Tupakointi raskausaikana -uskaltaako kukaan tunnustaa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Suositushan taitaa nykyään olla, että tupakointi pitäisi lopettaa viimeistään kolme kuukautta ennen raskauden alkamista.

Vahinkoraskauksissa kyllä ymmärrän, ettei tätä ole voitu noudattaa. Sen sijaan todellakin ihmettelen suunniteltuja raskauksia. Kun tupakoiva nainen alkaa tosissaan haaveilla raskaudesta, ensiaskel koko tapahtumaan olisi tumpata kokonaan.
Kyse on odottavan äidin ja lapsen terveydestä, ei yhteiskunnan painostuksesta. Tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja kannustaa naisia lopettamaan jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Eikä tee kyllä yhtään pahitteeksi, mikäli tulevan lapsen isäkin tumppaa siinä samalla, mikäli polttaa.

Tälläkin palstalla on sanottu se liian usein kuultu sana; "oma asia, ei kuulu muille".
Se on erittäin surullinen ajattelutapa. Sen takia Erikankin tapaus oli mahdollinen, koska tilannetta seuranneet ihmiset ajattelivat noin.
Lapsi ei voi puhua sieltä kohdusta, että minun on paha olla, enkä saa happea kun sinä tupakoit. Sen takia tupakoiville odottaville pitää aina muistuttaa tästä ikävästä tosiasiasta. Varmasti asia kolkuttaa omatuntoa ja tuntuu pahalta, mikä sitten aiheuttaa voimakkaan puolustusreaktion.
Mutta se on silti julma totuus, että tupakointi odotusaikana on lapselle todella haitallista.
Hapenpuute ei lopu siihen äidin tupakkahetkeen, vaan savu ja häkä pysyy elimistössä vielä tunteja. Eli sikiö istuu tupakalla vielä pitkään äidin pariminuuttisen tupakkihetken jälkeen.

Toisekseen, vielä tuosta omasta asiasta.
Jos näkisit kadulla äidin, joka hapettaisi omaa lastaan, ajattelisitko "ei kuulu minulle"? Todennäköisesti et, vaan menisit järkyttyneenä väliin ja soittaisit poliisit.
Miksi siis tuon saman pahoinpitelyn saa tehdä niin kauan, kun lapsi on kohdussa? Mikä tekee siitä vähemmän kivuliaan ja tuskallisen lapselle? Mikä tekee siitä oikeutetumpaa?
Enkä nyt syyllistä, vaan annan vain pohdittavaa.

Ihan muuten mielenkiinnosta, miten teidän tupakoivien odottajien miehet, lapsenne isät, ovat suhtautuneet siihen että tupakoitte odottaessa teidän yhteistä lastanne?
Tämä kysymys jää aina varjoon näissä keskusteluissa, vaikka se on hyvin tärkeä. Isät ovat usein myös voimattomia tämän asian kanssa.
 
Kyllä muakin ärsyttää tää päteminen ja saarnaaminen mut toisaalta ihan hyvä kun se motivoi vieläkin enemmän lopettamaan. Olen 22+2 ja tupakoin yleensä vain seurassa mut kadun ja häpeän sitä joka kerta. Olen joutunut tekemään aikaisemmin kaksi aborttia ekalla kerralla emme käyttäneet ehkäisyä ja tadaa mutta miesystäväni oli niin kauhuissaan että lähestulkoon pakotti tekemään abortin. Tokalla kerralla käytin normaalisti ehkäsyrengasta mutta tulin siltikin paksuksi ja samalle kusipää miehelle. Mulle sanottiin että tuskin voin tulla raskaaksi enään mutta muutama vuosi myöhemmin mulla oli yhden yön juttu ilman ehkäisyä ja pam
Olin silloin aika pahasti alkoholisoitunut ja työtön ja aivan hukassa ja en todellakaan halunnut kertoa lapsen isälle joten jatkoin paskoja elämäntapojani kunnes oisin tehnyt abortin taas
Sattumoisin ruvettiin taas tapailemaan miehen kanssa ja kerroin hänelle mutta hän yrittikin puhua mua pitämään vauvan. Olin jo viikolla 12 ja keskeytysajat olin jo varannut mutta halusin vielä mennä ultraan katsomaan olisiko vauvalla kaikki hyvin, olisiko hänellä tuskaista elää mutta kaikki olikin hyvin. Muutimme yhteen, terve tyttö on tulossa (LUOJAN KIITOS) olemme todella onnellisia ja en käytä alkoholia enään tippaakaan. En tiedä tuleeko tyttö kärsimään paskoista teoistani tulevaisuudessa mutta aion olla hänelle rakastava äiti kaikesta huolimatta. Kadun alkoholin käyttöä ikuisesti. Tsemppiä lopettajille! Itse vähentänyt jo rutkasti ja tuntuu paljon paremmalta! Olisin vain ollut myös kiinnostunut millaisia muita oireita ilmennyt vauvalle kuin itkuisuus ja huonosti nukkuminen ja myöhemmät oppimis vaikeudet?
 
