Vauva-arkea

On tässä tovin jo pitäny teillekkin kertoa, kun kaikki aina sanoo sitä, että vauvat pissailee päälle.. Tossa jokunen päivä takaperin syötin Herra A:ta yöllä ja aloin ihmetteen kun jalkaa alko lämmittää..Ennen kummempia nosteluita sun muita ajattelin et nyt lorahti ohi vaipan kuset jalalle.. Nostin pojat ja kas; sielläpä olikin paskat tullu yli vaipan.. Mulla oli jalka paskassa ja lattia ja sohva sai myös osansa.. Onneks tuo sohva ei niin harmita kun on lähössä joka tapauksessa jossain vaiheessa vaihtoo jahka muksut ei enää pullauttele..
Oon kyl meinannu kusetkin saada pari kertaa päälle, mut toistaseks oon aina kerinny alta pois. Pukluja tuntuu toi ukko saavan pojilta aina välillä lahjaks.. :D
 
Meillä nukahdetaan kans yöunille viimeistään klo 23. Sitten herätään syömään kahdelta ja viideltä. 7-8 välissä herääki sitten jo uuteen päivään. Päivän aikana ei nukuta, kun parit pienet torkut. Iltaisin tankataan sitten tissillä oikein urakalla, paitsi näköjään tänään....

Edellisyönä tehtiin poikkeus ja syötiin vain kerran ja herättiin aamulla 7.45. :)

Mä vaihdan pojalle vaipan yleensä tolla viiden syötöllä, koska ennen kun rupesin vaihtamaan yöllä, oli meillä kahtena peräkkäisenä yönä pojalla sänky märkänä, ko oli pissannu niin paljon ettei vaippa enää imenyt!!

Mitenkäs D-vitamiinin kanssa on sujunu?
Meillä oli alussa pari päivää ihan järkyttävää.. Vauva itki ja äitiki jo itki, ko ei enää kestäny kattoa toisen kipua. Apuna on ollu alusta asti maitohappobakteerit ja nyt ollaan kolmena päivänä otettu Cuplatonia. Kivut on selkeesti helpottanu ja varmaan pikkuhiljaa pitäiski, koska ollaan syöty niitä nyt 9 päivää.
Suurin apu vauvalle oli, kun pidin sitä tiukasti sylissä aina mahan "krampatessa".
Vatsallaan olo tai vatsan hierominen myötäpäivään aiheutti vain suuremman itkun.

hönö ja vauva 3vk 3pv
 
Meillä ei kyllä D-vitamiinit tepposia tehny.. Tosin ihan samaan aikaan aloin antaan pojille Disflatyliä ettei tulis mitään vatsavaivoja.. Ja kyllä niillä sen jälkeen onkin ahterit laulanu. Ainoo varmaan mikä pojilla on saanu vatsaa sekasin oli alussa toi korvike.. Sairaalassa kun antoivat korviketta ja luovutettua äidinmaitoa sekasin, kotona saivat sitten melkeinpä pelkästään korviketta kun ei se imetys onnistunu ja maitoo ei pumpulla paljoa tullu.
 
