Toukokuun turinoinnit

Elegia, mulla on oma vuoden -77 äippäpakkauksen makuupussi, siin on vihervalkosia isoja kukkia, mieki voin laittaa kuvan jahka saan aikaseksi. Lisäksi meil on miehen -76 vuoden äippiksen keltaoranssi viltti.

Sannakoohan se vissii naureskeli sitä pojan kans kortsujen nostoa...? Minäpä se en ole eläissäni kortsuja ostanu mistään, oikeasti. En edes automaatista. Tämähän ei toki tarkota sitä etttenkö olis käyttäny mutta hieman huvittavaahan se on ettei ole koskaan tullut/ tarvinut ite niitä hankkia vaikka on noin 15 vuotta jo kyseistä tointa puuhastellut. Ja nyt kunen käytä hormonaalista ehkäsyä, nin oon kyllä sitä mieltä että ukko hoitakoon tuon puolen edelleen ja piste, ihan vaan periaatteen vuoksi. Ja pakko vielä sanoa että kyse ei myöskään ole siitä ettenkö uskaltais/ viitsisi niitä ostaa. =)

Miehet, ne ei kyllä vihjailuja osaa poimia vaikka ne olis kuinka suoria, se on tullu hoksattua=). Mie sain miehen kirjottaman kortin, johon neiti oli iskän avustuksella piirtänyt jonkun kuvan, ehkä hän kertoo sitten vanhempana mitä se esitti. Lahjaa en saanut. Toisaalta myöhemmin päivällä sain timantin tai kolme (tai ainakin tidon siitä että saan) riippuu mihin päädyn 3 pieneen vai yhteen isoon ja siihen köynnöskaiverrus lisäksi (ne/se on kaupassa vielä kun ne istutetaan mun sormukseen joka taas on mun kädesssä tällä hetkellä). Toisaalta en olisi tarvinut mtn "tavaraa", kukat ois ollu ihan kiva ja riittävä juttu... mihin tarttee tavaraa kun on maailman parhaat lahjat jumalan suomina; hyvä mies ja ihana lapsi. [:D] Sitä mä päivällä mietiskelin... Toki onhan se kiva että muistetaan mutta toiselle kunpitäs muistaa näyttää arvostavansa ihan arjessakin eikä vaan kerran vuodessa... Sintulle ja koiramukin saaneelle (ehdin jo unohtaa kuka sen sai, on vissii vade iskeny...) toivotan parempia seuraavia päiviä!! Toivottavasti miehet älyää korjata vähän tilannetta... Luulen, että parhaiten nauttii sitten kun lapsi sitten joskus ite osaa pienillä kätösillään tehdä jonkun kortin tai pienen lahjuksen... Mistähän sitä muuten ylipäätään on tullu tapa että mies ostaa eukolleen äitienpäivänä lahjoja, jos ihan tylsästi ajatellaan niiin omalle äitillehän niitä pitäs ostaa...

No jooo, nyt tää karkas ihan käsistä eikä varmasti tullu muutaku paljon sanoja ja vähän asiaa... taianpas lähtee nukkuun. Mutta tsemppiä kaikille joilla oli nyt vähän alavireistä, huomenna on päivä uus! [;)]
 
Rinkku, no mä oon aina ollu vähän lahjaorientoitunut ainaski, siks oisin nytki suuttunu, jos en ois mitään saanut. Vaikka meilläkin kyllä anopin paketissa luki kortissa "t. Joona" ja mies sanoi rikkaimurin olevan Joonalta, niin kyllä mä mieheltä jotain olisin odottanutkin! (anopin paketti oli periaatteessa siis ylläri, vaikka se on just sellanen ihana höösä ja ottanu mut niin "omakseen" että melkein aavistelin sieltä jotain olevan tulossa :D) Vaan toisaalta mullekin oli tässä päivässä tärkeämpää, että mies muistaa! Melkein vaan läväsin avarilla, kun aiemmin vkolla kertoi olevansa töissä ja kehtasi läpällä heittää että "enhän mä ole sun äiti".. Murmur ;)

EDIT: Ei yksinäinen unta saa... Mikähän tässä nukkumaanmenossa on nykyään niin hankalaa?? Tai ei mulla ois ongelmaa mennä nukkuu, jos vaan väsyttäis!
 
Noustiin sitten Veeran kanssa jo puol kuus. HUOKAUS! kakkahan se herätti. ja pesut sitten piristi sen verran ettei suostuttu takas unille. noh, kahvia vaan saavillinen napaan niin kyllä tää taas tästä.

Odottelen tässä että toi hammaslääkärin ajanvaraus aukeais. pakko saada aika tälle päivälle tai joutuu lähtee päivystykseen jonottaa.. ei jotenkin huvittais lähtee moneks tunniks istumaan jonnekin kälyseen odotushuoneeseen vuoronumero lappu kourassa. [X(]

Äitienpäivä... meni sitten samanlaisissa merkeissä kuin alkoikin. ei lahjaa, ei halauksia... toivotti sentään hyvää äitienpäivää.. Päivä kului siivotessa ja Veeran kanssa ulkoilessa. Puunasin koko kämpän (mitä ei todellakaan tehny mieli tehdä, jos tästä kohta muutetaan pois) ja käytiin kaks kertaa reilun tunnin vaunulenkillä, sateesta huolimatta. eipä ainakaan vastaantulijat huomanneet valuvaa kyyneltä poskella kun sade kasteli päästä varpaisiin. [:(]
Ja matkalla keräsin itselleni valkovuokoista kimpun, oman päiväni kunniaksi.
Saas muuten nähdä millanen päivä on viikon päästä sunnuntai kun mulla on synttärit. varmaan yhtä ankea.

