Valitusketju!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gnome
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mies lähti reiluks viikoks reissuun ja itkuhan siitä tuli (mulla) :sad010menee varmaan koko hiton päivä tähän vetistelyyn. Ja mä siis en normaalisti itke juuri koskaan. Ois ees kavereita joiden luo mennä, mut eipä oo. Vetistelen sitten keskenäni :sad010
 
Mulla Sirriäinen sama edessä viikon päästä kun ei vaan mies mutta eka kerta myös esikoinen lähtee 5 päiväksi reissuun. Tähän menneessä ollut max. yhden yön erossa lapsesta, en tiedä miten sitä ikävää tulen käsittelee. Mutta saavat bondata vähän isin kanssa ennen kun pikkukakkonen syntyy ja vie äidin huomion.
 
mä aloin jo etukäteen miettimään, et mitenköhän sitä selviää tai selvitään, kun menen synnyttämään ja pitää tyttö jättää ensin sedän perheeseen yöhoitoon ja sitten on tuntematon määrä päiviä niin, että mies on tytön kanssa. itkuahan siinä alkoi melkei vääntämään ku mietti, et miten kova ikävä tulee tyttöä. me ollaan oltu tytön kanssa hänen syntymästään lähtien niin tiivis kaksikko ja ollaan oltu max. 1-2 yötä erossa.
 
Synnyttäessä ehkä on muuta mietittävää, ni ehkä se menee kuitenkin helpommin ikävän suhteen, kun mitä alkuun luulis...? Kotiin kun jäät yksin ajatustes ja pelkojes kanssa ni ei oo muuta ku aikaa ulista. Kiroon nää hormoonit kyl! Normaalisti tykkään olla yksin ja se on ihan mukavaa kun mies reissuilleen lähtee, saa pitkästä aikaa ikävöidä sitä jne.. Mut nyt vaan itkettää. Tyhmää.
 
Toivotaan della_79 että sairaalasta päästään nopeasti kotiin. Mä ajattelin että ensi viikko on sitten hyvä harjoitus ja samalla muuttaisi myös vähän tutut rytmit, eli äiti pois jostain "kuvioista". Mutta ikävän suuruutta pelkään kyllä.
 
mä viimeksi jouduin olemaan viikon sairaalassa yksinäni, kun perhetilanteen vuoksi (meillä asuu myös miehen poika ja koira) tultiin siihen tulokseen, ettei perhehuoneen ottaminen ole järkevää. menin käynnistykseen, joten olin eka päivän yksin, toka päivän sain olla vastasyntyneen tytön kanssa, 3-5. päivä hän oli eri osastolla antibioottitiputuksessa ja vikat kaksi päivää mun kanssa samalla osastolla. en oo miettiny itse synnytystä, se menee varmasti jotenkin ja puuhaa riittää vauvan kanssa, mutta luulen kyllä, etten saa rauhaa tytön miettimiseltä. ja pelottaa, että tulee taas yhtä pitkä sairaalareissu.

meillä on muuten noissa muissa rutiineissa se, ettei tyttö meinaa kelpuuttaa iskää mihinkään, vaan jos olen paikalla, minun täytyy pukea, antaa ruoka, kylvettää ym. homma toimii, jos en ole saatavilla, silloin kelpaa kyllä muidenkin apu.
 
Kyllä on taas joku hormonien sekasotku meneillään.. Tuntuu että kaikki vaan v*tuttaa..
 
Voi hitto näitten hiusten kanssa! Alussa nämä oli niin vahvat ja kiiltävät ja nyt alan näyttää harakanpesälle, kun harottaa pystyssä tuollaisia lyhyitä hiuksia (puolipitkä tukka muuten).. Murr..

Sent from my Nexus 4 using Vau Foorumi mobile app
 
Voi hel...tti mun kanssa. Ihana aurinkoinen päivä, hyvä fiilis ja olo mitä paras. Ei kipuja, ei särkyjä. Oli sitten pakko mennä pesemään muutama iso matto ja nyt kyllä tietää pesseensä. Homman aikana ei tuntunu juuri missään. Nyt kyllä Selkää jomottaa ja sängyllä kääntyminenkin saa lantion huutamaan apua. Tyyppi onneksi liikkuu ja sillä vaikuttaisi kaikki olevan hyvin... Jälleen kerran tyhmästä päästä kärsii todellakin koko ruumis. Pitänee yrittää muistaa ens kerralla touhutessa...
 
