Tuleva synnytys (mietteet, toiveet, pelot ym...)

Vauvan hoidossa pätee se, että täytyy oppia luottamaan itseensä äitinä. Vauvat on alkukantaisia olentoja, vaistoaa energiat ihan eri tavalla. Luottavaisen äidin kanssa on vauvan helppo olla rento. Vauvanhoito ei ole rakettitiedettä, niin rento asenne on paras :) . Vauvat viestii yllättävän paljon, kun sitä pientä katsoo ja kuuntelee <3 . Mitä enemmän vauvaa pitää lähellä, niin sitä nopeammin vauva ja äiti oppii kommunikoimaan keskenään. Kantoväline on erinomainen apuväline tuohon, että huomaa ne pienet merkit esim nälästä jo ennen itkua.

Mutta toki kaikki esikoisen vanhemmat on joskus hämillään. Se on luonnollista, osa kasvua ja pitää hyväksyä. Kun ottaa semmoisen Mindfulness asenteen, että ottaa rennosti ja antaa kaikkien tunteiden tulla ja mennä, niin se kantaa pitkälle :) .
 
Mua kiinnostaa vesisynnytys jonkin verran, onko kellään kokemusta? Oli viime neuvolakäynnillä puhetta siitä ihan muutamassa sivulauseessa, ennen sitä en ollut juuri koko synnytystä miettinyt. Mutta mitä lähemmäs synnytystä mennään niin asia on päivittäin mielessä. Synnytyssairaalani on täälä Helsingissä Kätilöopisto, mutta neuvolan th kertoi Porvoon sairaalassa olevan hyvät valmiudet vesisynnytykseen? :)
 
Nunutin sanoi:
Mua kiinnostaa vesisynnytys jonkin verran, onko kellään kokemusta? Oli viime neuvolakäynnillä puhetta siitä ihan muutamassa sivulauseessa, ennen sitä en ollut juuri koko synnytystä miettinyt. Mutta mitä lähemmäs synnytystä mennään niin asia on päivittäin mielessä. Synnytyssairaalani on täälä Helsingissä Kätilöopisto, mutta neuvolan th kertoi Porvoon sairaalassa olevan hyvät valmiudet vesisynnytykseen? :)
Click to expand...
Mä olen ollut vedessä synnytyksen aikana. Ponnistaa en kykene veteen, kun tarvitsen kätilön jarruttelemaan ponnistamista. Mutta vesi on aivan ihana elementti synnytyksessä. Voin kehua. Nytkin toive olisi päästä ammeseen.
 
Täällä myös avautumisvaiheessa oltu ammeessa ja oli hyvä kokemus. Toiveissa myös nyt. Vedessä helpompi vastaaottaa supistukset. En edes tiedä onko täällä mahdollista synnyttää veteen, mutta se kuulostaa kyllä aika houkuttelevalta.
 
En hirveesti avaa omaa kokemusta koska esikoisen synnytys oli erittäin hirveä kokemus. Nyt ehdoton toive on sektio.

Kun vauva syntyi se aika pian laitettiin paidan alle rinnalle, mutta ei ollu siinä kuin joku 5min kun pyysin että ottavat pois. Meillä molemmilla oli kuumetta ja mulla vaikka mitä vaivaa niin vauva tuntui erittäin ahdistavalta. Noin kolmen tunnin päästä yritin imettää joku 10 minsaa mut ei siitä mitään tullu. Synnytyssalissa olin synnytyksen jälkeen 8 tuntia. Imetys yrityksen jälkeen näin vauvan seuraavana päivänä aamupalan jälkeen. Me oltiin erossa joku 10h eikä multa kysytty haluunko vauvan mun viereen. En kyllä ois pystyny hoitamaankaan. Korvikkeita vauva sai koko sairaalassa olo ajan, mutta mullakin alkoi imetys sujumaan kolmantena päivänä. Oltiin sairaalassa 5 päivää. Ensimmäinen yö osastolla oli hirveä. Multa otettiin verikokeita, vetenpainetta ja kuume mitattiin 2 tunnin välein. Ei tullu nukuttua. Ja kanyylista sain nestettä, antibioottia ja verta koko ajan. Suihkun ajaks otettiin pois. Eli en pystyny ees vaippaa vaihtaa. Kolme yötä yhteensä vauva oli hoitajien kanssa yöt. Mun vieressä kaksi vikaa mutta tarttin apua pitkin yötä.

Mulla ei ollu missään vaiheessa ikävä vauvaa, en ollut siitä huolissani tai murehtinut miten yöt menee. Suuri rakkauden tunne mitä odotin kun vauva syntyy tapahtui vasta seuraavana päivänä. Kivut ei todellakaan loppunu kun vauva syntyi.

