Kun poltatte raskaana ollessanne/imettäessänne, on ihan sama asia kuin laittaisitte vauvan käteen tupakan ja sytyttäisitte sen ja vauva tupakoisi myös. Itse olen ennen raskautta polttanut (poltin valitettavasti jopa 10 vuotta) ja heti kun plussan tein, en tupakkaan ole koskenut, enkä ole koskenut synnytyksenkään jälkeen. Ei se lopettaminen niin vaikeaa ole, kun miettii, miten vauva siitä kärsii, jos polttaa raskauden/imetyksen aikana. Ja tuolla teille faktatietoa luettavaksi http://www.tupakkaverkko.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=39&Itemid=0
Tottakai tänne tarvitaan yksi "niin täydellinen äiti" kirjoittamaan omia "näkemyksiään" ja syyllistämään muita. Joltain osin voisin jopa kuvitella että tänä VIERAS kirjoittaja on joko niitä "olen uranainen ja tein lapsen 35 vuotiaana tarkastellen joka ikistä suupalaa jonka tungen suuhuni, mittaan vitamiinitkin mitalla, jotta kaikki menee varmasti hyvin ja oikein eikä kellään voi olla mitään pahaa sanottavaa, koska olenhan täydellinen äiti" tai niitä joilla ei ole lasta ja on vaan niin samperin kateellinen niille joilla on, että on pakko syyllistää ja valittaa.
Eiköhän se ole jokaisen odottavan/imettävän äidin ihan oma asia polttaako vai eikö polta. Emme me tarvitse syyllistämistä ja "superhyviä" neuvoja muilta. Minulle neuvolassa ensikäynillä sanottiin, että jos poltan, eivät he suosittele lopettamaan heti, vaan vähentämään sen minkä pystyy. Jos pystyn jossain vaiheessa lopettamaan niin hyvä, jos en, niin pelkkä vähentäminenkin on plussaa.
Mielentilasta ja stressitasosta riippuen itsellä menee tupakkaa 5-15 päivittäin ja hyvinvoiva sekä oikein kasvava pieni valopilkku masussa edelleen temmeltää.
Otsikkohan on "Kuka uskaltaa tunnustaa" ei "kuka uskaltaa syyllistää ja valittaa"