Tupakointi raskausaikana -uskaltaako kukaan tunnustaa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tottakai tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, mut siihen ei tarvita muuta kuin omaa tahtoa. Eli jos haluaa lopettaa, niin se myös onnistuu. Syyt olla lopettamatta on tekosyitä, kun lapsen terveys on vaakalaudalla. Lapsen pitäis olla se riittävä syy. Sen jälkeen kun tupakointi ei lapseen enää suoranaisesti vaikuta, saa mun puolesta tehdä mitä tahansa. Mun Ekat röökikokeilut myös 8v vaikka äiti ei raskauden aikana polttanutkaan eli ei siihen välttämättä vaikuta. Ja onnistuin silti lopettamaan.
 
Mä voin kyl sanoo, pitkään ennen polttaneena, että syyllistäminen ja tuomitseminen ei johda mihinkään. No, hyvään ainakaan. Jokainen tupakoitisija tietää vaarat ja kokee jo valmiiksi jonkin asteista syyllisyyttä tai vastaavaa, polttamisestaan. Sitä voi kokea olevansa "parempi ihminen" ja toisen yläpuolella kun ei itse polta, tai on onnistunut lopettamaan. Tupakoitsija ei ole yleisesti tyhmempi tai heikompi ihminen kuin muut. Miksi ne sitten polttaa? Koska he ovat riippuvaisia kasvista nimeltä tupakka. Saako huumeriippuvainen yhtä "heikon ihmisen" maineen kuin tupakoitsija? Riippuvuus kuin riippuvuus. Se on vaan niin että eri riippuvuuksilla on erilaiset seuraukset. Siksi me aatellaan että jokin toinen on pahempi. Vielä harvempi pitää sokeririippuvuutta pahana. Mut ei sekään ole mikään vitsi pitkällä tähtäimellä.

Mä luin Alan Carrin kirjan Stumppaan tähän, ja sen avulla minä vapauduin mun tupakkariippuudesta. Ja helpommin kuin koskaan aikaisemmin kuin olin yrittänyt lopettaa. Mut mä tiedän mitä on olla tupakkariippuvainen ja millainen ote sillä voi olla ihmiseen.

Henkilökohtainen mielipiteeni sähkötupakasta on, että jotain haitallista siinä on koska mä yritin lopettaa sillä ja sain tosi pahan yskän (ei mitään pientä tupakkayskää) ja tunteen että on vettä keuhkoissa koko ajan. Ja ei se auttanut mun vieroitukseen yhtään.
 
Tsemppiä kaikille polttaville lopetukseen! Yrittänyttä ei laiteta, vai mitenkä se meni... Se, että odottaja ylipäätään ajattelee asiaa on merkki siitä, että ehkä hän sisimmässään haluaa lopettaa ainakin raskauden ajaksi. Raskaus on ainakin hyvä motivaattori!
 
Pakko sanoa että itselläni kolme tupakoinnin lopetusta takana, kahdessa ekassa lopetuksessa lähellä oli ihmisiä jotka ei kannustaneet lopettamaan.. jatkoivat itse polttamista..jne.. Oli paljon vaikeampi lopettaa kuin nyt viimeisellä kerralla kuin lähellä oli ihmisiä jotka tuomitsi, mutta myös kannusti <3 Enkä ole edes palannut pahaan tapaan ja toivottavasti niin ei edes käy...
 
Me vielä yritetään sitä vauvaa, mutta kyllä, tupakoin ja mies tupakoi. Päätettiin ett lopetetaan ku alettiin yrittämään, mut on se vaan pirun vaikeeta kun kaikki kaverit joiden kanssa käy esim kahvilla polttaa, eikä stressaava elämäntilannekaan paljoa helpota lopettamisessa.
Vuoden aikana, kun ollaan yritetty, oon vähentäny tooosi paljon, 4-10kpl enää menee päivässä. Sitä ennen meni helposti maxiaski vaan työpäivän aikana (10h). Päätin että jos (toivottavasti pian) plussaan, lopetan heti. Ja siihen pystyn, koska vuoden oon harjotellu vähentämistä :)
 
