Vauvahaaveita!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Momwoc
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon ollu ihan hullun kiireinen! Toisaalta tosi hyvä et aika menee aika vauhdilla. Mut nyt tuli hetki et ehdin vähän kirjoitella.

Momwoc: Ihanaa kuulla sun vauva-arjesta! :rolleyes: Varmasti kestää aikaa ennen kuin arki tasaantuu. Muista kuitenkin levätä tarpeeksi! Mua huvittaa kun mun miehen veljen puolisolta kysyy et mitä kuuluu, hän aina kertoo mitä heidän 5 kk vanhalle lapselle kuuluu. Tokihan se on yksi tärkeä tieto ja haluan senkin tietää mutta kuitenkaan sitä en kysynyt. Joten, niin ihana kuin vauvasi onkin, niin mitkä on sun omat tunnelmat? Mä niin voin kuvitella sun suuren rakkauden määrän vauvaasi kohtaan! Ja siltikin mun kuvitelmat todennäköisesti on vain pinta rapaisu todellisesta rakkauden määrästä! :grin Tosta maidon nousemisesta mitä kerroit Tiisulle, mun keveri jolla on tosi pienet rinnat, niin se kerto et sillä nousi seuravasti: toinen tissi suureni silmissä ihan hulluna ja sit vasta toinen ja hän seurasi tätä toimistusta peilistä. Ja sit niistä rupes ruiskuamaan maitoa! Mun mielstä kuulosti niin koomiselta !:grin Tosi inhottavaa sun tulehdus, mut hyvä et nyt kaikki on hyvin kuitenkin!

Tiisu: on se vaan kumma et miten tää aika menee! Ihan hullun vähän sulla jäljellä! :nailbiting: Mä niin ootan kans tuota et eräänä kauniina päivänä sais laitella vauvan huonen kuntoon! Just eilen näin lehdessä yhden maailman näteimmän pinkin kukkamaton ja ajattelin että sellanen ois ihana pienelle tytölle! :Heartpink Ootko saanu babyshowerit?

Sannis: Ei sullakaan oo paljoa jäljellä! Kivaa että pääsette nyt uuteen ympäristöön! Toivottaavasti sun jalat ei mee pahempaan kuntoon. Alkaako hankinnat olla kasassa?

Okei, minunkin kuulumisia sitten: Me saatiin keskiviikkona mun miehen sperma-analyysin tulos: kaikki arvot oli reippaasti viitearvoja korkeammalla ja lääkäri oli kirjottanut selitykseen kaikenlaista mut loppupointti oli et hedelmöitystaso oli normaali ( entiiä millanen asteikko niillä on; erinomainen, hyvä, normaali, huono, surkea tai jyystä niin paljon kun jaksat mutta älä toivo liikoja! :grin) Lapusta meille kuitenkin molemmille jäi tosi hyvä fiilis ja oon innoissani. Koska jotenkin nyt viime kuukausina oon huomannu mut miehestä että hänkin todella haluaa tätä. Hän on ruvennu puhumaan myös pojan nimestä, aiemmin vain tytöstä. Mua on vetäny herkäks täs tosi monesti kun on kuunnellu sen juttuja. Kun jotenkin tää on kai enemmän tähän asti tuntunut mun jutulta mutta ei enää. Tosin se mulle luo kai vähän paineita, mutta jotenkin on helpottunut et miehessä ei ollu vikaa koska mun on helpompi käsitellä tätä näin. Lähinnä mieheni takia, ei itseni. Hän saa olla levollisin mielin.

Mulle on maanantaina soittoaika lääkärille joka laittaa lähetteen mulle tutkimuksiin. Mua pelottaa ne ihan hulluna. Kuulemma joku varjoaine juttu mis tutkitaan onko putket auki ja sit joku kamera tungetaan sisuksiin jolla katotaan onko paikat ok. Käsitin et se on pieni leikkaus tai sen tapainen.
Sithän sitä tietää. Mutta mulla on ihan älytön vastahenki tähän. Ei nyt ehkä tutkimuksiin vaikka ne pelottaa mut hoitoihin erityisesti. En ymmärrä miksi. En jotenkin hyväksy tätä tilannetta ollenkaan. Mun pitää kysyä lääkäriltä onko järkevää ees mennä hoitoihin jos mun emotiaalinen puoli on tässä tilassa. Tokihan voi olla et aivot ehtii mukaan mikäli tutukimuksissa selviää jotain mutta en vain halua mennä. Oon niin tiukasti siinä kiinni et raskaudun luonnollisesti, vaikka mun mielestä keinohedelmöityksessä ei ole missään tapauksessa mitään vikaa! En pysty käsittämään miksi ajattelen näin. Lopputuloshan se pitäis ratkaista, mutta ajattelen ehkä että kuhn on elämässä tullut tosi paljon paskaa niskaan, eikö tämä voisi mennä niinkuin kuuluisi. Ja oon huomannu et mulle on alkanu tulla tosi palon vihaisia fiiliksiä kun näkee jotain "huonoja" äitejä, ärsyttää et vauvoja suodan ihmiselle ketkä ei osaa pitää huolto.