Mukava kuitenkin kuulla että muilla on miehet muistanu lahjoilla, kakuilla ja hellyyden osoituksilla. On niitä hyviäkin miehiä näköjään olemassa. mä kun luulin että mullakin on sellainen... oli, mutta ei ole enää...

Illalla yritin nostaa kissaa pöydälle ja keskustella järkevästi ongelmista. mies oli enempi kiinostunu gigantin mainoslehtisestä niin jäi sitten keskustelut lyhyeen.. niin paljon näköjään sitä kiinostaa tilannetta selvittää.
Josko tänään yrittäis uudelleen...

SannaKoo: katotaan mitä tälle suulle ja poskelle tänään tapahtuu. mut jos kuntoon saadaan niin keskiviikkona nähdään [:)]

Missähän muuten NINOSKA on?? onkohan jo ollut siellä leikkauksessa? eikös se nyt toukokuussa pitänyt olla?

Saadaanko me muuten ihan normaalisti meidän LOMARAHAT? tuli vaan mieleen kun meillä ne maksetaan kaikille heinäkuun lopussa niin eikös ne silloin makseta mullekin??? vaikka lomat pidänkin vasta vanhempainvapaan perään..

Nyt on lähdettävä viihdyttämään tyttöä. kattelee siihen malliin tossa sitterissä että ei enää oma seura riitä. heippa!
 
Sinttu - mitä jos kirjoittaisit kirjeen miehellesi? Ainakin siinä saisi sanottua ihan kaikki mitä mieltä painaa.... Saisi edes jollain tavalla purettua ne ajatukset pois sisältä, niin sekin voisi keventää raskasta oloa. Siitä olisi ehkä myöhemmin helppo lähteä sitten puhumaan, kun suurin kissa on jo nostettu pöydälle? 
 
Juuri samaa olin tulossa ehdottaa, mitä RIIKA tuossa jo kerkiskin.

Ja hei, tulipa niin elävästi mieleen tää: "lykin vaunuja sateessa, eikä kukaan huomaa poskilla valuvia kyynelitä.." Miks mä en ite sillon aikonaan osannu avautua kellekään, enkä ees puhua. Lykin vaan tyttö-rassu niitä vaunuja, just kaks kertaa päivässä. Ja siivosin..... siitä on niin miljoona vuotta, mutta kun SINTTU ne sanoo ääneen, niin muistoista tulee kipeitä ja tuoreita! Voi! Eipä ole ihanaa. Otan osaa kyyneleisiisi. (ja niidenkin kyyneleisiin, jotka lukee täällä, mutta ei tohdi itse kirjottaa)

KIRJOITTAMISESTA: mun eräs kaveri teki niin, että tosiaan kirjoitti miehelleen kirjeen. Pisti sen kirjekuoreen. Osti ÄRRÄLTÄ postimerkin ja jätti kirjeen postin kuljetettavaksi. Oli niin rikki ja kipeä, että oli huojentavampaa odotella posti tuloa, kuin sitä, että ojentaa itse miehelle kirjeen. Se toimi! Kirjottaessa on lisäksi se hyvä puoli, että saa itkeä ja tunteilla rauhassa ja laittaa sitten paperilla vaan just ne sanat, mitä aikookin sanoa! Rakkautta ei kannata polkea suohon ja lopettaa vaan sen takia, että elämällä on pimennysverhot menny jumiin!

.... OK. Meillä ahkera isi tuli kuumeeseen. Ja minä saan nyt vuorostani hoitaa ja helliä häntä.... kahville sinne kaveriksi meen...
 
Maarinen se kirjoitti hienosti!! [:)] siinä kaikuu se mitä itse on elämältä saanut ja mitä on käynyt läpi...
 
Nopeasti vaan sintulle tsemppejä tilanteen kanssa! Toivottavasti asiat selkenee, suuntaan tai toiseen. Ei oo kiva tilanne olla... :(

Ja Amppu, onhan meitä palstalaisia, ahkerammin kirjoittelee kai nykyään mun, sintun, Halipossun lisäks tosiaan Ninoska ja terhituuli, lisäks ainaki raskausaikana kirjoitteli Pulu. Sitten noissa pk-mammoissa käy täältä palstalta Rita, manteli, tammimamma ja Helca. Toivottavasti lahopää ei nyt unohtanut ketään! :D
Mutta kesäkuun ekalle vkolle sitten treffit, mulle käy kumpi tahansa päivä!
 
Päivä pulkassa, tai sanotaan nyt kevään kunniaksi, että vaikka... alepan kassissa!

Meijän marsipaanin päivä meni vähän miten sattuu. Kolmet päiväunet tuli nukuttua, niinko aina. Mutta semmosia lyhkäsiä max tunnin töräyksiä. Höh? ENpä tuota nyt ala enemmäti pohtimaan. Eihan sitä aikuisillakaan riitä samanlaisia jaksoja montaa päivää peräjälkeen.

Mies ressu ollu kokopäivän, nukkumattoman lapsen vastapainoksi, sänky potilaana. Sääliksi käy. Sitä vaan mietin, että miehelle on helpompi vetää täkki korville ja alkaa sairastamaan, kun mulle. Minä kun oon kipee, niin pidän saatananmoista ruikutusta ja säälin kerjuuta. Sänkyyn vaan en osaa kaatua olemaan hiljaa. Niin, jos siis sinne vuoteeseen joudun vaipumaan, niin enköhän sieltäkin huutele kodinhoito-ohjetta ja työlistaa. Taikka sitten pohdin mielessäni, miten paljon kaikkia TÄRKEITÄ kotitöitä jää tekemättä kun mä vaan makaan! Oikeen harmittaa tämä miehen ja naisen erilaisuus. Miehellähän ei ole sillon mitään muuta, kun se on kipee. Eiks niin?