Mua ottaa aina päähän tuo syntyi terve vauva..Siis haloo!! Onhan ne ulkoisesti lähes 100% terveitä. Nää ongelma näkyy yleensä vasta kouluiässä, jotkut kuten lapsettomuus vasta aikuisiällä. Kannattaa miettiä omaa nenänvartta pidemmällekkin näitä asioita. Selitteleppä siinä sitten lapselle että tämä on äidin vika kun äiti on niiiin heikko ettei pysty olemaan ilman tupakkaa :(

Ja kyllä, tiedän millaista se lopettaminen on. 3 kertaa lopettaneena.
 
Itse tupakoin myös raskausaikana, mutta nyt olen saanut lopetettua rv 24. minun keinoni oli vähentää yksi tupakka per vko mutta kun ihminen on heikko ja polttanut viimeiset kymmenen vuotta melkein kaksi askia päivässä niin ei ole kovin helppoa lopettaa kuin seinään. (kokeilin, ja hirveä stressi yms) ja neuvolassa asiasta juteltuani tämä vaihtoehto oli meille kummallekkin parempi. Tietysti siirryin heti miedompiin kun plussasin, vaikkei nyt yhtään parempi vaihtoehto ole mutta ei niin paha kuin punainen nortti... Ultrien mukaan pitäisi olla tulossa "terve" tyttö mutta se jää nähtäväksi... Mutta silti vaikka olen itse polttanut ja saanut lopetettua niin olen sitä mieltä että painostaminen ei todellakaan auta asiaa ollenkaan. Itseänikin painostettiin ja voin kertoa että siinä on yksi syy miksi lopettaminen on mennyt näin pitkälle. Kun se oikeasti EI KUULU muille.. ja eniten tässä koko ajan itse olen kuitenkin ollut se joka on itseäni pahiten syyllistänyt joten en ole kaivannut sitä enään muilta, kun sitten vain vihastuu, stressaantuu ja masentuu mikä ajaa taas polttaan enemmän ja enemmän... Joten tukea tässä lopettamisessa kaivataan mutta ei painostamista. Sellaitteet ihmiset jotka eivät tupakoi/ ei ole koskaan tupakoineet eikä ymmärrä kuinka vaikeaa lopettaminen on niin jos haluatte kokeilla tunnetta niin jättäkää omasta elämästänne sellainen asia pois vaikka kuukaudeksi mikä on teidän elämässänne "tärkeänä", esim. kahvi, suklaa, sipsit, jäätelö yms mikä nyt kelläkin se koukuttavin asia on ja sen jälkee ruvetkaa vasta moittimaan tupakoitsijoita.
 