Mun ystävä kertoi tarinan miehensä tutusta; tyyppi oloi ajanut autolla kotia, lähellä kotia keskellä tietä oli ollut pahvilaatikko, jossa ollut vauva, niin pieni et ei ees vielä käänny. Tyyppi oli napannut vauivan syliin ja lähtenyt kyselee taloista et kenen vauva tää on (mä olisin soittanut poliisille!!!!!!) ja ekasta talosta lestaadioilaisäiti oli ollut et " joo, se on meidän vauva. Varmaan nuo isommat on leikkiny vaan jotain. Kiitti kun toit" ja tarina päättyi tähän! :wtf:smiley-angry016:angry5 IHAN OIKEASTI! kyllä jollain on helppoa!

Vaikka mul on ylipainoa, ovuloin normaalisti ja aina kun gyne on kattonu ultralla et kaikat ja limakalvot ym näyttää hyvältä. Joten uskon et suurin ongelma on kertaantunut stressi.
Nyt on kierto 18. menossa, kp 30/29-32. Koko tän yritys ajan mulla on ollut tosi kova stressi tila. Oon joutunu irtisanomaan työntekijöitä, lopettaa mun toisen firman ja toisesta kaupungista käsin. Me on rakennettu taloa ja muutettu ja oon sit pyörittäny firmaani täällä kaupungissa. Tämä vuosi on ollu tosi rankka henkisesti ja oon ollu ihan hirveen kiireine töissä, ja tosiaan tossa loppu keväästä oli se mun selkä-episodi. Ihan hullu stressi koko ajan.
Tästä kierrosta on ihan hyvät fiilikset, tissit on ollu useemman päivän kipeenä, vähän ollu vatsa sekaisin muutana päivänä menneellä viikolla. Eilen olin ihan jäässä. Mutta nää nyt voi olla mitä vaan. Viel ei oo menkkojen alus alavireinen fiilis iskeny . En tikuttanu ovista tässä kierrossa, mut uskon et se oli 2 viikkoa sit lauantaina tai sunnuntaina. Eli eiköhän ne menkat ala huomenna tai maanantaina. En oo missää kummemmissa fiiliksissä tän suhteen, ei ne menkat oo viel kertaakaan jääneet pois, mut miks ne jäis nytkään. Onneks en oo ollenkaan ristiriitanen ihminen :grin En usko et oon raskaana mut en halua hoitoihinkaan :grin

Että tämmöstä, nyt me mennään leffaan kattoo dinosauruksia! :happy
 
Ilpuri, huhhuh, sulla on kans kaikenlaista tiedossa. :( mutta hyvä että tutkitaan ettei sulla ole mitään vikaa. Toivottavasti sulla ei olis mitään, josko "vika" olis "vaan" siitä stressistä. Tai jos jotain löytyy, niin siihen olis apu. :oops: Ja jee muuten, hyvä että miehen simpat on kunnossa! :)

Ymmärrän sua vaikkei mulla (vielä?) ole samaa tilannetta, mutta kuitenkin, sitä vaan on aina luullut, että raskaaksi on helppoa tulla, aina on puhuttu, että yksikin suojaamaton yhdyntä niin PAM raskaana ollaan! Ei se niin vaan ole!

Ja tuo tunne "huonoista" äideistä on mullekin tuttu. Lähinnä siis on ärsyttänyt kun ihmiset tekee/saa lapsen jo yhden illan jutusta tai on vaan jotenki niin nuori äidiksi... :meh:

Ja tuo sun ystävän tarina on ihan hullu! :mad: toiset ne vaan sikiää, ettei kerkeä katsoa lastensa perään!

