Valitusketju!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gnome
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nyt on pakko purkautua tänne: Mä inhooon tätä kevättä ja allergiaa!! Olo on niin perseestä etten voi kuvailla edes vaikka lääkettä syönki. Joka kerta huono omatunto kun sen napin pistää suuhun, vaikka lääkäri siis on luvan antanut, ja sittenkää se ei edes auta tarpeeks!!! Itkettää ja kiukuttaaa ja väsyttää...

Sent from my GT-I8190N using Vau Foorumi mobile app
 
Voi sanonko minä mikä!
Silmätulehdus on nyt sitten hypännyt toiseenki silmään ja mä alan ihan tosi muistuttamaan sitä hiton NotreDamen Quasimodoa..Silmät on ku pallot ja pallo selästä vaan on toisella puolella :grin
Hengitänki yhtä vaikeesti, kun nenä on ihan tukossa ja keuhkoputkentulehdus siinä päällä. Sivuttain ei oikein voi liikkua, kun sitten ei kyllä mahdu ovista kulkemaan..Olkoon se siis se ainokainen erottava tekijä joka meillä on :grin
Loppuun vielä kuva minusta..

quasi.jpg
 
Mä en malta odottaa, että vauva on puserrettu ulos!

Tosi monet täällä hehkuttaa, kuinka raskaanaolo on niiiiin ihanaa, mutta ite en kyllä voi sanoa nauttivani tästä. Ainoo, mikä motivoi jaksamaan on lopputulos.

Tuntuu, että on jo nyt tosi iso ja kömpelö (26+4), ja tää tästä vaan pahenee :confused: Ei voi jumpata kunnolla, koska alkaa supistaa, istuessakin särkee selkää, ja kaiken lisäksi oon puputtanut itselleni toisen leuan! o_O En todellakaan tunne olevani mitenkään hehkee nyt. Ja välillä tekis kyllä mieli suunnilleen kuristaa utelevat sukulaiset...

Suokaa anteeksi avautumiseni, mutta tällä hetkellä kaikki ärsyttää...
 
Mie en tykänny raskaana olosta ensimmäisen kohdalla enkä tykkää nytkään. Lopputulos mullakin motivoi. Synnytyskin pelottaa ja ekan kohdalla kaikki sano että sulla tulee vielä ikävä vauvamahaa. Ei tosiaan tullu, enkä ymmärrä miten vois tulla. :D En vaan tykkää rajoitetusta elämästä ja siitä kuinka työn kanssa aherretusta kropan ulkomuodosta joutuu n.vuoden ajaksi luopumaan.
 
mulla sama, et tää raskausaika on ihan kituuttamista kaikkine vaivoineen ja muodonmuutoksineen. ainoa, mitä ehkä jään ikävöimään on pikkuisen liikkeet. muuten en ymmärrä sitä "raskaanaolo on ihanaa"-hehkutusta ja "nainen suorastaan hehkuu"-vouhotusta. mä en hehku, mua väsyttää 24/7 ja joinain päivinä ketuttaa. lisäksi kaikki nämä pelot päälle et ei ole sekään kivaa. enkä mä normisti edes syö näin usein mitä nyt tulee syötyä!

Marmoritar, mulla oli toi sana homme eli keuhkoputkentulehdus ja silmätulehdus, joka oli sit kummassaki silmässä. terveysaseman lääkäri keskittyi saarnaamaan mulle liian aikaisesta töihin paluusta ja sitä kautti bakteerien keräämisestä et unohti kokonaan kirjoittaa silmätipat enkä päässyt enää takaisin pyytämään niitä. onneksi isä pelasti ja kirjoitti mulle (pitkin hampain tosin, kun olen raskaana) silmätipat ja tulehdus parani. antibioottikuuriki loppuu huomenna.
 