Onko sulla hönö aavistusta että mikä teidän nyytillä vatsavaivoja aiheuttaa? Meillä kärsitään kanssa samoista oireista, ja ilmaa tuntuu kertyvän masuun tasaiseen tahtiin. Aluks kokeiltiin Rela-tippoja joista ei liiemmin apua ollut, mutta kaveri neuvoi että äidin kannattaa syödä niitä kans, ja nyt on kolmas päivä menossa itellä. Cuplatonista ei sanottavaa hyötyä ole ollut, viikko on annettu sitä, mutta huomenna kyselen neuvolantädin kotikäynnillä että kannattaako niitä enää jatkaa. 
Ootko muuttanu omnaa ruokavaliotas? Mä oon koittanu välttää kaikkea mikä aiheuttaa itelläki ilmavaivoja eli ruisleipää, kaalia ym. Vastavaivat alkoivat meidän pojulla neljäntenä päivänä eli silloin kun päästiin osastolta kotiin ja ne on jatkunu päivittäin tähän asti. Nyt on 2vkoa 2 päivää ikää hällä. Kaikki vauvahieronnat ja mahallaan makuuttamiset heijaamisesta asennon vaihteluun on kokeiltu, mutta kun kipu alkaa, mistään ei oo apua kovin pitkäks aikaa ainakaan. Vatsaa voi vääntää päivällä, illalla tai yöllä, siinä ei ole mitään säännönmukaisuutta, koska vauveli itkee. Aamuyöllä tai aamusta imetän yleensä sängyssä ja sen jälkeen pikkunen nukahtaa poikkeuksetta mun viereen ja nukkuu siinä useamman tunnin, joskus tankataan lisää ja jatketaan unia. Ja esimerkiks nyt on nukkunut pari tuntia, joskus jopa viiskin tuntia putkeen. Niin ja omalla maidolla ollaan toistaseks pärjätty, kun sitä tulee vähän yli tarpeenkin. Oon miettiny että pitäiskö luopua lehmänmaidosta, tosin en maitoa sellasenaan juo, että maitotuotteet saan jossain muussa muodossa, mutta onko ne määrät niin isoja että rintamaidosta siirtyy vauvaan (siis puhutaan jostain jogurtista tms. päivässä).
Mutta olisko kellään viisasta sanaa, miten noita väänteitä sais helpotettua?

Ja morkai, miten toi Diasfatyl poikkeaa Cuplatonista, onko tujumpaa?
 
Pikkuruu: meillä neidille aiheutti mahavaivoja imuote. Lueskelin imetyksestä netistä ja koin ahaa elämäyksen. Sillon ku vauva on tissillä niin imemisestä ei saa kuulua ääntä vain nielemisen ääni. Jos ääni kuuluu niin vauva vetää ilmaa matkassa. Tuttia imiessä vetää kans meidän neiti ilmaa vatsaansa. Imuotetta harjoteltiin ja tutti pois. Nyt on tutti anettu takaisin kokeeksi, on vissiin oppinut imemään neiti oikeen ku ei ole ollut ilmavaivojakaan. Cuplatonia annoin jossain vaiheessa kuureina, koska apu tulee niistä jälkeenpäin, neuvolan täti sanoi että 4-6vrk päästä alkaa vasta näkymään apu. Minusta helpottivat jo parin päivän jälkeen. Joka syötöllä annoin sen 4tippaa, päivittäinen määrä oli aika suuri mut ei kuulemma ole haittaa.
 
Kiitos neuvosta Samakata. Mä luulen että tällä hetkellä imuote ei ole ilmavaivojen syynä, ollaan vihdoin pitkällisen harjottelun tuloksena päästy eroon rintakumista molemmilla tisseillä sekä istualtaan että makuuasennossa, ja pienellä on sellainen imukuppiote, ettei rintaa saa edes kokeilemalla pois suusta. Siinä se pysyy napakasti vaikka poika välillä huilaisikin. Rintakumilla ilmaa varmaan meni sisään väistämättä jonkun verran, mutta silloinkaan imemisestä ei kuulunu mitään ääntä, nielemisestä vain. Nyt on tosin menny vasta kolme päivää kokonaisuudessaan ettei ole turvauduttu rintakumiin ollenkaan. Pieruja tuo päästelee tasaiseen tahtiin, ja kunnolla syönnin jälkeen aina röyhtäsee, että ainakin saa ulos myös. Silti näkee, kun välillä masua korventaa ja silloin jännittää pikku kehonsa kaarelle ja jalat ovat tikkuina myös. Tänään on tosin ollu parempi päivä, on syönyt pitkään ja hartaasti joka kerta rinnalla ollessaan eikä syönnin jälkeen ole alkanut oireilla. Joka päivä toivon, että tänään helppais, ja nyt näyttää taas paremmalta. Saapa nähdä mitä yö tuo tullessaan...
 