Ja kuule eipä sitä tiedä vaikka nyt olis tärpännyt kun sitä vähiten odottaa ;D ajattelitko odottaa menkkoja loputtomiin vai tehdä kenties testiä lähipäivänä? :p

Ei muutakun isot halit ja tsempit sulle ja toivotaan pian plussaa! Ties vaikka nyt tulis jo plussa testiin!:wink Mene tutkimuksiin vaan, kyllä se siitä, sieltä saat sitten vastauksen toivottavasti. Voi olla varmasti vaikeaa stressaamatta kun on tuo työtilanne ja kaikki, mutta se voi kyllä oikeasti vaikuttaa siihen "lapsemattomuuteen", keho käyttää kaiken energian suhun itseesi eikä sillä ole energiaa ja "aikaa" kasvattaa lasta, näin siis olen kuullut jostain.

Ja oliko muuten hyvä leffa?:happy:
 
Leffa oli ihan sika jännä! Tykkäsin kovasti :)

En oo hirveesti ees ajatellut testausta. Varmaan jos maanantaina ei ala menkat niin sit käyn ostaa testin. Yks digitaalinen mulla on kaapissa ollu jo puoli vuotta mut en halua käyttää sitä vielä. :D
 
Ihana ilpuri kun jaoit ajatuksiasi. Meillä taitaa olla lähes sama aika yritystä takana, meiän ensimmäinen yk oli joulukuussa 2013. Yrityskiertoja mulla ei oo vielä noin montaa kasassa ku sulla on. Mun kuukautiskierto on ollut välillä ihan mitä sattuu ja sit oli tuo keskenmenokin.

Mulle oli hoitoihin lähtemiskynnys aika matalalla. Siihen on oikeastaan kaksikin syytä, ensinnäkin tää mun ikä (parin päivän päästä tulee 37 mittariin) ja toisekseen tuo epäsäännöllinen kierto. Ja tietenkin myös se että mies oli myös heti valmis lähtemään mukaan.

Pakko myös sanoa vielä muutama sananen tuosta keskenmenosta. Mulla oli lähes alusta asti ihan kauhee pelko, ettei kaikki oo hyvin (äidin vaisto??) ja niin siinä sitten kävikin että kesken meni. Olin yhden päivän ihan rikki ja itkin ja surin kesken mennyttä pienokaista ja raskautta, mutta jo seuraavana päivänä olin positiivisemmalla mielellä ja nyt kun aikaa on mennyt tuo keskenmeno antaa mulle voimaa, uskoa ja toivoa. Tuo semmosen olon että kyllä meille vielä se pieni suodaan. Ennen keskenmenoa olin jo vähän niin kuin luovuttanut, oli sellainen tunne että tarvitaan tosi rankkoja hoitoja että onnistutaan.

Junttura kp4/30-34 ehkä...
 
Ilpuri: Helpottavaa kuulla, että miehelläsi on siittiöt normaalit. Toivottavasti sinullakin on kaikki ok tai että kyseessä olisi joku pieni häikkä mitä voidaan hoitaa. Kyllä se stressikin vaikuttaa, teillä on ollut paljon stressaavia tapahtumia elämässänne. Toki täällä pidetään peukkoja, että nyt olisi tärppikierto. :-) Minulle ei varmaan järjestetä babyshowereita, ei ole ollut ystävänpiirissä tapana. Mutta ei se mitään, kovasti odotetaan vauvan tapaamista. Tätä loppuodotusta varjostaa nyt koholla oleva vereenpaine. Mulla on huomenna ylimääräinen neuvolakäynti ja katsotaan samalla virtsakokeet ym. Jatkuva mittaaminenkin stressaa, mutta pakko se on mitata kun on selvästi kohonnut viimeisen parin viikon aikana. :-(

Junttura: Vaikka keskenmeno on hirmu surullinen ja raskas kokemus, niin kyllä se antaa toivoa siihen, että voi tulla raskaaksi ja vielä saada se oma pieni syliin. Toivottavasti tulet nopeasti uudelleen raskaaksi, niin kävi minulle.

