Uus foorumi odotusjutuille :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja vauveli
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En halua mitenkään pelotella, mutta ei tässä vielä turvallisilla vesillä valitettavasti olla - ite sain esmes km päivää ennen np-ultraa ja viikkoja oli 12+. Ja eräs tuttavani meni rakenneultraan, nii vauva olikin lopettanu elon viikolla 16. Ja se täytyy sanoa, että mitä enemmän on raskauksia takana, nii sen enempi se pelottaa. Johtuu varmaan siitä, ko on tietonen kaikista mahollisista jutuista, jotka voi mennä pieleen.

Mulla noi selkäkivut yleensä on tullu vasta loppuvaiheessa ja tukivyö onkin ollut erittäin hyvä keksintö. Kantsii käyä hierojalla, jos esmes jotain jumeja selässä ja muutenki pitää vatta/selkälihakset hyvässä kunnossa (nimimerkki: omat ihan löysinä).

 
Joo mä en varmaan missään vaiheessa usko olevani turvallisilla vesillä... :D
Ja pitäis todellakin alkaa treenaamaan noita tukilihaksia, mut ei vaan jaksa tehdä mitään, niin ihan kun jaksaisi treenatakkaan! Nyt tosin tuntuu, että alkaa olemaan vähän enemmän energiaa, jospa tää tästä lähtis! :)

Inna, mäkin oon käyny jo antamassa verta, mutta ne otti vaan muistaakseni kaks tai kolme putkea :o Että pitääköhän mun käydä vielä uudestaankin jossakin.. Ainakin veriryhmän ja jotain sp-tauteja ne kattoo noista veristä, en tiiä mitä muuta.
 
Mä kovasti odotan että ehdittäis tuon kaverin kans suunnitella mulle se kuntosaliohjelma, nyt taas niin kiirettä töiden kanssa molemmilla että saa sumplia koska ehtis :D Mutta piakkoin kuitenkin, pääsen sitten treenaamaan :) Oon niin vainoharhainen etten uskalla mennä treenaamaan ennen ku joku ammattilainen on tehny mulle sopivan ohjelman :D

Aijjaa, miksiköhän multa vietiin sitten noin paljon. :D Mä kyllä laitoin suostumuksen kohtaan jossa kysyttiin saako sitä otettua verta käyttää johonkin tutkimuksiin tarvittaessa, oisko sen takia otettu noin monta putkiloa :D Multa kans veriryhmä ja jotain sp-tauteja katottii, sit joku Rhesus-tekijä, en tiedä kyllä mikä se on ja mitä se meinaa :D Tarviikin tutkia..

Mä kuuntelen ihan onnessani täällä joululauluja :D Mä rakastan joulua ylikaiken <3
 
Aika paljon sulta otettiin verta Inna - multa otettiin kolme ja varmaan ihan samat laput oli mullakin, kuten varmaan kaikilla. Ite oon aina suostunut niihin testeihin ja tutkimuksiin, mitä noilla verikokeilla otetaan, ko ei se varmaan pahaakaan tee  Ja elä ole huolissaan reenaamisesta, kestää kyllä reenata vaikka ihan loppumetreille asti, mutta tietyssä vaiheessa vattalihaksia pitää varoa ja liiallista pomppimista, jos esmes harrastaa sellasta liikuntaa.

Onko teillä muuten muilla jo tullut joitain ihme ruokahimoja?
 
Mäkin annoin suostumuksen niihin tilastointeihin, että ei johdu siitäkään. :/

JeRoSe, mulla on toi piimä ja jätski joita tekee mieli tosi paljon. Aikaisemmin oli hedelmät. Mitäs muilla?
 