Oikein paljon tsemppiä kaikille sauhuttelun lopetusta yrittäville raskaille naisille!!
Itse poltin 10 v ennen ensimmäistä raskautta, n aski meni päivässä. Lopettaminen onnistui silti ihan hyvin heti plussattua, käytin jonkin verran nicorettea alkuun. tuskanhikeä puski, mutta onnistui! Takapakkia ei tullut- on se mahdollista! ystäväni raskautui samoihin aikoihin ja hänelle lopettaminen oli todella hankalaa, mutta silti onnistui lopullisesti n rv8-
Mielestäni liikaa painotetaan lopetuksesta aiheutuvan stressin haitallisuutta, sikiö kyllä pysyy kyydissä vaikka sydän hakkaakin vähän ylimääräistä!
keskenmeno saattaa tulla niin monesta syystä- tupakointi/sen lopettaminen yhtenä syynä muiden joukossa. ehkä mieluummin ottaisi kuitenkin keskenmenon tupakoinnin lopettamisesta johtuen kuin tupakoinnin jatkamisesta johtuen? jos elämä olisi niin yksinkertainen..:)
Kannattaa ehdottomasti ottaa nikotiinin korvaustuotteet käyttöön jos lopettaminen ei ota ilman onnistuakseen - niillä saa kuitenkin oleellisesti vähennettyä sikiön altistusta myrkyille, ja lievennettyä vieroitusoireita. Samalla kannattaa muuttaa rutiineja muutenkin, vaihtaa kuljettua reittiä, muuttaa aamupalaa, keksiä vaihtoehtoista puuhaa kaikille niille hetkille jolloin himo on pahimmillaan. kaikki keinot käyttöön ja vaikka uusi harrastus päälle.:dance018
Jokainen kyllä pystyy siihen! Lopputulos on jokaisen tuskaisen hikipisaran arvoinen!!
 
"Kun se oikeasti EI KUULU muille.. ja eniten tässä koko ajan itse olen kuitenkin ollut se joka on itseäni pahiten syyllistänyt joten en ole kaivannut sitä enään muilta, kun sitten vain vihastuu, stressaantuu ja masentuu mikä ajaa taas polttaan enemmän ja enemmän... Joten tukea tässä lopettamisessa kaivataan mutta ei painostamista. Sellaitteet ihmiset jotka eivät tupakoi/ ei ole koskaan tupakoineet eikä ymmärrä kuinka vaikeaa lopettaminen on niin jos haluatte kokeilla tunnetta niin jättäkää omasta elämästänne sellainen asia pois vaikka kuukaudeksi mikä on teidän elämässänne "tärkeänä", esim. kahvi, suklaa, sipsit, jäätelö yms mikä nyt kelläkin se koukuttavin asia on ja sen jälkee ruvetkaa vasta moittimaan tupakoitsijoita."

On virheellistä ajatella, ettei asia kuuluisi muille. Mikäli tupakoit niin, ettet ole raskaana, se ei silloin kuulu muille.
Raskausaikana ihmisten huoli on kuitenkin lapsessa, ei sinussa. Sinä itse päätät tupakoinnista ja olet itse aloittanut.
Lapsi taas ei ole voinut päätöstä itse tehdä, eikä kukaan häntä auta. Ei, ellei tupakoivia äitejä muistutettaisi tupakoinnin haitallisuudesta sikiölle.

Minä itse olen lopettanut tupakoinnin, eikä ollut todellakaan helppoa. Pystyin siihen, vaikka oli todella vaikeaa. Ensimmäiset päivät valuin hikeä, tärisin, olin tuskissani ja päänsäryissäni ja näin koko ajan silmäkulmissani vilahduksia.
Mutta kolmen päivän kuluttua oli jo parempi olla. Stumppi-sivustolta sain paljon vinkkejä ja lisäksi luin keskusteluita, joissa ihmiset kertoivat lopettamisestaan. Se antoi vahvemman kuvan siitä, että se on ihan oikeasti mahdollista lopettaa.

Nyt lopettamisesta on yli vuosi, enkä enää palaisi samaan. Tupakan haju on ällöttävä ja tupakoivat haisevat karmealta. Henki kulkee paremmin ja urheilusta on tullut taas nautittavampaa, kun en meinaa tukehtua hengästymiseeni.
Eli tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina, vaikkei olisikaan raskaana.

