Tuleva synnytys (mietteet, toiveet, pelot ym...)

Minäkin kyllä niin odotan synnytystä. Ainoa toive oikeastaan synnytykseen liittyen on,että ei tarvitsisi tehdä sektiota. 3 ekaa alakautta synnytetty ja 4. Oli sektio. Sekin meni hyvin,mutta alatiesynnytys oli mukavampi. Eka kesti 32h,seuraava 12h ja kolmas 13h. Ekassa sain epiduraalin ja tehtiin episiotomia ja kahdessa seuraavassa spinaalipuudutus,eli n.3h kesti se puudutus. Ponnistusvaiheessa on jo puudutteet lakanneet jokaisen aikaan,joten onhan se vähän sattunut mutta pian se kipu unohtuu. Ekan aikana pelkäsin sitä kipua ja ponnistinkin vähän väärin kun luulin että yhden supistuksen aikana yksi ponnistus ehditään tekemään,joten vauva meni alkuun aina takaisin ponnistuksen jälkeen ja siksi sitten epparikin tehtiin. Silloin ponnistin 10 min. Toisessa synnytyksessä toinen kätilö ei ehtinyt saada hanskoja käteen kun poika jo syntyi :) ja voi se tunne kun vauva syntyy ja miehen kanssa katsotaan toisiamme,että mitä me ollankaan yhdessä luotu. Sitä ei voi sanoin kuvailla,se yhdisti meitä entisestään. Kotiin päästyä mulla on ollut pari päivää kova päänsärky,en tiedä onko se johtunut puudutteista,pitkään osastolla sisällä olosta ilman raikasta ulkoilmaa. Kenties nestehukka,kun imettää vai rintojen kasvu ja siitä niskakipu,mutta se vain jäänyt ikävänä asiana mieleen synnytyksen jälkeen. Ja se päänsärky on ollut niin kova,että pystyssä oleminen tehnyt tuskaa.
 
ErykahB sanoi:
Paraservikaalipuudutus on se kohdunkaulan puuduttamisen hieno nimi ja siis mähän sain sit semmosen pudendaalipuudutuksen siis, kun se laitetaan välilihaan ja puuduttaa koko nivusten alueen!

Olipas hyvä ku tarkistin!

Pudendaalin voi siis antaa kätilökin (kuten mulle teki), muissa pitää olla anestasialääkäri, tai synnytyslääkäri.
Click to expand...

Ei ku ton pudendaalipuudutuksen mäkin sain :happy:
Sekoitin noi puudutukset.
 
Vimpa, mulla oli jäätävä pääsärky ekan synnytyksen jälkeen ja olin ollut osastolla kuulemma sekava jne. Itse olin varma, että on raju migreeni, mutta toisen synnytyksen jälkeen kun juttelin lääkärin kanssa, se oli sitä mieltä, että epiduraalista jäi reikä ja siihen olis pitänyt laittaa veripaikka heti.
 
Mä odotan puoli-innolla synnytystä :) vain puoli, koska en ole vielä valmis. Haluaisin opetella hypnosynnytystä, mutta ei taida aika ja resurssit nyt riittää. Mut rentoutusta ja hengitystä haluan käyttää kivunlievityksenä. En halua puudutteita, vaikka ekassa synnytyksessä se oli ainut joka auttoi rentoutumaan ja avauduin tunnissa 6-10 cm. Mut se epin laitto oli kamalaa ja jälkeen päin sain kamalan horkan. Toivuin toisesta paljon nopeammin, kun ei ollut kuin ilokaasu lääkkeenä. Molemmat kestivät noin 12 h ekasta lievähköstä supistuksesta syntymään. Toisessa pääsin ammeeseen avautumaan, ja se oli hyvä se. Suosittelen yksityistä synnytysvalmennusta, että tietäis edes mitkä on ne synnytylsen vaiheet, jotta tietää mitä odottaa. Neuvolan valmennus oli lähinnä puudutteiden esittelyä.
 
Miten siellä sitten osaa pyytää mitään puudutuksia, tai lähinnä miten voi muistaa ja tietää mitä vaihtoehtoja on? Vai luotanko siihen jos tarpeeks kovaa huudan niin hoitajat tajuaa jotain laittaa tulemaan? :think005

En osaa jotenkin pelötä/jännittää synnytystä ollenkaan. Tiedän että tekee varmasti jollain lailla kipeää, mutten tiedä näin esikoisen odottajana millaista kipua on luvassa. Luotan kyllä täysin henkilökuntaan että kaikki menee hyvin, ja onneksi itselläni on taipumusta pysyä hyvinkin rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa :smug:
 
Täytyy sanoa, että ainakin minulle sattuneet kätilöt oli ekassa synnytyksessä aivan ihania ja kannustavia. He kyllä tuntuivat huomaavan mitä "tarvitsen" ja asioista ja vaihtoehdoista keskusteltiin. Koin todellakin tulleeni kuulluksi. Ne kätilöt on kyllä yksi ihan omanlaisensa ihmisryhmä.
 