Ihania kesäpäiviä teille kaikille, nyt alkaa olla säät kohillaan. :-)
 
Hieno juttu Ilpuri, että positiivistakin ilmassa siellä. Ja pääasia, että tutkitaan! Olen ihan varma, että sieltä vielä nyytti teille tulee. Toivottavasti sulla stressi ei enää paina alitajuntaisesti kropassa, sehän voi hyvin olla yksi laukaiseva tekijä. Jos saisit mielenpäältä kaiken huolen pois ja ajatukset järjestykseen. Ja vaikka ihan muuta ajateltavaakin.

Kamala toi tarina pahvilaatikko-vauvasta. Vastenmielistä :mad:

Kyselit joko meillä on hankinnat kasassa, no EI OO :grin Ei olla haluttu muuton keskelle hankkia suotta nuhjaantumaan. Nyt vähän rempataan vauvalle vielä huonetta ja sit vasta kunnolla hankintojen kimppuun. Tarjouksia oon kyllä kyttäillyt, ja nyt onkin turvakaukalo telakoineen ja vaunut tilattu. Ja äitiyspakkaus. Saavat odotella visusti laatikoissaan vielä... :) Muutamia vaatehankintoja oon kans tehnyt, mutta on kovasti vielä puuhaa ennen kuin vauva saa tulla... :)
 
Vaikka oon ollu rauhallinen tän kierron suhteen odottelin menkkojen alkua tälle päivälle viimeistään. Tänään kuitenkin jännitys kävi ylivoimaiseksi ja kävin hakee testin ja tein sen. Puhdas nega oli ja sain ihan kauhean itku kohtauksen. Nytkin niin itkettää. Tää on ihan oikeasti niin väärin. Niin väärin. En kestä näitä pettymyksiä enää... en saa asiaa mielestä enkä tuu raskaaksi. Enkä halua hoitoihin. Lääkäri soitti tänään ja laittoi lähetteen menemään, sanoi et menee pari kuukautta ainakin. Mulle on ihan sama vaikka menis vuosi kun en halua mennä!!

En tajua miten tää on näin vaikeaa mulle! Anteeksi marinani :(
 
Ilpuri voi sua raukkaa :'( täällähän saa ja pitää avautua!
Kovasti nyt haleja, kyllä se siitä paremmaks menee vaikka nyt paha olo tuntuu ylivoimaiselta. :/ ehkä mietit nyt pari kuukautta ja jos ei vieläkää oo tärpänny niin harkitse niitä hoitoja? Niistä todennäköisesti ainakin olisi viimeistään apua ja saisit viimein sen plussan <3
 
Saako kysyä Ilpuri, mutta mikset halua hoitoja? ja mitä tarkotat sillä... ettet ole valmis syömään mitään lääkkeitäkään, vai?
 
Mä tossa just otin kriisipuhelin mun ystävälle jolle on tehty se mikrohedelmöitys juttu tai joku semmonen. Onnistuneesti. Sille just sanoin et en tajua miksi oon näin kovasti vastaan. Rehellisesti sanoen en tiedä miksi en halua hoitoja. Luulisi et olisin onnellinen et asia menee eteenpäin ja vilpittömästi mun mielestä ei ole mitään väärää hankkia vauvaa hoidolla, lopputulos on se mikä lasketaan. Ystäväni sanoi et hyvä et nyt on pari kuukautta aikaa käsitellä ja tottua ajatukseen.

Mua jotenkin vaivaa ehkä se et se on niin kallista, koen jotenkin että olen "ostamassa "vauvaa vaikka eihän se niin ole. Ja sit ne tutkimukset mitkä mulle tehdään kuulostaa tosi pelottavilta. Tutkimuspaikkakunnalle meiltä on 100 km ja hoitopaikkakunnalle 350 km. Sekin ärsyttää. Mut ehkä kaikkein eniten se et mä oon aikaan saava ihminen, oon perustanut 2 kauneushoitolaa tyhjästä, toisen paikkakunnalle missä on vain 50 % suomenkielisiä. Saan asioita tapahtumaan ja olen hyvä niissä. Kuitenkin töiden kautta viimeisen 18 kk saanut tosi suuren stressi määrän ja yksityiselämässä olen koko ikäni joutunut käymään vaikeita juttuja. Väkivaltaista teini-ikää, masennus jaksoja, ihmissuhde soppia ym. Niin jotenkin ajattelin että tämä saattaisi mennä helposti. Tän täytyisi mennä helposti. En tiedä mutta ehkä tässä eniten ahdistaa se että kuinka epäreilua elämä on ja että en voi kontroloida tätä asiaa.