En itse asiassa tiiä onko noi Disflatylit sen tujumpia kun Cuplatonit, mutta meillä ainakin niistä on ollu apua.. Netistä kun lueskelin noista niin moni sano että Cuplatonista ei mainittavaa hyötyä oo ollu..se on osasyy siihen että ostin tota disflatylia..
 
Diasfatyl = Disflatyl
näköjäs sitä on sen verran väsynyt että lukihärö on vallitseva
 
"Pitkästä" aikaa tänne rustaamaan jotain..

Oltiin lauantaina tuola Tuurissa käväsemässä ja tultiin kotiin, tyttö söi rintaa ja mentii vaihtamaan vaippaa sen jälkeen. Aluksi oli ihan normaali mutta yhtäkkiä alkoi leuka vapisemaan, se oikein tärisi ja huusin miehelle vessasta että tän tytön leuka tärisee tosi kovaa.. Samalla alkoi toinen jalka vapisemaan.. Laitoin vaipan nopeesti paikoilleen ja vein tytön olkkariin sitteriin että mies näkee kans jos tulee vielä, no samantien se leuka alotti saman homman, ei muuta ku päivystykseen soittamaan ja jouduttiin lähtemään sitten keskussairaalaan..Lääkäri tutki ja otti verikokeita ym muuta normaalilta tuo kuulemma vaikutti. Kokeissa ei ollut mitään poikkeavaa, VS:kin ihan normaali, samoin CRP.. Ei mitään kotia onneksi päästivät. Mutta ei noita vapinoita enää sinä iltana tullut onneksi. Lääkäri meinasi että keskushermoston kehittymättömyyttä tuo raajojen vapina, leuasta ei osannu sanoa. Epäilen että kylmyys, mutta kuitenkaan tää asunto ei oo kylmä, päin vastoin täälä on kuuma ja tyttö hikoilee muka :) No mutta lopuksi kaikki hyvin ja ei ole tullut enää mitään kummallista tytöllä :) Saatiin siinä väliaikapainojaki ja pituutta :) Nyt vaaka näytti 4420g ja 52cm! 4cm tullu pituutta LISÄÄ syntymästä!!! Apua!! Kuinka iso tästä tytöstä tuleekaa :D Hienosti kuitenki kasvanu rintaruualla pelkästään, mistä olin kyllä helpottunu.

No joo, meillä on nyt ollu muutama ilta että neiti on ollu tosi itkunen ja aina vaan pitäisi saada olla kikillä maiskuttelemas, ei edes syö sitä. Pitää vaan suussa ja jos meinaa siirtää vaikka isän syliin tyttöä välillä alkaa kauhea huuto.. Eilen jo pääsi itkukin illalla kun ajattelin että tyttö olisi tyytyväinen ja menee isän syliin siksi aikaa että saan käytyä suihkussa.. Ei. Heti alkoi huuto kun siirsin tytön ja rinnan hamuilu. Ei muuta ku rinnalle taas, Mies jo sanoi että mee suihkuu, lämmitän sille nannia tuolta kaapista.. Ja nniin neiti oliki tyytyväinen kunnes mentii kaikki sänkyyn ja nukahtikin samatien vaikka söi nannia vaan 30-40ml. Sen mitä oon ainoastaan antanu jos on joutunu sitä antamaan. Pumppaamaankaan en viitsisi alkaa mutta toisaalta, jos se lisäis maidon tuloa..? Kuitenkin mun maito sille piisaa hyvin kun kattoo miten se on kasvanu..Illalla on kurja jos pitää antaa korviketa ku sit taas aamuyöstä vasta herää syömään rintaa.. Vaikka antaaki noin vähän tuota korviketta. Viime yönä 5.30 heräsi syömään vasta ekan kerran ja ton pienen satsin korviketta oli saanu 23 aikaan.. Pitäisi kuitenkin noi yösyötöt saada pidettyä että sitä maitoa tulis. Jos alkais varuiksi antamaan alkuillasta vähä korviketta.. Päivisin kuitenkin muutaman tunni välein ollaan tissi suussa..No katsoa miksi tämä menee..