Ja mitä tulee tuohon tukeen, niin mitä sen pitäisi sitten olla? Se ei nimittäin toimi sekään, että kaunistellaan asioita tupakan vaarallisuudesta sikiölle. Silloinhan tilanne käänty äkkiä niin, ettei odottaja tunnekaan tarpeelliseksi lopettaa tupakointia, vaan sauhuttelee tyytyväisenä loppuun asti.
Kaikkein karmivimpia ovat näiden ketjujen viestit, joissa äidit jopa ylpeilevät sillä, että tupakoivat koko raskauden ja terveen näköinen lapsi syntyi. Pelaavatko nämä useinkin lottoa tällaisilla asioilla? Samaan tapaan voisit päästää lapsen juoksemaan vilkkaan moottoritien yli, kyllä varmasti joku siitä haasteesta onnistuu.
 
Nämä äidit joille on syntynyt terveennäköinen lapsi eivät ehkä tajua sitä ettei ne tupakan haitat näy välttämättä heti alussa vaan esimerkiksi lapsen mennessä kouluun.
 
Aamu sanoi:
Nämä äidit joille on syntynyt terveennäköinen lapsi eivät ehkä tajua sitä ettei ne tupakan haitat näy välttämättä heti alussa vaan esimerkiksi lapsen mennessä kouluun.
Click to expand...

Ymmärrän kyllä senkin, että nämä yrittävät vakuutella lapsen olevan terve raskaustupakoinnista huolimatta. Se on nimittäin enemmän itselleen vakuuttelua, kun varmasti jossakin siellä alitajunnassa kalvaa jatkuva pelko, että "entäpä jos sittenkin...".

Mutta se ei vaan ole oikea tapa. Se, että vakuuttelee tällaisilla palstoilla tupakkavauvan syntyneen 10-pisteen vauvana, voi karistella lopettamisajatukset joistakin raskaustupakoitsijoista.
Kun se tupakoinnin lopettaminen EI ole helppoa, sen voin itse lopettaneena sanoa. Raskaudenkin aikana lopettaminen voi joillekin tuntua ns. "pakottamiselta", jolloin lopettamisesta tulee todella iso kynnyskysymys.
Näille sitten nämä tarinat ns. "terveistä tuhkalapsista" voivat tuntua synninpäästöltä sille, ettei lopetakaan tupakointia. Sama juttu sen stressi-asian kanssa.

Itse lopetin tupakoinnin silloin, kun aloimme harkita perheenlisäystä. Ei ollut todellakaan helppoa ja psyykkinen riippuvuus kesti kauan. Asiaahan ei tietenkään helpottanut se, että meillä se raskaus sitten ei onnistunutkaan kuten elokuvissa.
Siinä sitten vihaisena ajattelin, että jos vuodenkaan päästä en ole raskaana, niin jatkan polttamista. Ihan sama sitten, kerta ei ole mitään minkä takia pysyä savuttomana.

No, yli vuosi on kulunut, enkä ole vieläkään raskaana. Mutta olen edelleen savuton, eikä tee todellakaan mieli enää alottaa tupakointia. Suhtautumiseni koko tupakointiin on nyt aika lailla sama, mitä se oli joskus ennen kuin aloitin tupakoinnin. Vaikkei raskaus koskaan onnistuisikaan, olen silti hyvilläni että pääsin tupakasta eroon.
Ajatus raskaudesta toimi motivaattorinani, tuskin mikään muu asia olisi saanut minua pitämään itseäni tiukkana lopettamisen kanssa.
Surullista tietysti, ettei asia sitten toteutunutkaan, mutta ainakin sain savuttoman elämän, mikä on aina tavoittelemien arvoista.
 