Eli taidan, tai otin jo,lasillisen punkkua itelleni tämän raskaan työpäivän päätteeksi!

Ps. käykää ihmeessä galleriassa... siellä on se ELEGIAN huippu muki!!!! Ei ihan ruusutarha, mutta koiratarha hyvinkin. Kippis!
 
Hello mammat ja oikein hyvää ja myöhästynyttä äitienpäivää meille!

Ollaan oltu taas reissussa niin en oo ehtiny/päässy käymään täällä. Oli aika hauska hetki lauantaina kun porukoilla luin viikonlopun Iltasanomaa, hihkuin äitille ja se ei yhtään ymmärtänyt mua...[:D] Olin vaan että äiti, tuossa on mun kaveri ja tuossa ja tuossa...[:D]Oli kyllä hienoja kuvia! Ilmeisesti bongasin siis Ionan ja SannaKoon ja oliko vielä Tuik? Vai oonko ihan väärässä? Olin kyllä aivan tohkeissani...[:D] Meidän julkkikset[:D]

Meillä oli mukava äitienpäivä. Oltiin mun vanhemmilla ja meillä on aina ollu perinteenä että aamulla herätetään äiti viemällä aamiainen sänkyyn. nyt miehet ratkaisi sen niin että minun isä ja veli herätti minun äidin, kun taas minun mies ja Kiira herätti samanaikaisesti mut. Saatoin kyllä jo olla pikkuisen hereillä, mutta hyvin osasin esittää muuta...[;)] Kuohuviiniaamiainen sänkyyn ja lahjaksi sain intialaiseen päähierontaan lahjakortin ja ihanan valokuvasuurennustaulun meidän pikku prinsessasta. Oli ihanaa[:D]

Hyvin on ruoka uponnu Kiiralle, bataattia ja perunaa, luumua ja mustikkaa[:D]

Sintulle voimia ihan hirmuisesti. Yrittäkää saada asiat kuntoon, pahinta on epätietoisuus...se vetää ihan säppiin ja hulluksi!![:(]
 
Iltaa!

sinttu se tuolla huuteli Ninoskan perään... taidan Ninoskan puolesta vaan huikata, että kaikki hyvin :) Eiköhän se sieltä palstallekin taas pian pääse! (oke, laitoin sille feisbuukkiviestiä, että pian pian, palstalla kaivataan!)

Ampulle unohdin aiemmin sanoa, että korun tiedosto voi olla uskoakseni aikalailla missä tahansa normikoneella avattavassa muodossa. Omat tais olla .jpeggejä, mutta Jenni ammattikuvaajana osannee ratkoa muinkain tiedostoina tulevien kuvien muodot. Tietysti suurempi tiedosto on aina parempi, mutta toi mun kuva on ihan tolla kännykameralla otettu ja nätin kuvan siitä sai. Lisäks Jenniä voi pyytää photoshoppaamaan jostain isommasta kuvasta rajatun/rekonstruoidun version myös, jos siltä tuntuu. Siellä sivustolla on kyllä ohjeet noista, että kun hyvä kuva tulee vastaan, niin eikun tilaamaan!
Ja tosta äiti-paidasta piti vielä sanoa, että mäkin tykkäsin erityisesti siitä fontista! Tosin kotona mulla muutenkin on aina perusmallinen musta t-paita, jossa on mm. koulun mainossloganeita, tutor-paitoja ja ties mitä. Eipähän tarvii surra pukluja, kun niitä tosta pojasta lähtee! :)

maarisen miehelle paranemisia! Ihan jo sitten senkin takia, että et joudu yksin koko huushollia pyörittämään! :) Ite onneks aina ku oon kipee, ni sit oon kans niin kipee, että siinä ei paljoo kotihommia surra... Tosin eipä mua muutenkaan hirveesti paina, jos pyykkivuoret pursuilee, kunhan nyt jotain löytyy päälle pantavaa... Ei taida mussa olla riittävästi vaimomatskua, siks me kai ollaanki tällanen susipari :D

Ja juu-u, ihan oli oikein tuo Saparo bongannut viikonlopun Iltasanomista sen mun aiemmin viikolla vihjailevani jutun. Ja oikein osasit lasten nimien kautta yhdistää mammatkin. Samaa joulukuisten äitien porukkaa kaikki tyynni, ne 2 muutakin, keitä et osannut nimimerkkeihin nyt yhdistää (no joo, se yks tosin ei ois ollutkaan mahdollista, kun se ei oo palstaillu, vaan on tullut toisen mamman kautta kuvioihin mukaan). Ja perjantain Hesarissa oli se toinen juttu, niin kyllä on tullu viestiä tässä näinä päivinä, että joka lehteen se pitääkin päästä äitiyttään hehkuttamaan :P Ihania ja hauskoja juttuja Joonan vauvakirjan väliin nuo lehtileikkeet! Ja pääseepä meidän kuuttipoika myös sulostuttamaan sukeltajaliiton nuorisopostia, varsinainen julkkis :P Saas nähdä, tuleeko isona noottia, et kaikkeen se äiti onkin sen jo vauvana tuupannut!