Aijjaa, nyt kyllä kiinnostaa sen verran että täytyy neuvolassa ensi kerralla kysyä että miks vei multa niin paljon :D

Joo kyllähän sitä sais tavallista liikuntaa harrastaa ja lenkkeillyt oonkin, töiltä ei tällä hetkellä oikeen muuta ehdi/jaksa. Mutta saapahan tuo kaverikin vähä kokemusta erilaisista treeniohjelmista, hetki sitten vasta valmistunut niin ei oo paljoa ehtinyt muuta kun normijuttuja tehdä. Tottakai olin heti valmis vapaaehtoiseksi :D Ja ilmaiseksi saa niin kelpaa ! :D

Mulla maistuu edelleen hedelmät vallan hyvin, jäätelö on täällä kans aika ykkönen :D En tiedä onko tää erityisemmin himo mutta aamua en voisi kuvitellakkaan aloittavani ilman kaurapuuroa :D Aamupalaksi ei kelpaa murot tms. vaan nimenomaan pitää olla puuroa :D
 
Huomenia 

Mulla itellä ei oo ihmehimoja ollut, mutta aika alkuvaiheessa mun teki usein mieli kebabbia ja kroppa kiittää ja sitten join paljon tuoremehuja, että paha olo pysy poissa. Toissapäivänä alko tekee mieli jotain raikasta ja napsin sitte omenaa. Aiemmissa raskauksissa mulla on tehnyt mieli appelsiineja, sitten toisessa raskaudessa oli turkinpippurin himo ja neloselta tajuton suklaan himo, mutta se tuli vasta jossain puolessa välissä. Ja kolmoselta mua ällötti kaikki grillisapuskan hajutkin.
 
Ei oo hirveästi himoja ehtinyt etomisen ohella syntyä :-D Hedelmät maistuu vieläkin, raikas kylmä vesi sekä voileivät. Niitä on tullut kyllä osteltua myös siirtyessä paikasta A paikkaan B. En voi vastuu hyvännäköistä sämpylää, josta tursuaa salaattia, juustoa, tomaattia... aijai.

Kävinpä (työajalla, hyi mua, mutta kun on perjantai!) tekemässä tollaisen tickerin vihdoin ja viimein. Tai jää nähtäväksi, tuleeko se nyt esiin vai ei. 13 viikkoa plakkarissa.
 
Mullei mitään ihmeempiä ruokahimoja oo tullu vielä. Suklaa ei kauheesti enää uppoo. Daimi on tos pöydäl ollu pian viikon, eikä suurempaa mielitekoo oo ollu, niin on pysyny avaamattomana..

Tuoremehuja kokeilin ja oon tykänny. Paraikaakin appelsiinituoremehulasi edessä. siitä ei o paha olokaan tullu. :D

Liikunta on jääny tosi vähäselle. Kuukauden kuitenkin vuosin aina kun vähänkään tein jotain, niin koitan ny olla tosi varovainen. Mull on kyl edelliset raskaudet menny samallain, et on kielletty kaikki liikunta ja kauppakassien kanniskelu siivoukset ym.. ennenaikasten supistelujen ja vuodon takia ja tiety seksilakko määrätty myös lääkäriltä aina jossain vaiheessa.. Aina ollu siis riskiraskaudet:
(1.raskaudessa oli uhkaava keskenmeno viikolla 15, mut jatku kuitenkin sit viikolle 39 asti onnellisesti ja saatiin tyttö,
2. raskaus meni kesken viikolla 17. Se oli varmaan pahin menetykseni.. Potki viimeseen asti ja sit synty pienenä hentona 17cm poikana ja menehty sekunnissa tietty samantien, ku ei niin pieni voi jäädä henkiin.. Ihan hirveetä!!!
3. raskaus meni pieleen viikolla 8.
4. keskeyty viikolla 5.
Viime raskaus oli tosi vaikee ja piti paljon olla ihan levossa. Mut onneks jatku sit kuitenin viikolle 37 ja risat asti. Saatiin toinen terve tyttö.)

Nyt sitä haluu ottaa extra varovaisesti et saatais tää pikkanen turvallisesti ulos masusta keväällä. Toki vielä oon pyöräilly kauppaan ja kanniskellu ostoskasseja. Ku ei muuta kummempaa oiretta oo vuodon lisäks ollu. Zumbat lopetin kyl heti ku tein pos.testituloksen. siin o kuitenkin nii kovaa lanteiden vatkausta ja hyppyjäkin et en uskalla ottaa riskiä. Kävelylenkkiä sit vaan koiran ja neidin kaa. pare kai sekin ku et ei tekis mitään. Kovasti tekis mieli haravoimaan, josko sitä ihan lunkisti koittais.. vähän raitista ilmaa sais samalla ja neiti sais telmiä lehtikasoissa. :D

