Tuleva synnytys (mietteet, toiveet, pelot ym...)

Meille ei kyllä edes tarjottu vaihtoehtoa, että lapsi olisi ollut jossain muualla kuin minun luona, mutta hyvä niin. Minusta oli ihanaa opetella jo osastolla vauvantahtisuutta ja siihen kannustettiinkin. Meidän sairaalassa imetykseen ja imetysohjaukseen panostetaan mielestäni tosi paljon, eikä lisämaitoa anneta turhanpäiten.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Eikai mitään vauvaloita enää edes ole sairaaloissa, vai onko? Esikoinen oli meidän kanssa perhehuoneessa koko ajan synnärillä ja kuopuksen vein hoitajien kansliaan ainoastaan kotiinlähtöpäivänä siksi aikaa kun kävin suihkussa kun vauva tuntui nukkuvan sellaista koiranunta ja enhän mä sairaalassa suihkusta alastomana olisi kehdannut hyökätä vauvan luo huoneen puolelle, jos se olisi herännyt :grin Eikä vauvojani ole synnärillä kukaan muu ruokkinut kuin minä, imetykseen on ohjattu eikä mistään lisämaidoista tms ole puhuttu. Molemmilla lapsilla on ollut ekan päivän aikana kiire vaan toljottaa ja nukkua että tissi ei ole ehtinyt kiinnostaa niin pieneen lusikkaan olen lypsänyt itseltäni maitopisarat ja hörppyyttänyt siitä, näin esikoisen aikana synnärillä neuvottiin eikä tuputettu mitään pulloa. Kokemusta siis pk-seudun isosta sairaalasta ja Itä-Suomen pienestä sairaalasta (ja siellä synnytysmahdollisuutta ei enää nykyisellään olekaan).
 
En kyllä usko, että mitään vauvaloita on enää. Hoitajien huoneeseen me ne vauvamme kärrättiin silloin kämppiksen kanssa. Ja toki tästä järjestelystä ensin kysyttiin hoitajilta, että käykö ylipäätään.

Mä luulen, että kaikissa synnytyssairaaloissa mennään nykyään hyvin imetystä tukien ja vauvan tahtiin ja lähtökohta on, että vauva on kokoajan äidin kanssa, kuten kuuluukin. Toki sitten on niitä tilanteita, joissa äiti ei pysty/jaksa hoitaa vauvaa ja ne sitten hoidetaan mahdollisimman lempeästi sekä vauvan että äidin kannalta.

Mä oon jälkeenpäin miettinyt paljon, että miksi olin kolmannella kerralla niin kamalan väsynyt synnytyksen jälkeen, vaikka synnytys oli kestoltaan lyhyt ja ihan helppokin. En tiedä sitten, että vaikuttiko se paljon, että mentiin 12 päivää yli lasketun ja mulla oli viimeiset kolme viikkoa niin tukala olo, että en nukkunut öisin kuin muutamia tunteja tuettuna tyynyillä istuma-asentoon. Mä olin NIIIIIIN kypsä koko raskauteen ja kaikkiin kremppoihin jo, että olin henkisestikin ihan loppu.
 
Muruliini83 sanoi:
Meille ei kyllä edes tarjottu vaihtoehtoa, että lapsi olisi ollut jossain muualla kuin minun luona, mutta hyvä niin. Minusta oli ihanaa opetella jo osastolla vauvantahtisuutta ja siihen kannustettiinkin. Meidän sairaalassa imetykseen ja imetysohjaukseen panostetaan mielestäni tosi paljon, eikä lisämaitoa anneta turhanpäiten.
Click to expand...

Onkohan tässä työntekijöiden kohdalla eroja :wideyed: multa kysyttiin ensimmäisenä iltana pidänkö vauvan huoneessa yön vai ottavatko he mukaansa. Pidin huoneessa. Ja ensimmäisenä päivänä tuotiin kaksi kertaa korvikepullo huoneeseen. Toisaalta kyllä auttoivat myös paljon imetyksessä ja heidän avullaan se lähtikin hyvin käyntiin.
 
