Vauvalla on näköjään päivät ihan erilaisia, ei voi yhtään ennustaa, minkälainen seuraavasta tulee! Neuvolantäti varoitteli, että puolentoista kuukauden iässä itkuisuus on huipussaan, ja niin se totta tosiaan on. Tai ainakin eilisen perusteella. Poika väänsi vatsavaivojaan ihan naama punaisena melkein koko päivän, ei saanut edes nukuttua päikkäreitä, kun vatsa vaivas niin kovasti eikä kakkaakaan tullut kunnolla vaikka yleensä sitä tulee ihan hirveesti. Pari kertaa väänsi sellasta oikein kunnon vaahtoa, ettei mikään ihme että suolistossa korvensi. No, sitten nukahti yöks puol kakstoista ja heräs puol seittemältä.. tais olla vähän väsynyt päivän itkuista ja valvomisesta. Itse heräsin pojan ähinään puol viideltä ihmettelemään miksei poika jo herää kunnolla ja tissitki oli pinkeinä maidosta :D
Tänään se onkin koisinu pitkiä pätkiä ja syönyt reippaasti. Eilen syöminenkin oli semmosta väsynyttä imemistä, että kun tissin sai suuhun, se imi sitä viitisen minuuttia ja jäi siihen roikkumaan. Mä uskon, että se on se suolisto kun kehittyy asteittain, tänään on tosiaan aivan erilainen päivä eiliseen verrattuna.
Mua naurattaa kans toi vauvelin pelästymisrefleksi, moro-heijaste vai mikälie. Kun vaikka vaunut nytkähtää liikkeelle, ja poitsu nukkuu kädet ylhäällä pään vierellä, ne lennähtää eteen sormet harallaan ja laskeutuu takas paikoilleen. Ollaan matkittu miehen kanssa noita eleitä, pikkasen näyttää huvittavalta, kun aikuinen ihminen tekee samoja juttuja. Aika reiluu.
Meillä myös tuo uni on kovin elämöimistä, välillä huutaa suoraa huutoa kesken unen, ja se on niin kovaäänistä ettei hereillä ollessa ikinä, sitä oikeesti pelästyy. Ja kauhee ähinä ja puhina välillä, mutta sikeessä unessa on. Sitä on kyllä hauska tarkkailla. Ja onneks nää päivät vaihtelee, eilen olin sen itkun ja valvomisen jälkeen ihan tööt mutta tänään maailma näyttää taas hyvinkin kauniilta :D ja vauva senkun kasvaa...