Della_79 "Kiva" että on kohtalontovereita olemassa. Mutta kyllä meinas jo jossain vaiheessa usko loppua kun lykkäs vaan uutta ja uutta oiretta kehiin :sad001
Muuten kaikki on helpottunut, tilalle tuli vaan armoton räkätauti..Blaah!
Ei muuta ku eteenpäin,niinhä se mummokin sanoi lumessa :grin
 
Mullakin on osa kavereista lopettanut yhteyden pidon kun kerroin raskaudesta... Onko teillä muilla sellaisia kavereita jotka tuntuvat olevan kateellisia teidän raskaudesta? minulla on ainakin yksi.. hän on alusta asti sanonut mulle että mikään mun raskaus oireista ei ole normaalia ja pelotellut hirveästi kaikesta. ja aina jos kerron innoissani jostain asiasta hänen on pakko keksiä jotain negatiivista sanottavaa :/ raivostuttaa!!:angry5
 
Tuo sairastelu on mulla taas toisinpäin, että en oo tullut kumpanakaan raskautena ollenkaan kipeäksi vaikka ympärillä olis kaikki ollut ties missä taudeissa (oksua ja flunssaa liikkunu lähellä paljon). Tosin onhan tätä raskautta vielä jäljellä, että ehtiihän sitä vielä. Mutta, jotenkin puolustus on paljon voimakkaampi mulla raskauden aikana.

Sympatiat vaan kaikille ketkä tässä tilassa sairastaa, vaivoja on varmasti muutenkin ihan tarpeeksi. <3
 
Mimsku-, mulla kävi onnekseni niin että kun nyt sanoin kavereille asiasta että ei mua tarvi hylätä vaikka odotankin vauvaa nii ne tajus ja ihan samalla lailla ovat taas soitelleet ku ennenki :) joskus puhuminenki siis auttaa... Ja eihän niitä kavereita kovin montaa tarvikkaan, tai siis ystäviksi niitä taidetaan kutsua :P

Mulla on hyvin harva jotka ovat olleet kateellisia, johtuen pitkästä lapsettomuustaustastani josta oon kyllä kertonu ystävilleni aikaisemmin ja tämän ihmeraskauden myötä myös muillekkin. Ehkä kauneinta mitä voi ex-miehen suusta odottaa kuulevansa (vaikka syksyllä vasta erottiin) niin ku hyvissä väleissä ollaan vaikkei sen lapsi olekaan niin se sano tosiaan kutakuinkin näin: "kuka tahansa joka tietää miten vaikeaa ja raskasta sulle tuo raskaaksi tuleminen on ollut, ei voi mitenkään ikinä sanoa ettei olis onnellinen sinun puolesta". <3 mutta Pari ihmistä on sanonu olevansa kateellisia silti. Toinen pari vuotta nuorempi alkoholistiksi itseään nimittävä neitokainen, joka on puoli vuotta miehensä kans yrittänyt lasta. Tokas mulle että "mä en ainakaan haluais kenenkään muun ku oman miehen kans lapsen." Ööööö mä mietin et mitä tohon vois sanoa. Sanoin sit et yritä samat viis vuotta mitkä minä ja tuu sitten sanomaan tuo sama mulle. Ja eihän tämä tosiaan mikään suunniteltu raskaus ollu, vaan vahinko joka minulle erittäin positiivinen yllätys ja ei todellakaan käynyt abortti mielessäkään näiden lapsettomuusvuosien jälkeen! Voi kuitenki aina olla eka ja viimeinen mahdollisuus!!!

Mut enemmän on siis ymmärrystä tullut ihan kaikilta. Itsehän todellakin olen kuulunut siihen joukkoon joka on katkera niille jotka tulee jo kädestä pitelemisestä raskaaksi... Vaikka eihän se multa pois ole, jos muilla lykästää äkkiä, mutta mulle se oli niin raskasta henkisesti kattoa ku muut sai vauvoja ympärillä, että ei mikään ikinä niin paljon. Uskon kuitenkin sen kasvattaneen minua tähän hetkeen. <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tämä ei ole enää mahdollista.. Miten voi joka päivä särkeä lihaksia?! Tämä ei ole mitään normaalia kipua ja itseasiassa en tiedä lähteekö kipu luista vai lihaksista.. Ilta meni tuskaillessa kipujen kanssa ja jalat ei meinaa millään kantaa kun koskee niin!! Kivuista olen kärsinyt niin pitkään kuin muistan, nyt näitä vaan on ollut ihan liikaa.. Yöllä on turha kuvitella nukkuvansa, kipu ei anna sille periksi.. Nytkin kävi kipu jo hellittämään niin alkoi se sitten uudelleen.. Kipu on jomotusta, puristusta säteilee isolle alueelle ja kipupaikkaa on hirmu hankala paikantaa ja se tuntuu tuolla jossain syvällä.. Ei ole mitään niinkuin normaali lihaskipu, tämä on jotain karseaa!!! En tiedä onko minun kivut mitä on käsissä niin tätä samaa, samalle se tuntuu ja yhtä hankalaa paikantaa koskeeko olkapäätä vai kenties sormia vai mitä!? Lääkärissä pitäisi käydä, mutta olen niin huono lääkäriin lähtijä ja kun täällä on terveyskeskus remontissa niin tiedä mitä pitäisi ja missä... Tuskin tähän apua olisi, mikään ei tunnu helpottavan, kuin aika ja liikkumattomuus siihen asti, kun kipu on ollut poissa pitkään (muuten se alkaa heti uudelleen jos heti liikkeelle lähtee).... Eilinen päivä oli niin stressi ja täynnä v*tutusta ja vastoinkäymisiä niin tämä tästä puuttuikin!!!
 
