Urheilusta :)

Tänään puolen tunnin spinnun jälkeen ei ookkaan muuta kun supistellut. Ei tosin kivuliaasti. Kai se oli mun viimeinen spinnu tän masun kanssa.
Pitää löytää intoa jatkaa salilla.
 
Huh ko jaksatte vielä reippailla.. :D
HIenoo seurata! Jaksaispa vaan itekki.

rv. 31 +
Maanantaina kävin pitkästä aikaa uimassa, 200 metrii ja kädet oli jo ihan loppu, sitte pojan kanssa touhuumista altaissa.
Tiistaina reipas lenkki koiran kanssa hangilla, ja huh ko oli kroppa kipiänä.
Ei vaan kroppa kestä.
 
Kantaminen tuntuu kieltämättä jo ikävältä, ihme inva olo kun yleensä kuitenkin olen semmonen 'vahva' tyyppi ja kaikki hoituu...Outoa kun joutuu vähän hellittämään. Spinning oli mukavaa, mutta tuntui jo siltä että alkaa olla aika pitäytyä zumbassa...
 
Samat fiilikset täälläkin, BabyBlues! Olen aina tottunut, että kaikki hoituu ja saan itse kaiken tehtyä. Nyt joudun töissä ja muualla pyytämään apua ja pikku nostot käy ihan liikaa selälle. Olo kuin 90v. mummolla!
 
Nimenomaan! Ja jotenkin nolottaa kun pitää ähistä ja puhista kun kävelee pitkät rappuset reippaasti ylös tai taivuttelee laittamaan kenkiä jalkaan, kun on normaalisti oikein hyväkuntoinen. Maha vain on jo tiellä ja keuhkoilla vähän tilaa... Toisaalta omituisesti zumba-tunnilla tulee vain pieni hiki eikä yhtään puuskututa, mut sit jossain rappusissa oon heti ähisemässä, haloo?!? Ihme touhua. Pari viikkoa vielä keräis painoa niin sitten saa pieni mun puolesta tulla vaikka lentäen ulos, ei se ole niin justiinsa viikon päälle...
 
Babyblues, samaa ihmettelin itsekin, nopeatempoinen salsatunti menee ongelmitta (minä kyllä hikoilen), mutta tavallinen kävely ja portaiden kiipeäminen aiheuttaa supistelua ja puuskutusta! Ihme juttu!
 
Portaat ovat perkeleestä :D
Minäkin vedän ne vanhasta tottumuksesta reippaasti. .. kunnes hyydyn, eikä sille puuskuttamiselle näy sitten enää loppua.
 
Kuka tän ilmiön selittäis? Yleensä mulla on vastaus kaikkeen, mut tähän en oo vielä keksiny, en millään! Miten muka muutaman portaan nousu tai kauppakassin(no okei, muutaman täpötäyden kassin, mutta silti) kantaminen lähikaupasta voi olla "rankempaa" kuin kunnon aerobinen ryhmäliikuntatunti?!?!?
 
Täällä huomattu sama: portaat puuskututtaa ja syke ei meinaa millään laskea! Kesällä ennen raskautta juoksin intervallitreenejä portaissa ja yhtäkkiä en jaksanutkaan enää - ihan alkuvaiheessa alko jo tuo puuskutus ja ajattelin et aha - raskaana ollaan :D Nyt ohjelmassa sauvakävelyt ja salitreenit lähinnä ylävartalolle + käsille ilman ponnisteluja vatsoilla tai kyykkyjä jne.

Onko joukossa muuten muita uimassa kävijöitä? Ite rohkaistuin kuukausi sitten uimahommiin kätilön kannustuksesta ja mukavalta tuntuu kun kerrankin tuntee olonsa kevyeksi. Alkuun oli tosi vaikeaa kun ihmiset tuijottivat mahaa pukkarissa/pesuhuoneessa/altaalla, ja jotenkin häpeilin sitä itsekkin kun aiemmin olin aika timmissä kunnossa, nyt olo kuin valaalla kaikkine turvotuksineen :P Mutta siellä näkee monenlaisia vartaloita ja oma pömppä menee sujuvasti joukon jatkona :D
 
Juuri kävin sunnuntaina uimassa lapsi mukana tosin, ja torstaina omineni. Oli kyllä kivaa, ja mua nyt ei tuijottelijat haittaa. Pikku bikineissä vedän edelleen, kun ei ole gramman vertaa tullut muualle kuin mahaan ja vähän rintoihin. Eli takaapäin kukaan ei arvaa edes...Vedessä liikkuminen tuntuu mukavan kevyeltä, mutta pois noustessa tuntuu hetken hassusti siltä, että maha painaa tuplasti mitä ennen veteen menoa.
 