Kyllä mä järjellä tajuan et voi joutua syömään lääkkeitä ja voi joutua ihan kunnon toimenpiteisiin mut en vaan ole tunne tasolla sinne päässyt.
 
Voi Ilpuri, olen pahoillani! :-( Varmasti karmea pettymys taas jos menkatkaan eivät ole vielä alkaneet. Jos hoitojen alkamiseen menee pari kuukautta, niin ehdit varmasti vähän sopeutua ajatukseen vaikka se nyt tuntuu epämiellyttävältä etkä haluaisi. Nuo matkat sinne hoitopaikkaan on toki kova rasti. Ymmärrän hyvin sen tunteen ja pettymyksen siitä, että ei voi kontrolloida asiaa ja se stressaa. Mä olen ihan samanlainen ja nimenomaan sellaiset asiat mihin en voi vaikuttaa stressaavat kun muuten olen aikaansaava ja tehokas. Mutta ehkä sitten se, että apu on tulossa myös lieventää omalta osaltaan stressiä ja se voisi auttaa ihan luomukeunoinkin raskaaksi tuloa? Kovasti tsemppiä sinne ja halauksia!
 
En muista olitteko yksityisellä vai kunnallisella puolella menossa käymään? Me ollaan kunnallisella puolella. No siellä asiat etenee tosi hitaasti. Niin, että hoitoihin ehtii kyllä hyvin sopeutua :) Meillä oli ensikäynti naistenpolille viime vuoden joulukuussa, sitte tehtiin erilaisia tutkimuksia jotka piti tehä tietyssä vaiheessa kiertoa. Simppatutkimuksessa meni pari kuukautta. Ja sitte otettiin letrot käyttöön mulle ja tehtiin aukiolotutkimus. Sitten oli se keskenmeno ja nyt tässä kuussa letrot tupla-annoksella ja ens viikon maanantaina on sitten folliultra, jossa katotaan onko muniksia kehittynyt. Ajattelin vähän kertoilla, jos helpottaa sua kun tietää mitä tuleman pitää. Tutkimuksista inhottavin on ollut aukiolotutkimus. Voisihan hyvin olla että saisitte vauvan alulle ihan pienelläkin avulla :)

Ja pelkän poliklinikkamaksun oon maksanu joka käyntikerrasta tähän mennessä, lisäksi tuo miehen siemennestetutkimus piti maksaa, ku tehtiin yksityisellä se. Varmaan rankemmat hoidot ja niihin liittyvät hormonit on kalliimpia. En oo ite miettiny miten pitkälle oon valmis menemään. Mies sano kyllä että lääkäri siellä naistenpolilla on meidän puolella ja hänen avullaan saadaan kyllä se oma pienokainen :)
 
Kiitti tsempeistä. :) me ollaan kunnallisella myös. Simppatestit oli yksityisellä. Onneks tosiaan etenee hitaasti niin kerkee aivotkin mukaan. Kiitti myös junttura kun kerroit mitä on tehty. Mua ne kaikki pelottaa kovasti. Lähetteen antanut lääkäri sanoi et mulle tehdään aukiolotutkimus ja sit joku.. olikohan laproskopia tai joku semmonen. Siinä mennään vatsapeitteiden läpi pikku kameralla ja katsotaan paikkoja. Eli pieni toimenpide. Kuulostaa tosi pelottavalta! En tiiä sit et tekeekö ne sen todellisuudessa mut hui silti! Lääkkeiden syönti ei nyt niin pelottavaa ole mut sit ehkä se kaikki muu. Mut tosiaan mitä aiemmin sanoin niin kunhan saan tän tunne tasolla hyväksytyksi niin varmaan helpottaa
 
Voi Ilpuri!! :( piti tulla kurkkaamaan mitä tälle puolen kuuluu pitkästä aikaa.
Mulla tuli mieleen, että vastusteletko hoitoihin menoa ehkä sen vuoksi, että haluaisit vaan niin kovasti vauvalle luonnollisen alun?
Voihan olla, että hoidoilla alkanutta raskautta on vaikeampi hyväksyä, jos ajattelee itse, että se on "väärin".
Stressi on kyllä varsinainen riesa estämään raskaaksi tuloa. Sitä ei tarvitse olla edes kovaa stressiä, niin sekin jo vaikuttaa. Jospa se onkin teillä se ratkaiseva ongelma?
Jokatapauksessa toivotan teille kovasti tsemppiä, ja onnea tulevaan! <3
 