Nyt edelleen toivon että voisin olla onnellinen ja rakkautta täynnä kun saan tämän vauvan vierelleni. Mutta olen varautunut myös negatiivisempiinkin tunteisiin. Kuitenkin rakkaus syttyy vauvaan, tapahtui se sitten heti tai seuraavana päivänä
 
Tää on upea matka taas kohti syntymää ja synnytystä. Oon joka päivä lukenut Ina Mays Guidesta inspiroivia synnytyskertomuksia. Teen entistä säntillisemmin rentoutus- ja meditaatioharjotteita.

Muuten, meni synnytys miten hyvänsä, niin hyvästä rentoutumistaidosta on hyötyä, myös sectio äideille. Rennossa kehossa vapautuu enemmän kehon omia opiaatteja ja myös vauvaan päätyy vähemmän stressihormonia, mikä vähentää syntymän aiheuttamaa stressiä. Synnytä Rentoutuneena cd on mulla ollut käytössä ennenkin. Lisäksi kuuntelen yhtä hypno-synnytys pätkää.

Liikuntaan ajattelin lisätä lähellä 35 viikkoa enemmän kyykkyjä ja varmaan 32-33 alan tehdä suunnitelmallista aerobista ohjelmaa kotona stepperillä. Vikalla viikolla treenailen varmasti vähemmän ja kevyemmin ja säästän kaikki paukut itse synnytykseen.

Hypnobirthing kirja ja tuon Ina Mays guide löytyykin hyllystä. Mutta latasin vielä Orgasmic Birth kirjan app storesta. Niin ja Aila Miettinen-Jaakkolan Luonnollinen syntymä on myös hyllyssä.

Uskon, että oli millainen synnytys tahansa edessä, niin näillä eväillä saan pidettyä itseni ja myös vauvani rennompana synnytyksen aikana <3 .
 
Mulla esikoisen synnytys meni suht normaalisti. Vedet meni spontaanisti kotona ja siitä about 36h niin vauva syntyi. Koko tuon ajan vaan jouduin oleen sairaalassa kun streptokokki-näyte oli positiivinen ja piti olla antibioottitipassa. Se vaihde ehkä olikin se tympein ja yksinäisin kun kaksi yötä yksinäni supistelin päivystysosastolla missä mies ei voinut öitä viettää. Huonekaverina oli toinen synnyttävä äiti ja yhdessä siellä kellotimme toistemme supisteluita.

Vauva syntyi ihan alateitse, ponnistusvaihde kesti jotain reilu 40min. Syntyi virhetarjonnassa ja eppari leikattiin ja repesin myös. Onneksi ei kuiten tarvittu imukuppia. Tunti lääkärillä meni kun tikkasi mua, se on ehkä vähän jäänyt vaivaamaan että miksi siinä meni niin kauon ja en edes tiedä monta tikkiä laittoivat. 5 viikkoa synnytyksen jälkeen jouduin vielä päivittäin popsimaan 3 krt/pv särkylääkkeitä eikä esim. voinut seisoa edes paikallaan pitkiä aikoja ilman kovia kipuja. Mutta onneksi nuo kaikki parani eikä ole jäänyt mitään kipuja/vaivoja.

Tältä tulevalta synnytykseltä toivon juuri ettei olisi ihan niin yksinäistä touhua. Haluan enemmän miehen apua ja tukea. Olemmekin menossa yksityisen yrittäjän pitämälle synnytysluennolle nyt tulevana viikonloppuna, jos sieltä vaikka saisi vähän oppeja lisää, mitä mies voi tehdä. Meille ei ainakaan synnärillä näytetty mitään isälle että millä tavoin voi helpottaa äisin supistuksia tms.
 
Mietin tässä ensisynnyttäjänä millaisia varusteita sairaalasta yleensä löytyy synnyttämään menijöille? Esim jumppapalloa tms. Ja pitääkö nämä osata/muistaa pyytää etukäteen?
 
ssaaraa sairaalan "varustetaso" riippuu ihan siitä mihin sairaalaan meet synnyttämään. Meillä ainakii kerrottiin synnytysvalmennuksessa mitä kaikkea sairaalasta löytyy :) Eli kannattaa etukäteen kysellä sairaalaan tutustuessa jos esim. jumppapallo tai joku muu tietty kiinnostaa, neuvolasta varmaan kans osaavat jotai kertoo mitä just siun sairaalassa on.
 