Ite täällä taistelen tupakanhimoja vastaan... Kohta melkein vuorokausi täynnä! Ja vain yksi nicorette-purkka mennyt :D Tein siis eilen raskaustestin ja siitä löytyi kaksi viivaa.
Edellisessä raskaudessa lopetin kuin seinään plussattuani, kiukuttelin kaks viikkoo ja sen jälkeen olin kuin rauhan enkeli :)

Mutta tuosta tupakan haitoista siis. Minun ala-aste-luokallani oli ainoastaan yksi tyttö, jonka äiti poltti. Oli polttanut kaikkien neljän raskautensa aikana. Tällä tytöllä, plus sen kahdella veljellä oli astma ja totisia oppimisvaikeuksia koulussa. Tämä tyttö oikein loisti luokallamme huonoilla arvosanoilla, koska kaikki muut olivat niin keskivertoja tai keskivertoa parempia. Toinen esimerkki kaverini lapsesta: 2 vuotias tyttö, eikä pysty keskittymään 5 sekuntia pisempään MIHINKÄÄN. Siis aivan mahdoton. Ei pysy paikallaan yhtään. Ei usko mitään, ei kuuntele mitään. Aivan kaistapää. Ja tämän lapsen äiti poltti koko raskauden ajan. Luonteissa on myös eroja, tiedän, mutta kyllä tässä jotain muutakin on. Meillä tyttö katsoi 2 vuotiaana täyspitkiä lasten elokuvia ja teki 50 palan palapelejä.

Nämä esimerkit nähneenä, en edes uskalla polttaa raskaana. En pystyisi ikinä antamaan anteeksi itselleni, mikäli lapselleni tulisi jokin kehityshäiriö, oppimisvaikeuksia, astma tms.

Tais tulla saarna. Sori. Mutta näin meillä. Ja PRKL että tekee mieli röökiä!!! :D
Polttanut 18 vuotta - 1 raskausaika...
 
Itse lopetin tupakoinnin esikoista odottaessa, alku raskaudessa heti! :)

Nyt olemme yrittäneet toista jo pitkään,
mutta mutta... ja minulla on hirmuiset morkkikset kun en ole ollut viime kuukautta tupakoimatta,
Savukkeita on mennyt 0-5 per päivä ja kroppaahan se sotkee, ja huonontaa ovulaatioita.
olen ollut todella todella stressaantunut, eihän se mikään tekosyy ole!!

mutta mieheni kanssa teimme jo sopimuksen että tupakointi saa loppua kun vuosi vaihtuu. :)
 
Hei,, aina morkataan äitejä jotka odottavat ja polttavat..

Miksi kukaan ei morkkaa isiä jotka polttavat ja altistavat äidin passiviselle tupakoinnille
Tai vanhempia jotka polttavat ja yrittävät lasta!!

Miehen siittiöden synnystä ulos tuloon menee 100 vrk, ja useat kehitys häiriöt johtuvat juuriin miehestä!!
Tupakka, alkoholi, lääkkeet, huonoruokavali ovat isoja tekijöitä!!
 
Itse sain tietää olevani raskaana rv 25. Olihan se hiton moinen shokki mutta iloinen yllätys! Olin polttanut melkein 7 vuotta ja ensimmäinen ajatushan oli että nyt se loppuu! No eipä vaan ollutkaan niin helppoa... :sad001
Ensin loppetin siitä n. 20 --> 5 päivässä välittömästi.. Huhhuh se oli vaikeaa! Sitten kuitenkin ajattelin että hitto en saa lopetettua ollenkaan tällä menolla, ja yks päivä sitten rv 29 lopetin polttamisen kokonaan kuin seinään. siitä asti olen nyt tähän hetkeen ollut savuton ja pyrkinyt pysymään poissa tupakan savusta. La:kin lähestyy viikkoja kasassa 37+ Toivon vaa todella ettei tupakointini ole pienelle poikalupaukselleni tehnyt mitään vahinkoa. Alkoholiakin tietnkin käytin ennen kun sain tietää raskaudestani, mutta onneksi en kovin usein juhlinut! :/

Se on kyllä mielestäni sinänsä ihan totta tuo klisee "ei kuulu muille" koska eihänse kellekkään randomille kuulu, mutta ei voi ajatella "mun oma asia" se nyt vaan ei oo kun se vauva kuuluu siihen, ja kärsii siitä...