Mä kans voisin vaan uida päivät pitkät! Ja pikkubiksuilla täälläkin mennään :D Mulla on sama homma BabyBlues, mahan huomaa vasta sivulta katsoessa. No okei, pylly ei ole ihan niin timmi kuin kesällä, mutta sekin johtuu lihasten häviämisestä kun ei ole pystynyt koko raskausaikana urheilemaan :sad001 Painoa ei ole montaa kiloa tullut lisää.
 
Kiva että muitakin uimareita on urhoollisesti käyny biksuissa polskimassa :D Mulla kohtu kallistunu vasemmalle ja maha todella isona edessä - ns. poikamaha ( vaikka tyttö tulossa :D). Alkuraskaudesta olin sairaslomalla enkä pystynyt kuntoilemaan & hyötyliikunta töissäkin jäi pois ja kiloja kertyi ihan liikaa ( BMI pomppas 20 -> 28). Nyt peilikuvassa turvonnut ja muhkea mamma ja alkuun puolituttujen kommentit mahan koosta tuntui tosi pahalle - ihankuin jokaisella ois nyt oikeus kommentoida vapaasti raskaanaolevan ulkonäköä varsinkin kun asialle ei voi mitään.
Nyt enää loppurutistus jäljellä, 1.4 laskettu aika ja mahakin valunut alemmas painamasta keuhkoja + vatsalaukkua jaksaa tehdä ja mennä paremmin ja tuntuu hyvälle kun pääkuuppakin saa kaivattua liikuntaa :D
 
Itse en edes mitään BMI-lukuja laske raskaana!:eek: Jaanhan nyt tämän kropan toisen olennon kanssa eikä tällä ole itseni kanssa juurikaan tekemistä. Tai siis, lapsi on minun ja tähän tilaan olen itseni hankkinut, mutta raskaana en ole se sama nainen kuin muuten. En siis näe oikeen järkeä miksi minun pitäisi jotenkin liittää itseeni nämä raskausajan muutokset.

Itsekkin käyn uimassa aina kun töiltä jaksan. Ihmiset ei mitenkään erityisesti tuijota ja jos tuijottaan niin se on enemmä sillein :cat: kuin :yuck:. Biksuissa minäkin vedän, tosin sellaisissa sporttisemmissa, jotka pysyy päällä vaikka ottaisin vähän kovemmin vauhtia päädystä. Biksut ovat oikein mukavat kun ei tarvitse miettiä mahtuuko vatsa vaatteiden alle.Altaasta noustessa tulee kyllä sellainen ryhävalas on rantautunut -olo. Tunnen oikein miten painopiste muuttuu kropassa ja miten selkä valittaa kun saa koko naisen ja +13kg painon päälleen. Ja tosiaan uimahallissa sitä näkee miten erinäköisiä ihmisiä oikein on olemassa, eikä omaa kroppaa todellakaan tarvitse hävetä tai peitellä. Jokainen on sellainen kuin on ja pitäisi olla ylpeä siitä mitä omaa. Itse olen myös ylpeä isosta vauvamahasta, sillä onhan sen sisällä vauvani.

Töissä jotkut asiakkaat tuijottavat vähän vatsaani, mutta todennäköisesti arvuuttelevat vain olenko raskaana vai lihava:D Käytän nimittäin sellaista L-kokoista paitaa vaikka yleensä minulle menisi xs. Valtavien käsiaukkojen sisältä pilkistää tikku käteni, mutta vatsa on mahtava. Ehkä tajuavat:D

Eli katsee pois peileistä naiset! Tämä ei ole teidän normaali tila vaan vauvan kantotila. Yrittäkään nauttia ylpeenä masuistanne. Voitte sitten vauvan synnyttyä alkaa murehtia kehon palautumista!:)
 
Mulla BMI:n ilmoitti äitipolin hoitaja, ilmeisesti täälläpäin kun neuvolakortti siirtynyt sähköiseksi tietokoneelle ohjelma laskee BMI:n automaattisesti. Mulla on riskiraskaus jota seurataan vähän tarkemmin ja ramppaan neuvolassa/ äitipolilla 2 krt kuukaudessa ja painon nousu tekee hallaa molemmille vaikkei siitä ole kukaan varsinaisesti syyllistänyt missään niin asia pistää miettimään ihan sisällä kasvavan jälkikasvun kannaltakin :)

