanoin neuvolassa, että koko raskausajan oli tietynlainen huoli siitä miten vauva mahassa voi, ja onko kaikki hyvin, ja odotin niin kovasti että vauva syntyisi jotta en enää joutuis arvuuttelemaan vauvan vointia. Kuvittelin siis että huoli vähenisi. Nyt kuitenkin huomaan, ettei se helpottanutkaan pelkoa että sain vauvan syliin ja voin todeta että hänellä on kaikki hyvin. Vaikka voin todeta että vauvalla on kaikki hyvin, niin saatan halata vauvaa ihan itkuisena ajatellen että mitä jos hänet minulta viedään pian pois. Nytkin aloin itkemään kun kirjotan tätä, ajatua tuntuu niin pahalta. No, neuvolassa nyt juteltu ja menen mahdolliaesti juttelemaan asiasta vähän lisää neuvolapsykologin kanssa, jos tämä olo ei ala tasoittumaan. Jospa menisi vielä tämän alun piikkiin, kun kaikki on vielä niin uutta ja tunteet sekaisin. Kyllähän tässä hormonitkin vielä varmasti hyrrää kiitettävästi. Huhhuh, kauhea tilitys! Olen kuitenkin saanut öisin nukuttua, vaikka nukahtaminen välillä hankalaa onkin, mitta vauva nukkuu öisin niin hyvin että saan silti nukuttua sikeänkin unipätkän lähes joka yö. Väsyneenä voisi mieliala olla vielä seköpäisempi!
Eli sinänsä oli helppo tuo nimenvalinta, koska me molemmat tykkäsimme nimestä alusta asti mielettömästi! Kummankaan ei tarvinnut siis tehdä kompromissia nimen suhteen. Nyt kuukauden jälkeen tuo nimi on jo täysin vakiintunut satoine variaatioineen ja lempinimineen Ja joo, kävin verikokeessa siis kiertopäivänä 40 tai 41!!! Ja olin tehnyt liuskatestin muistaakseni edellisenä päivänä, tai sitä edellisenä iltana. Alle 2 vuorokautta aiemmin jokatapauksessa olin saanut puhtaan negan kotitestiin. En tiedä olinko siis ovuloinut myöhään vai nousiko hormonitasot vaan jotenkin hitaammin? Ovistesteihinhän en oikein koskaan saanut kuin epämääräisiä hailakoita viivoja, koskaan en siis tiennyt ovuloivani. Siksihän pelkäsin etten edes ovuloi! Ja kierto mulla oli ollut kyllä vähän sekaisin, se vahvisti fiilistäni siitä että kroppa on jotenkin sekaisin eikä varmaankaan kaikki toimi niinkuin pitäisi, ja tuskin ovuloinkaan. Tuo tekemäni testi oli mielestäni Apteekin oma, hitto kun en ole varma. Mutta joka tapauksessa samana päivänä kun sain verikokeesta plussan, tein Clearbluen digitestin pari tuntia myöhemmin. Ja tosiaan tulos oli "Raskaana 2-3 viikkoa", ei ollut vielä se "Raskaana 3+". En edelleen ymmärrä miten on mahdollista, että sellainen hormonimäärä joka on silloin kun saa "Raskaana 2-3 viikkoa" digitestistä, ei ole 1-2 päivää aikaisemmin näkynyt ollenkaan liuskatestissä. Siis ihan puhdas nega. Että kyllä tämän perusteella mä olen sitä mieltä, että vasta ne kuukautiset poissulkee raskauden mahdollisuuden, ei negatesti! Onhan niistäkin kuullut, kun kuukautiset tulee raskaudesta huolimatta, mutta se lienee oikeasti aika harvinaista.