Vaik ei raskaudet oo kaikista helpoimmasta päästä olleet, niin haluun silti aatella positiivisesti ja myönteisesti et kaikki menee hyvin. Hulluks sitä tulee jos koko ajan miettii et joku menee pieleen. Ja ei raskaudest kerkee muuten nauttiin lainkaan. Aika menee niin nopsaan.. Kohta meil on jo pikkuruiset nyytit sylkyssä. Puol vuotta enää :)

Nyt siis nauttimaan vauvoista ja kasvavista masuista ja suunnittelemaan kaikkee kivaa sisustusta ja hankintoja pikkusillemme, ex vaa :D

 
Tosi hienoa Vauveli, että osaat suhtautua noin positiivisesti, vaikka tosi rankkoja keskenmenoja on takana. Mulla on vain yksi tuulimunaraskaus, mutta silti alkuraskaudessa keskenmenon pelko kummitteli aika voimakkaana välillä. Nyt olen jo rentoutunut ja nautin raskaudesta. Tietenkään mitään varmuutta ei koskaan ole siitä, että raskaus menee hyvin loppuun asti, ainahan jollain on kerrottavana juttu, kuinka tutulla vauva kuoli kohtuun viikolla 39. Mä kuitenkin ajattelen sen niin, että vaikka elämässä ei mikään muukaan ole varmaa, niin enhän mä silti vietä päiviäni peläten, että jään auton alle tai liukastun ja lyön pääni ja kuolen. Murehdin sitten, kun jotain murehtimisen aihetta on, nyt aion nauttia!

Täällä näyttää vähän siltä, että se oikea vauvamaha alkaa pikkuhiljaa kehittymään. Pieni kumpu ei häviä edes selällään maatessa ja jokin tuolla aivan alavatsassa työntää mahaa eteenpäin. En saa edes vedettyä mahaa enää kokonaan sisään, joten kai siellä jotain on... :) Pitänee parin viikon sisään sopia treffit kaverini kanssa, joka on ihan samankokoinen kuin minä, hän on nimittäin luvannut mulle lainaksi parit äitiyshousut. Vielä menee omat pöksyt, käytän niitä, missä on matala vyötärö. :)
 
Voi ei, ko vauvelilla ollut huonoa tuuria raskauksissa  Onnea kuiten on, että teillä kaks tyttöä ja seuraava on nyt tulossa: En yhtään ihmettele, että otat varman päälle. Mistä muuten toi vuoto ja ennenaikaset supparit johtuu sulla?

Ja joo, hankinnat -  ite oon menny myymään aivan kaiken vauvakaman, myös vaunut, sängyt ja nii edasin eli kaikki pitää hommata uudestaan, mutta niitä vasta sitten keväällä mietin.
 
Mä oon kanssa sitä mieltä että kannattaa yrittää nauttia raskaudesta. Vaikka joka vaiheessa voikin tapahtua jotyain, mutta tokkopa lapsen syntymään huolehtiminen loppuu. Vaan vasta alkaa? Mutta semmonen asenne on aika raskas pidemmän päälle, jos aina pelkää pahinta. Mutta tietysti fiilikset vaihtelee ja negatiivisia ja pelon ajatuksia on tietysti vaikea torjua kun niitä tulee. Mutta toki asioihin suhtautuminen on kaikilla niin erilaista. riippuu paljolti myös aiemmista kokemuksista.

Mun on tietysti helppo sanoa kun tämä on ekka raskaus ja olen ainakin tähän mennessä ollut onnekas ja täytyy toivoa että sitä jatkuu loppuun saakka. Teillä tosilla on paljon vaikeita asioita takana.Toki lähipiiristä löytyy vaikeistakin raskauksista esiemerkkejä, mutta paljon myös onnistuneista.

Ok, Mukavaa lauantai iltaa ja yritetään pikkuhiljaa antaa itsellemme lupa nauttia ja sitten jos jotain sattuu surraan.



 
Huomenia!

