Valitusketju!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gnome
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Gnome, Ihmetyttää kyllä et kuin jotkut ihmiset voi olla niin ajattelemattomia! Ei itelle tulis mieleenkään...Mekin aina soitetaan anoppilaan jos mennään siellä käymään vaikkei he olis ees kotonakaan itse. Mua vähän pelottaa et kuinkahan sit kun vauva syntyy niin alkaa ovikello soida... Pitää varmaan siinä vaiheessa sanoo et me ilmotetaan sit kun voi tulla eka kertaa käymään ja sit kun meille se sopii! Mun omat vanhemmat ei tee ylläri käyntejä koskaan, luojan kiitos. :) Mä en ees tee ylläri käyntejä mun parhaan kaverinkaan luokse. Mä varmaan koitan toimia niin kuin toivoisin mua kohtaan toimivan.

Toivottavasti selviitte visiitistä ilman ylimääräistä hammasten kiristystä! :)
 
Niinpä, hanski_. Mulla meni viimeyön unet kokonaan kun mietin just tota, et miten anoppi sit vauvan kanssa aikoo tunkee kylään äkkiarvaamatta. Muutamat hormonaali-itkut oon jo vetäny aiheen takia :rolleyes:

Anoppi ite kuulemma ajattelee niin, että jos tulee yllättäen kylään, ei toinen ehdi valmistautua saatika stressata mitenkään. Mulla toimii kyllä just toisin päin, varsinki kun nyt oli jo sovittu, että tulee loppuviikosta, mut sit ilmaantuuki oven taakse maanantaina. En itekään harrasta yllätysvisiittejä kenenkään luokse, enkä tunne ketään muuta, joka niitä harrastais, joten tosi vaikee ymmärtää tota ajatusmaailmaa.

No, miehen kanssa saatiin nyt sovittua, että menevät huomenna äitinsä kanssa syömään, ja ottavat (taas) aiheen puheeksi. Nyt mulle on vannottu pyhästi, ettei yllätyskäyntejä enää oteta vastaan, eikä mun tarvii aina olla se pahis, joka sanoo ei, vaan että nyt sen hoitaa automaattisesti mies, jos varotusaika liian lyhyt. Toivottasti tää nyt takaa mulle mielenrauhan :)
 
Juu se on parempi että sun miehesi sanoo siitä asiasta äidilleen etkä sinä, muuten helposti anoppi alkaa sua syyttää asiasta. Toivottavasti homma tuosta paranee! Meillä on kyl kummankin vanhemmat tässä mielessä hyviä, että tulevat ja auttavat tarvittaessa, mutta eivät tuppaudu kylään tai apuun.
 
Minun äitini... Huoh. Se on luonnostaankin kovin tahditon ja määräilevä ja voitte arvata, että ollaan monesti otettu yhteen sen vuoksi, että vaikka se tarkoittaisi hyvää niin se ilmaisee asiat tavalla joka saa minut ärsyyntymään.
Nyt se on todella innoissaan ensimmäisestä tulevasta lapsenlapsestaan, puhumattakaan siitä että hänestä tulee nyt mummo. (Alussa tämä johti jopa siihen, että vaikkei tästä pitänyt muille kun perheenjäsenille puhua, tuli minulle naapureita jne. tuntemattomia onnittelemaan raskaudesta - eihän minun toiveillani ollut väliä, hänellä on kuulemma oikeus kertoa kaikille että hänestä tulee isoäiti... Ikävää kun vieraatkin ihmiset tiesivät ennen kuin ehdittiin miehen pojalle kertoa.) Nyt se on jo hommannut matkasängyn ja toivoi että vietäisiin sinne myös vauvanvaatteita, että voidaan sitten siellä pukea sitä. Vaunutkin sinne pitäisi ostaa, kun niitä on kuulemma turha raahata edestakaisin. Syöttötuoliakin ne olivat jo isäni kanssa sinne valmiiksi hankkimassa... :D Äitini kommentteja kun kuuntelee, niin voisi luulla että hän on meistä se joka saa vauvan...
Ahdistaa jo etukäteen, kun tiedän ettei äiti tule vauvan kanssa noudattamaan meidän perheen sääntöjä, vaan ihan omiaan, mistä taas seuraa meidän välille valtataisteluja...