Kiva pointti muuten tuo, että vastasyntyneen vanhempi kertoo omia kuulumisiaan, että miten vauva voi :D Eipä sitä ole tullut ajatelleeksikaan, heh. Aika lailla sitä on itsensä tässä hetkeksi unohtanutkin näinä ekoina viikkoina, kun koko maailma pyörii vain sen pienen tulokkaan ympärillä. Nyt ehkä alkaa sekin hellittää, koska eilen puhuimme mieheni kanssa ekaa kertaa siitä, että milloin uskaltaisimme lähteä kaksin vaikka ravintolaillalliselle pariksi tunniksi niin, että pienokainen olisi vaikka mummolassa sen hetken. Tuntuu ihan absurdilta ajatukselta olla erossa vauvasta, en olisi uskonut että näin voimakkaasti ahdistaisi ajatus jättää vauva jonkun muun hoidettavaksi! Mutta ahdistuksesta huolimatta pitää nyt vaan rohkeasti suunnitella ja toteuttaa, en halua kasvaa liian hysteeriseksi äidiksi joka ei uskalla jättää vauvaa hetkeksi silmistään :D Nyt taitaa vaan olla joku sellainen eläimellinen suojeluvaisto vielä päällä...
Omista fiiliksistäni sen verran, että kaikilta muilta osin on onnellista ja ihanaa, mutta hirveä huoli ja pelot vaivaavat jatkuvasti mieltä. Otin asian jo neuvolassakin puheeksi, koska huomaan sen varjostavan arjen iloja jo liiaksi...
Siis pelkään siaraalloisesti kätkytkuolemaa, ja muutenkin että vauvalle käy jotain kamalaa. Pelkään että kaadun kun hän on sylissäni, tai jonkun muun sylissä, tai että kun ollaan autossa niin kuolee auto-onnettomuudessa, tai tipahtaa jostain, taivas on rajana. Hävettää nyt kertoa, mutta seuraan hysteerisesti hänen hengitystäänkin kun nukkuu, ja välillä tulee "huono omatunto" jos olen nukkunut sikeästi koska en ole vahtinut vauvaa. En oikein pysty rentoutumaan kun vauva nukkuu, kun pelkään ettei enää herää. Ja vauvan nukkuessahan pitäisi juuri itse levätä ja tehdä muita asiota. Jotenkin näin kirjoitettuna kuulostaa pahemmalta kuin ajattelinkaan. Tai jotenkin älyttömämmältä. Sanoin neuvolassa, että koko raskausajan oli tietynlainen huoli siitä miten vauva mahassa voi, ja onko kaikki hyvin, ja odotin niin kovasti että vauva syntyisi jotta en enää joutuis arvuuttelemaan vauvan vointia. Kuvittelin siis että huoli vähenisi. Nyt kuitenkin huomaan, ettei se helpottanutkaan pelkoa että sain vauvan syliin ja voin todeta että hänellä on kaikki hyvin. Vaikka voin todeta että vauvalla on kaikki hyvin, niin saatan halata vauvaa ihan itkuisena ajatellen että mitä jos hänet minulta viedään pian pois. Nytkin aloin itkemään kun kirjotan tätä, ajatua tuntuu niin pahalta. No, neuvolassa nyt juteltu ja menen mahdolliaesti juttelemaan asiasta vähän lisää neuvolapsykologin kanssa, jos tämä olo ei ala tasoittumaan. Jospa menisi vielä tämän alun piikkiin, kun kaikki on vielä niin uutta ja tunteet sekaisin. Kyllähän tässä hormonitkin vielä varmasti hyrrää kiitettävästi. Huhhuh, kauhea tilitys! Olen kuitenkin saanut öisin nukuttua, vaikka nukahtaminen välillä hankalaa onkin, mitta vauva nukkuu öisin niin hyvin että saan silti nukuttua sikeänkin unipätkän lähes joka yö. Väsyneenä voisi mieliala olla vielä seköpäisempi!Mullakin näytti herkätkin liuskatestit negaa kauan! Kierto oli ollut 28-30 pv ja vielä kp 34 sain puhtaan negan raskauskeijun liuskasta. Kp35 olin jo ite varma raskaudesta "fiiliksen" takia ja kävin apteekista testin. Ja sain sellaset elokuvaviivat, että ei tosiaan jättänyt arvailun varaan. Ja se ei ollut edes mikään pitkään pidätelty aamupissa. Eli ilmeisesti se hormonien nousu tapahtui sit ihan yht'äkkiä. Kai nämäkin on yksilöllisiä, mutta totta vieköön ei kannata liian aikaisin testailla ja heittää kirvestä kaivoon asian kanssa ennen kuukautisia... :)
Tsemppiä momwoc noiden tunteiden ja pelkojen kanssa. Mulla oli noita samanmoisia ajatuksia jo aika alkuraskaudessa, ja neuvolassa itku silmässä tilitin terkkarille sellasista pelon tunteista, jotka kuuluis varmaan vasta synnytyksen jälkeiseen aikaan. Neuvolapsykologia mullekin on tarjottu, ja aion herkästi sinne mennäkin jos tarvetta ilmenee. Nyt oon jotenkin osannut työntää nuo ajatukset syrjään ja puhunut paljon miehelle ja ystäville. Taitaa olla aika luonnollista että synnytyksen jälkeen hormonit tekee tehtävänsä ja tuo näitä kamalia pelkoja ja "huono äiti"-tunteita? Fakta taitaa kuitenkin olla, että tätä huolta ja murhetta taitaa riittää jossain muodossa loppuelämäksi lasten kanssa. Ehkä se kuuluu siihen äitiyteen ja sen kanssa oppii elämään?