Ärsyttää. Koko päivä ollaan oltu liikenteessä, ja innolla odottelin että pääsen kotiin kirjan kanssa lepäilemään. Eipä siitäkään tule taas mitään, kun rintakehää vihloo ja vatsa tuntuu painavan oli missä asennossa tahansa.

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Samperin huono olo, närästys, väsy, huimaus, heikotus, kipeä selkä, menkkajomotukset yms.. Kun yks vaiva helpottaa niin toinen tulee heti tilalle :mad: Tässä pitäis vielä jaksaa kotihommat ja vauvan tuloon valmistelut.. Ja kun tämä mun luonne on semmoinen, että ei osaa ottaa rennosti vaan pakko tehä jotain, ettei mee päivät ihan hukkaan :confused: No onneksi enää pari viikkoa niin mieskin jää lomalle, jospa nämä päivät sitten vähän helpottuis.. :rolleyes:
 
mua närästää, selkä ja lonkat kipeytyy ja uusin on oikean jalan hermon puutuminen. tosi ilkeä tunne, kun tuntuu, ettei jalat pidä alla :/ niin ja joo, väsyttääki, nukun päikkärit joka päivä, kun en muuten jaksa. mä koitan tehdä jotain kotitöitä, viimeksi siivosin kolmena päivänä asuntoa ja nyt on onneksi mies apuna. tyttökin on "haluan auttaa"-iässä ja eilen hän tuli auttamaan pyykkien nostelussa :)
 
Mua ärsyttää nää liitoskivut, jotka on taas pahentuneet. Samoin ärsyttää huono ja vetämätön olo, ei tee mieli kuin pötköttää... Vähän kun käy kaupoilla tmv niin on jalat ja alapää tosi kipeitä
 
meidän myllertäjä päätti pitää vapaata eilen... en tuntenut liikkeenliikettä moneen tuntiin. Meinas tulla jo paniikki.
Onneksi ei oltu vielä annettu kotidoppeleria eteenpäin, niin sain mielenrauhan ja nukuttua vielä pari tuntia aamuyöstä.

Eniten kyllä oireista riepoo katkonaiset unet, en ole varmaan 3 viikkoon enää nukkunut kuin max 4 tuntia. Sit herään ja usein valvon tunnin tai pari ennen kuin uni taas tulee
 
Anoppikulta päätti sitten eilen piipahtaa kahvilla puolen tunnin varotusajalla. Näin siis ihminen, joka asuu yli 500 km:n päässä meiltä, joten luulis olleen aikaa ilmottaa tulostaan.

Muutenkin oli puhetta, että se tulee kylään to-la välillä. Musta maanantai ei enää kuulu tähän kauppaan. Sille on jo varmasti ainakin viis kertaa sanottu, että meillä saa käydä kylässä kunhan ilmottaa etukäteen. Välillä se on sit yrittäny yökyläillä päivän parin varotusajalla.

Nyt vihdoin luulin, että sille oli menny viesti perille, kun saatiin tosta loppuviikon visiitistä tieto jo pari viikkoa sitten, mutta sit tuli toi eilinen... Mulla alkaa voimat loppua ton kanssa :sad001
 
ALotta, täällä sama! Koko eilinen päivä oli tavallista vaimeampaa ja yöllä lähdettiinkin synnärille liikehälyytyksen takia :D mutta kaikki hyvin :)
 
Toi onkin vaikeeta jos anoppi ei tajua ettei voi yks kaks pölähtää kylään varsinkaan noin pitkän matkan takaa. Teillähän vois olla ihan omia suunnitelmia. Jääkö anoppi nyt sitten yöks?
 
Gnome, Mun anoppi ja appi asuu ihan muutaman kilometrin päässä, mut heillä on ollu alusta lähtien semmonen tapa etteivät he ilmota tulostaan ja appi ei yleensä edes soita ovikelloakaan vaan lampsii suoraan sisälle!! :mad: Ollaan nyt tässä puoli vuotta asiasta sanottu nätisti ja vähemmän nätisti ja vihdoin on alkanut tapahtua muutosta, nykysin jopa melkein aina soittaavat ennen kuin tulevat kylään ja ovikelloakin osaavat jo käyttää, mutta välillä unohtuu se soittaminen ja sitten soi vaan ovikello. Yleensä just sillon ollaan aina syömässä kun ovikello soi. Isäntä käy toisella paikkakunnalla töissä ja tulee kotiin vasta 6-7 aikaan illalla ja siitä eteenpäin alkaa meidän yhteinen aika. Yleensä molemmat ollaan niin väsyneitä että syödään ja katsotaan telkkua loppu ilta..