Raskauden odottelu on varmasti pahinta juuri sellaiselle, joka on tottunut suunnittelemaan asiat hyvin, ja toteuttamaan suunnitelmat organisoidusti ja tehokkaasti. Ja ennen kaikkea vaikuttamaan asioihin. On kuitenkin hienoa Ilpuri että tunnistat nuo piirteet itsessäsi, ja analysoit näitä asioita ja syitä siihen, miksi sinun on niin vaikea hyväksyä hoitoihin lähtö. Jos siinä nyt muutama kuukausi ainakin menee, niin saat miettiä niitä asioita rauhassa. Mitä miehesi on mieltä hoidoista?

Minullakin oli Tiisu varmaan samoihin aikoihin tuo vaiva, että nukuin tosi huonosti. Ihan raskauden loppuvaiheessa nukuin kuitenkin taas paremmin. Toivottavasti sinäkin :) Rintatulehduksen kanssa imetys on todella kivuliasta. Jatkoin kuitenkin kyyneleet silmissä imetystä siitä huolimatta, mutta ymmärrän kyllä kuinka joillain imetys tyssää tulehdukseen. Niin paljon se sattui. Kun vauva alkoi imeä, tuntui kuin joku olisi veitsenterää työntänyt nänniin. Ihan kamalaa. Käytin hetken aikaa rintakumeja (vajaan viikon) ja ne auttoivat tosi paljon. Ihan ilman tulehdustakin nännit kyllä kipeytyvät imetyksestä käsittääkseni suurimmalla osalla, joten nuo rintakumit ehkä ostaisin jo valmiiksi kotiin varmuuden vuoksi. Minulla oli nännit todella kipeät kolmisen päivää synnytyksen jälkeen, ja tuntuu että se kipu saattaa ihan yhtäkkiä yhden imetyksen aikana mennä liian pahaksi. Minulla ei silloin vielä ollut tulehdusta, mutta kolmantena päivänä yhden imetyksen jälkeen oli pakko lähteä varttia vaille yhdeksän illalla ajamaan ylinopeutta Prismaan hakemaan ne rintakumit. Maksavat kympin, joten eipä ehkä haittaa jos vaikka jäisi käyttämättä. Mutta saattaa olla pelastus vaikka keskellä yötä! Rintakumien käyttö voi kai häiritä vauvan imuotetta, mutta lyhytaikainen käyttö ei ole niin paha. Minäkin huomasin, että kun jätin rintakumin pois, piti muutama päivä harjoitella uudelleen vauvan kanssa imuotetta, mutta kyllä se siitä helposti lähti taas. Toinen vaihtoehto olisi ollut itkien imettäminen kivun takia, joten kyllä tämä oli parempi näin.
Meillä on edelleen kaikki hyvin, ja ihan hurjaa vauhtia tuo pikkuinen kasvaa ja kehittyy! Nyt jo tuntuu, että tyttö on aivan eri tyyppi kuin syntyessään, katsekontakti on ihan erilainen, hän jo todella katselee meitä merkitsevästi, huomaa selkeästi asioita ympärillään, seuraa katsellaan mielenkiintoisia asioita ja ääntelee ja liikuttaa käsiä ja jalkoja :p Tuntuu varmaan pieniltä asioilta, mutta ihan uskomaton tunne on vanhempana havaita joku pienikin uusi juttu, mitä vauva tekee tai oppii! Ja päätä pitelee pystyssä jo hetkittäin ihan itse niin hienosti! Ja on niin suloinen kun oikein ilmeestä näkee kuinka tsemppaa ja treenaa niskalihaksia. Keskittynyt katse ja vähän heiluva pää, mutta niin tarmokkaasti aina nostaa päätä ylöspäin :Heartred On myös kasvanut kokoa ihan silmissä, oli syntyessään aika siloposki mutta nyt jo ihanat pehmeät pullaposket on pienelle kasvanut. PItuuttakin on mielestämme tullut, mutta ei olla mittailtu itse. Huomenna neuvolassa taas mittaillaan neitiä, oma veikkaukseni on että syntymästä on ottanut jo 800g-1kg lisää massaa. Katsotaan! Ainakin on syönyt pitkään ja hartaasti tissillä, eli on kyllä selvästi tullut vanhempiinsa, kun on hyvää ruokaa tarjolla niin se kyllä maistuu :love017