Mulla on nyt rv30 täynnä, ja selkeästi alan ajatella lähestyvää synnytystä enemmän ja enemmän. En osaa pelätä, mutta jännittää ihan toden teolla. Just kun alan tottua ajatukseen mahassa kasvavasta ihmistaimesta, onkin jo aika suunnata ajatukset siihen kun lapsi onkin mahan ulkopuolella. Eniten synnytyksessä jännittää pitkä matka synnärille, 100km. Tätäkin aihetta oon kovasti yrittänyt puhua auki läheisten kanssa, ja hetkeksi se aina helpottaakin. Fyysisiä asioita en osaa etukäteen pelätä, siis kipuja tms. ainoastaan mahdolliset välimatkan tuomat komplikaatioriskit jännittää.
Tsemppiä momwoc noiden tunteiden ja pelkojen kanssa. Mulla oli noita samanmoisia ajatuksia jo aika alkuraskaudessa, ja neuvolassa itku silmässä tilitin terkkarille sellasista pelon tunteista, jotka kuuluis varmaan vasta synnytyksen jälkeiseen aikaan. Neuvolapsykologia mullekin on tarjottu, ja aion herkästi sinne mennäkin jos tarvetta ilmenee. Nyt oon jotenkin osannut työntää nuo ajatukset syrjään ja puhunut paljon miehelle ja ystäville. Taitaa olla aika luonnollista että synnytyksen jälkeen hormonit tekee tehtävänsä ja tuo näitä kamalia pelkoja ja "huono äiti"-tunteita? Fakta taitaa kuitenkin olla, että tätä huolta ja murhetta taitaa riittää jossain muodossa loppuelämäksi lasten kanssa. Ehkä se kuuluu siihen äitiyteen ja sen kanssa oppii elämään?
Mulla on nyt rv30 täynnä, ja selkeästi alan ajatella lähestyvää synnytystä enemmän ja enemmän. En osaa pelätä, mutta jännittää ihan toden teolla. Just kun alan tottua ajatukseen mahassa kasvavasta ihmistaimesta, onkin jo aika suunnata ajatukset siihen kun lapsi onkin mahan ulkopuolella. Eniten synnytyksessä jännittää pitkä matka synnärille, 100km. Tätäkin aihetta oon kovasti yrittänyt puhua auki läheisten kanssa, ja hetkeksi se aina helpottaakin. Fyysisiä asioita en osaa etukäteen pelätä, siis kipuja tms. ainoastaan mahdolliset välimatkan tuomat komplikaatioriskit jännittää.
Ilpuri
Kommentoinnin ninja
Ihania ajatuksia olitte kertoneet momwoc ja sannis. Mä voisin kuvitella että menisin hyvin samoin ajatuksin niin raskausaikana kuin sen jälkeenkin. Mut tosiaan varmasti kannattaa ottaa apua vastaan jos tuntuu että nuo pelkoajatukset käy ylivoimaiseksi!
Tuo momwoc, mit sanoit että itkuisena halaat välillä vauvaa ja pelkäät että se viedään pois, uskon että pystyn kuvittelemaan tuon tunteen! Täynnä rakkautta ja lämpöä ja huolta, tuntuen koko kropan läpi. Se tunne toisen laisena mulla on kun mietin miten paljon haluaisin pitää omaa vauvaa juurikin noin.