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
mun äiti oli just samanlainen ku sun äiti Kharou on nyt. mun tyttö on hänen eka lapsenlapsi ja kerroin raskaudesta vasta np-ultran jälkeen ja silloinkin esitin toiveen, ettei asiasta laulettaisi pitkin kyliä, kun raskautuminen ei ollut helppoa. sitpä se riemu repesikin, kun pitkin raskausaikaa alkoi tihkua tietoa, että kuka milloinki tietää mun raskaudesta. kaverikin kertoi kuulleensa asiasta kaupassa mun äidiltä! ja sit äiti oli menny kertomaan sellasille ihmisille, joita en pidä sukulaisina, mutta äitini pitää (ovat niin kaukaisia sukulaisia, ettei heille ole kutsumanimeä). kun laitoin äidin tilille asiasta, hän selitti, että varmaan ovat kuulleet siltäjasiltä sukulaiselta ja MUN ois pitänyt sanoa sillejasille sukulaiselle, ettei saa kertoa eteenpäin. siinä kohtaa kiehahti ja sanoin äidille kyl aika rumasti, että veestäkö mä tiedän, keille kaikille hän on mennyt laulamaan mun raskaudesta. sit ilmoitin samaan hengenvetoon, etten jatkossa kerro mitään raskauden etenemisestä, kun mikään ei pysy salassa. loppupelissä mun äidistä ei ole normaalilla tavalla mummoksi eikä hän pidä meitä ja tyttöäkään ku näyttelyesineinä, joilla voi pönkittää statustaan. tästä uudesta tulokkaasta en ole kertonut äidilleni mitään eikä ilmeisesti sisko tai enokaan ole kertonut, kun toistaiseksi ei ole tullut mitään yhteydenottoa liittyen aiheeseen. en aatellut kertoa vauvan syntymänkään jälkeen, kaipa hän sen jostain kuulee.
 
Hurjaa kuulla et oma äiti voi olla tommonen! Tiedän kyl et semmosia tapauksia on olemassa.. mun kaverin äitikin oli semmonen et olessamme samassa työpaikassa hän alkoi laulaa lapsensa raskaus asiaa jo 8vk eteenpäin ja hehkuttaa et hänestä tulee mummi. Huh huh.. Minusta on outoa kun oma äiti ei osaa pitää suuta kiinni oman lapsensa yksityisasioista. En tajua...

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Joskus on kyllä tosi rasittavaa, kun toiset asiat joutuu pitämään tarkoituksella salassa äidiltä ettei siitä kuule koko kylä... Toisaalta mä kyllä ymmärrän sitäkin kun se on sellainen höpöttäjäihminen ja on kiva että se on innoissaan. Erimielisyyksistä huolimatta ollaan kuitenkin tosi läheisiä. Mä vaan toivoisin, että se ymmärtäisi pikkuhiljaa sen, että joskus pitää ymmärtää noudattaa toisten toiveita, eikä sen oma tahto voi aina toteutua - meidän lapsen kanssa noudatetaan meidän sääntöjä.
Vielä olis monta viikkoa edessä laskettuun aikaan, ja mä murehdin tälläisiä jo nyt. :D Toisaalta mä oon tänään muutenkin vuoronperään ärsyyntynyt ja itkenyt ihan ihme asioista, eli eiköhän tämäkin ärsytys ole huomiseen mennessä hävinnyt. Hiton hormonit.

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Tuntuu tyhmältä nyt valittaa tämmösestä asiasta, mutta kun vaan ärsyttää. Mulla on paljon kavereita joilta oon saanu tai ostanu tavaroita vauvaa varten. Ja toki arvostan sitä, että antavat ja kertovat mitä tulen tarvimaan. Mutta kun sitä tavaraa tulee nyt joka tuutista :confused: Jokainen siis tyrkyttää, antaa tai kauppaa jotain. Ja musta kohta tuntuu, että hukun näihin. Enhän nyt tiedä, että mitä kaikkea tarvin ja kaverit sitten kertovat mikä on hyödyllistä ja mikä ei. Tympäisee sitten kun tulee ostettua jotain, mitä ei tarvikkaan. Kun jokainen on erilainen. Se mitä toinen on tarvinut, toinen ei tee sillä välttämättä yhtään mitään. Yksikin kaveri tuntuu oikein päättäneen, että mitä mun pitää häneltä ostaa. Varmaan kerran viikossa kyselee, että milloin tuut hakemaan sen ja sen :confused: Ja sitten otetaan nokkiinsa jos sanon, etten tarvi sitä. Ja kun jokaisella on vielä oma makunsa. Sain varmaan kassillisen vauvan vaatteita ja muuta tavaraa, jotka ei nyt kovin ollut mun makuun. Mutta otin kun hän ne kerta antoi. Sitten soittelee perään, että milloin maksat :mad: Olisi kuitenkin kiva käydä vaikka kirppareita ja kauppoja kiertelemässä ja ostella semmosta mistä itse tykkää. Ääh, en tiedä pitäiskö alkaa vaan sanomaan, etten tartte enää mitään.. :confused5
 