Tänään on ollut aivan ihana päivä! Iltapäivällä piti mennä kaupunkiin moikkaamaan mun lapsuuden parasta ystävää, mutta Joona sai taas hirveitä vatsanväänteitä aamupuurosta, tällä kertaa kokeilussa oli riisipuuro, joten ei uskaltanut lähteä. Ystävä onneksi tuli sitten meille, ja ihanaa oli nähdä vuosien tauon jälkeen! Lisäksi sain myöhäisillan vieraan, kun se kanadalainen ystäväni on ollut torstaista asti Suomessa, eikä olla keretty treffaamaan. On jo poistumassa huomenna puolilta päivin maasta, joten tuli sitten vielä iltakahville. Ei kerennyt kuin tunnin verran turista, pitempäänkin olis kyllä jaksanut! Edellisestä tapaamisesta hänenkin kanssaan on jo 3 vuotta! Nyt kun on eronnut vaimostaan, niin kenties tulee uudemman kerran ja suunnittelee jopa työpaikkansa sisällä siirtoa Kanadasta Suomeen, joten voisi täälläkin jokusen hetken asustaa...
Joka tapauksessa siis kaksi ihanaa ystävää saman päivän sisään, joita näkee harvoin, niin tuntuu aivan uskomattoman ihanalta! Nyt jaksaisi vaikka mitä, energiaa on, mutta kun pitäis tosiaan unillekin onnistua jossain välissä mennä.

Saparon äitienpäiväaamusta piti vielä tuumata tuo herättämiseen liittyvä "saatoin jo olla vähän hereillä"... Muistan kun olimme teinejä, ja aina äitien/isänpäivänä päivänsankaria ärsytti suunnattomasti, kun me tahdottiin nukkua puolille päivin, ja niillä ei olis enää unta riittänyt :D Pariin kertaan jopa muistelen niiden jo käyneen touhuilemassa ja juomassa aamukahvit, mutta kuultuaan meidän heräilevän, olivat hipsineet sitten takaisin "unille" jotta saimme pitää perinteestä kiinni!
 
Iltaa kaikille!

Ihan ensin pakko lähettää Sintulle isot voimahalit tuohon sun tilanteeseen. Täälläkin riipas syvältä tuo sun kuvaus siitä, kuinka olit vaunulenkillä sateessa kyyneleet poskilla ja poimit itsellesi sen valkovuokkokimpun. Pitäis tulla antamaan sun miehelle sellainen "ryhdistäydy nyt hyvä mies"-potku persuuksille. Mä kannatan kanssa sen kirjeen kirjoittamista. Eipä tulisi sitten suutuspäissään sanottua mitään hätiköityä vaan kirjoitetut asiat olisi harkittuja ja suoraan sydämen syvimmistä sopukoista ammennettuja. Muutaman muunkin äidin kertomuksen olen bongannut tuttujen keskuudessa siitä, kuinka edes ensimmäistä äitienpäivää ei ole muistettu mitenkään. Surullista! Tuntuu niin pahalta sun (ja niiden muidenkin) puolesta.
Tule ihmeessä keskiviikkona kaffelle, niin pääset vuodattamaan pahaa oloasi ja saamaan ehkäpä muutaman naurun remakan kotiin viemisiksi!!!

Tuntuu niin väärältä hehkuttaa tässä omaa täydellistä äitienpäivää. Meillä mies on aina ryhdistäytynyt mun hemmottelussa, eikä se nytkään jättänyt kylmäksi. Olin halunnut äitienpäivää juhlittavaksi miehen tekemällä aamiaisella/ brunssilla, yhdellä tumman punaisella ruusulla ja "sukulaisvapaalla päivällä". Nämä kaikki sain. Lisäksi mies vei meidät päivälliselle ja extrayllärinä ja kielloista huolimatta sain kasvohoitopaketin. (Tulee kuulemma tarpeeseen...onneksi huomenna pääsen kolmen kuukauden tauon jälkeen kampaajalle omakustanteisesti!) Alku illasta sain nukkua 1,5h päikkärit, katsottiin leffaa, käytiin pikaiseen saunassa ja nautittiin toisistamme "hyvin lähekkäin". Aleksikin oli kiltisti koko päivän. Täydellistä!

Amppu: Kesäkuun ekalla viikolla noi molemmat päivät passaa kahvittelulle oikein hyvin! Tiistai on 1.6. ja keskiviikko 2.6. Kumpiko päivä valitaan? *kaivaa kalenteria ja punakynää esiin*

Viime yönä tämä mamma ei saanut nukuttua. Jännitti vietävästi tämä päivä! 4 tunnin unilla on menty melkein koko päivä, kun päikkäritkään eivät ottaneet onnistuakseen.

Tänään käytiin siis siellä Lastenklinikalla verikokeissa. Odotustilassa kuunneltiin, kuinka yksi suunnilleen saman ikäinen vauva rääkyi tuskissaan siellä näytteen otossa. Mulla meinas tulla itku jo siitä. Muutaman vuoronumeron verran jouduttiin odottelemaan ja sitten käsky kävi siirtyä huoneeseen. Halusin ehdottomasti, että multa otetaan verikoe ensin, jotta voin sitten Aleksin näytteen jälkeen keskittyä hyysäämään ja lohduttamaan sitä.