Teimme juuri kutsulistaa ristiäisiin, tällä viikolla tilaan kutsut netistä. Yleensä aina askartelen itse KAIKKI synttärikortit, kutsut ja muut vastaavat, mutta nyt tajusin, että saattaa tehdä tiukkaa ehtiä edes kuoriin kirjoittaa nimet ja osoitteet :grin Eli tällä kertaa mennään valmiskutsuilla, eiköhän niistäkin nätit saada. Olen jo suunnitellut ihanan ristiäiskakunkin, jonka taitava leipuriystäväni on luvannut sitten loihtia.

Millä mielin raskaana olevat olette synnytyksestä? Onko ihan luottavainen olo vai onko pelkoja?
Pakko sanoa, että se on kyllä vissiinkin ihan totta että sen kivun todella unohtaa! Muistan kun synnytyksen jälkeen, kun tilanne oli rauhoittunut ja söimme siinä pientä evästä, sanoin miehelleni, että olen todella pahoillani, mutta en pysty tähän toista kertaa. Että toivottavasti on ok, että lapsilukumme on nyt täynnä. Mieheni siihen sitten tokaisi, että tottakai se on ok. Vaan eipä siinä montaa päivää mennyt, kun jo aika oli selvästi kullannut muistoja, ja nyt tässä sanoin miehelleni, että en oikeastaan enää muista miltä supistukset tuntuivat?! H-hetkellä ajattelin, ettei tälläistä voi unohtaa ikinä! Todella mystistä, koska esimerkiksi kammottavat selkäkivun tunteet kyllä muistaa, ja se kiputunne on helposti kuvailtavissa aina. Tuossa on pakko olla jotain todella primitiivistä, että nainen unohtaa synnytyskivun, jotta uskaltaisi sen vielä uudelleen tehdä. Mutta silti mielestäni ihan uskomatonta :p
 
Momwoc: seuraavalla kerralla niitä supistuksia kestää paljon paremmin, jos ensimmäisellä kerralla luulee kuolevansa niihin :) silloin tietää jo mitä on tulossa, joten synnytykset käyvät helpommaksi ja nopeammiksi - näin ainakin omalla kohdallani :)
Ja mitäkö ajattelen seuraavasta synnytyksestä? Rauhallisin mielin ollaan. Se mikä mietityttää, niin mahdetaanko ehtiä sairaalaan asti. Jos kerran supistuksia sietää paremmin seuraavilla kerroilla, ja viimeksikin olin jo 8cm auki, kun sairaalaan päästiin.. No, nähtäväksi se sitten jää. :)
Tänään mittarissa rv 17+0, tasan kolme viikkoa puoliväliin ja samalla rakenneultraan. :)
 
Momwoc: Ihanasti kerrot vauva-arjestanne! <3 Hyvä, että tyttö syö ja kasvaa hyvin. Voi pientä, kun voimistelee pitääkseen pään ylhäällä. Varmaati uusia asioita tapahtuu päivittäin ja tuo on niin ihmeellistä aikaa. Täytyypä muuten hankkia ne rintakumit, varmaan imettäminen voi olla kivuliasta. Olen kuullut samanlaisia tarinoita kavereilta.

Synnytys ei varsinaisesti jännitä eikä pelota minua. Tiedostan, että se varmasti on kovin tuskallista ja voi kestää piinallisen pitkään. Kuitenkin, kun ei ole kokemusta synnytyskivuista, niin on vaikea kuvitella millaista se on. Se ehkä vähän jänskättää, että ei tiedä milloin se tapahtuu. Meillä on pientä kotimaanmatkailua suunnitteilla ensi viikolle muutamaksi päiväksi ja mitä jos silloin tapahtuu jotain? Vauva ei kuitenkaan vielä ole laskeutunut eikä ole supistuksia. Huomaa, että nivusissa on enemmän painetta kuin aikaisemmin.

Lilminni: Säkin olet jo tosi pitkällä vaikka tuntuu, että just tulit raskaaksi. Tosi nopiaa tämä aika menee. :-)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top