Meillä on tänään eka perhevalmennus. Saapa nähdä liittyykö aiheet synnytykseen mitenkään. Kiva nähdä oman paikkakunnan tulevia saman ikäisten vanhempia, meillä ei ole ketään tuttua samassa tilanteessa lähellä tai kaukana.
 
ssaaraa sanoi:
Mietin tässä ensisynnyttäjänä millaisia varusteita sairaalasta yleensä löytyy synnyttämään menijöille? Esim jumppapalloa tms. Ja pitääkö nämä osata/muistaa pyytää etukäteen?
Click to expand...
Sairaalan sivuilla on usein listattu kivunlievitys-vaihtoehtoja ja kerrottu jotain varusteista. Ja toki sairaalaan tutustuessa niitä usein esitellää.
 
Tuosta perhevalmennuksesta, meillä oli viime viikolla ensimmäinen missä lähinnä keskusteltiin ja kerrottiin imetyksestä ja ylipäätänsä vauva-arjesta. 2 tuntia kesti ja puolet oli sellaista, että lapsiperhe jolla oli 2kk tyttö niin he kertoivat kaikkea ja heiltä sai kysellä.
Yllätyin ja petyin, että kuinka kaikkea turhaakin ja oikeasti itsestäänselvyyksiä siellä kysyttiin ja puhuttiin. Meillä ensimmäinen tulossa ja ei tiedetä paljoakaan, mutta silti tuntui melko turhalta suurin osa tuosta kaikesta.
Ensi viikolla olisi se toinen osa eli se missä käsitellään synnytystä vain. Osaako joku sanoa että eikai siellä joudu katsomaan mitään synnytysvideota?? Koska sen jätän kyllä sitten väliin...:grin:eek:
 
Tänään tuli soitto pelkopolilta, että mun aikaa tarvis siirtää. Meille tarjottiin synnytysvalmennusta, kun puhuin, että on miehelle esikoinen. Sanoin heti, ettei tarvita. Itse osaan miehelle kaivaa paljon parempia tietolähteitä. Jo esikoista odottaessa mua ärsytti valmennuksen itsestäänselvyydet ja toimenpidekeskeisyys. Ei siellä tullut mitään uutta, mitä en olisi jo tiennyt tai lukenut jostain.

Orgasmic Birth kirjan luku jatkuu. Katsotaan jaksaisko meillä mies katsoa tuon leffan vielä viikonloppuna.
 
Vaikka esikoista odotankin niin olen ollut alusta asti sitä mieltä että mihinkään valmennukseen en mene. Tiedän kuitenkin suht paljon synnytyksistä ym. kun luen paljon eri tietolähteistä. Ja kun tosipaikka tulee, niin siinä varmasti unohtuu moni seikka, miten hengittää saati missä asennossa leuan kuuluu olla.
 
Meillä tääl ksks: ssa ei ees oo enää nykyää synnytysvalmennusta vaa tääki valmennus on koottu 8 eri aiheiseen videoon.. mä taas oon sen luontonen ihminen et haluisin tietää mahollisimman paljon etukäteen asioita..ja esim.tutustua sairaalaan mut ei sitäkää enää oo..
Joo,en nyt välttämättä mitää synnytysvideoita haluu nähä,mut lähinnä haluisin tietää et mitä kaikkia vaihtoehtoja mulla on sen perinteisen petissä äherryksen lisäks.. ja kivulievitysvaihtoehdoista haluisin kans tietoa... mut kaipa näistä sit puhutaa esim.neuvolassa..
Eilen oli meiläki eka perhevalmennuskerta ja voin kertoo et se oli niii turha! Aiheena oli muuttuva elämäntilanne.. ens kerta on sit elämää vauvaperheenä ja kolmas kerta on imetys.. mut käydää nyt kaikki,ku on ilmasta jne..
 
nempsu87 sanoi:
Meillä tääl ksks: ssa ei ees oo enää nykyää synnytysvalmennusta vaa tääki valmennus on koottu 8 eri aiheiseen videoon.. mä taas oon sen luontonen ihminen et haluisin tietää mahollisimman paljon etukäteen asioita..ja esim.tutustua sairaalaan mut ei sitäkää enää oo..
Joo,en nyt välttämättä mitää synnytysvideoita haluu nähä,mut lähinnä haluisin tietää et mitä kaikkia vaihtoehtoja mulla on sen perinteisen petissä äherryksen lisäks.. ja kivulievitysvaihtoehdoista haluisin kans tietoa... mut kaipa näistä sit puhutaa esim.neuvolassa..
Eilen oli meiläki eka perhevalmennuskerta ja voin kertoo et se oli niii turha! Aiheena oli muuttuva elämäntilanne.. ens kerta on sit elämää vauvaperheenä ja kolmas kerta on imetys.. mut käydää nyt kaikki,ku on ilmasta jne..
Click to expand...