Täällä vietetään kp 37 ja ei, eivät ole menkat vieläkään alkaneet. Viimeisin nega testattu torstaina päivällä apteekin testillä. Eilen kyllä tein ovis testin ja siihen tuli hailura,mut oon käsittänyt että siihen vissiin toisilla tulee ympäri kierron hailuraa. Eilen illalla mun vatsa oli ihan tosi sekasin, jouduin istuu vessassa tosi kauan! mä nyt oon päättänyt ettei ellei menkat ala aiemmin testaan maanantaina digillä mikä mulla on kaapissa. Sit ois menkat jo sen viikon myöhässä. Pakko kuitenkin sanoa, että nyt jos ne menkat alkaa niinpettymys tulee olemaan suurempi kuin koskaan sillä oon jo tottunumassa tähän ajatukseen, joten pelottaa ihan hulluna!
Tuo momwoc, mit sanoit että itkuisena halaat välillä vauvaa ja pelkäät että se viedään pois, uskon että pystyn kuvittelemaan tuon tunteen! Täynnä rakkautta ja lämpöä ja huolta, tuntuen koko kropan läpi. Se tunne toisen laisena mulla on kun mietin miten paljon haluaisin pitää omaa vauvaa juurikin noin.
Täällä vietetään kp 37 ja ei, eivät ole menkat vieläkään alkaneet. Viimeisin nega testattu torstaina päivällä apteekin testillä. Eilen kyllä tein ovis testin ja siihen tuli hailura,mut oon käsittänyt että siihen vissiin toisilla tulee ympäri kierron hailuraa. Eilen illalla mun vatsa oli ihan tosi sekasin, jouduin istuu vessassa tosi kauan! mä nyt oon päättänyt ettei ellei menkat ala aiemmin testaan maanantaina digillä mikä mulla on kaapissa. Sit ois menkat jo sen viikon myöhässä. Pakko kuitenkin sanoa, että nyt jos ne menkat alkaa niinpettymys tulee olemaan suurempi kuin koskaan sillä oon jo tottunumassa tähän ajatukseen, joten pelottaa ihan hulluna!
Tiisu
Näppärä viestien naputtelija
Mäkin jännitän ihan hulluna Ilpurin puolesta! Kp 37 siis, ihan tosi pitkä kierto. Mulla ovistikku näytti raskauden kohtuuvahvalla viivalla, ei kuitenkaan niin vahva kuin ovisaikaan eikä tullut heti. Jos kokeilet tänään uudestaan?
Momwoc: Ihanasti kerrot omista tuntemuksistasi. Voin hyvin kuvitella, että se tuntuu juuri tuolta ja pelkää että vauvalle käy jotain. Tulen varmasti olemasn samanlainen, niin paljon olen jo raskaana ollessani pelännyt ja stressannut aina ajoittain. Olen myös kuullut lähes kaikilta, että käy katsomassa hengittääkö pienokainen siellä. Se kuitenkin helpottaa ajan kanssa, mutta toki tulee uudet pelot. Tsemppiä teidän arkeen, koeta rentoutua ja luottaa että kaikki menee hyvin. Halaus!
Momwoc: Ihanasti kerrot omista tuntemuksistasi. Voin hyvin kuvitella, että se tuntuu juuri tuolta ja pelkää että vauvalle käy jotain. Tulen varmasti olemasn samanlainen, niin paljon olen jo raskaana ollessani pelännyt ja stressannut aina ajoittain. Olen myös kuullut lähes kaikilta, että käy katsomassa hengittääkö pienokainen siellä. Se kuitenkin helpottaa ajan kanssa, mutta toki tulee uudet pelot. Tsemppiä teidän arkeen, koeta rentoutua ja luottaa että kaikki menee hyvin. Halaus!
Tiisu
Näppärä viestien naputtelija
Täällä meni lapsivedet yöllä ja sairaalassa ollaan. Vauvan pää ei ole vielä laskeutunut, joten jään sairaalaan. En ollut yhtään valmistautunut, että näinkin voi käydä, viikkoja 37+4. Ei ole ollut supistuksia ym. Huomenna käynnistetään synnytys jos mitään ei tapahdu. Kääääääk!