10v poltin, lopetin kun plussasin. ei veiroitustuotteita, kun luin että juurikin nikotiini supistaa niitä suonia ym. olihan se ensimmäinen viikko ihan helvettiä, mutta en näe asiassa vaihtoehtoja. Minusta nuo kommentit "minusta tuli ainakin ihan terve vaikka vanhempani polttivat" on täysin turhia, koska kyllähän nyt jokainen ymmärtää ettei jokaikinen päihteen tai tupakan käyttäjä saa automaattisesti jotain tiettyä sairautta. nyt puhutaankin riskistä jonka on valmis ottamaan vauvan puolesta ja todennäköisyyksistä, ei mistään absoluuttisista totuuksista. itse en ole valmis ottamaan näitä riskejä. Jos ei kestä 9kk elämästään ilman tupakkaa tai päihteitä näin hyvän syyn eteen, minkälainen esimerkki on kasvattajana?Mielestäni on myös vähän asennekysymys ottaako elintapaohjauksen esimerkiksi neuvolassa tai vaikka läheisten huolen syyllistävänä vai realismina. eihän ne omasta päästään niitä mahdollisia vaikutuksia keksi, ja kyllä aikuiselle ihmiselle pitää kestää kertoa kuinka asiat ovat ilman että hernettä on heti nokassa.
 
Mie olin 5 vuoden tauon jälkeen kerinnyt polttamaan joku vuoden verran suurin piirtein - lopetin heti suurin piirtein parin päivän sisällä kokonaan polttamisen, kun plussaa näytti testi. :D
Kumppani polttaa edelleen, mutta mulle se ei ole ollut ongelma, eikä hän koskaan polta mun seurassa, koska ajattelee mun ja masukin terveyttä/parasta. (Mutta eipä hänkään ole nyt jostain syystä ainakaan kotona polttanut hirveästi ja mie eilen hälle totesinkin, että miten ois jos lopettas. :P )
Mulle ei ole koskaan edes ollut vaikeaa lopettaa tupakointia - siis sitten, kun sen päätöksen on oikeasti tehnyt ja on tosissaan. Nuorempana lopettaessani, aloitin aina parin kuukauden päästä yleensä uudelleen, syynä ketutus. Silloin 6,5 vuotta sitten, kun lopetin ekan kerran kunnolla tupakoinnin, niin oli ensimmäinen kerta, kun en aloittanut sitä uudelleen ketutuksen iskiessä. Nytkin kun lopetin, ni vaikka on ollut mitä ketutuksen ja stressauksen aiheita (vaikka olen yrittänyt olla stressailematta turhia), niin en oo sortunu polttamaan. Eikä ees tee mieli. Ei edes vaikka joku polttais vieressä - toiset tekee sitä ilman, että kysyy edes haittaako se... (Ja se ärsyttää välillä.)

Oon huomannut, että kaikille se tupakoinnin lopettaminen ei niin hirveen helppoa ole - ei vaikka olisikin sikiöstä ja sen terveydestä kyse. Ja kaipa se johtuu niistä nikotiinivierotusoireista tms, toiset ei vaan kestä ja se aiheuttaa ylimäärästä, turhaa stressiä. Mutta jokainen tekee omat valintansa miusta. Ja jokaisen meistä on erilainen, joten tahdonvoimaa yms, löytyy jokaiselta aivan erilailla. Se mikä toiselta onnistuu helposti, ei toiselta onnistu välttämättä millään, vaikka kuinka yrittäisi ja vaikka kuinka haluakin löytyisi.
 
Mä poltin varmaan viikon verran plussauksesta. Mulle iski hirvee vatsatauti niin ei oo sen jälkeen sauhuttelut käyny edes mielessä. Mies polttaa ja se haisee tupakan jälkeen kyllä pitkään ja kamalalta. Oon sanonut et vois vähentää tai lopettaa, mutte oo vielä osoittanut merkkejä.
 
Aloitin itse polttamisen 15-vuotiaana. Lopetin ennen kuin täytin 26v. Ensin kokeilin lopettaa pelkällä tahdonvoimalla, pääsin 2pv polttamatta. Sitten nikotiinipurkalla, vaikka oli miedointa, tuli niin paha olo etten voinut syödä sitä. Seuraavaksi ostin inhalaattorin, taas todella huono olo. Seuraavaksi menin työterveys tarkastukseen ja kerroin hoitajalle haluavani lopettaa ja pyysin lääkärille aikaa, jotta määräisi tupakoinnin lopetuslääkityksen, työkaverini suositteli, oli itse lopettanut sillä. Mitäpä hoitaja minulle sanoikaan, et sinä lääkitystä tarvitse, sinä vain päätät lopettaa. Jouduin haastamaan riitaa hoitajan kanssa jotta sain lääkäri ajan. Lääkäri kirjoitti minulle mukisematta lääkkeen jatkoineen. Jatkoa minun ei tarvinnut koskaan hakea. Tuolla lääkkeellä oli todella helppo lopettaa.
Tuolloin lopetin, koska näin kuinka erityisesti tupakka tuhoaa naisen ohuen ihon kasvoista, en halunnut näyttää vanhana ryppyiseltä ja harmaa tai punertava ihoiselta. Toki lihoin 5kg, mutta muuten kaikki ne asiat mitkä tupakoivana stressasi yms loppui kuin seinään. En ollut enää pahantuulinen ja stressaantunut. Liikkuminen oli kivempaa kun en meinannu tukehtua. Yskät parantuivat normiajassa, hyviä syitä loputtomiin.