Kuitenkin on kyllä myös väärin että aloitetaan tupakointi sitten, kun vauva on ulos pullahtanut... Yhtälailla ne tupakan vaarat jatkuu, kun tiivisti oleillaan lähekkäin! Äidin tai isän tupakointi voi aiheuttaa korvatulehduksia, liimakorvaa, astmaa yms vauvalle, ja kätkytkuoleman riski on suuri!

Se mitä tulee tähän että "sinä tupakoit lapsesi joten hän on pienmpi, hänelle tulee koliikki, hän tulee olemaan kehitysvammainen, ylivilkas tai huono koulussa ja tulee itsekkin polttamaan " ei varmasti tule jokaisesta "tuhkakuppilapsesta" mutta riski on olemassa, ja ehkä suurempi tupakoinnin lopettaneilla...

Minä lopetin tupakoinnin, enkä aijo uudestaan aloittaa!
Toivon vaan että lapseni syntyy terveenä ja pysyy terveenä.

Tässä minun mielipiteeni!:)
 
Mä poltin yli 10 vuotta ja lopetin plussan jälkeen aika äkkiä, kuin seinään. Oli aika hiton vaikeaa, mutta vaikeampaa olis elää seurausten kanssa lopun ikää, kuitenkin varmaan jokainen haluaa niin terveen lapsen kuin on mahdollista.
 
"Istun facebookissa, silmäni seuraavat kun selaan seinää eteenpäin, enkä voi olla huomaamatta kuinka jotkut ystävistäni jakavat raskausaikana tupakoivista äideistä juttuja ja keskusteluja. Kaikissa jaetuissa otsikkona: "paskoja äitejä" "näiltä sais lapsen huostaanottaa" "itsekkäitä" jne. Sydäntäni raastaa koska olen ylsi näistä odottavista jotka tupakkaa polttaa.
Odotin silloin esikoistani. Tahdoin häntä varmasti yhtäpaljon kuin he jotka eivät polttanut. Olin varma etten koskaan tulisi raskaaksi, olinhan saanut 7 keskenmenoa! Yhtenä päivänä kun mieheni kanssa lakattiin yrittämästä, yllätykselsfni tein positiivisen raskaustestin. Olin NIIIN HEMMETIN epävarma että miksi tämä onnistuisi jos muutkaan eivät. Kädet tärisi onnesta ja samalla pelosta, että koska se kipu ja verenvuoto taas alkaa. Menin tupakille. Poltin kolme putkeen.
Olin kolmannella kuulla raskaana, ei keskenmenoa, stressi lakannut ja onni kukoisti ja odotukset: ehkä tämä tulee! Ylpeänä siitä, että tupakointikin oli loppunut... Verenvuoto... Sairaalaan... MUTTA minulla olikin niin paha pissatulehdus että se oli aiheuttanyt verenvuotoa ja ennakoivia supistuksia. Ja ennen tätä tietoa raskauden jatkumisesta olin polttanut tupakan, oikeastaan kolme. Tiedon jälkeen tärinää ja stressiä ja tupakkaa. Stressasin niin paljon että työnteosta ei tullut mitään. Itkin psykologille, neuvolatädeille, äidilleni, miehelleni, ja poltin vain lisää.
Viikko yli lasketun ajan syntyi terve tyttäreni: täydet pisteet, 51cm ja 3615g!
Tyttäreni on nyt neljä, hauskin, neroin ja taitavin hätähousu kaikessa! Minä olin vain onnekas, että tupakointi ei aiheuttanut mitään esikoiselleni, mutta nyt odotan toista ja kolme keskenmenoa takana ennen tätäkin, mutta en ole polttanyt yhtään tyttäreni syntymän jälkeen. Minä luulen, että vaikka lasta tahdoinkin, en tajunnut miten tärkeä hän onkaan, ennenkuin sain hänet syliini. Kun katsoin häntä, tuli tunne, että mitä vain sinun vuoksesi!!
En ole heihin yhteydessä, jotka tahtoivat murhata tupakoivat äidit. He pitävät minua hyvänä äitinä, mutta eivät tiedäkkään tupakoinnistani esikoisen aikana. Minä pidän itseäni hyvänä äitinä, ja se on tärkeintä! Olen sitä mieltä, että kaikki eivät vain tajua sitä toista pientä siellä mahassa vaikka kuinka sen potkut tuntisi! Ehkä sisimmissään he eivät ole kiintyneet vauvaan mahassa! En minäkään ollut! En edes uskaltanut kiintyä kun olin varma että menetän senkin! Poltin epävarmuuteeni ja huonoon omaatuntoon sekä suruun! Kun toinen tulossa ja tiedän nyt mitä se on, en IKINÄ enää polttaisi! Mutta teille: mielessänne teloittajat! Jos tahdotte tämän vääryyden maailmasta lopettaa: KANNUSTAKAA! Se miten itse teki ja mikä itselle auttoi; ei auta muille! Se mitä sanotte ja syyllistätte; satuttaa! Huono omatunto on jo, he tarvitsevat toisenlaista apua! Lopettaminen ONNISTUU, mutta jotkut vaativat muiden asioiden käsittelyä ennen sitä!"