Jalkoja pakottaa täälläkin, Oikein äärimmäisen ahdistavaa kipua toisinaan..Tulee ns. levottomat jalat.

Ja mitä hel*ettiä..Silmätulehdus..TAAS! Nyt mä en kestä! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ei kannata lopettaa tippoja liian aikaisin, himpura!
 
Ompelukoneesta vääntyi neula ja ompelut jäi siihen!! >:( (oi kun olisi oma auto käytössä niin voisi kauppaan hurauttaa ostamaan uutta neulaa ja kangasta!)..
 
Täällä kans pinna kireellä! Kolmatta vkoa jo kärvistellään keittiörempan sotkuis ja pölyissä.. molemmat makkarit sulottu täyteen tavaraa, koiran karvan lähtöaika ja kissa kusee pitkin nurkkia ja mietinkin, että mikä sen ongelma kun aina merkkailee ja lääkärissä kaikki ok. Töissä on sika raskasta olla (vanhainkodilla, jossa yksi ainoa itse kävelevä asukas,muut täysin autettavia..) niin on selkä tosi kipeä plus viel symfuusikivut päälle.. sijaisista pulaa, enkä "kehtais" olla saikulla. Sata asiaa pyörii päässä ja tuntuu et koht tulee joku burn out! Vai valitanko vaan turhasta..?
 
Maha on kasvanut huimasti, mikä on toisaalta ihana ja toisaalta ei.. Koko ajan saa puuskuttaa, hengästyttää ja pikkuhiljaa ottaa selkääkin.. Ja kuuma kesä vielä edessä! Ja tämä allergia! Ei helpota lääkkeet yhtään ja varmaan menee poskionteloihin :confused:
Välillä ärsyttää ihmiset jotka ei tunnu ymmärtävän, että nyt raskaana ollessani olen oikeasti ollut normaalia väsyneempi, kiukkuisempi, selkä ja issias on vaivannut eikä olo ole muutenkaan ollut mikään paras mahdollinen.. :confused:
 
Alan tosissani väsähtää tän habitukseni kanssa lyllertämiseen. Ärsyttää kun ei oikein mitään voi tehä normaalisti. Istuessa sattuu alaselkään ja kävellessä yläselkään, aktiivisemmista toimista puhumattakaan. Tää maitovalasmainen mahakumpu ei ainakaan paranna oloa saati itsetuntoa. Vielä noin 2,5 kk jäljellä. Jipii.
 
Joo, kyllä alkaa paineen tuntua tulemaan ja nivusten lähelle sattumaan jos useamman tunnin kävelee/seisoo. Joka ilta selkä jäykkä/kipeä ja mahaa ahistaa ja kiristää. Aamulla aina vähän parempi olo kuin illalla.
 
Lääkäri ohjeisti selkäkivun kanssa näin: Ei saa istua puolta tuntia pidempään, ei saa seisoa liikaa, ei saa maata liikaa, pitää lenkkeillä kohtuudella. Ota siitä sitten selvää mitä teet :grin Selän takia saikulla, mitään tekemistä ei oo, koko kämppä siivottu ja puunattu, nyt vaan jotain facen kirppiksiä kiertelen.. :rolleyes: Iltapäivästä pitäs mennä neuvolaan ja ihan varmaan tästä painonnoususta tulee huomautus, harmittaaaa.