Olen nyt raskaana 40+5, ja olisin todellakin lopettanut viimeistään siihen kun aloimme yrittää lasta, aina ollut tämä ajatus minulla, vaikka lopettaminen olikin vaikeaa. Sitä voi raskausaikana tulla paljon muutakin vaikeaa kuin tupakan lopettaminen. Ja joo, minä jouduin lopettamaan myös kahvin, alkoi etoa niin pahasti, minulle tuli lukuisia allergioita, Ikinä ei tiennyt mistä iho suuttuu seuraavaksi. En voinut meikata, lopetin lakkaamasta kynsiä, hiuksia en ole ennenkään värjännyt, mutta myös kulmien ja ripsien värjäämisen lopetin, koska ne voi pieninä määrinä imeytyä vauvaan. Koska ruokavalioni meni ensin allergioiden takia suppeaksi ja nyt myöhemmin ruoansulatuksen takia, olen todellakin syönyt purkista vitamiinit. Tämä työnarkomaani alkoi myös ottaa töissä rauhallisemmin ja vähensin töitä.
Olen todellakin tehnyt kaikkeni sen eteen, että lapsi syntyisi terveenä, silti minua pelottaa onkohan lapsi terve, mutta vaikkei olisikaan, niin ainakaan minun ei tarvitse itseäni syyttää...

Kyllä kaikki nuo on todellakin tekosyitä ja vieläpä erittäin huonoja, teillä jotka vaarannatte lapsenne tulevaisuuden. Itse en ole ikinä ketään painostanut tupakan lopettamiseen. Olen vain kertonut ne edut ja hyödyt mitä siitä on minulle seurannut. Mutta myöskään noita tupakoitsijoiden tekosyitä en kuuntele. Ihmetyttää kun fiksut ihmiset vetoaa ihan höpöhöpö selityksiin, mutta kai se riippuvuus sen tekee.
Pointtina: minun mielestä sen tupakan vois lopettaa ennen kuin alkaa sitä lasta yrittämään...
 
poltin yli 10 vuotta, lopetin jo ennen puhettakaan lapsen yrityksestä. Olin aina ajatellut, että sitten lopetan, kun olen raskaana. no nyt jälkikäteen, onneksi lopetin jo ennen! töiden kannalta koskaan ei ollut hyvää hetkeä, mutta mieheni kanssa vain päätettiin että nyt riittää, ja juuri tuo yhteinen päätös, toisen luottamus siihen että minäkin pystyn, sai pysymään päätöksessä. Nyt yli vuosi savutonta elämää takana, ja raskaana 32 viikolla, ja aivan varmasti olen ylpeä siitä että sain lopetettua! Helppoa se ei ollut, ja yhä edelleen tekee usein mieli tupakkaa, mutta nyt vauvan takia ei kävisi edes mielessä tarttua tuohon mielihaluun.
 
Itse aloitin tupakoinnin n. 13 vuotiaana kun vanhempani erosivat. (Tyhmä - tiedän, mutta silloin se toi helpotusta suruun) Nyt näin 19 vuotiaana, esikoista ootellessa, toivon etten olisi koskaan aloittanut.

Olen kuullut kaikenlaista, tyypillisin on "Tiesitkö, että tupakointiin kuolee" no kaikkihan me kuollaan - joskus. Ei tarkoituksenani ei ole se, että tupakointi olisi cool tai hyvä juttu muutenkaan. Mutta kysynpähän vaan, kuinka moni polttaisi tupakkaa jos kukaan muu ei polttaisi? Tuskin kukaan. Ihmiset tupakoi, koska kaikki muutkin tekee niin.