No mutta kehitystä tapahtunu taas tytöllä. Eilen tuli ensimmäinen hymy tissin jälkeen ja kovaa toimittelua alkanu olemaan nämä hereilläolo ajat .) Niin ne kasvaa vaan :)
 
Joval: Just laitoin neuvolakuulumisia mut siis meille on tullu syntymästä 4,7cm ja 1,2kg painoa ja poika on tänään tasan kuukauden :)
 
Pikkuruu: Kyllä mä noi vatsakivut yhdistin noihin Devisal-tippoihin. Neuvolantäti niistä mua varotteli, että saattavat aiheuttaa vatsan väänteitä, kun toi meille niitä.
Nyt on syöty niitä 10 päivää, joista kahtena viimesenä oon antanu jo ne kaikki 5 tippaa.
Tänäänki tuli vaan yhden kerran pienet väänteet, jotka oli ohi parissa minuutissa. :)

Moni on suositellu vaihtamaan gefiluksen maitohappobakteereihin joihin on lisätty se d-vitamiini. Ei kuulemma aiheuta lainkaan sellasia väänteitä, ko noi devisolit.
Me vaan oltiin ostettu jo viikkoa aiemmin noita maitohappobakteereita (Biophilus) ni aattelin syöttää ne ensin ja kokeilla syöttää devisolia. Nyt tosiaan näyttäis, et oltais voiton puolella! :)

Imuote tissistä on yleensä hyvä. Syötän makuullaan ja istuallaan. Välillä ei saada istuallaan hyvää asentoa ja sillon varmaan meneeki ilmaa, mutta kyllä mä ainakin huomaan heti nännistä (kivusta), että onko ote hyvä ja jos ei oo, ni tungen sormen suupielestä sisään ja otan nännin pois ja vaihdetaan otetta/asentoa.

 
Meilläkin oli (ja on välillä vieläkin) ilmavaivoja pikkusella. Kuitenkin ikä on tuonut meillä mukanaan helpotusta niihin. Pahimmillaan taisivat olla siinä 1-2 viikon ikäisenä. Alkoivat jo ennen kun alotin D-vitamiinin, joten en sanoisi, että meillä ainakaan se olisi ollut syynä. Nyt ovat kuitenkin jo helpottaneet. Eli isoja itkuja ei mahan väänteistä tule. Jos vaavi kuitenkin itkee ja vääntelehtii, niin annan tissiä. Se rauhottaa ja rentouttaa lasta, jonka jälkeen alkaa yleensä pylly rutista. :) Sen olen myös huomannut, että jos minulle itselle tulee jostain maha kipeäksi, niin saletisti silloin on myös vaavilla maha kipeä.

Meillä myös iltaisin tuota levottomuutta, että tissillä pitäisi saada olla koko ajan. Välillä nukahtaa tissi suussa, mutta herää heti, jos yrittää siirtää muualle nukkumaan. Pitää olla iloinen, että tissi rauhoittaa! Tulee sekin aika, että se ei enää riitä kiukun laannuttamiseen...
 
Meillä alkoi samana päivänä, kun eka tippa otettiin. :(
Cuplaton on meillä saanu pojan pierimään, välillä kovastikin. Sitä ennen vatsa vaan lorisi ihan hulluna. Voi tietysti olla myös sattumaa, että suolisto olisi ruvennut samaan aikaan toimimaan, kun aloitin Cuplatonit. En muuten ite anna noita muuta kuin aamulla samaan aikaan muitten tippojen kanssa!!