Millier, varmaan on parempi sanoa ihan suoraan ettei tarvitse enää mitään. Mun läheisellä oli sama tilanne, tavaraa tuli joka tuutista eikä hän enää tiennyt minne tunkisi ne... Me ollaan aika paljon saatu myös vaatteita, mut oon jotain ostanut ite ihan siitä syystä että niitä nyt vaan on niin ihana ostaa noita vauvan vaatteita! :D
 
Niin ajattelinkin tehdä. Mutta ärsyttää kun jotkut tyrkyttää tuota tavaraa vain rahan kuvat silmissään. Ja luulevat, että minä "ensikertalaisena" uskon tarvitsevani kaiken mitä antavat.. :confused: Mutta ensi viikolla pidän itselleni ja vauvalle shoppailupäivän ja ostan mitä itse haluan ja mistä tykkään! :rolleyes:
 
Mulle ei oo kyllä kukaan tyrkyttäny mitään eikä kaverit eikä mummot eikä ukit! Olis ihan kiva oikeestaan jos joku kysyis et onks teillä jo kaikki tavarat hommattu? Tai että tarviisitteko jotain? Mut mun kaveripiirissä kaikki on saanu jo muksut aikoja sitten ja ei monellakaan ole enää tallessa niitä kamoja. Joten... Itse on etsittävä kamppeet ja rahatkin jostain niihin tavaroihin. Tuntuu vaan tuo raha häviävän aika nopsaan kun remonttikin syö osansa työttömän pussista!

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Ai että mua raivostuttaa kun itikka inisee koko ajan tuolla katon rajassa ja ukko kuorsaa vieressä eikä ite saa unta kun nukkuminen on menny nykysin ihan mahdottomaks pyörimisen. Kaiken lisäks sänky on liian ahdas ja asentoa ei löydy! Sänkykin pitäisi ostaa uusi, mut kun ei oo kaikkeen varaa. Kuinkahan me mahdutaan tähän kolmistaan jos tilanne vaatii? Olis kiva olla ees oikee pari sänky, mut kun tää ei ole kun 140.. kyllä taas kypsyttää! taidan siirtyy sohvalle kattomaan telkkua mistä ei tule mitään ikinä kun jotain vois kattoa!

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Tämä olo ja nämä helteet! :mad: Särkee, polttelee, menkkakipuja ja nyt tainnut supistellakin. Koko alakroppa on kipee ja tulessa.. Hellittäis nämä helteet ees..:confused:
 
Millier, minulla kans alkaa kaapit olla täynnä kaikkea. Mutta iso ero on siinä, etten mä ole mistään kavereilta ja sukulaisilta saadusta joutunut maksamaan. Paitsi hoitopöydästä itse tarjosin ja maksoin sen mitä ehdotin. Jos on myymässä pitäisi reilusti kysyä haluatko ostaa, jos tavarat vaan tupsahtelee ja niitä tyrkytetään, niin tosi törkeää pyytää maksu jälkikäteen.

Juhannusviikolla viimeksi tuli kaksi pussillista pyytämättä, jos en ois halunnut niitä ottaa vastaan, niin oisi vienyt takas ja yrittänyt myydä kirpparilla. Otin kuitenkin kun tiesin että serkulle tulossa vauva joulukuussa ja sinne saan nyt tarjottua mm. harsoja, kestoja ja lakanoita, niitä kun on jo useamman lapsen tarpeiksi meidän kaapeissa.

En muutenkaan käsitä sitä, että jos kaverille lainataan/annetaan, niin miksi pyydetään kovia hintoja? Omalta kaveriltani käyn silloin tällöin katsomassa kirpparipussin läpi ja saan ottaa ilmaiseksi mistä tykkään. Ollaan kyllä oltu ystäviä pitkään ja kumpikaan ei laske senttejä, jos joskus vaikka tajoaa toiselle lounaan...
 