TSEMPPIÄ LOPETTAVILLE! Se kannattaa! Vaikka minulla oli tuuria, teillä ei välttämättä ole.

P.s: ei tupakoiva ystäväni, mielessämurhaaja, raivoaa lapselleen! Murhaan mielessä takaisin!
 
en puolustele tupakointia, se ei varmuudella tee lapselle mitään hyvää, mutta! tuntuu, että moni on seonnut tähän muotivillitykseen,että masennuslääkitys ei ole vauvalle vaarallista ja tupakka on. yksiselitteistä eikö totta? no viittitkö kaivaa mulle 10-vuotis selvityksen masennuslääkkeiden vaikutuksesta sikiöön? ai et? koska sellaisia ei vielä ole nyt kouluikäisistä lapsista? ok. Nyt on enemmän kuin KOSKAAN adhd,asperger jne neurologisia vaurioita kouluikäisillä, osaksi ihan vaan sen takia,että niitä osataan nykyään kartoittaa ja lapsi ei ole vaan tyhmä. Kukaan ei voi sanoa,että esim kolme tupakkaa päivässä polttava sairastuttaisi ja tappaisi lastansa yhtään sen enempää kuin tarjoilijat 70-luvulla työskennellessään vaikka essolla passiivisen tupakoinnin ympärillä. Ei edes erikoislääkäri. Kysyin asiaa viime kuusa kahdelta erikoislääkäriltä ja ainoa mitä ne sanoi, oli että kaikki mitä sinä teet vaikuttaa. Myös mielialasi ja se joidenkin mukaan eniten ja he olivat sitä mieltä minulle,että olen oikeassa noiden masennuslääkkeiden suhteen ja se nyt on vaan niin että niitä suositellaan, koska katsotaan, että lapsi hyötyy siitä eniten jos äiti on paremmassa kunnossa kun se syntyy (ne masislääkkeet rupee vastaamaan vasta parin kk päästä aloittamisesta) ja mikäli myöhemmin tulisi jotain vaurioita niin ainakin olisi toimittu parhaan mahdollisen tiedon mukaan.....jep jep. ni en ymmärrä sitä asiaa, että jos jotain helpottaa se,että polttaa aamulla yhden ja illalla yhden koska ahdistaa, ni jengi dumaa sen aivan täysin,mutta jos se ottais masislääkkeet ni tyypit olis että "no niistähän sanotaan ettei niis oo mitään" ja hymyt huulille,et kylläpä oot hyvä äiti kun hoidat ittees. Mun pointtina on, että ei kannata polttaa, mutta kaikki on niin kovin suhteellista ettei kyllä kannata heitellä kivilläkään.
 
