Tupakointi raskausaikana -uskaltaako kukaan tunnustaa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itse esikoiseni aikana kun sain tietää lopetin heti. No silloin olin polttanut vain vuoden, lopettaminen oli helppoa. Nyt sain juuri tietää olevani raskaana. Olin päättänyt, että lopetan. Olen nyt polttanut 10 vuotta, joten lopettaminen ei todellakaan ole helppoa. Kaksi olen polttanut raskaustiedon jälkeen. Kaksi Nicotinellia olen ottanut.Luja päätös on lopettaa, mutta helppoa ei todellakaan ole. Onneksi Nicotinellit on niin kauheen maksua että ajatus sen ottamisesta lopettaa röökihalut. Haluan lopettaa, tiedän todellakin kaikki haitat lapselle. Mielialanvaihteluja röökin takia ei ole ollut, päänsärkyä kyllä. Lopettanut en ihan kokonaan siis ole, mutta kohta ollaan!
 
Kaikenmaailman kukkahattutätejä... Säälittäviä oman paremmuutensa leuhkijoita joilla kaikki niin helv. täydellistä... Ite poltan niinku ennenki ja ihan hyvin toi lapsi voi. Eikä ees hävetä!
 
Mäkin poltan vaikka paksuja oonki mut oon kyll vähentänyt n.10 päivässä... Must se on jo ihan hyvin ku enne poltin ainaki 15 päiväs.
 
Itse vähensin heti plussattuani n. 15 tupakasta päivässä 1-3 tupakkaan päivässä. Uutena vuotena päätin lopettaa kokonaan ja se on pitänyt kahta tupakkaa lukuunottamatta. Lopettaminen oli minulle täysin itsestäänselvyys. Ymmärrän että tupakoinnin lopettaminen on aina hankalaa, mutta mielestäni jokaisen on nähtävä vähän vaivaa oman lapsensa eteen. Itsekin olen polttanut 7 vuotta eikä lopettaminen täysin helppoa olekaan, mutta kyllä tuomitsen ihmiset jotka eivät aio ees yritttää lopettaa/vähentää vaan vetävät askin päivässä.
 
Kettu sanoi:
Kaikenmaailman kukkahattutätejä... Säälittäviä oman paremmuutensa leuhkijoita joilla kaikki niin helv. täydellistä... Ite poltan niinku ennenki ja ihan hyvin toi lapsi voi. Eikä ees hävetä!
Click to expand...

Mielummin olen se kukkahattutäti kuin tuolla tavalla ajatteleva ja itsekäs.
 
Masennuslääkkeiden turvallisuudesta tuli mieleen, että onhan tupakkiakin pidetty ihan turvallisena ennenkuin sen haittoja on alettu tutkimaan. Ei montaa kymmentä vuotta tartte mennä taaksepäin, kun esim. elintarviketehtaissa on pakattu lihapullaa pakettiin nortti huulessa.. Odotellaanpa 10-20 vuotta ja katotaan mikä sitten on tilanne lääkkeiden saralla.
 
Oon 13 vuotta polttanu. Esikoisesta vähensin yli askista punaista - alle viiteen harmaata. Nyt odotan toista rv 28, ja nyt vuoden alusta oon ollut ilman, eli n. 2 viikkoa. Savuton viimeinen kolmannes on siis toteutumassa! Tiedän todellakin, ettei se ole niin helppoa, enkä tähän pystyis jos ei toi mies olis lopettanu tässä samalla. Se, että mä olen polttanut molempien raskauksien aikana ei tee mun päässä ainakaan siitä yhtään sen hyväksyttävämpää. En ymmärrä ihmisten tarvetta puolustella omia valintojaan sillä, että kun se naapurikin poltti ja vauva painoi yli 4 kg. Jokainen tehköön mitä tykkää ja mihin pystyy, muttei kukaan oikeesti voi olla sitä mieltä, etteikö siitä tupakoinnista VOI seurauksia olla. Se savuttomuus nyt vaan on se parempi lähtökohta uudelle elämälle, vaikkei se myöskään siitä maha pystyssä olevasta tuhkakupista sen huonompaa äitiä tee. Ainakaan jos sitä omaa polttamistaan yhtään miettii ja edes tosissaan yrittää vähentää.
Hitto minä oon itestäni ylpee, vaikka vasta 2 vko takana kolmentoista savullisen vuoden jälkeen, sano kuka mitä vaan. Huomasin itse, että olikin oikeesti helpompaa olla kokonaan polttamatta kuin miettiä kokoajan sitä, kuinka paljon polttaa ja että se oikeasti pysyy vähäsenä (3-5 kpl) eikä lähde lapasesta. Ja nyt on helpompi olla muutenkin, kun ei tarvii miettiä, näkeekö joku nyt kun poltan maha pystyssä ja missä olis sellanen paikka, missä ei kukaan näe. Eli todellakin häpesin sitä omaa polttamista, ja niin tulis jokaisen muunkin hävetä, eikä ainakaan puolustella. Kuivilla en ole täysin vielä itsekkään, että tää ei nyt tosiaan ole mitään kukkahattuilua. Tsemppiä kaikille asian kanssa kamppaileville!
Se plussa siinä tikussa voi räjäyttää toisen maailman ja röökin pystyy jättämään siihen, kun taas toisille se menee tajuntaan siinä vaiheessa, kun se pötkö on siinä sylissä. Ihmiset on yksilöitä.
 