Willa sanoi:
Miten siellä sitten osaa pyytää mitään puudutuksia, tai lähinnä miten voi muistaa ja tietää mitä vaihtoehtoja on? Vai luotanko siihen jos tarpeeks kovaa huudan niin hoitajat tajuaa jotain laittaa tulemaan? :think005
Click to expand...

Ite ku pääsin synnytyssaliin nii sanoin suoraan etten haluu synnyttää luomuna :rolleyes: Ja kyllä sitten reilusti tarjosivat ja kyselivät että joko haluan kivunlievitystä :)
 
Willa,minun ei ole tarvinnut kertaakaan pyytää synnärillä itsellä mitään kivunlievityksiä. Kätilöt on joka kerta itse ehdottaneet ja ns.päättäneet mitä voidaan kokeilla seuraavaksi. Heti synnärille mennessä olen saanut jotain särkylääkettä, sitten lihakseen pistettävän kipupiikin ja neuvottu hengittämään ja rentoutumaan yms. Aivan ihanaa ohjausta ja kivunlievitystä olen saanut joka kerta.
 
Itellä toiveena ehtiä 160km päähän sairaalaan niin, että epiduraali on mahdollinen. Toivon, etten repeäisi, mutta siihen ei kai voi kukaan vaikuttaa... kun itse ehkä vähän rasvailemalla tai venyttelemällä tjtn. Tuota repeämistä ja sen tuntemista pelkään, muuten synnytys ei pelota..
 
Mulle on aina myös heti tultu kannustavasti puhumaan ja kyselty haluanko kivunlievitystä ja mitä on tarjolla/mahdollista saada.

Kätilöt on oikeasti ihan oma ihmisryhmänsä. En ole kuin muutaman kerran kuullut tympeistä, tai muuten epämääräisistä kätilöistä ja uskon vakaasti, että urbaanilegendaa on osa jutuista.
 
Sama juttu itsellä että kätilöt ovat olleet hyvin ajantasalla, mitä tapahtuu ja ovat osanneet lukea minua ja tarjonneet kivunlievitystä jne. Toisen synnytyksessä ei vaan ollut mahdollista enää edes saada epiduraalia tms kun suoraan sairaalaan päästyä pääsin synnytyssaliin ja ponnistamaan.

Aina on ollut mukavat ja asianosaavat kätilöt synnytyksissä. Ainoa miinus, että esikoisen synnytyksen jälkeen mun repeämät tuli ompelemaan kuulemma Naikkarin paras ompelija ja sanoivat että mulla oli käynyt tuuri kun hän oli vuorossa. Toisen lapsen synnytyksessä selvisi sitten, että alapäätä oli kursittu kokoon liian tiukasti ja ilmankos alapää olikin vähän kipuillut...En ollut itse osannut ajatella, että voisi johtua siitä ne kivut. Toisen lapsen syntymän jälkeen ei sitten olekaan ollut mitään ongelmaa eli pienessä synnytyssairaalassa osasivat kyllä hoitaa asiansa oikein hyvin :) Mä en siis osaa edes noita repeämiä pelätä kun olen ajatellut, että tälläkin kertaa repeän/tehdään eppari yhtälailla, jos on alatiesynnytys :grin
 
Esikoista odotan ja nyt viime aikoina on alkanut jännittämään synnytys kun se koko ajan lähenee.
Jännitän paljon jo nyt.. Pelkään todellakin eniten repeämistä ja sitä kun se on aivan uusi tilanne.
Pelkään myös sitä esim. etteivät kerkeäisi antaa epiduraalia, kipua siis todellakin pelkään myös.

Pitäisikö nämä asiat ottaa esille neuvolassa?

Oma äitini on saanut minut ja sisareni sektioilla, joten tämäkin mietityttää että tuleekohan menemään samalla tavalla..
haluaisin kyllä kokea synnytyksen alakautta, mutta repeämistä en halua. Jos alhaalta pitäisi leikkaa auki niin saako siitä kieltäytyä?

Tuntuu siltä, että vauva ei millään voi mahtua tulemaan musta ulos:wideyed:
Kaikki mahdolliset lääkkeet otan kyllä vastaan mitä voi vaan saada..:grin
 
Mulle taas on todella tärkeä juttu, että saan menettää kontrollin ja olla omissa maailmoissa synnytyksen aikana. Tensiä olen käyttänyt kahden nuoremman synnytyksessä ja tälläkin kertaa niin olisi tarkoitus.

Kun on omissa maailmoissa ja vetäytyy sisäänpäin, aktivoituu myös kehon omat endorfiinit, kehon oma kivunlievitysjärjestelmä. Esim juuri tens edesauttaa tuon järjestelmän toimimista, kuten myös äidin turvallisuuden tunne ja rentous. Led kynttilöitä ajattelin ottaa mukaan, varmaan otan mun minisuihkulähteen ja valot pois huoneesta. Sillä pärjää aika pitkälle.
 