Eiköhän masennuslääke oo hieman eri asia kun tupakka. Tupakka on päihde ja masennuslääke tarkoitettu sairauden hoitoon. Jossain tapauksessa riskejä on punnittava. Masennuslääkkeet tuskin on hyväksi sikiölle mutta joskus voi olla pienempi paha ottaa lääkkeitä kun jättää ottamatta. Sama pätee astmaankin. Hoitamattomasta astmasta on enemmän haittaa sikiölle kun astmalääkkeiden ottamisesta. Tupakkaa sen sijaan on vaikea puolustella millään.
 
niimpä, ei sitä voikkaan puolustella, mutta tuossa juuri ei ymmärretä addiktin mielenlaatua, että jos joku tölväisee tupakoivaa äitiä asiasta, voi se ahdistuspäissään vetää neljä savuketta yhteen menoon, hautoa asiaa kotona muutaman päivän syke korkealla stressihormoneissaan tai kuukausia itkeskellä asiaa, kun taas verraten siihen, että onko siitä aamusavukkeesta niin paljon haittaa sitten kuitenkaan jos mieli on hyvä ja muuten asiat kunnossa. Masennuslääkkeen käyttö "sairauteen" (kyseisen sairaudenhan voi todeta vähintään kolmen kuukauden psykiatrisen kontaktin jälkeen, ei minkään terveyskeskuslääkärin vastaanoton) on myös kyseenalaista, kun aika monille sitä tarjotaan kun sanoo, että ahdistaa. En ole kuullut kenenkään odottajan sanovan, että heille kirjoitettiin esim 5 kerran terapialähete jotta selvitettäisiin mikä meininki,vaan aika monelle on suoraan lyöty lääkkeet käteen, koska niistä ei ole mitään haittaakaan.(tämän hetkisen tutkimuksen mukaan). Tarkoituksena ei siis missään nimessä ollut puolustella tupakointia, vaan tuoda se näkökanta, että kyseessä on addikti, eli päihdeäiti. Ei mikään vapaaehtoinen lapsen satuttamisjuttu. Monet eivät ymmärrä päihdeäitejä ollenkaan missään määrin...ei sillä että itse, mutta mikäli kohtaisin tupakoivan äidin ja jotain sille pitäisi sanoa,niin en ainakaan sanoisi mitään ilkeää. se on sitten eri asia jos joku selittää ettei tupakoinnista voi olla OIKEASTI mitään haittaa lapselle. Se nyt on ihan paskaa, mutta millaista ja sitä, että takaako tupakoimattomuus terveen lapsen, ni se on eri asia. Mä en pidä itse vaan siitä, että ihmistä jolla on ongelma lyödään yhtään sen enempää kuin on tarvis.
 
Ei raskaana oleva kommentoi..
Nyt menossa tammikuun 6 päivä,
ja uutena vuotena se tupakointi jälleen lopetettu :)

Sen tiedän että sen kerran kun jonnekkin juhlimaan pääsen niin itselleni tulen jatkossakin sallimaan illalla tupakoimisen silloin tällöin mutta se ei saa jatkua seuraavana päivänä eikä enää pitkillä lomilla!
 
Rv 16+2 menossa. Poltin reilusti yli 20 vuotta, päiväsaldo oli (monesti alle) 5-10, loppuaikoina meni joskus enemmänkin. Lopetusyrityksiä on viimeisen 5:n vuoden aikana ollut monta, oon ollutkin savuton muutamia kuukausia tai sit sain vähennettyä reippaasti. Mut siis melkoistaa vuoristorataa!! Kunnes... tein plussa-testin ja homma jäi siihen. :p En oo polttanut lokakuun 25:nen päivän jälkeen, eikä tee edes mieli!! Unta oon kyllä monesti nähnyt, että sauhuttelen, tai että meinaan sytyttää. Syyllisyys on unessakin niin kova, että joskus jopa ihan herään siihen uneen. :wink "Onneksi" mulla on sen verran pahoinvointiakin, ettei senkään takia todellakaan maistuis. Oon hirmu tyytyväinen tähän tilanteeseen, koska ehdin jo monesti miettiä, että kuinkahan mä koskaan pääsen tavasta irti. Ja jotenkin itse takaraivossa tiennyt, että tällä konstilla se onnistuu.
 
Takaisin
Top