Mutta eniten mietityttää, kun raskaana oleva nainen tupakoi, häntä moralisoidaan, haukutaan, hänelle huudellaan ja jopa tullaan päin naamaa puhumaan että "ettäs kehtaat! Mieti mitä aiheutat lapselles" ------ jepjep mutta entäs sitten ylipainoiset, roskaruokaa syövät raskaana olevat? Ei kukaan huutele mäkkärissä tms että "mietippäs mitä suuhus laitat" tai "tiesitkö, että roskaruoan syömisellä ja tommosella ylipainolla kaivat ittelles ennenaikasta hautaa" ja tuskin kukaan tulee sellasen kädestä nappaamaan hampparia pois ja heittämään maahan, toisin kuin röökin tupakoitsijan kädestä. En mä tiedä teijän muiden mielipidettä, mut mun mielest ei tupakoiminen ole ainoa paha asia. Ihan yhtä laillla roskaruualla vahingoitetaan sikiötä - se ei tee hyvää kellekään.

Nyt tulee mulle varmaan kritiikkiä että kaksi aivan eri asiaa. Mutta olen puhunut. En katso hyvällä kumpakaan aihetta. Entäs te? Mielipiteitä?
 
Ite oon polttanu 2 aikasemmassa raskaudessa kyllä...lopettaminen tosi vaikeeta :( nyt aattelen et JOs nyt oon paksuna nii kyllä ainakin vähennän!!! Mies lopetti tupakoinnin just uutena vuotena,tosi hienoo,koht jo 7kk:) en vaa ymmärrä miks itelle nii hiton vaikeeta... Polttanu n.10v asti...eli 15v... :(
 
Olen lukenut koko ketjun läpi ja oli pakko kommentoida.

Odotan itse esikoistani, nyt viikko 12 alkamaisillaan.

Polttanut olen 15 vuotta, viimeisen viisi vuotta 1-1 1/2 askia päivässä. Ja voin sanoa, että lopettamismotivaatio ei ollut missään vaiheessa kovin korkealla, sillä olen aina pitänyt tupakanpoltosta, vaikka sen terveysvaikutukset toki tiedän.

Silti olin päättänyt etukäteen, että kun testi näyttää plussaa, tupakanpoltto loppuu. En halua, että tuleva lapseni kärsii siitä, että hänen äitinsä tykkää lepuuttaa hermojaan syöpäkääryleen kanssa.

Ja se loppui, yhtään tupakkaa en ole polttanut sen jälkeen, kun plussasin. En voi sanoa, ettei mieli tekisi, tekee vieläkin ihan perkeleesti. Varsinkin, kun luen tällaisia tupakkaan liittyviä ketjuja ja jos olen seurassa, jossa poltetaan.

Silti en polta. Kärsin tämän ajan vaikka hampaita kiristellen. Siksi uskon, että moni muukin pystyisi samaan, jos vaan päättäisi niin.

En yleistä, kaikilla lopettaminen ei varmaan sitten onnistu, vaikka mitä tekisi.

Pahaa tekee silti lukea niiden äitien kommentteja, jotka ikään kuin "ylpeilevät" tupakanpoltollaan ja sillä, että siitä huolimatta terve lapsi tuli.

Tuliko? Sitähän ei tosiaan voi tietää varmasti kuin vuosien ja vuosikymmenien päästä.

Pahaa tekee myös siksi, että nämä kommentit saattavat vaikuttaa aiheesta netistä tietoa etsivien päätökseen jättää edes yrittämättä lopettamista.

Tsemppiä niille, jotka edes asialle yrittävät jotain tehdä! Vähentäminenkin on parempi kuin jatkaa tupeuttelua kuin ei mitään.
 
Minä uskon, että odottajan tupakointi vaikuttaa aina jollakin lailla lapseen. Oma äitini on polttanut aikanaan ilmeisesti koko raskauden ajan ja minusta tuli astmaatikko. Kaikkia vaikutuksia ei tosiaankaan näe päälle päin ja ne voivat tulla esiin vasta aikuisuudessa. Uskaltaisin myös epäillä, että raskaudenaikaisella tupakoinnilla voi olla tekemistä mielenterveysongelmien synnyssä. Nämä ovat asioita, joiden syy-yhteyttä on vaikea todistaa.