Sitten oli heti Aleksin vuoro. Aleksi meni siihen tuoliin isän sylissä ja siinä se täti sitten ihmetteli, mistäs löytäisi sopivan suonen sille verikokeelle. Käsitaipeista aloitettiin. Ei näkynyt suonia, vaikka staassi (se nauha, jolla saadaan veri "pakkautumaan" käteen) pistettiin käteen. Staassin kiristäessä Aleksia tuli sellainen "tunnusteleva itku", tyyliin: mitä nyt tapahtuu, älkää kiusatko mua. Olin ihan kauhusta jäykkänä, kun ajattelin, mitä tuleman pitää siinä vaiheessa, kun Aleksia tökitään neulalla. Seuraavaksi täti sitten tutki kämmenselkää ja siitä sitten löytyi tarpeeksi näkyvä suoni, josta täti päätti yrittää ottaa verta. Toinen täti tuli myös pyörähtämään huoneessa ja siinä vaiheessa avasin suuni ja sanoin, että minähän en sitten kykene pitämään Aleksista kiinni näytteen oton aikana. Saimme yhden käsiparin lisää. Huh! Istualtaan näytettä ei sitten edes yritetty ottaa vaan fiksusti laitoimme Aleksin pöydälle. Isä piti Aleksin kropasta kiinni ja se avustava täti piti Aleksin kädestä kiinni. Minä siinä sitten oman Vau'kirjakerhosta saadun "kulkuskissan kanssa" koitin pitää huomion siellä toisen, vapaana olevan käden puolella. Aleksi oli hyvän tuulinen ja alkuun tuli ihan pieni kitinä (kun täti etsi neulalla suonta), mutta missään vaiheessa Aleksi ei itkenyt!!! Me kaikki aikuiset oltiin ihan ihmeissään, että HÄH? Siinä kesti yllättävän kauan, että pieneltä lapselta saatiin tarpeeksi verta putkiloon, mutta kaikesta odottelusta huolimatta "kissakaveri" sekä äidin ja isin lepertely auttoi selviytymään tilanteesta. Kun me lähdettiin ulos sieltä huoneesta, niin kaikki siinä odotusaulassa näyttivät ihan yhtä hämmästyneiltä siitä, kuinka tyyni meidän pieni urhea sankari oikein oli! Yksikin äiti tokaisi (4-6v) lapselleen: "Katso nyt, ei se verikokeen otto satu, kun noin pientä vauvaakaan ei itketä!". Muistoksi saatiin Aleksille pingviinilaastari ja äidille kilpikonnalaastari (kilppari iskee vielä silmää!) ja sitten vauvakirjaan saatiin vielä pari tarraa liimattavaksi. Yllättävän helpolla päästiin. Onneksi!

Nyt on sitten edessä tuskaiset pari viikkoa, kun epätietoisena tässä odotellaan tuloksia. Onneksi Aleksi on taas keksinyt uusia juttuja. Onhan se aiemminkin jalkansa löytänyt, mutta eilen se istui isin sylissä ja piti molemmilla käsillä vasemmasta jalastaan kiinni. Pitkään se siinä ihmetteli ja tunnusteli. Ja tänään se pitkästä aikaa tuossa lattialla köllötellessään oli ihan sen oloinen, että liikkeelle pitäisi päästä. Myös tuossa "viidakko-leikkimatossa" oleva palmu sai tänään uudenlaista kyytiä. Aleksi taivutteli sitä mahansa päälle, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Ihanaa, kun toisella syttyy silmiin sellainen "valo" niin kuin olisi jonkin suuren keksinnön keksinyt. Taas on (toivottavasti) viikoksi äidillä ja isillä hyvä mieli. :)

Vielä loppuun kysymys LUUMUSTA: Meillä Aleksi syö luumua hyvällä ruokahalulla, mutta aina luumun jälkeen tulee ihan hirmuisia pulautteluja, niitä tulee pitkänkin ajan kuluttua syömisestä. Annan luumua kuitenkin hyvin vähän, eikä esim. bataatti saa aikaan tuollaista ongelmaa vaikka annan sitä paljon enemmän. Ja luumun syönnin jälkeen menee hetki, niin alkaa vatsa kitinät. Onko vika nyt ihan oikeesti tuossa luumussa? Oliko se niin, että persikka oli myös laksatiivinen? Muistaakseni joku siitä täällä mainitsi...

Nyt koitan päästä nukkumaan, että jaksan lähteä aamulla kampaajalle. Rauhallisia yöunia jokaiselle mammalle ja pienokaiselle!

-----
EDIT: Naapurukset on taas samaan aikaan illalla koneella niin kuin joka ilta :D
 
Halipossu, niinnoh, koska mä en ois illalla tähän aikaan koneella? ;)

Ja noista laksatiivisista hedelmistä mitä oon ite kuullut, niin luumu, päärynä ja mango niitä olis. Persikasta en osaa sanoa... ton mangon ainaski mainitsin täällä joskus, ja se on ollut meillä selkeästi kakan "sopivimpana" pitävä. Luumu ei aiheuta ummetusta, mutta jotenkin muuten vetää kovaks ja tulee vaan tosi tummanruskeaa/mustaa kakkaa. (ah, näitä ihania pikkuvauvanäidin puheita! Ja mä kun uhosin, että en muuten varmasti sit keskustele kakka-asioista, vaikka kuinka joku yrittäis niistä höpistä! Ja en ainakaan julkisilla paikoilla, mutta mistäs sitä tulee niin usein tuolla mammakahveillakin jauhettua? :D)

Dippadai, pitäs taas varmaan mennä petiin, mutta piru kun ei väsytä, kun käyn ihan ylikierroksilla päivän tapahtumista! Ei siis oo kai ihme, jos lapsillekin käy näin ;)

EDIT: Voisin muuten laittaa tännekin linkkivinkin lapsen unesta: http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=2118876&ref=fb Jotenkin ei kyllä nyt ihan täsmää ainakaan tässä vaiheessa Joonaan, mutta eipä noita mitään juttuja voi ihan suurennuslasilla omaan lapseen verraten lukea! Tai jos lukeekin, niin muistaa sen vauvankin yksilönvapauden ;)
 
Huomenta!