Nyt on parisen viikkoa myös pulautellu. Tänään aamulla useaan otteeseen. :( Johtui varmaan siitä etten saanut pikkusta röyhtäsemään yöllä ollenkaan! Aamusyötön jälkeen röyhtäisi ja pulautukset loppui siihen.
Tissi rauhoittaa kyllä meilläkin, jos jostain syystä on itkuinen. Ei kyllä yleensä turhia itkeskele. Nälkää lähinnä.. ja nyt myös on keksinyt, että syliinkin pääsee, kun itkee. :D

Aika menee hullun nopeesti.. Poika täyttää jo muutaman päivän päästä 1kk! <3

 
Meillä on kans vatsa väännehtinyt pojulla, ajattelin torstaina neuvolassa kysyä suosittelevatko jotain tippoja siihen sitten. Minkä merkkisiä d-tippoja muilla muuten on, mää ostin Jekovittiä ja sit aloin miettiä et oliko se nyt sit oikeeta vai ostinko väärin...

Käytiin tänään kavereitten, miehen ja pojan kans puistossa piknikillä, oi että oli ihanaa! Varjossa istuskeltiin ja poika nukku viltillä, tuli siinä vaihdettua vaippakin. Oli niin ihanan lämmintä ja poika nautti selvästi kun kevyt lämmin tuuli osu kasvoihin. Suu auki siinä ihmetteli :) Ja väläyttipä äitille ensimmäisen hymynkin kun pidin kasvoja lähellä ja hymyilin itte, ihana poika! <3
 
Meillä on Jekovittia ja sit ilmavaivoihin on Disflatylia. Sillon kun mulla oli antibiottit ja vielä maitoa koitin pumppailla niin silloin annoin myös Gefilus tippoja. Meillä ei noista onneks oo mikään aiheuttanu ilmavaivoja, niinkun aiemmin sanoin niin ainoastaan tutteli oli aluks sellanen et aiheutti ummetusta vähän..Sitä varten sitten ostettiin Levolacia ja johan alko kakka kulkemaan.. :D
 
Täällä on kaikki niin vauvahuuruissa ja onnellisen oloisia, että pakko kysyä onko muita meikäläisen tapaisia, että ahistaa ja itkettää ja pelottaa myös aika paljon? Tuntuu, etten löydä sitä äitiyden onnea ollenkaan, vaikka toki vauva herättää myös positiivisia tunteita. Hirveä paniikki että hengittääkö se, onko sen liikkeet / liikkumattomuus normaalia, tuleeko pissaa, miksi se nukkuu niin paljon, miksi se ei nuku, miksi se ei syö, miksi se syö... You name it. Sitten nämä omat kivut siihen päälle niin aikamoista selviytymistähän tämä on. Ja mies lähti eilen takaisin rauhaa turvaamaan, se vielä tähän päälle!

Että semmosta avautumista. Vauva kuitenkin on terveeksi todettu mutta mun vainoharhainen pää kehittää siitäkin mitä lääkäri sanoi tai ei sanonut jotain ihme tarinoita.

Onko muuten normaalia kun lapsi katsoo sivuun että sen silmät tekee semmosta edestakasliikettä? Silmävärveeksi kai sitä kutsutaan...