Niin, en mie tarkottanu missään nimessä sitä, että koko raskausaika menis ressatessa, vaan alkuraskaus on aina sitä "koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu"-aikaa, ennenko ollaan turvallisilla vesillä. Ja tietohan tunnetusti lisää tuskaa eli ainakin itellä, ko on monta raskautta sekä monta keskenmenoa takana, nii suhtautuminen raskauteen on varmasti erilaista mitä ekaa tai tokaa oottavalla. Ite oon ny 10. kertaa raskaana ja 4 lasta on tullut maailmaan ja todellakin toivon tän raskauden menevän hyvin loppuun asti, vaikka toinen näistä ei jaksanutkaan matkassa. Ja onhan toi vko 12 rajapyykin ylittäminen yks iso etappi 






 
No sen verran tarkennusta, että minä taas en todellakaan tarkoittanut vähätellä muiden tuntemuksia ja varsinkaan rankkoja kokemuksia. Tausta vaikuttaa todella paljon siihen, millaisia ajatuksia raskaus herättää. Lähinnä mun ajatuksena oli rohkaista ainakin kaikkia ensiodottajia nauttimaan tilanteesta, tiedän niin monta odottajaa, jotka ekalla kerralla loppuraskaudesta harmittelivat, kun ei tullut yhtään nautittua vaan koko ajan pelotti, että jotain menee pieleen. Mulla on silti lähipiirissä ihmisiä, joilla tie vanhemmiksi on ollut todella kivinen ja missään nimessä en ole olettanut, että heidän tilanteessaan pystyisi raskaudesta millään nauttimaan. Liian monta pettymystä kyllä tappaa huolettomuuden melkoisen tehokkaasti.

Toivon JeRose todella, että sulla tämä raskaus menee onnellisesti loppuun asti ja että odotusaika sujuu muutenkin mutkattomasti. Ja totta, ensimmäiset 12 viikkoa kun saa täyteen, niin mahdollisuudet näyttävät jo paljon ruusuisemmilta kuin alkuraskaudessa.
 
Kaikki aletaan oleen pian siis rajapyykin turvallisemmalla puolen. Ihanaa!!!

Jerose: Kyselit syitä supisteluun ja vuotoon. En tie löytyykö sille sen kummempaa selitystä.. Lekuri sano et alkuraskauden vuodot on kovin yleisii. Joka neljäs kuulemma niistä kärsii, mut supisteluihin voi vaikuttaa mahdollisesti se et mulla on aikoinas vähän operoitu kohtuu. Saattaahan se supistelu johtuu muustakin. Tiiä häntä. Rauhallisesti käsketty ottamaan ja viime raskaudessakin heti alkuus kiellettiin liikunta ja suuremmat rasitukset jotta kaikki menis hyvin. Todettiin vaa et kerkeet kyl sit liikkuu, ku vauva saadaan turvallisesti ulos. Normi-raskaudessahan nimenomaan kehotetaan liikuntaan, mut mul on vähän toisin. Huonoo tuurii vissiin vaa. :D

Ex o ihanaa et alkaa se masu kasvaan kevätpörriäinen. Sä oot alkukuun äitejä niin ei ihme jos jo pömpöttää, ku täälläkin on selkeesti kasvanu mun mielestä. Mä laitoin tänään ekaa kertaa äippäfarkut jalkaan. Toki nää vähän reilut on vielä, mut mukavammat ku kireet farkut, joissa vatta pursuu vyötärön yli. Ei kiva :D

Kävin ihastelees maaliskuun mammojen masuja. Siel oli ihania vatsakuvia. Moni oli laittanu kuvan siinä 12 viikon kieppeillä ja ihan kunnon kumpuja oli. Itekin ootan sitä kunnon palloo. Turvotusta on, mut taitaa se vähän vattaakin alkaa jo oleen.

Sit kebabille koko perheen voimin. Mukavat viikonloput kaikille.
 
No juu, onhan se ihan mukavaa, että pientä kumpua alkaa näkyä. Jotenkin sen huomaa, sitten kun kyse ei ole enää pelkästä turvotuksesta, vaikka turvotustakin tässä kyllä mukana on. Onhan se kohtu niin alhaalla, eikä ole vieläkään niin valtavan kokoinen, että voisi itsessään hirmuisen isoa mahaa aiheuttaa. Mä en ole niin hirveän intohimoisesti sitä vatsan kasvamista odottanut, koska voin kuvitella, että siihen loppuraskaudesta ehtii sitten tuskastuakin. :D Kivaahan se silti on, tekee raskaudesta taas piirun verran konkreettisemman. Ehkä mä tässä muutamien viikkojen kuluessa uskallan alkaa jo toivomaan liikkeiden tuntemista. Kauheastihan se vaihtelee, että millä viikoilla ekat liikkeet bongaa, mutta jänniä aikoja nämä. :)
 
Moro mammat !