Neuvolassa hoitajan kanssa oli puhetta että on normaalia että kehon muuttuminen aiheuttaa tuntemuksia, monet kokee asian vaikeaksi vaikkakin ohimenevä vaihe on kyseessä vaikkei siitä ulkopuolisille hirveästi huutelisi. Vaikeaa olla kömpelö ja iso ihan arkisissa jutuissakin kun on tottunut olemaan hoikka ja näpsäkkä eikä esim. kenkien pukeminen tai kyykistely ole aiemmin tuottanut tuskaa :grin

Ja raskaanahan sitä on alttiimpi ja herkempi muiden mielipiteille ihan hormonaalisestikkin kun on herkistynyt ottamaan vastaan vauvan viestejä sitä samalla herkistyy muillekkin ulkoisille jutuille, normitilassa ei paljon haittaisi :angelic: :happy:

Mutta nyt parempi fiilis kun liikkumaan tottunut kroppa saa haluamansa, mulla näköjään tää loppukolmannes kaikkein antoisinta aikaa vaikka aika norsu-olo onkin mutta mielialat on tasaantunu ja jaksaa jo liikehtiä täältä kämpästä ulos :smiley-bounce016
 
Aika outoa. Minulla katsoivat vain alkupainon kanssa BMI ja muuten siihen ei ole yhtään kateltu:O tosin riskiraskauden kanssa toimitaan eritavoin.

Kyllä odotan innolla huhtikuuta. Ei oikeen tunnu liikunnalta tämä hiljaa köpöttäminen. Kävelylenkit menee mummovautia ja uimassa mummot ohittelevat. Sitä ei ole ihan itsensä! Etenkin kun on tottunut olemaan kaikkeen pystyvä ja nyt ei vain pysty...

Minullakin tämä vikan kolmanneksen alku ja keskikolmanneksen loppu olivat/ovat parasta aikaa. Saa nähdä tuleeko "energisyydelle" loppu kohta, kun masu kasvaa lopullisiin mittoihinsa...
 
Siis bmi katsotaan yleensä vain alkupainosta, mutta toi sähköinen neuvolakortti laskee sen joka kerta. Ja ei sitä kaikissa riskiraskauksissa seurata kuin sen kerran. Enemmän se paino kertoo kuin se bmi.

Kauhee hinku ois lähteä tonne pihalle haistelemaan ilmaa, mutta kipujen kanssa en yksin ainakaan uskalla lähteä. Huomaa kun ei ole voinut liikkua normaalisti, että paikat alkavat jumimaan ja liikkuminen on muuttunut jäykemmäksi. Iltaisin olen yrittänyt venytellä, mutta eipä siitäkään oikein ole apua tai en ole ainakaan vielä huomannut.
 
Tänään oli mahtava keli, tosiaan se kevät oikein tuoksui ja tuuli tuntui lämpimälle poskilla! Kunnon aurinkoenegiaa :D

Oon huomannu myös tuon jäykistymisen - alkuun pohkeet oli ihan pökkelöt ja kivikovat kun kävin kävelyllä, ihan täyttä hapotusta ensimmäinen puolikas. Samoin jos istuskelee sohvalla pidemmän pötkön onkin nivuset ja lonkat kipeenä, samoin turvotus saa ihan uudet mittasuhteet. Jossain vaiheessa mikään rasvaaminen ei auttanut kun nilkat oli niin pinkeät ja kutisevat kun nahka venyi... ilmeisesti johtuu alaraajojen heikentyneestä verivolyymistä ja imunestekierron vajauksesta joka aiheuttaa turvotuksia :P Liikunnasta sai turvotuksiin ja jäykkyyteen jonkinlaista apua, muttei ne kokonaan poissa ole

Ja mua myös pelottaa vähän tuo loppuraskaus - liikkumaan pääseminen on vaan niin tärkeä henkireikä :happy:

Huuh mutta jaksaa, jaksaa... meillä ei oo enää kauan matkaa jälellä, huhtikuu on kohta täällä :smiley-bounce005
 
Hei muistaako kukaan kuinka kauan uiminen oli ok? Minusta ei rajoituksia, ellei limatulppa ole irronnut mutta saatan olla aivan väärässäkin...
 
Mulle ainakin terkkari nimenomaan suositteli uimista kun tuntuu ettei oikein muutakaan liikuntaa harrastamaan enää pysty. Eilen kävin vesijuoksemassa ja uimassa ja oli ihan jees. Viikkoja siis 32+.
 
Takaisin
Top