Minä harvoin kehtaan naamatusten tunnustaa, että minun äitini poltti estottomasti sekä minua että kahta sisarustani odottaessaan. Molemmat sisarukset syntyivät keskosina, toinen niin pienenä, että oli ihme että jäi henkiin. Minäkin meinasin väkisin tulla ulos jo kuudennella kuulla, mutta saivat sitten sairaalassa pidettyä minut täysiaikaisena kohtuun. Synnyin tosin normaalia pienempänä, alle 3-kiloisena. Minua myös imetettiin tupakkamaidolla ja äitini kehtaa vieläkin voivotella kuinka hankala lapsi olinkaan kun jossain vaiheessa nirisin kaiket yöt, valittelin ja vikisin. Tupakantuska se kai ihan pikkuvauvallakin voi olla. Äitini ei suostu vieläkään ottamaan huomioon edes mahdollisuutta, että tupakoinnilla olisi mitään osuutta mihinkään.
Nyt aikuisena yksi meistä lapsista on ilmeisesti terve, ellei oppimisvaikeuksista sitten lasketa mukaan. Minä ja se pienenä keskosena syntynyt emme ole terveitä. Lapsena meissä ei ollut mitään vikaa, mutta nyt aikuisena on selvinnyt, että meillä on molemmilla huonot keuhkot ja astmaa. Kaikki flunssat menevät suoraan keuhkoputkiin ja aina tulee jälkitauti. Kerran olen sairastanut keuhkokuumeenkin. Sisaruksella on nyt viiden kympin korvilla puhjennut paha keuhkosairaus ja lääkäreiden mukaan sen perussyyt ovat tupakointi raskausaikana ja keskosuus (jossa suuri osuus ollut luultavasti edellä mainitulla). Minulla lisäksi tarkkaavaisuushäiriö ja pari muuta aikuisiällä esille tullutta neurologista ja endokrinologista ongelmaa. Näissä jälkimmäisissä syy-yhteys tupakkaan ei ole varma ja on mahdollista että olisivat tulleet joka tapauksessa. Astmaa ei ole kellään muulla meidän suvussa.
Muistan noin 10-vuotiaana nähneeni telkkarista dokumentin, jossa raskaanaoleva nainen poltti sairaalavuoteella ja samalla tutkittiin sikiötä ultralla ja jollain muulla kuvantamislaitteella. Tupakoinnin aikana sikiö ahdistui selvästi. Kiemurteli, ahdistui ja kärsi hapenpuutteesta eli sai tukehtumiskohtauksen. Syke nousi ja muuttui epävakaaksi. Sikiö oli pahassa stressitilassa ja se kesti kauan. Lopulta kiemurtelu loppui ja sikiö jäi pitkäksi aikaa paikalleen (epäluonnollinen tila sekin) liikkumatta, mitä tapahtuu stressihormonien jälkitilana. Tämä jäi verkkokalvoilleni muistoksi, kun jo noin pienenä järkytyin siitä mitä äitini on minulle tehnyt kohdussa ollessani.
Tupakasta ei saanut meillä puhua, ainakaan millään lailla kriittisesti. Meillä poltettiin sisällä ja jos joskus valitin, että silmiä ja nenää kirvelee ja ottaa henkeen, äiti suuttui minulle ja sanoi, että olen vain ilkeä ja haluan loukata. Näitä teidän juttujanne lukiessa minusta kuulostaa jotenkin samalta. Syyllisyydentunne saa kieltämään asioita ja asettumaan vastahyökkäykseen. Se on kaikilla riippuvuusongelmaisilla ymmärrettävä reaktio, kun addiktion lähdettä jotenkin uhataan ja takaraivossa on silti syyllisyys. Kaikilla riippuvaisilla on kahteen suuntaan vetävä motivaatio. Se addiktin ajattelu, joka haluaa kaikin keinoin saada pidettyä päihteestä kiinni, ja se normaaliajattelu, joka saa miettimään lopettamista.
Suomessa tupakoidaan raskausaikana enemmän kuin muissa pohjoismaissa. En tiedä johtuuko se neuvolan sallivasta asenteesta vaiko tuen puutteesta lopettamisessa vai mistä. Virheitä meistä kaikki tekee, mutta virheitä voi ja kannattaa aina pyrkiä korjaamaan. Terveydenhuollosta saa tukea lopettamiselle, yksin ei tartte jaksaa jos tuntuu ettei pärjää. Nikotiinivalmisteista on paljon vähemmän haittaa vauvalle kuin tupakasta ja on olemassa vertaistukiryhmiä yms. Itsesyytöksistä ei ole apua, mutta itseään ei myöskään kannata päästää liian helpolla. Lapsen saaminen ja kasvattaminen vaatii joka tapauksessa ihmiseltä monenlaisia joustoja, uhrauksia ja omista tarpeista luopumista vielä vuosien ajan. Kun päättää tehdä lapsen, se on alku sen tunnustamiselle, että usein elämäänsä ei voi eikä kannata jatkaa täysin samanlaisena kuin aikaisemmin. Päätät oman tulevaisuutesi lisäksi lapsesi tulevaisuudesta.
Minun äidilleni ei kuulu hyvää 50 vuoden tupakoinnin jälkeen. Tupakoinnin takia selän välilevyt ovat rappeutuneet aiheuttaen kipua ja liikkumisvaikeuksia. Suussa on tupakasta johtuva parodontiitti, minkä takia hampaita joudutaan poistamaan yksi kerrallaan ja suussa on koko ajan sellainen tulehdus, että välillä tulee mätäpaiseita, jotka sitten räjähtelee suuhun. Sydänvaivoja ja valtimoiden kalkkeutumista on myös. Siltikin hän polttaa vielä ja jotenkin onnistuu mielessään kiistämään tupakoinnin yhteyden sairauksiinsa. Lopettamisyrityksiä on 50 vuoden aikana kertynyt kaksi päivän mittaista lakkoa. Lopetusvalmisteita tai lääketieteellistä apua hän ei ole suostunut ottamaan. Pahoin pelkään, että lapsillani ei tule olemaan mummia kauhean pitkään, ja se on surullista. Vaarinsa he menettivät jo tupakkakuoleman takia.
Meillä on kaikilla yksi elämä. Pidetään siitä huoli ja pidetään toisistamme huoli. En tullut tänne syyllistämään, vaan kertomaan oman kokemukseni asiasta. Terveydenhoitoalan ammattilaisena minua työni puolesta kiinnostaa tupakointi ja miksi ihmiset jatkavat sitä silloinkin kun ovat esimerkiksi saaneet keuhkoahtaumataudin ja tulevat kuolemaan tuskallisesti ja ennenaikaisesti jos eivät lopeta. Myös raskausajan tupakoinnin perustelut kiinnostavat. Ei siksi, että pääsisin moralisoimaan vaan siksi, että jos syitä pystyisi selvittämään niin ehkä siihen jotenkin pystyisi vaikuttamaan. Tupakointi on Suomessa kenties suurin kansanterveydellinen ongelma, ja vähentäisi paljon inhimillistä kärsimystä, jos ihmisiä pystyttäisiin kannustamaan lopettamisessa.
