Tuleva synnytys (mietteet, toiveet, pelot ym...)

Vinkiksi pohtiville: bebesinfo -sivuilla on pohja synnytystoivelistalle ja muutakin tietoa. Suosittelen lukemaan, ainakin herättänee kysymyksiä, joita voi sitten kysellä neuvolasta tai keskustella täällä :)
 
Bebesinfon tukihenkilölle tarkoitetun artikkelin linkitin muuten miehelle :) . Se tykkäs, oli simppeli artikkeli.
 
Muistan ekasta raskaudesta myös että nämä kyseiset valmennukset oli kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa. Ainut hyvä oli tosiaan se, että käytiin tutustumassa synnäriin.

Esikoisen synnytyksessä oli ainakin sellainen kätilö, joka kannusti ihan hirveästi liikkumaan ja etsimään sitä omaa hyvää asentoa. Tulihan siinä kaikkea kokeiltua. Se jumppapallo oli tosi hyvä avautumisvaiheessa. Kontallani, nojaten vuoteen päätyyn ponnistelin ekat ponnistukset ja se tuntui hyvältä, mutta lapsen sydänäänet heikkeni, joten pakko oli vaan koittaa puoli-istuvassa pusertaa. Ja imukupillahan tuo sitten autettiin ulos.
Toivoisin kyllä tässä tulevassakin synnytyksessä yhtä ihanaa kätilöä, joka kannustaisi kokeilemaan eri juttuja. :rolleyes:

Rv 27+4
 
Mie oon nyt aatellu, kolmen erilaisen synnytyksen kokeneena että etukäteen on aika turha murehtia ja suuria suunnitella. Asennot hoituu tilanteen mukaan. Ja ihan tuskissaan hetkeen mikään asento ei ole hyvä. Sen oon oppinut minkä jo kirjoitinkin että kunhan muistaa "mennä supistuksen mukaan" hengittää, eikä taistele kipua vastaan, antaa kropan hoitaa hommaa. Ilokaasu, pieni määrä voi vähän rentouttaa, liiasta/liian nopeasti otetusta tulee paha olo ja oksetus.
Jumppapallot ym voi olla joillekin oikeen hyvä apu tai amme, suihku jne, mut mie en oo ikinä voinu niitä kuvitellakaan. Keinutuoli oli alussa hyvä paikka istua ekan ja tokan synnytyksessä. Kolmannessa sit mitään ehtinytkään.

Mua ressaa vaan että kuka hoitaa lapset kotona. Kuka varmasti vastaa puhelimeen keskellä yötä. Mun lapset on alkanu aina syntyä yöllä. Onhan se hoitaja löytynyt juu, mut aina pitää ressata.
Kolmosen menin synnyttää ambulanssilla yksin, no joo hoitajat ja kätilö.... mut kyllä nyt toivon että mies pääsee mukaan.
 
Luin hetki sitten artikkelin naisten voimaantumisesta. Ei liittynyt mitenkään synnytyksiin, mutta siinä puhuttiin naisten kyvystä luoda elämää. Ja että voimaantumisessa on pitkälle kyse irti päästämisestä. Irti päästämisestä rooleista. Mä luulen, että tämän takia, mun vaisto sanoo, että todella haluan synnyttää luomuna. Saada sitä voimaa ja luottamusta omaan kehoon ja omaan itseensä.
 
En tiedä onko tämä oikea ketju näille jutuille, mutta pakko jakaa teidän kanssa.

Mun hyvä ystävä käski miehensä ulos synnytyssalista ihan loppumetreillä. Oli vaan sanonut, että haluaa miehensä menevän pois huoneesta. Ja mies oli kiltisti totellut. Mä kysyin, että miksi? Niin hän vaan sanoi, että se tilanne oli ollut hänelle itselleen niin kaottinen ja absurdi, että miehen läsnäolo oli alkanut ahdistamaan ja hän ei keksinyt muuta. Suomalaisena miehenä tää hänen miehensä ei ole jälkeenpäinkään koskaan kuulemma asiasta maininnut ja kaikki on kuulemma "ok" miehen mielestä.