Yölento sanoi:
Minulla kävi kuopuksen kanssa niin, että antoivat maitoa kysymättä lupaa ja sitten maidon noustessa vauva vain nukkui ja minä olin tuskissani. Nyt laitoin jo esitietolomakkeeseen, että lisämaitoa ei saa antaa ilman lupaa. Lupa myönnetään vain äärimmäisessä hädässä.
Click to expand...
Näin mullakin esitietolomakkeessa jo esikoisen kohdalla luki, mutta sitä ei kunnioitettu. KHKS on ainakin ollut niin lisämaito-keskeinen sairaala, että ottaa päähän. Muut olen synnyttänyt muualla ja kokemus lapsen syntymän jälkeen ollut ihana. Sekä minä että vauva saatiin nukkua rauhassa väsymystä pois. Vauva sai oikeasti olla kainalossa yölläkin. Juuri semmoinen rauhallinen alku, että saatiin pesiä vauvan kanssa aivan rauhassa ja tutustua toisiimme.
 
Up84, mun kaveri kävi ihan muutama viikko sitten pelkopolilla KHKS:ssa ja sille oli siellä kätilö kertonut, että ovat sekä synnytys- että synnyttäneidenosasto uuden ohjelman piirissä. Ja se on kuulemma hyvin äiti/vauva/perhekeskeinen ja kaikki kätilöt ja hoitajat ovat allekirjoittaneet sopimuksen, joka velvoittaa noudattamaan tätä uutta ohjelmaa. Jokunen kätilö/hoitaja oli siirretty pois, kun eivät olleet allekirjoituksesta huolimatta sitoutuneet sopimukseen.
 
Voikukka9 sanoi:
Onkohan tässä työntekijöiden kohdalla eroja :wideyed: multa kysyttiin ensimmäisenä iltana pidänkö vauvan huoneessa yön vai ottavatko he mukaansa. Pidin huoneessa. Ja ensimmäisenä päivänä tuotiin kaksi kertaa korvikepullo huoneeseen. Toisaalta kyllä auttoivat myös paljon imetyksessä ja heidän avullaan se lähtikin hyvin käyntiin.
Click to expand...
Oho, no ilmeisesti on sitten ihan "tuurissaan" :wideyed:En minä kyllä koko sairaalassaoloaikana nukkunutkaan kuin pari hassua tuntia, kun tuijottelin vaan pientä ihanaa :Heartred
 
Me ollaan menossa syyskuun puolessa välissä pelkopolille. Ensimmäinen synnytys meni mönkään, ja lapselle meinasi käydä huonosti. Nyt toiveissa on sektio, mutta katsotaan miten käy. Omalta kohdaltani en osaa pelätä, kipu ei ollut mitenkään lamauttavaa, mutta pelko lapsen hyvinvoinnista sen sijaan on.
 
Mulle tuli ihan yllätyksenä se että vauvaa täytyy tosiaan heti hoitaa itse kun hän syntyy. Ei sillä, että se olisi jotenkin vastenmielistä vaan lähinnä siksi, että synnytys voi olla henkisestikin niin uuvuttava, että olisi hyvä saada koottua ajatukset ennenkuin täytyy alkaa ottamaan täysi vastuu vauvastaan. Toivottavasti kukaan ei saa väärää kuvaa tästä mielipiteestä.. Nimittäin tottakai toivon että kotiin päästäisiin pian, mutta ne ensitunnit ja ehkä yökin olisi hyvä palautua rauhassa. Näin ainakin ajattelen kun esikoista odotan.
 
Varpahat, meistä ensikertalaisista varmasti tuntuukin juuri tuolta. Toivon totisesti, että hoitajat osastolla huomaavat auttaa, jos itsellä ei homma luista kokemattomuuttaan. Jotenkin luotan siihen synnytysapuun, mutta sitten se ohjaus - jos vaan ei luonnostaan osaa - taitaa olla sattumanvaraisempaa.
 
Vauvan hoidon oppii nopeasti. Se on se niinsanottu äidinvaisto. Vauva lähettää viestejä nälästä jo ennen nälkäitkua. Mitä enemmän on vauvan lähellä, sitä nopeampaa oppii :) .
 
varpahat sanoi:
Mulle tuli ihan yllätyksenä se että vauvaa täytyy tosiaan heti hoitaa itse kun hän syntyy. Ei sillä, että se olisi jotenkin vastenmielistä vaan lähinnä siksi, että synnytys voi olla henkisestikin niin uuvuttava, että olisi hyvä saada koottua ajatukset ennenkuin täytyy alkaa ottamaan täysi vastuu vauvastaan. Toivottavasti kukaan ei saa väärää kuvaa tästä mielipiteestä.. Nimittäin tottakai toivon että kotiin päästäisiin pian, mutta ne ensitunnit ja ehkä yökin olisi hyvä palautua rauhassa. Näin ainakin ajattelen kun esikoista odotan.
Click to expand...