Ja tosiaan..hengissä ollaan ja kaikki leikkaukseen liittyvä meni tosi hyvin [:)]
En ole enää pahemmin ehtinyt palstalle kirjoittelemaan ja suurin osa ajasta koneella menee tuolla fb:n puolella...mutta en minä ole teitä unohtanut ja luen juttuja edelleen...

Arki on tasoittunut uomiinsa ja poika kasvaa hurjaa vauhtia!
On siinä miehellä mittaa (viimeksi tuossa Vapun alla neuvolan vaaka kertoi painoksi komeat 9160g ja pituutta oli 66,5cm)...
Ruoka maistuu ja sen kyllä huomaa [;)]...toivon mukaan tuo kohta jo hidastuu tuo painonnousu, kun en mä enää jaksa pieni äiti pian nostella pontevaa pojua...
Niin ja nyt en saa (1-2vko) nostella...oon saikulla ja mies on onneksi kotosalla lomalla ihan mua varten, tai siis poikaa varten. Nostelee ja kanniskelee. Kyllä me yhdessä hoidellaan...

Leikkaus meni tosi hyvin, ja ne lääkärit oli kyllä mahtavia! Etenkin se ihana anestesialääkäri.
Nukuin hyvät unet, kun nukutettiin khdeksan maissa ja heräsin vasta 12.30 [:D]...enkä ollut oikein tässä maailmassa vielä silloinkaan...meni koko päivä nukkuessa, ja vasta oikeastaan 17 maissa, kun oli saanut syötyä (kauhea nälkä oli) niin sitä alkoi pääsemään tolpilleen.
Kamala ikävä oli poikaa! No ehkä miestäkin vähäsen...mutta oma pieni oli silmissä koko ajan, ja jo iltasella klo.20 katselin tuskastuneena kelloa, että olisi jo aamu ja pääsisi jo kotiin...hitaat tunnit, ja ei se kyllä ole mitään juhlaa maata yksin tollasessa paikassa...
Ja soitin kotiin, niin Jonne nauroi puhelimeen, kun kuuli äidin ääntä..kuunteli tarkasti mitä juttelin.

Mulla kävi kuulema tuuri, kun sain yleensäkin vuodepaikan, mikä sinänsä oli aika huvittavaa, koska mulla oli oma huone ja sain olla ihan yksin kolmen hengen huoneessa! Telkkaria siinä tuijotin minkä jaksoin ja yöunille kävinkin jo 20.30, jotta aika menisi nopeampaan. Heräsin sitten keskellä yötä (1.00) ja lueskelin siellä vaan kirjaa yön hiljaisuudessa [;)]
Pari tuntia torkuttuani olin jälleen viideltä ihan pirteänä...ja vielä koitin nukkua...ja pääsin kotiin jo sen jälkeen kun lääkäri tarkasti mut kasilta! Jes!
Olihan tuo kaula ihan pirun kipeä, ja turvotusta on kivasti, mutta onneksi hermot toimivat, ei siis roiku suupieli eikä mitään (millä vähän ensialkuun pelottelivat)...
Aivastaminen ja kaikki sellainen sattuu tosi paljon ja syöminenkin tekee edelleen aika kipeää...mutta onhan nuo särkylääkkeet pahimpaan tuskaan,ja kyllä tämä tästä.

Menen jo huomenna poistattamaan tikit (aika hurjaa että viikon vaan ovat olleet)...
Mutta muuten tässä toipuessa [;)]

Jonne oppi justiin eilen murisemaan...nyt se murisee ja örisee kumealla kurkkuäänellä kaikelle mahdolliselle! Mikä on aika huvittavan kuuloista...toisaalta hellyyttävää.
Ennen se vaan pöristeli ja sitten oli kiljuntavaihe..nyt on toi murina.
Ja osasipa vierastaakin kummisetäänsä ensi kertaa Sunnuntaina! Nyt sekin vaihe vissiin alkaa...

No..jatketaan tästä (joku on tuolla vähän herkkänä just nyt) [:)]
Mukavaa Päivää kaikille!
 
Himputin rytmit. taas noustiin puol kuus [:@]

Jouduin sitten eilen sinne hammaspäivystykseen. ei saanut yllätys yllätys omalle ta:lle aikaa. noh, olin päivystyksessä klo10. odottelin. odottelin. odottelin. kello tuli jo 12. odottelin edelleen. puol yhdeltä sit vihdoinkin kutsuttiin sisään. täti kurkki suuhun ja sano että on ihan normaalin näköinen eikä ole tulehdusta. otti tikit pois ja toivoti hyvää päivänjatkoa. MITÄ?? tänkö takia mä odotin kaks ja puol tuntia?? iski vielä lähtiessä laskun kouraan kun tikkienkin poisto kuulemma nykyään maksaa 22€. sit oli jo pakko avautua. on se nyt helvetti kumma kun luvattiin ensin että pääsen viikon kuluttua viisureiden vetämisestä omalle terveysasemalle tikkien poistoon ja sit joudunkin tänne jonettelemaan kahdeks ja puoleks tunniks. sit tuli ihan huippu vastaus. mitä, oletko sinä niin kauan odottanut. tällaisessa niin sanotussa jatko hoidossa potilaat kyllä kuuluisi ottaa jonon ohi. EI JUMALAUTA!! vastaanotossa oli siis ollu joku pässi kenellä ei tämmösestä ollut tietoa. eli ihan jonkun idiootin ansiosta jouduin jonottaa siellä hikisessä, tunkkasessa, kuumassa odotushuonessa. aaaaarggggh!!!! pisti kyllä jonkun verran vihaks!!! [:@][:@][:@]
No, suu ja poski on edelleen tosi kipeet ja tulee kuulemma oleen vielä monta päivää. ja se on sit vissiin ihan normaalia. eli buranaa vaan napaan.