Ja sit mun toinen kaveri otti ja tirvaisi miestään (nyt jo ex-mies kylläkin) ihan suoraan nyrkillä naamaan, kun oli mies alkanut just ennen ponnistamislupaa lässyttämään, että "älä nyt ulise siinä, sulla on niin hyvät kipulääkkeet, että voisit vaikka norsun synnyttää"... Täytyy sanoa, että vastaavassa tilanteessa omakin ukko olis saanu turpaansa. :hilarious:

Mä en esikoisen synnytyksessä ollut varma, että haluanko miehen olevan salissa kokoajan... Mietin, että en jaksa alkaa siitäkin huolehtimaan (ei kestä verta ollenkaan) ja miettimään pyörtyykö koko ukko. Hyvin se hanskas homman kyllä ja osas olla hiljaa.
 
Mä olen ajatellut, että mies on mukana synnytyksessä omalla kohdallani lähinnä siksi, että saa todistaa oman lapsensa syntymää ja olla heti alusta asti mukana lapsen elämässä. En itse koe hirveästi tarvitsevani miehen tukea esimerkiksi synnytyksessä. Mies on aina ollut synnytyksissä rauhallinen ja lähinnä ponnistusvaiheessa olen puristanut sen kättä, kun mies on kättään tarjonnut. En koe, että miehen varsinaisesti tarvitsee mitään erikoista tehdä synnytyksessä. Mutta jos rupeaisi mulle jotain lässyttämään, että "älä ulise" niin silloin varmasti tirvaisisin miestä myös :grin
 
Mulla myös sama Ellukkainen. Ei sen siellä tarvi muistuttaa hengittämisistä, tai muutenkaan tehdä ihmeitä. Kunhan on tosiaan näkemässä sen syntymän ja on se, joka ottaa ihan ekat kuvat vauvasta. Esikoisen kohdalla kylläkin kätilö otti kuvia, kun oltiin molemmat ihan ihastuksissamme ja koko kuvaaminen unohtui!

Mies on myös ollut se, joka pukee ja sylittelee vauvaa sillä aikaa, kun mä oon käynyt synnytyksen jälkeen suihkussa ennen osastolle siirtymistä.
 
Minä oon vähän ristiriitaisissa fiiliksissä tulevasta synnytyksestä, toisaalta on hyväkin että en oikein tiedä mitä vastassa on ja toisaalta taas olen miettinyt että pitäskö tässä alkaa jotain opetusvideota kattomaan että tietäs ees perusjutut..
Miehen roolista toivetta on sen verran että haluan ehdottomasti hänen näyttävän olevan läsnä! Ei tarvitse välttämättä sanoa mitään mutta kunhan on mun lähellä eikä missään seinäruusuna, muuten tiiän että mulla palaa käpy :D
Kivunlievitys asioissa ajattelin luottaa kätilöihin ja sen verran toivon että jos jotain helpotusta olen vailla niin sitä reilusti tarjotaan eikä pakoteta sinnittelemään.
Tiivistetysti odotan synnytystä vuoronperään innolla ja kauhulla :D

Pikkumyy 31+1
 
Pikkumyy93 sanoi:
Minä oon vähän ristiriitaisissa fiiliksissä tulevasta synnytyksestä, toisaalta on hyväkin että en oikein tiedä mitä vastassa on ja toisaalta taas olen miettinyt että pitäskö tässä alkaa jotain opetusvideota kattomaan että tietäs ees perusjutut..
Miehen roolista toivetta on sen verran että haluan ehdottomasti hänen näyttävän olevan läsnä! Ei tarvitse välttämättä sanoa mitään mutta kunhan on mun lähellä eikä missään seinäruusuna, muuten tiiän että mulla palaa käpy :D
Kivunlievitys asioissa ajattelin luottaa kätilöihin ja sen verran toivon että jos jotain helpotusta olen vailla niin sitä reilusti tarjotaan eikä pakoteta sinnittelemään.
Tiivistetysti odotan synnytystä vuoronperään innolla ja kauhulla :D

Pikkumyy 31+1
Click to expand...