En minä ainakaan edes tuntenut sitä epparin leikkausta tai repeämiä, jälkeenpäin toipuminen vaan oli hidasta. Mutta ei niitä täälläpäin ainakaan ihan rutiinisti tai turhaan tehdä. Meillä se johtui siitä, kun jostain syystä oli napanuora niin lyhyt ja vauvan sykkeet laski. Oli siis aikamoinen kiire saada vauva ulos. Imukupilla se autettiin.

Rv 27+0
 
Nykyään aika harvoin kai eppari leikataan, jollei tosiaan ole jokin syy. Äiti kertoi, että aikoinaan se leikattiin ihan rutiinisti liki kaikilta.

Multa ei oo koskaan leikattu. Pieniä nirhaumia ja limakalvon rikkoja on jokaisessa synnytyksessä tullut. Ekassa laitettiin kolme tikkiä, toisessa yksi ja kolmannessa yksi. Ei oo tuntuneet laitettaessa, tai vaivanneet jälkeenpäin.
 
Mä olen ekasta saanut kymmenkunta tikkiä ja ekan asteen repeämän. Muista kahdesta raskaudesta ollut eri ponnistusasento ja olen etukäteen öljynnyt välilihaa. Tokan synnytyksestä tuli sitten enää 2 tikkiä ja kolmannesta ei yhtään. Toki mun väliliha on myös sairaalassa mun pyynnöstä lämmitetty ennen ponnistusvaihetta.

Muutenkin suhtaudun synnytykseen kuin maratoniin tai muuhun isoon suoritukseen. Pyrin minimoimaan riskit siinä missä pystyn niihin itse vaikuttamaan. Jos siitä huolimatta jotain tulee eteen, niin ei sille mitään mahda. Mutta en tee hommaa pipo kireällä, vaan rennosti ja hyvällä mielellä. Tähän asti riskien minimoiminen on toiminut, olen ollut huippu hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen. Mikä on mulle todella tärkeää, kun on kuitenkin näitä isompia lapsia, joista pitää pitää hyvä huoli ja jotka ansaitsee normaalin arjen mahdollisimman nopeaan :) . Olen ollut joka kerralla lenkillä jo 0-3 päivää synnytyksen jälkeen. Siis kävelylenkillä.
 
Mä haluisin ehkä olla tällä kertaa ainakin pari yötä sairaalassa.

Esikoisesta olin niu nau kaks yötä, kun oli kova kiire kotiin. Seuraavista kahdesta olin yhden yön samoista syistä. Kauhee kiire vaan oli omaan kotiin.

Nyt voisin olla sen pari yötä ja vaan nauttia vauvasta. Isommat pärjää iskän kanssa kyllä. Meillä on sellainen sirkus täällä kotona kokoajan, että pieni breikki ja passattavana olo tuntuu luksukselta! Sairaalaruokakin on jonkun muun laittamaa, niin mikäs siinä vaikkei mikään kulinaristinen elämys oliskaan. :hilarious:
 
Marre aika hurjaa miten synnytit kotona! Osasitko pysyä rauahallisena? Ainakin kuulosti siltä ettei siellä mitää kauheaa paniikkia ollut :)

UP84 millä sitä öljytään ja millon pitäis alottaa ja miten se siellä sairaalassa lämmitettiin? :D

Minä toivoisin että pääsisin ammeeseen ja olis hiljasta ja rauhallista. Pelkään epiduraalia/spinaalia/yms. ja toivoisin että pärjäisin ilman mutta se jää nähtäväksi. Haluisin myös ponnistaa paremmassa asennossa kuin puoli-istuvassa/selällään..
 
Muakin kiinnostaa millä öljyllä ja millon kannattaa ruveta välilihaa pehmentämään? Tosiaa ainoa pelko on oikeastaan se repeäminen ja sen tunne synnytyksessä. (Olen kuullut ettei sitä edes tunne siinä tohinassa)
 
Jaa-a, täällä on hyvin kuvailtu mitä itsekin ajattelen - ykköstoiveena hyvävoimainen vauva ja jos itsekin olis vielä hengissä kaiken jälkeen. En halua asettaa odotuksia itselle enkä muita tavoitteita. Luultavasti tilanne menee miten menee, ja pyrin menemään tilanteen mukana. Puolet mun ikäisten synnytyksistä menee kiireelliseksi sektioksi joten tuskin itselleni voin mitalia suoda. Mitä voin tehdä on, mikäli alatiesynnytystä edes yritetään, pyrkiä hengittämään ja elämään sen kivun kanssa, joka on kohdalleni tullut. Meinasin puudutteita ottaa, jos siltä tuntuu. Ei voi tietää, vaikka tehdään suunniteltu sektio jonkun syyn vuoksi - elämä on yllätyksiä täynnä. Toiveikkaana aion kuitenkin aloittaa välilihavenyttelyn öljyn kanssa, tuskin siitä haittaa on, oli synnytystapa mikä tahansa (rv. 34 eteenpäin)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top