Yks ilta vessassa käydessä hanurista tuli ihan kunnolla verta, siis ihan kamalaa, ei sieltä kuulu niin paljon tulla, siis ihan tiputteli pönttöön ja paperi ihan veressä! Loppu onneks mutta hyi saasta. :angry1

Sit tänää siivosin vaatekaappia ja ihan kamalaa, mikään vanha vaate ei mahu päälle, ykskään kesävaate ei mee. Pari vuotta sitten laihdutin sellaset 45 kiloa ja se oli ai niin ihanaa juhlaa kun meni aina vaan pienemmät vaatteet päälle ja sitten pääs koosta 46-48 kokoon 38-40 ja nyt ne ei mee ja ne näyttää niin pieniltä. :smiley-angry017

Tää haluttomuus alkaa kanssa hajottaa, vaikka kuinka yrittää ni ei haluta, mies on asian kanssa ihan fine, ei painosta eikä vikise, mutta mua raivostuttaa kun seksi on kuitenkin kivaa ja se tuntuu hyvälle ni ei! Ei tunnu juuri miltään, ei innosta ei kiinnosta ja kun muistelee kuinka kivaa se tuon ukkoni kanssa on ni alkaa harmittaa ihan tosissaan. Mä tooodellakin toivon että asia muuttuu sitten kun saan tuupattua ton yhen ulos.. :mad:

Huh, kylläpäs oli paljon ulistavaa...
 
Mulla meni ihan täysin hermot omaan neuvolalääkäriin. En tajua mitä se hyypiö siellä hyppelee saati tekee, kun ei mistään mitään ymmärrä. Supistukset, heikotukset yms. ei ole mitään, KOSKA kohdunsuu on normaali. :wtf
Lepää nyt viikko ja sitten vaan uudestaan kokeilemaan töihin..Ööh..:violent001
Mä teen hoitotyötä ja meillä nyt ei töissä ole kevyempää hommaa mulle tarjota. Maha on jo lähes kokoajan edessä..Viikkoihin en oo siellä mitään enää voinu tehdä! Neuvolatäti on ehdottomasti sitä mieltä, että pois sieltä. Mutta lääkäri sanoo että jaksaa jaksaa..Voi pe*kele kun ihmistä kiehuttaa!!
Terkut lääkärille :taunt008

Ja mä tuun NIIN häpeämään tätä tekstiä vielä laughing4
 
Mulla menee myös hermot tähä ahdistuneesee ja kireeseen oloon. :mad: Ja kaiken lisäksi mulla on ruvennut rinnoista vuotamaan nestettä. Ärsyttää kun paidat tuhriintuu ja sen takia ei voi käyttää vaaleaa paitaa kun märkä läntti näkyy heti :sad001 inhottaa herätä yöllä siihen kun lakana ja peitto märät :angry5 tarvis mennä ostamaan liivinsuojukset varmaan.

Hermot menee siihen myös kun olen saikulla ja kotona ei jaksaisi vaan olla:sad001 miten sitä oikein saisi nautittua tästä loppuraskaudesta:rolleyes:
 
Päivä alkaa sillä, että anoppi pitäisi lähteä viemään töihin.. Eipä siinä mitä, mukavahan se.. Olen lähdössä, muistan, että miehelle on jäänyt minun kotiavaimet.. Ei siinä mitä, pakko jättää takapihan ovi auki.. Ovet lukkoon ja ulos, kello tikittää.. Tarkastanut vielä, että pääsen takaisin sisään.. Ei, takaovi on menny lukkoon!!!!!! Itkuhan siinä tuli ja vielä luulin kaiken huipuksi, ettei minulla ole edes auton avaimia, onneksi tämä luulo osoittautui vääräksi, huh!!! Siinä sitten kiireellä anoppia viemään.. Onneksi vara-avain on minun vanhemmilla (niin pääsin vielä kotiinkin!).. Mutta ilman autoa olisi ollut koko päivä yhtä h*lvettiä, kun kaupungille pitäisi iltapäivällä mennä autokoulu vihdoin lopettelemaan!! Nyt tulee sitten vettä kuin Esterin p*rseestä, niin puutarhassakaan ei voi mitään tehdä... Pää sanoo poks!!!!!!! Nälkäkin alkaa olla, mutta kaapissa on vain miehen grilliruokia :D argh, jospa tää tästä..
 
Takaisin
Top