Itse olin yrittänyt lopettaa tupakan polttoa 4 vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Pääsin siihen asti, että vaihdoin tupakan sähköröökiin. Olin jo teininä päättänyt, että kun raskaaksi tulen, homma loppuu kun seinään, koska ei ole kyse minun terveydestäni vaan jonkun toisen.
Kuitenkin kävi niin, etten vaan kerta kaikkiaan kyennyt lopettamaan, kun huomasin odottavani. Itkin monet kerrat kun en ilman nikotiinia pärjää. Pelkäsin koko raskausajan mitä tapahtuu, olin pahoillani lapseni puolesta, mutta en vain kerta kaikkiaan kyennyt lopettamaan.
Voin kertoa myös sen, että pahin helvetti mitä elämässäni olen kokenut, oli tupakan lopettaminen. Vaikka vaihdoin korvaavaan nikotiinituotteeseen, silti lopettaminen oli kamalin asia mitä olen ikinä tehnyt. Kaikille täällä jeesusteleville superäideille toivon vain, että voisitte joskus kokea millaista se minulle oli, niin ymmärtäisitte miksi kaikki vain eivät pysty. Tupakkariippuvaisia on kahdenlaisia. Niitä joille lopettaminen on todella vaikeaa ja niitä joille se on sanoinkuvailematon helvetti.
Sähkösauhuttelusta huolimatta sain terveen lapsen 3200g ja 50cm. Nyt 6kk myöhemmin on ollut tasan yksi silmätulehdus. Ja minulla itselläni on astma ja liuta allergiota, joista lapsi on toistaiseksi perinyt omena-allergian. Vierotusoireita ei ollut, ei koliikkia ja muutoinkin on maailman iloisin tyttö joka kasvaa täysin keskikäyrällä huimaa vauhtia.
Tsemppiä kaikille muille äideille! Ei ole helppoa kokea sitä koko elämän muuttavaa myllerrystä, eikä ole todellakaan mahdollista olla täydellinen! Kaikki me tiedämme tekevämme väärin, mutta aina ei ole voimia tehdä oikein! Korvataan tämä paha tekomme sitten suurella rakkaudella ja hoivalla pienelle, ja kärsitään seuraukset lapsemme kanssa jos niitä tulee! Tiedostamme riskit ja elämme sen kanssa! Ketään en todellakaan kannusta polttamaan, mutta minä todella ymmärrän jos ei vain pysty lopettamaan.