Samaa mieltä :)
 
Minä ajattelin ennen esikoisen syntymää, etten tiedä kestänkö sitä että mies on siinä. Hän oli kuitenkin ihan korvaamaton! On antamassa vettä suun kostukkeeksi, höpöttelemässä jonninjoutavia kun epiduraali vaikuttaa ja muutenkin auttelemassa ja pitämässä puolia tarvittaessa. Ja tietenkin ottamassa ne ekat kuvat ja ilmoittamassa läheisille pienestä ihmeestä. Onneksi ymmärsi olla kriittisimmät vaiheet ihan hiljaa :grin
 
Mulla on ensiviikolla pelkopoli. Jännittää se melkein yhtä paljon kuin synnytys. Mulla on helposti taipumus esittää reippaampaa kuin mitä olen tollasissa tilanteissa ja toi nyt ei ole sellainen paikka, missä ois tarkoitus esittää reipasta, että "kyllä se hyvin menee, kyllä minä selviän", kun tarkoitus olisi saada apua ja tukea synnytykseen. Toinen vaihtoehto on, että menen ihan lukkoon, enkä osaa sanoa mitään järkevää peloistani ja lopulta purskahdan itkuun. Tiedän, ettei tää pelkopoli vie itse synnytystä mihinkään, mutta toivon, että synnytyksessä otettaisiin mun toiveet paremmin huomioon ton pelkopolikäynnin/käyntien vuoksi. Meillä on käytössä täällä Ipana-äitiysdigineuvola, mihin voi täytellä kaikkia tietoja ja ne menee sitten synnärille heti tietoon. Eli sinne voi kirjoittaa noi synnytykseen liittyvät pelot ja toiveet. Jotain olen sinne jo kirjoitellutkin, mut täytyy nyt viikonlopun aikana vielä käydä sitä läpi ja lisäillä juttuja. Sinne voi tosiaan ihan milloin vaan käydä täyttelemässä juttuja tai muokkaamassa ja ne sitten näkee ne jutut siellä kun menen synnyttämään, eli ei tarvitse erikseen mitään listaa viedä. Tietty voisihan sen varmuudeksi printata paperille jos nettisivut jumittaa siellä just silloin kun oon menossa synnyttämään. Hmm, hyvä idea.

Miehen toivon mukaan ensisijaisesti siksi, että myös sen lapsi sieltä on syntymässä, joten koen itsestäänselväksi, että mies on näkemässä lapsensa syntymän. Hengityksestä saa myös muistuttaa, koska itse olen siinä huono. Muuten en mitään tsemppilauseita erityisemmin kaipaa, siinä voisi mennä vaan hermot. Ja toki mies saa ottaa myös vauvasta ekat kuvat ja hoitaa sen aikaa, kun mua mahdollisesti parsitaan kokoon ja käyn suihkussa ja haukkaan jotain.
 
Mun olis monta kertaa tehnyt mieli etenkin kolmatta synnyttäessä potkasta ex pois synnytyssalista. Mutta olin sillonkin liian kiltti. Mulla avautu syöksynä 45minuutissa viimeiset 5cm. Siinä kohtaa tuli itku, enkä meinannut päästä vessasta pois. Ex vaan voivotteli tuolissa ja kätilö kävi taluttamassa mut pois vessasta. Mulle tuli siirtymävaihe jo viidessä sentissä siis.

Mä näen, että miehen tärkein tehtävä synnärillä on olla mun lähellä. Ja mies pystyy monissa pienissä asioissa auttamaan. Esim jos olen suihkussa, niin kiinnittämään tens laitteen takas sen jälkeen. Lämmittämällä vadelmanlehtiteetä. Siirtymävaihe on se vaikein ja sillon todella tarvitaan miestä.

Juuri tuon edellisen kokemuksen takia sanoin miehelle ihan suoraa, että vaikka tilanne olisi mikä niin 5cm jälkeen ei saa pistää puudutteita. Siitä tuskin menee kauaa, maksimissaan tunti, niin tyttö on maailmassa. Mitä pienempi vauva, niin sitä herkemmin liian myöhään pistetyt puudutteet vaikuttaa vauvaan.
 
Meillä mies on hyvin herkästi sairaalassa pyörtyvää sorttia. Useamman kerran ollaan pitkin sairaalan käytäviä hänen kanssaan maattu kun hänellä on tullut paha olo. Neuvolan synnytysluentokin oli liikaa, samoin kun käytiin synnytyssairaalassa tutustumassa niin piti alkaa pötkötteleen ja nostaan jalkoja ylös :D

Esikoisen synnytykseen mentiinkin saatesanoin, etten miehestä ehdi huolehtiin. Jos tulee paha olo niin herra on hyvä ja poistuu huoneesta. Kerran joutui ponnistusvaiheessa lähtemään. Mitään napanuoria mies ei leikannut ja yhtäkään kuvaa ei synnytyssalissa otettu. En halunnut kameroita/kännyköitä ollenkaan sinne, vaan enemmänkin vaan rauhotuttiin vauvan äärelle. Ensimmäisen kuvan taisin napata kun siirryttiin perhehuoneeseen ja vauva oli jotain 5-6h vanha.