Ja musta olisi tosi kiva jos he voisivat ilmoittaa tulostaan että jaksetaanko me edes ottaa ketään vastaan enää arki-iltana kun muutenkin aika juoksee ihan itsestään. Kaiken lisäksi meillä on remontti kotona kesken, eikä se lopu siihen kun vauva syntyy. Miehen työn takia joudutaan venyttämään kaikki hommat viikonlopuille ja aika ei siltikään riitä! Ja kaiken lisäksi minä tunnen itseni niin avuttomaksi kun en pysty auttamaan mitenkään remonttihommissa sillä välin kun mies on töissä. Minun jaksamiseni on tässä kuukauden aikana muuttunut kun masu alkaa sanoa tekemisistä jo vastaan ja sitten kun touhuan enemmän niin olen entistä väsyneempi monena päivänä. Sitten tuntuu että appikin aina keksii kaikkea tekemistä vielä lisää pojalleen, ihan kun sitä ei olisi jo riittävästi. :sad001 Tuntuu etteivät he ymmärrä että ei tätä remonttia voi pitkittää enää kovin montaa kuukautta vaan kommenttia on tullut tyyliin että "No eihän se aika lopu siihen kun vauva syntyy että tekee sitten sitä mukaa kun on aikaa"

Mut helppohan se on ite sanoo kun ei tarvii asua kaaoksen keskellä ja hoitaa sit samalla sitä pikku kääröä. Helppohan se itse on ajatella asiaa et jos heillä olis kotona remontti kun on varmaan kaksin asuessa 160neliötä tilaa ja meillä on noin 70 neliötä ja nytkin ollaan asuttu siis helmikuusta lähtien kahdessa makuuhuoneessa kun olohuone/keittiö on remontissa. Onneksi tää tuska laantuu varmaan parin viikon päästä ja saadaan olkkari takaisin, mutta sitten on taas yksi makkari vähemmän kun alkaa vielä vauvan huoneen remontti lattiasta kattoon. Ja sitä ei kerkeä edes tehdä ennen kuin vauva syntyy.

Anna mun kaikki vielä kestää! :rolleyes:
 
Elisinha80, ei toi anoppi onneks kauaa viipyny. Se oli matkalla toiselle paikkakunnalle ja päätti sitten piipahtaa meillä ohimennen juomassa ilmaset kahvit - kysymättä meiltä asiaa ensin.

hanski_ tosi raivostuttavaa jos toiset lampsii toisen kotiin kuin omaansa! Mä olin ihan tarpeeks käärmeissäni tosta omasta tilanteesta, mut huhhuh. Meillä taas anoppi kävi alkuvuodesta täällä muutaman viikon välein yökylässä, kunnes ruvettiin sanomaan välillä ei (hän ei koskaan ymmärtänyt, miksei meille aina sovi). Varotusajat oli tosiaan välillä sitä yhtä-kahta päivää, ja monet kerrat sille hoettiin. että tarvitaan enemmän aikaa varautua, koska meilläkin voi olla menoja. Sit se ilmeisesti otti jotain onkeensa, koska ei oo yrittäny samaa vähään aikaan. Nyt ilahduttaa meitä vaan näillä päivävisiiteillään.

Meillä on kanssa remontti kesken kun yritetään vauvalle tosiaan saada huone valmiiks yms muuta puuhaa, joten tällä kertaa säästyttiin onneks yökyläilyltä. En kyllä tiiä, mitä tosta loppuviikon vierailusta tulee kun mulla keitti eilen aika lujaa ton sen viimesimmän tempun jälkeen. Voin sanoo, ettei smalltalkista tullu juuri mitään. Tosin anoppi hoitaa kyllä puhumisen kolmenki ihmisen edesta, joten tuskin se mitään huomas :rolleyes:
 
Mulla ei pysy enää mikään käsissä. Ruuat, tavarat, milloin mikäkin tipahtelee käsistä.
Rintavarustuksessa ja mahan päällä alkaa olemaan kyllä kunnon ruokalista aina iltasella ja varsinkaan kun eihän kaikki ota edes itselle silmään heti "tapaturman" satuttua :grin
Muutenkin tää elämä nyt on kyllä alkanu olla haastavaa. Jos nyt joku ehdottais uutta raskautta heti tähän perään niin juoksisin karkuun, mutta silti mä haluan tän kuitenkin kokea uudestaan :p
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top