Ylipainolla on varmasti myös useita negatiivisia vaikutuksia kasvavaan lapseen, kaikkea ei varmasti edes vielä tiedetä. Ylipäänsä raskaana olevan pitäisi pysähtyä sen plussan jälkeen miettimään, että tässä ei ole enää kyse vain omasta terveydestä. Sen pitäisi painaa vaakakupissa riittävästi, että taistelee itsensä irti epäterveellisistä tavoista - edes sen raskauden ajaksi.
 
Mä näin viime yönä unta, että poltin. Oltiin ukkelin kanssa jossain huvijahdilla ja siellä kaikki poltti. Huomasin sitten itsekin polttavani, mutta tiesin Iinä unessa, että se oli väärin. Ja kadutti todella pahasti. Herätessäkin oli vielä huono omatunto.

Mä lopetin polttamisen pari viikkoa ennen kuin edes plussasin, tunteeseen, että nyt pitää lopettaa. Enkä ole sitä kaivannut kertaakaan, nyt rv15+5, paitsi näköjään unissani.
 
Mä poltin tupakkia 6 vuotta, silloin ajattelin että enhän mä paljoa polta mutta jälkeenpäin ajateltuna kiskoin tupakkia ku korsteeni. Poltin oikeestaan vain siksi että tykkäsin polttamisesta. Silloin oli ajatus että polttaminen loppuu viimeistään silloin kun teen positiivisen raskaustestin sitten joskus.

Nyt olen ollu polttamatta 2v 4kk, lopetin silloin kuin seinään, yhden olen sen jälkeen polttanut ja sekin kännissä. Ensimmäiset 1,5v oli kohtuu helppoa ja oli hyvä fiilis siitä etten enää polta. En tiedä mitä raskausaikana tapahtui kun silloin iski hirveä tupakin himo, periksi en kuitenkaan antanut, mulla on nyt ihana 4,5kk ikäinen vauva ja olen hyvin tyytyväinen etten polttanut raskaana. Se raskausaikana tullut mieliteko on kyllä edelleen, melkein joka yö nään unia joissa poltan. Toisinaan ajattelen että jos yhden polttais mut en kuitenkaan oo niin tehnyt, oon ajatellu että siitä yhdestä vois taas tulla monen vuoden juttu ja kun oon jo kertaalleen päässyt siitä eroon, toivotaan että pysyn vahvana.
 
Pitkä ketju ja paljon hyviä kommentteja. Tässä asiassa on varmasti toisten vaikea olla kauhistelematta samalla kun toiset saattavat nähdä osoittavia sormia siellä missä niitä ei oikeasti ole. Riippuvuudet vievät ihmistä, sille ei voi mitään. Lopettaminen on varmasti monella työn ja tuskan takana.

Kyse on kuitenkin vakavasta asiasta. Tupakoinnin haitat raskausaikana on osoitettu kiistattomasti. Tupakoinnin lopettamisen avuksi on kirjaa, lääkäriä, korvaushoitoa, melkeinpä mitä vaan. En väitä, että kenenkään pitäisi lopettaa sormia napsauttamalla, mutta millä asenteella? Lopettaminen on täysin mahdollista ja todennäköistä ihan jokaisen kohdalla. Toisille se on helpompaa ja toisille vähän vaikeampaa.

Voi olla, että lapsi on koko ikänsä terve siitä huolimatta tupakoiko äiti raskauden aikana ja hyvä niin. Siitä taas voidaan keskustella kuinka onnekas tämä lapsi on ollut. Aika pelottavaa arpapeliä. Puhumattakaan siitä, että omalla onnekkaalla sattumalla perustellaan muille, että: "Ei siitä mitään haittaa ole, kun ei meidän lapsille mitään käynyt". Ei voi tietää onko ystävättärellä 9kk päästä käsivarsilla koliikkia itkevä vauva, tai lukihäiriön kanssa taisteleva esikoululainen tulevaisuudessa.

Jokainen saa tehdä miten haluaa. Jokainen meistä on yksilö, joka kokee asiat eri tavalla - fyysisesti ja henkisesti. Uskon kuitenkin, että olemme siinä kaikki samaa mieltä ettei kukaan meistä haluaisi tietentahtoen pahaa omalle lapselleen. Tupakoinnin haitat ja riskipeli on niin suurta ja mahdollisuus monenlaiseen apuun lopettamisen kanssa, etten ihan ymmärrä miksei tartuttaisi jokaiseen oljenkorteen tässä asiassa. Sama pätee alkoholiin.
 
Takaisin
Top