Menin sitten taas "tekeen ruokaa" (paistaan pari kananmunaa ja pakastepyttipannua; terveysruokaa siis :rolleyes: ).
Sain just vielä otettua ruoan lautaselle ja syötyä mut sit kun vein lautasta tiskiin niin tuli stoppi. Nojasin ekaks keittiöjakkaraan muutaman minuutin kun en pystynyt liikuun enkä seisoon suorana ja sit huusin miehen paikalle taluttaan mut sovalle.
Tässä sitä nyt ollaan sohvalla eikä tietookaan siit koska pääsen ylös. Alaselkä ja kyljet tuskasen kipeenä, kauheet supistelut päällä ja nekin tosi kivuliaat kun poikakin pättää potkia samaan aikaan. Jesss!
Sit tää sohvakin on vanha paska ja ihan liian pehmee niin ei tässäkään meinaa saada kunnon asentoo. Kokoajan valahtaa ja kun se asennon korjaaminen A) on hankalaa ja B) sattuu.
Onneks ei sentään pissata.
Vielä...
 
No voi pyllyjen kevät.

Soitin eilen työnantajalle vanhenpainpäiväraha-asiasta, jonka paperit ite toimitin palkanlaskuun jo maaliskuussa, mutta Kelan tietojen mukaan työnantaja ei vielä(kään) oo toimittanu tietoja eteenpäin niille. Tätä kyseistä palkanlaskijaa muistutettiin asiasta kuukaus sitte, ja hän lupas sen hoitaa. Eilen puhelimessa hän sitte sano, että on tehty, mutta että tekee uudestaan, koska mun Kelan sivuilla on tosiaan vieläki merkintä, että "odottaa tietoja työnantajalta".

Noh, tänään sitte soitin Kelaan, josta sanottiin, että sieltä on tänään soitettu työnantajalle, joka ei oo toimittanu mitään vanhempainpäivärahaan liittyen, mutta että sairauspäivärahahakemus sieltä on tullu. Ne on siis palkanlaskussa toisin sanoen
a) istunu mun papereiden päällä maaliskuun lopusta asti, jollon ne paperit ite niille toimitin
b) tehny mun kesäkuisen muistutuksen jälkeen Kelaan väärän hakemuksen
c) aiheuttanu sen, että nyt mun pitää hakee sitä sairauspäivärahaa, josta ite en saa killinkiäkään, jottei ton hakemuksen puuttuminen enää entisestään hidasta vanhenpainpäivärahapäätöksen saamista.

En tiiä, pitäiskö itkeä vai nauraa.
 
Ei kai tuo sairauspvärahan hakemus vaikuta mitään sun vanhempainpväraha päätökseen.
Ei mulla ainakaan vaikuttanut. Tai sitten en vain käsittänyt oikein tuota sun tekstiä..Työnantaja/palkanlaskijan tehtävä se on hakea tuo sairauspväraha, niillehän se raha menee!
Ne voi Kelalla käyttää sitä samaa tulotodistusta siihen vanhempainpvä raha hakemukseen. Ja sitäpaitsi noilla kahdella eri paperilla on eri käsittelijätkin..
 
Kyllä tuo naapuri osaakin ärsyttää! Kuka ihme oikeasti pesee pyykkiä vielä klo 22 jälkeen?! Ja sitten kun pitää norsunaskelin ravata asuntoa edestakaisin, ihmettelen oikeasti tuota jatkuvaa marssimista.. Ja tuo kamala röökinkatku, uskalla varmaan vauvaa ollenkaan ulkona nukuttaa, tuossa savussa.. Murr.. Tuntuu, että naapurissa elämä alkaa vasta klo 22, joka ilta, kun itse pitäisi yrittää jo saada unta.. Turha toivo.
 
Marmoritar, se kelan tyyppi, jonka kanssa puhuin, sano että mun kannattaa tehä toi sairauspäivärahahakemus, ettei sen puuttuminen enää hidasta tota vanhenpainpäiväraha-asiaa. Siellä mun tiedoissa nimittäin kuulemma luki, ton sairauspäivärahan kohdalla, että "hakijan hakemus puuttuu", vaikka tosiaan toi pitäis olla kokonaan työpaikan hoidettava asia. Että kyllä ihmiset sössiä osaa :rolleyes:
 
August14, sama ongelma. Naapuri on alkanut polttaa oikein huolella,oon jo itse saanut astmaoireita kun ikkuna on ollu auki ja oon miettinyt että miten vauvaa voi nukuttaa siinä pihalla parvekkeen alla... Ärsyttää! Pitää varmaan ottaa asiaks jutella naapurin kanssa saako mitään järkevää tähän asiaan sovittua. Varsinkin kun se savu tulee meidän makkariin...
 
Takaisin
Top