Kirjettä en oo kirjottanu, mutta suuni taas eilen aukaisin. jonkun verran saatiin asioita selviteltyä. ja suurin syy näihin ongelmiin on tosiaan raha, väsymys ja sen aiheuttamat kiukut ja tiuskimiset. oon myöntänyt miehelle että olen vaikea ihminen, varsinkin kun kärsivällisyys alkaa oleen finaalissa. mutta ei senkään tarvii hakemalla hakea aina jotain mistä vois valittaa. suurin vastuu tästä huushollista ja Veerasta on kuitenkin mulla. mä siivoan, pesen pyykit, teen ruuat, hoidan suurimmaks osaks Veeran, hoidan syötöt öisin ja lähes aina päivisinkin. Leikin, ulkoilen jne jne. sit kun Veera sattuu esim parahtamaan itkuun jostain syystä niin mies laukoo että etkö sä nyt jumalauta osaa hiljentää sitä lasta ja anna tänne se kun et saa sitä hiljaseks. joo kiitos vaan. kaikkeni yritän. miks pitää aina tehdä noin? miks ei voi vaikka sanoa että kokeillaan josko rauhottuis hänen sylissään? miks se pitää aina hirveeseen äänensävyyn karjasta! vituttaa tollanen!

Ja Veera oikeesti itkee aika vähän, ja silloin kun itkee niin väsy tai masu vaivaa. sit mies tokasee että mistähän sinäkin olet noi itkemisen ja kiukuttelun lahjat periny. joo kiitos vaan taas.. morkkaa nyt vähän lisää vielä. Perkele kun pitää 20h vuorokaudessa huutaa. ei pidä paikkaansa.. asioita liiotellaan ja kaikesta pitää aina sanoa niin että satuttaa.
ja mä kun oon sitte sellanen ihminen että kun mies ton mahtavan suunsa aukasee niin mä en voi olla hiljaa vaan on pakko sanoa takas. pitäis kai vaan oppia olemaan hiljaa ja niellä kaikki noi ihanat kohteliaisuudet. hmmm...

Just tuli viestiä pomoltakin että huomenna olis jotkut terassi bileet mihin ne haluais mut mukaan. saas nyt nähdä voinko mä minnekään lähteä. olis klo 16 alkaen.. eli taas tulee jotain minkä takia jää mammakahvit väliin. miks!!?? en varmaan ikinä pääse mukaan. pitää nyt yrittää tolta idiootilta kysellä mitä mieltä se on josko lähtisin sinne. ihan kiva kyllä olis päästä vähän ulos ja tuulettamaan päätä. jaksaa sit taas vastaanottaa lisää sontaa. Mut jos en sinne lähde niin sit saavun kyllä kaffeille [;)]

eka koneellinen pyykkiä pyrinyt.. siis ripustus puuhiin. sori. oli taas valivalivali viesti. pitäisköhän vetäytyy taka-alalle vähäks aikaa kun en taas saa mitään muuta tänne kirjoitettua kuin omia valituksia...[&o]
 
Voihan piru tuota sintun miestä!! Aika kohtuutonta mun mielestä tollanen käytös... joo, ymmärrän kyllä, että on rankkaa ja sitäkin varmasti väsyttää koulu+työsetit, mutta et se sinäkään ihan kovin helpolla siellä kotiäitinä pääse! Miehet ei todellisuudessa oikein aina ymmärrä, kuinka vaativaa kotonaolo voikaan olla.. Joo, voihan sitä sopia kaikkea sosiaalista häppeningiäkin aina, että menee vauvan kanssa, mutta jos vauva "päättää" toisin (eli on vaan huono päivä) niin se on sitten vaan peruttava ja otettava joskus kavereidenkin "vihat" niskaansa, kun joutuu ehkä perumaan lyhyelläkin varoajalla. Tekis siis sulle ehdottoman hyvää päästä sinne terdeilyiltaan työkavereidesi kanssa, vaikka se sit tarkottaiskin sitä, ettet meitä ehtis tapaamaan. Mutta ilta ilman vauvaa olisi sulle varmasti niin paljon hyödyllisempi nyt, meidät kun ehtii treffata vaikka joka viikko tästä eteenpäin hamaan tulevaisuuteen ;) Ja älä lopeta purnaamista täällä, pitäähän sun saada omia ajatuksia tuulettaa, ja täällä moni ymmärtänee sua paremmin kuin uskotkaan. Ite ainakin symppaan sua ihan kympillä, kun huono taloustilanne, vähän turhan pieni asunto & uuden etsimisen paineet, miehen työ+koulu tekee musta arki yh:n... niin moni asia kuulostaa samalta!