Muutenkin se miehen tuki aivan loppu-avautumisessa ja ponnistamisessa ei ehkä ole tärkein. Itse kaipasin miestä enemmän just avautumisvaiheessa, se kun kesti sen 36h niin alkoi itsellä vähän usko loppumaan :D Mies saa nyt tämän uudemman kohdalla alkaa hierontapuuhiin ja juuri kiinnitellä tensiä jne. Mistä muuten hankitte oman tens-laitteenne? Vuokraatte vai ostatte oman?
 
Ihanaa! Pääsin just Orgasmic Birth kirjassa lukuun jossa käsitellään hyvinvointia raskausaikana. "Still, we can define the core elements of physical health: good nutrition, plenty of rest, regular exercise, and stress management." Samassa yhteydessä myös puhuttiin myös osana tätä palettia emotionaalisesta hyvinvoinnista. Näitä kaikkia palasia olen pitänyt tärkeinä koko raskauden. Terve raskaus johtaa todennäköisemmin terveeseen synnytykseen. Eli asiat, mitkä on olleet mulle aina tärkeitä, edistää näköjään vauvan hyvinvointia ja myös tervettä synnytystä.
 
Joku oli jossain kirjottanu että ei halua olla tokkurassa kun synnyttää, eli ei epiduraalia. Siitä ei oi huolta ainakaan koksissa! Epiduraali lopetetaan hyvissä ajoin ennen ponnistusvaihetta koska puudutuksessa ei voi ponnistaa kunnolla kun ei tunne mitään tisseistä alaspäin. Ainoa "lääke" mitä saattaa saada on ilokaasu ponnistusvaiheessa. Ja koksissa ainakin ilokaasu oli aivan tuurista kiinni saako vai ei koska ne otetaan pois käytöstä. Tämä siis jo vuosi sitten.

Synnytysvalmennuksessa me oltas katottu vhs synnytyksestä, mutta ylläri se ei enää toiminu. Ei haitannu mua. Perhevalmennus oli aika turha.
 
äääh siis miksi siellä synnytysvalmennuksessa pitää katsoa video!? Meillä on nyt ens keskiviikkona se synnytysvalmennus ja haluan kyllä mennä sinne, mutta videota en suostu katsomaan.. Kaikillahan on niin yksilöllinenkin se synnytys niin miksi pitää näyttää......
 
Täällä Jyväskylässä ne videot on netissä jokaisen itse katsottavissa (olikohan kahdeksan pätkää..) ja eka ajattelin, etten kyllä mitään synnytysvideoita ala katsomaan, mutta ei noista yksikään ollut varsinaisen "synnytys"video: joo, puhuttiin synnytyksestä, mutta ei ollut mitään ponnistustaltiointeja tms.

Tuskin ne siis näyttää siellä valmennuksessakaan mitään HC-matskua.. tai näin ainakin luulis.
 
Up-84 Mulla avautui viimeiset 5cm 40 minuutissa, joten hyvin samanlainen oli toi loppuavautuminen. Mulle oltiin tulossa jo laittamaan epiduraalia, mutta en sitä kerennyt saamaan. Mua pelottaa se, kun en ponnistusvaiheessa tuntenut mitään ponnistustarvetta, on hyvin vaikea ponnistaa jos ei tunne sitä. Tunsin vaan kipua ja olin muutenkin ponnistusvaiheessa niin poikki, että koko tilanteesta jäi sekasortoinen olo ja tunne, ettei hallitse tilannetta ollenkaan ja ettei siitä voi selvitä. Nyt olen kallistumassa spinaalipuudutuksen puoleen, jos sellainen vaan ehdittäisi laittamaan. Sen riskit vaikuttaisi olevan pienemmät vauvalle ja ei pitäisi niin paljoa synnytystä pitkittäkään. Jos siinä ehtisi edes vartin verran kerätä voimia ponnistusvaiheeseen niin se olisi upeaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top