Eikö tupakointia raskaana voisi verrata muuhunkin lapsen pahoinpitelyyn? Onhan se selvää että se aiheuttaa isoja tunteita, koska eihän kukaan voisi katsoa tyynenä vieressä kun äiti painaisi tyynyn vastasyntyneen kasvoille ja estäisi tämän hapensaannin vähäksi aikaa. Kuulostaa hirveeltä, mutta ...

Toisaalta taas, riippuvuus ON riippuvuus ja varmasti useimpia ihmisiä hävettää ja kaduttaa se, kun omia lapsia kohtelee tavalla tai toisella huonosti.

Äitiys on rankka juttu, mutta niin on elämäkin.
 
Inhottaa tää koko aihe, itse oon todella katkera omalle äidilleni kun poltti, enkä osaa käsitellä koko asiaa. Itse lopetin 2vk senjälkeen kun sain tietää olevani raskaana. En halunnut tätä ahdistusta meidän lapselle. Kuka vaan siihen pystyy, kun keskittyy omaan lopettamiseensa eikä siihen että muutkin polttaa, ni ei tarvitse itsekkään lopettaa.
 
No jaa, enhän mä suoraan voi sanoo et joku vaiva johtuu just siitä, voihan se aina olla 100 muutakin tekijää. Enemmän ahdistaa ajatus että hänelle oli se asia niin tärkeä ettei edes lapset voinut saada lopettamaan. Se että otat tietosesti riskin että lapselles voi käydä kaikennäköstä eikä edes kiinnosta. En tarkota moralisoida muita, poltinhan mä itekkin raskaana kunnes tajusin että se on hiton epäreilua.
 
birdy123, Anteeksi vain mutta on ihan pakko myöntää että ensiks luulin tuota sun ekaa viestiäsi vitsiksi.. Enhän minä siis tiedä onko tuo sun katkeruutesi vaikuttanut elämääsi tai väleihisi äitiisi kuinka paljon, mutta jotenkin vain kuulosti mun korvaani uskomattomalta että jaksaa moisesta asiasta kantaa katkeruutta, varsinkaan jollei sillä mitään merkitystä oo elämään ollu.. Tunteilleenhan ei tietenkään kukaan mitään mahda, mutta itse en jaksaisi päätäni vaivata tollasella asialla, ennemmin olisin vain ylpeä siitä että itse pystyy sen raskausajan oleen polttamatta.. :)
 
Mun mielestä on vaan tosi surullista että joku niin rakas ja läheinen ihminen ottaa sun kohalla ne kaikki riskit. En mä tota asiaa huvikseni vatvo, en oikeestaan ois ees halunnu tietää. Eikä meidän välillä mitään riitaa ole tuon takia, mun mielestä se oli ihan ok siihen asti että tulin ite raskaaks ja näin asian ihan eri tavalla.
 
Ja tiedän et oon ottanu liian raskaasti ton koko asian, mutta mä en vaan käsitä miten tupakoitsijan oikeus tupakoida on tärkeämpi kun syntymättömän lapsen oikeus terveyteen. Mutta oon kyllä ilonen että oon pystyny olemaan ilman, ja että me ollaan suht terveitä:)
 
Mun äiti poltti kun mua odotti. Kohtuu normaali musta kai tuli, hyvä olin koulussa ja hieno työura takana toivottavasti vielä edessäkin. Ekan lapsen odotus aikana lopetin, lapsi syntyi 53 cm ja 4700!!!! Toisesta en pystyny lopettaa, synt. Paino 4750!!!!! Ja pituutta 54. Eli ei tuo ainakaan mun tapauksessa kasvuun vaikuttanu. Eihän se yyväksi tietenkään ole, kenellekkään. Mutta älkää ainakaan näiden kommenttien takia täälä ranteita auki vetäkö.
Itse olin koko 2 raskauden ajan niin raivopäinen hormoonihirviö, että kummasti helpotti kaikkien taloudessa asuvien elämää, kun välillä pääsin "jäähylle"
 