Mulla ainakin tuli "kotiläksyksi" ens neuvolakäynnille miettiä synnytystä ja kirjoittaa ylös kysymyksiä siihen liittyen. Kaks viikkoa aikaa keksiä jotain järkevää niiden "mistä tietää, että pitää lähteä sairaalaan"-kysymysten lisäksi.. osaispa kysyä oikeasti jotain sellaista, josta olisi hyötyä ja johon neuvolantäti osaisi vastata. Kun ei sekään kuitenkaan mikään ennustaja ole, niin ei voi varsinaisesti mitään manuaalia mun puolesta kirjoittaa.

Meinasin kyllä kirjoittaa sellaisen synnytystoivomus-listan.. jotenkin päivä päivältä alkaa tuntumaan enemmän siltä, ettei se puoli-istuva asento ja epiduraali ole mun juttu. En tiedä, mistä tää johtuu, mutta mä taidan haluta kaikista ennakko-odotuksista poiketen sellaisen luonnollisemman (ja ehkä jopa alkukantaisen) synnytyksen: enkä tarkoita lääkkeetöntä, mutta haluaisin oman kehon toimilla edesauttaa synnytyksen kulkua ja ylipäätään tietää, miten esim. eri asennot vaikuttaa eri asioihin. Onkohan mulla vaan joku ihme vaihe menossa..?
 
Meillä oli myös eilen eka perhevalmennus, aiheena vauva-arki ja imetys ja sanompa vaan että hohhoijaa... 2 tuntia täysin itsestäänselvien asioiden jankuttamista ja en saanut oikeestaan mitään uutta infoa vaikka ekaa lasta odotetaan ja aiempaa kokemusta vauvoista ei ole. Eikä ollu vauvaperhettä puhumassa, th vaan kanniskeli vauvanukkea toisen tunnin :D Ens kerralla sitten synnytys aiheena, toivottavasti edes vähän mielenkiintoisempaa.

Olis kiva tietää että minkälaisia nää perhevalmennukset on muualla olleet, vai onko kaikkialla samaa tyhjän jauhamista kun täällä? :D

rv 30+6
 
Jos asennot jne kiinnostaa, niin kannattaa oikeasti katsoa netistä noita synnytysvideoita. Siis luonnollisempia :) . Siellä näkee sen mihin asentoon nainen hakeutuu luonnostaan esim ponnistusvaiheessa. Yleensä se on ylös suuntautuva, eteenpäin-nojaava tai jopa seisoma-asento.
 
Ilyana sanoi:
Mulla ainakin tuli "kotiläksyksi" ens neuvolakäynnille miettiä synnytystä ja kirjoittaa ylös kysymyksiä siihen liittyen. Kaks viikkoa aikaa keksiä jotain järkevää niiden "mistä tietää, että pitää lähteä sairaalaan"-kysymysten lisäksi.. osaispa kysyä oikeasti jotain sellaista, josta olisi hyötyä ja johon neuvolantäti osaisi vastata. Kun ei sekään kuitenkaan mikään ennustaja ole, niin ei voi varsinaisesti mitään manuaalia mun puolesta kirjoittaa.

Meinasin kyllä kirjoittaa sellaisen synnytystoivomus-listan.. jotenkin päivä päivältä alkaa tuntumaan enemmän siltä, ettei se puoli-istuva asento ja epiduraali ole mun juttu. En tiedä, mistä tää johtuu, mutta mä taidan haluta kaikista ennakko-odotuksista poiketen sellaisen luonnollisemman (ja ehkä jopa alkukantaisen) synnytyksen: enkä tarkoita lääkkeetöntä, mutta haluaisin oman kehon toimilla edesauttaa synnytyksen kulkua ja ylipäätään tietää, miten esim. eri asennot vaikuttaa eri asioihin. Onkohan mulla vaan joku ihme vaihe menossa..?
Click to expand...
Meillä nää neuvolakäynnit on ollu nii rikkonaisia,oon viimeks nähny oman neuvolatätin toukokuun lopussa.. parin viikon päästä on sit vihdoin aika omalle tätille.. ehkäpä meilläki jossai vaiheessa puhutaa sit näistä asioista..
Sen verran mä oon ite pohtinu et jos vaa mahollista ni tahon synnyttää alakautta.. voin kuvitella et siitä kuitenki toipuu paremmi/nopeemmi ku sektiosta.. saa vaa nähä et kui päi toi vauva sit loppupeleissä tuola on,itehä oon syntyny sektiolla,samaten ku mun isä.. mut ilmeisesti se ei "oo periytyvää"..
 
Jep, mulla on sama toive etten joutuisi synnyttämään puoli-istuvassa asennossa. Tuntuu paljon luonnollisemmalta ponnistaa niin että saisi esim nojata sängynpäätyyn polvillaan tai jollain tapaa kyykyssä. Mutta ei missään nimessä selällään maaten ihan tokkurassa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top