Aivan varmasti on hankalempaa nauttia raskaudesta kun taustalla on paljon rankkoja juttuja :/

Mutta toivotaan todella että koko porukalla menee odotus hyvin ja saadaan nyyteistä nauttia sitten toukokuussa ! :)

Mä en kans tykkää pitää enää yhtään omia farkkuja, ne vaan kiristää entistä enemmän. :D Mä oon vauveli myös käyny ihastelemassa muissa kuukausissa heidän masuja, ihania kumpuja ! Voi kun jo itsellekin saisi. :D

Mä juttelin Minin isän kanssa eilen puhelimessa. Ihan kuulumisia ja uusimpia kaveripiirin juoruja vain vaihdettiin :D Mutta mulle tuli niin hyvä fiilis tuosta puhelusta kun kaikesta huolimatta voidaan jutella samallalailla kun ennenkin. Hän kertoili tyttöystävästään ja huomasin että mies on kyllä onnellinen, joten olen vain iloinen hänen puolestaan. :) Ehkä helpompaa tästä tilanteesta tekee se että en ole ikinä asunut kenenkään miehen kanssa yhdessä, enkä osaa tähän nyt ketään kaivatakaan. Toki sekin tulee varmasti myöhemmin mutta olen kyllä niin onnellinen nyt näin :)
 
Iltoja vielä :) Päivä menikin appelassa ja ekan kerran muuten huomasin, ko makasin siellä mahallani lattialla (lapset siinä leikki lattialla) mahaa puristi tai siis tuntu oikeesti jo, että eipä kestä maata mahallaan enää lattialla eli kyllä sitä kasvua on tapahtunut. Päälle päin sitä en osaa kattoa, ko hieman on tota pelastusrengasta jäänyt viime raskaudesta ;)

Joo ja kyllä kannattaa nauttia jokaisesta hetkestä raskauden aikana, myös siitä pahoinvoinnista, koska onhan raskausaika nii ainutlaatuista että!

vauveli: Nyt on kovasti peukut pystyssä, että suppailut ja vuodot jäis pois ja saisit olla rauhassa sen asian suhteen 

Saako Innalta kysyä, että ootatko siis yksin lastasi eli ilman lapsen isää? Kovasti kovasti jaksuja sulle!


 
Juu toivotaan et tää raskaus menis nyt hyvin loppuun asti ja et meil kaikil menee hyvin ja saadaan ne pikkuset kääröt keväällä :D


 
JeRoSe Juu ilman muuta saa kysyä :) Eli yksin odotan kyllä :) Voisinkin tähän kertoa tarinani niin pääsee muutkin kartalle että miksi täällä yksinhuoltajana keikun :) Vauva ei ollut suunniteltu. Pienokainen sai alkunsa seksisuhteesta. Miehen kanssa kyllä ollaan tunnettu monta vuotta ja hyviä kavereitakin ollaan siis edelleen. Järkytys oli kyllä suuri mutta en tosiaankaan kauaa miettinyt mitä teen. Halusin lapsen pitää. Isä ei ollut kovin innoissaan, kuulin sitten vasta tapahtuneen jälkeen että hän seurustelee nyt vakavasti, tai että oli juurikin muuttunut sitte vakavaksi suhteeksi. Lapsen isä kyllä lupasi olla henkisenä tukena mulle ja hädän tullen auttaa. Ei paljoa olla ehditty jutella vielä, mutta sen verran että hän ei halua isäksi erityisen innokkaasti, mutta vastuun lupasi kantaa, eihän tuo yksin mun vika ollut. Kaikesta huolimatta lapsen isän kanssa ollaan hyvissä väleissä ja pystytään jutella asioista. Muustakin kuin lapsesta, olen onnellinen ettei meidän ystävyys ole tästä kadonnut kun monta vuotta tosiaan ollaan ystäviä oltu :)

Eli nyt sitten itsekseni odottelen Miniä. Tai no, en koe ihan yksin olevani kun mulla on niin mahtavat tukijoukot ympärillä. :)

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top