t. Pahanilmanlintu ja sen rauhaisa poikanen
 
Sofi, ole ihan rauhassa, kyllä se siitä väistyy kun joka päivä kertyy itseluottamusta ja vauvan kanssa tottuu olemaan. Mulla kans ekoina päivinä kotona kouras joka kerta vatsanpohjasta jos poika päästi pienenkin äänen sängyssään, ja niinä hetkinä kun se nukkui itse valvoskeli vainoharhaisena että nyt se on ollut niin ja niin pitkään hiljaa, hengittääkö se. Mutta nyt kun ollaan oltu kotona jo pari viikkoa, kaiken opettelun ja epävarmuuden keskellä on tullut tiettyjä rutiineja ja tapoja, jotka toimivat koko ajan paremmin, ja vauvan itkujakin ymmärtää jo hieman enemmän. Mulla itkuisuus liittyi aika pitkälti tuohon imettämiseen, joka siis saatiin kuntoon ilman rintakumia vasta viime lauantaina, siihen asti jouduin etenkin toisella tissillä turvautumaan pitkällisen yrittämisen päätteeks aina kumiin, kun vauvalla meni hermo ja se itki ja sitten itki äitikin, oli sellainen olo että olen surkea ja epäonnistunut eikä tällaisten pitäisi ikinä vauvoja tehdä kun eivät osaa lastaan ruokkiakaan. 
Mutta kun imetys saatiin kuntoon ja vauveli siinä rinnalla viihtyy koko ajan enemmän ja enemmän, rauhottuu siinä aina heti, niin mieli on kummasti kirkastunut. Usko tai älä, ne tunnemyrskyt liittyvät vahvasti hormonaalisiin muutoksiin ja väistyvät siitä vielä! Mä olin vielä alle viikko sitten välillä ihan murheen laaksossa kun raastoi niin kovin tuon pikkuisen itkut jotka koin omaksi syykseni.
Mutta nyt on vatsanväänteetkin alkanu helpottaa, en sitte tiedä mikä on ollu suurimmaks avuksi, ajan kuluminen, imuotteen löytyminen, ruoansulatuksen kehittyminen vai Disflatyl-tipat ja Rela-tipat... kuitenkin selkeesti vähemmän niitä itkee, nyt suurimmaks osaks vaan nälkäänsä joka on nopeasti taltutettu.
Tsemppiä, kyllä se arki alkaa maistua sielläkin ihanalta eikä kaikkea voi millään oppia heti! Mulle tuli kyllä aika yllätyksenä, ettei imemisenkän onnistuminen ole mikään itsestäänselvyys, kun ei ensisynnyttäjänä näistä jutuista ollut mitenkään aikasemmin perillä.
 

Mulla liittyi siinä alussa turhautuneisuus ja itkuisuus omaan kurjaan olooni. Kun alapää oli tulehtunut, rinnat kivikovat möykyt ja nännit verillä, niin ei ihan hirveän hehkeää ollut. Vauva kun ei aluksi meinannut millään suostua syömään rintakumin kanssa ja jouduin imettämään rikkinäisillä nänneillä jonkin aikaa...Koin sen myös hirveän epäreiluksi, että kun synnytyskin meni vaikeamman kautta, niin miksi pitää tulla vielä kaikennäköisiä jälkivaivoja. Sitten kun oma olo kohentui, niin kummasti paremmalta alkoi maistua arki vauvan kanssa. 

Tosin nyt on alkanut meillä arki takkuilla jonkin verran. Tyttö ei tahdo nukkua päivisin juuri ollenkaan, torkahtelee korkeintaan puoleksi tunniksi ja herää taas syömään. Ja se syöminen onkin sitten erittäin turhauttavaa ilmeisesti meille molemmille. Tyttö saattaa olla rinnalla neljäkin tuntia putkeen ja joudun syöttämään vuorotellen molempia rintoja useita kertoja. Aina välillä tyttö sylkee nännin suusta, alkaa "nokkia" rinnanpäätä ja sitten alkaa kitinä ja itku kun ei muka saa nänniä takaisin suuhun. Mutta siis saisi kyllä jos vaan haluaisi. Mulla alkaa hermot kärsiä kun en ymmärrä mikä tässä mättää. Välillä tarjoan pulloa ja syö siitä vähän, kunnes aloittaa saman kitinän ja työntää pulloa pois. Mahavaivoiksi en näitä raivareita usko, koska röyhtäilee hyvin syöttöjen välillä ja kakkaa tulee kiitettävää tahtia. Ei myöskään näytä siltä, että kipristelisi. Epäilin hetken sitäkin, että ehkä maitoa ei tule riittävästi, mutta luovuin siitäkin teoriasta, koska vauvalla on suupielet ihan maidossa aina kun lopettaa imemisen. Maidonkerääjään tulee myös reilusti maitoa toisesta rinnasta sillä aikaa kun imetän toisesta ja välillä on maidossa niin minä, vauva, kuin sohvakin kun tyttö päästää nännin suustaan eikä huoli takaisin. Väsymys on se, mihin eniten olen päätymässä, mutta jos sitä väsyttää, niin miksei se suostu nukahtamaan? Tai jos suostuukin, niin ei tosiaan mene kauaakaan kun herää taas. Siinä vaiheessa yleensä nukahtaa pidemmälle unipätkälle kun mies tulee kotiin ja saisin apua..Yöt kyllä nukkuukin sitten suunnilleen kuutta tuntia putkeen. 