Ymmärrän täysin ajatuksesi! :) Ite olin ainakin niin loppu vuorokauden valvomisen ja synnytyksen jälkeen et aamuyöllä meinas usko loppua ku tyttö ei meinannu rauhottua millään.. Onneks yöhoitajat otti tytön 2 tunniks hoitajienkoppiin että sain nukuttua.. Pienet unet mutta oli muuten suuri vaikutus jaksamiseen :happy:
 
varpahat ymmärrän mitä tarkotat. Mie en esikoisen ensimmäisinä päivinä (sairaalassa 3 yötä) tainnu kertaakaan vaihtaa vaippaa tai hoitaa pesuja. En kyenny ees itteeni pesemään tai päässy vessaan ilman apua... Osastolla sit tädit hoiti nuo, ite nostin viereen aina syömään mut siinäkii oisin vähän enemmän kaivannu opastusta. Mut nälissään ei lapsi ollu kun nostin tissille joka kitinästä, en osannu muuta :grin

Vähän kyllä huonot kokemukset esikoisen syntymän jälkeisestä sairaalassa olo ajasta, oisin paljon enemmän kaivannu apua ja huomiota koska oli ensimmäinen lapsi ja itse olin niin heikossa kunnossa synnytyksen jälkeen. En osannu (uskaltanu) pyytää tai vaatia. Korvikettakin yritettiin kerran (toivottavasti vaan kerran, muita kertoja en ainakaa nähny) tyrkyttää vaikka poika viihtyi hyvin tissillä, siitä olen edelleen tosi vihainen enkä ymmärrä syytä. Onneksi olen nyt varmempi kun viime kerralla ja osaan vaatia, kunhan vaan olisin tarpeeksi hyvässä kunnossa niin voisi kotiutua nopeasti.
 
Hoitajia saa sairaalassa avuksi nappia painamalla 24/7. Jos puhutaan alakautta syntyneestä vauvasta, niin niillä on usein synnytysväsymystä. Vauva nukkuu alussa paljon.
 
Minusta taas tuntui että hoitajat kävivät ihan liian useasti huoneessa päivisin. Tai siis, hyvä kun auttavat ja opastavat esikoisen saaneita mutta kyllä olisin mielelläni ollut välillä rauhassa vähän pidempään kuin tunnin tai kaksi. Ja kun tosiaan apua saa pyytämällä, jos sitä tarvitsee.
 
Tuo yllätti minutkin varpahat. Tuntui todella raskaalta ruveta opettelemaan uutta kahden tunnin levon jälkeen, kun takana oli kuitenkin liki puolentoista vuorokauden rupeama. Ja kun meidän sairaalassa on sellainen käytäntö et lasta syötetään kolmen tunnin välein :wideyed: niin tuntui suorastaan idioottimaiselta että hoitaja tuli herättämään minut, että rupean herättelemään lasta rinnalle :bored: Molemmille kun olisi ne unet maistunut.. Voitte uskoa että oli ihana päästä kotiin ja siihen omaan/yhteiseen rytmiin ja levätä!
 
Minulla on ihan hyvät kokemukset olleet osastolla olon aikana,mutta jotenkin se vauvan hoitaminen on siellä vieraassa ympäristössä minulle hankalaa. Imetys pitäisi koittaa ajoittaa niin,että ehtii itse syömään ruoan lämpimänä kun se ruoka tuodaan. Välillä joutuu kiireellä syömään. Ja sitten wc:ssä käynti.. En halua jättää vauvaa yksin huoneeseen jotta saisi vessasss käydä rauhassa ja monesti käynyt niin ettei hoitajien huoneessa ole ketään,kun olisi vauvaa sinne hetkeksi viemässä. Kotona paljon helpompaa kun voi syödä kun itselle sopii ja vauvan voi ottaa vaikka wc:n ovelle sitteriin mukaan kun itse menee vessaan :) ja joka kerta olen saanut osastolla ollessa hirveät ilmavaivat niin voi ihanaa kun saa kotona kaasutella iha rauhassa,eikä tarvitse miettiä että kuulikohan tuo verhon takana oleva äiti ja isä,kun salaa koittaa päästää ilmoja pihalle :b
 