Hävettää... Tupakoin. :( Ekassa raskaudessa pääsin eroon tupakasta, syntyi 3,6kg tyttö. Repsahdin uudelleen enkä kyennytkään lopettamaan tupakointia tokassa raskaudessa. Poltin 5-10 tupakkaa päivässä, syntyi 4,5kg tyttö. Nyt odotan kolmatta ja hyvänä päivänä saan määrän alle 10kpl/vrk, mutta valitettavan usein menee yli. En tajua miksen pääse tästä eroon! Ex-tupakoitsijat: Onko teillä ollut jotain vippaskonsteja, joilla olette saaneet pidettyä itsekurinne? Kaikki hyvät neuvot otetaan vastaan!
 
Eipä siihen auta muu kuin se, että oikeasti itse tajuaa kuinka turhaa tupakointi on. Eihän siitä loppujen lopuks ole itselle kuin haittaa ja pahimmassa tapauksessa myös perheelleen. Minä poltin noin 8 vuotta. Monta kertaa yritin lopettaa, mutta viimeisellä kerralla en enää vaan yrittänyt vaan päätin lopettaa. Minulla apuna oli stumppaa tähän-kirja. Tuosta kirjasta oli minulle apua, mutta eniten tietenkin tarvittiin vain itsekuria. Nykyään en siedä yhtään tupakanhajua, enkä ymmärrä miten se joskus oli minusta hyvä tuoksu. Jokainen pystyy aivan varmasti lopettamaan jos vaan haluaa, stressi ja kaikki muut tekosyyt kannattaa heti ekana unohtaa.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Vierailija86 Pidin kirjaa polttamistani tupakoista. Joka päivä pyrin vähempään. Toivottavasti saat tarpeeksi apua ja tukea lopettamiseen! Älä ajattele että olet tilanteessa jossa teet väärin, vaan olet tilanteessa jossa sinulla on mahdollisuus tehdä oikein:) Tsemppiä!
 
Hyvä keino lopettaa tupakointi raskauden alussa oli se, että JOKA KERTA kun poltin sitä tupakkaa mietin, kuinka samalla aivan kuin pidin kättäni syntymättömän lapseni suun edessä ja estin pienen hengityksen. Kuinka pieni muuttuu pikkuhiljaa siniseksi, yrittää pakoon käden alta.. Ihan siis kuvainnollisesti piirsin sieluni silmiin tilanteen kaikessa raadollisuudessaan. Samalla mietin sitä, kuinka muutaman vuoden kuluttua revin hiuksia päästäni, kun lapsella todetaan ADHD/tarkkaavaisuus häiriö/oppimisvaikeuksia ja tiedän, että se johtuu minun itsekkyydestäni. Vajaa viikko, ja tupakka alkoi niin oksettaa, että meni kaikki mielihalut polttaa..

Olen 35v ja tupakoinnin aloitin 14v teininä.
Minulla on todettu alkava COPD, keuhkoahtauma tauti(Keuhkojeni laajuus on alle 4l ja se vaikuttaa erityisesti urheillessa, flunssassa..) Tämä diagnoosi ei saanut mua lopettamaan.(Itkin ja poltin pari viikkoa, kunnes työnsin asian pois mielestäni)
Mutta vatsassa kasvava pieni sai!

Nikotiini riippuvuus on enimmäkseen henkistä. Me kuvittelemme saavamme siittä jotain: lohtua, rauhaa, hermoille lepytystä.. Mutta niillä, jotka eivät nikotiiniä tarvi ei myöskään ole näitä tarpeita. Oikeasti tupakka siis vain lisää ihmisen levottomuutta ja hermojen kireyttä.
Näitä asioita yritän nyt päntätä päähäni, jotta jaksaisin olla polttamatta myös synnytyksen jälkeen.
 
Olen polttanut jokaisessa raskaudessa. Kyllä joka kerta kamala morkkis on ollut:angry7
Mutta olen sitten kai niin itsekäs ettei ole lopetus onnistunut..... Tähän asti kaikki muksut olleet todella terveitä ja "normaaleja", ns. helppoja lapsia/vauvoja.

Aikanaan poltin punasta, nyt monta vuotta vihreetä.

Mun äiti on myös polttanut jokaista lasta odottaessaan enkä ole hänelle katkera/vihainen, kuinka voisinkaan olla kun itse tehnyt samaa.
 
Takaisin
Top