Mutta en ymmärrä en. Onneksi ensi viikolla on neuvolalääkäri, niin voin sitten sieltä kysellä, että mikäköhän tässä on ongelma. Muutoin on kyllä niin ihana tyttönen, mutta olen vaan niin voimaton noiden kitinöiden kanssa kun en osaa niitä tulkita. 

 
Meillä kans päivisin on noita pieniä torkahteluja vaan ja joka toisella kertaa pitää tissiä saada. On toki rauhassaki ja itkemättä.. Mä oon huomannu nyt että kun oon toista rintaa syöttäny ja tyttö vääntelee naamaa ja rääkäsee kerran, on maito vähis siitä rinnasta. Tai ei tuu niin helpolla. Vaihdan vaan rinnan ja johan alkaa maito taas maistua ilman väli kitinää.. Toki saan vähän väliä olla tissit paljaana kotona ku neitiä huvittaa syödä ja sit se tekee sitä että pitää vaan nänniä suus ja ikenillä järsii sitä.. Tällästä ny ollu taas pari päivää. Tuntuu että tilanteet muuttuu niin yhtäkkisesti meillä :) 

JA kyllä pojat teki hyvää olla vajaa 3h pois kotoa, YKSIN! Ja vielä kampaajalla.. Tuntuu taas että jaksaa pitkän ajan tytön kans ku pääsi hetkeksi pois tästä kotoa ja keskittyi vaan omaan "hyvinvointiin". Tosin, mies tuumas ku tulin kotia että ei se äitiysloma ny nii lomaa ookaa... Neiti oli koko tuon ajan vähän väliä itkeny ja vaatinu koko ajan huomiota, torkahtanu 5minuutiksi kerralla :D HAH! Ihan oikein tuolle miehelle, eipä varmaan enää kyseenalaista tätä kotona oloa, ei se joka päivä niin herkkua oo :) Saipahan ainaki maistaa mitä tääälä tapahtuu päivän aikana. Ensin niin leuhki että kyllä me pärjätään, annan maitoa ku se itkee ja vaihdan vaippaa.. Ei vaan nuo auttanukkaa :D Piti käveleskellä ja pitää syliski vauvaa :D Tosin tyttö oli kyllä aivan rättiväsyny jo varmasti ku aamu 9stä ollu melkein hereillä tuohon 2 asti...
 
Täälläkin on muuten noita tissille "suuttumis"kohtauksia. Eli välillä sylkäsee tissin pois ja käy murisemaan ja nokkimaan päällään nänniä. Huseeraa just silleen, ettei muka saa sitä suuhunsa takaisin. Yleensä tota tekee vähän aikaa ja sit rauhottuu ja nukahtaa (tissi suussa siis).

Toinen temppuilu on sellanen, että tissi pysyy suussa, mutta poika lopettaa imemisen ja alkaa vinkua surkeasti. Vinkuna tulee kohtauksittain, joten yhdistän sen vatsan väänteisiin. Yleensä pian tuon jälkeen rutisee takapuoli.

Mitenkäs muuten tuo kuumuus teillä muilla vaikuttaa? Mua vähän huolettaa, kun itelläkin on sisällä ihan tuskanen, ni mites tuo pikkunen pärjää. Vettä ei suostu ottamaan mistään, oon kokeillu tuttipulloa ja ihan teelusikkaa. Kai se maito sit riittää korvaamaan hikoilulla menetetyn nesteen. Vaunulenkit oon minimoinu ihan täysin, vaunuissa nousee lämpö varmaan sataan asteeseen, kun aina ei oo varjoa, jossa kävellä. Onneks mun vanhemmilla on pikkunen mökki järven rannassa, jonne voidaan välillä lähtee keskustan hellettä pakoon.
 
Takaisin
Top