Ihan olikin uus juttu toi välilihan venyttely, ni oli pakko ihan googlettaa.
Mutta joo, vois kyllä koittaa itekin öljytä ja hieroa ja venytelläkin vähän paikkoja, jos vaan kunnolla ylettäisin??
Ja mieheltä on varmaan ihan turha kysyä apua tässä kohtaa?? Jännä juttu... :hilarious:
Mutta sen verran yli 4kg on noi 2 edellistäkin ollut syntyessään ja pientä/suurta repeämää tullut, niin ajattelin, että ei tosta nyt haittaakaan voi olla.
Ja kun taas radi, niin ihan pientä vauvaa tuskin kannattaa edes ajatella odottavansakaan.
Ja olishan se synnytyksestä toipuminenkin helpompaa ja mukavampaa ilman minkäänlaisia repeämiä ja tikkejä.
Mutta onkohan kellään kokemuksia tuosta Epi-No Delphine Plussasta? Keksitty ja kehitelty näköjään ihan tätä tarkoitusta varten.
Ja näyttäis kyllä helpolta kapistukselta venytellä, mutta aikas hemmetin kallis! Yli 100€? Entä mitä muuta voisi käyttää apuna?
Kokemuksia? Ideoita?

Ja tässä vielä pari hyvää ohjelinkkiä, mitä löysin netistä, jos vaikka joku muukin on kiinnostunut...

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=28

http://babyidea.fi/aidille/valiliha.html
 
Mun pelko ja toive on että ehdin sairaalaan.
Olen synnyttänyt epiduraalin kera ja ilman. Kolmosen kohdalla en ehtinyt olla kun 15min synnärillä ja ponnistusvaihe kesti 5min. Koko synnytys 1h25min. Yllätyin että oma kipukynnys onkin korkea. Ponnistusvaihe sattui mielestäni ihan yhtä paljon oli kivunlievitystä tai ei. Kipukaan ei sinänsä tunnu hirvittävältä kun ei taistele sitä vastaan ja hengittää. Niinpä nyt meinasin ihan luomuna synnyttää tälläkin kertaa.
Luotan kätilöihin ja sairaalaan. Hyviä kokemuksia vain.
Kotiin haluan mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen jos vaan vauvan ja oma vointi sen sallii.

Meillä tuo mies jännittää enemmän kun minä. Tämä tuleva on meidän eka yhteinen lapsi.

Kirjoitinkin toiseen ketjuun että tänä aamuna mtv3 huomenta suomi ohjelmassa oli hyvä positiivinen juttu synnytyksestä. Näkee varmaan netistä katsomosta.
 
Minä toivon parempaa kokemusta kuin esikoisen kohdalla. Toinen neljän vuorokauden maraton-synnytys, imukuppiyritykset epparin kera ja päättyen hätäsektioon ei innosta. Kivunlievitystä kyllä saatiin joka lähtöön, mutta väsymys oli valtava operaation jälkeen. Siiloin saatiin onneksi perhehuone ja osastolla hoitajan opastivat miestä alkuun vauvanhoidossa enemmän, kun itse olin sängyssä jumissa. Toki rinnalle vauvaa tarjottiin heti kun pääsin heräämöstä osastolle. Pari kertaa vauvalle annettiin lisämaitoa (luovutettua) pullosta, kun maidon nousussa meni aikaa ja vauvan sokerit olivat matalat. Epparihaava ei kyllä minua vaivannut ja se parani nopeasti. Kolme yötä piti sektion jälkeen olla sairaalassa ja sitten päästiinkin jo kotiin. Jos ei mies olisi jäänyt suoraan isyyslomalle, eivät olisi minua vielä päästäneet. Pelkopolille olen parin viikon päästä menossa käymään ja synnytystapa-arvioon. Luotan kyllä siihen, että tällä kertaa homma saadaan paremmin hoidettua.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top