Hah, taidan olla aika paska mutsi... Joona nukahti sohvalle viereen, kun äiti otti koneen syliin :D Vastahan me taas tunnin verran riekuttiin ja naurettiin, ja alkoi jo mennä yli, joten aattelin että saa poikakin hetken rauhottua... Nooh, uni tekee hyvää :)

Ninoskalle myös tätä kautta paranemistsempit! Ja nyt annat miehen auttaa siellä, ja lepäät ite. Oot sellanen puuhailija, että uskon, kuin vaikeeta onkaan yhtäkkiä olla tekemättä mitään :)

Jahas, uuteen päivään pitäis orientoitua. Ei taideta kaupunkiin lähteä mun opintoja hoitamaan, kun vaikuttaa edelleen vähän turhan kärttyseltä tuo laps... Oli myös hieman kuuman oloinen, toivottavasti nyt ei oo kipeeks tulossa! Tosin johan tässä on reilu 4kk menty ilman yhtään mitään sairautta, ei oo ees nenää kertaakaan niistetty! *koputtaa puuta, jotta sairastamattomuus jatkuisi*
 
Kamala, kun mä olen ollut pitkään täältä poissa! Viime viikolla sekä mies, että Benji olivat niin kipeitä, että mä pyöritin oikeastaan huushollia vaan, enkä paljoa muuta kerennytkään. Ja sitten kun olisin ehtinyt, niin en päässytkään kirjautumaan tänne. Eilen alkoi vasta pelaamaan mulla tuo sisäänkirjautuminen. Eilen illalla ja tänään aamulla luin teidän juttuja. Nyökyttelin, naureskelin, ja välillä pyyhin pikku kyyneleen silmäkulmastani.

Eniten mieleen jäivät Halipossu ja Sinttu. Molemmille ihan hirmuisesti halauksia ja jaksamisia!

Onneksi pääsitte, Halipossu, nyt sinne testeihin. Mä pidän sormia ristissä ja varpaita pystyssä, että kaikki menisi hyvin, ja että teidän ei tarvitsisi stressata enää.

Sinttu: mulle tuli tosi paha mieli sun puolesta... Toivottavasti sun mies saa ajatuksensa järjestykseen, ja ymmärtää, että tuollaiset puheet oikeasti satuttaa. Tosi inhottavaa. [:(]

Hitsi, kun en pääse Iltasanomia lukemaan, olisi ollut kiva päästä kurkistelemaan "tuttuja" mammoja! Hesarin näköispainokseen mulla on tunnukset, eli sitä heti selaamaan! :)

Amppu: kiitos, kun kerroit tuttusi kokemuksesta! Ehkä mullakin on siis vielä toivoa. Mua ei leikelty, vaan siis repesin, ja sain niitä tikkejä jonkunkin verran. Mutta antaa ajan siis vaan vaikuttaa.

Meillä ei ole täällä oikeastaan sen kummempia tapahtunut. Benji oli tosiaan viime viikolla kipeänä, pienellä oli kova nuha, ja 39 astetta kuumetta. Jännää, että lapseen ei tuo kuume sen kummemmin vaikuta. Siis oli vähän normaalia väsyneempi, mutta yllättäen myös "iloinen". Kovasti naureskeli kaikkea mahdollista, ja kiljahteli riemukkaasti. Pari päivää piti lämpöä ja flunssaa yllä, ja lauantaina ei sitten ollut enää mitään.

Hammasitkut ovat onneksi loppuneet nyt. Sanna, kyllä nuo Joonan itkut kovasti samalta kuulostavat kuin Benjin hammasitkut!

Oih ja voih, nyt en ehdi taaskaan enempää kirjoittamaan, Benji kutsuu!

Palaan paikalle toivattavasti vielä tänään!
 
Nyt löysin sen hesarin jutun. :) Sanna, kätevästi sai miehesi vinkin tuosta lehtijutusta. Harmi, kun en pääse Iltasanomia lukemaan.
 
Huhheijaa. Aina luen otsikon "Toukokuun tunaroinnit"

Paha mieli Sintun puolesta. [:(] Jaksamisia!
(Ja kaikille muillekkii tasapuolisesti tässä äitiyden armottomassa maalimassa.)

Ulkona on Kuuma!

Neuvolareissulta tultiin. Veeti 5kk vaatimattomasti 9850g ja 69,5cm. Ja rokotuksesta ei ollu moksiskaa! :O Ei pientäkää inahdusta. Kehuja vaan tuli, tää äiti on ylpee [:D] On poika kuulemma jo puolvuotiaan tai yli- tasolla.
Piti siintä vaatekoosta sanova että meil on käytössä 70-80cm vaatteet ja vaipat olikohan ne nyt sit 9-14kg pampers vai libero. kuitennii pitänee vissiin kohta ottaa yöks taas isommat vaipat käyttöö..

Ja meiän äitienpäivä! OI ja VOI. Paras lahja tuli kyllä Veetiltä, niitten öitten jälkeen ku on saanu tunnin välein herätä ni hää heräs VAAN kaks kertaa syömää! Ja nyt onkii jo 3 yötä nukkunu suht hyvin!?!? Ei oo tarvinnu ku kaks kertaa syöttää ja muutaman kerra alkuyöstä(21-00) herätä hyssyttää. Oi tätä autuutta!

.......Ja tähä tää sit tyssäskii.. Veeti heräs unilta ja huutaa nälkää [>:]

No palaampa taas joskus ku kerkiän..

Ihana kuvia taas tullu [:)]
 
Ihan ekaksi toivotan voimia Sintulle ja Halipossulle! Toivotaan parasta!Parisuhde/perhekuvioista pitää sanoa, että olen ollut onnekas, tosiaan vaikeuksiakin on ollut mutta nyt tuntuu menevän oikein mukavasti. Muistissa on kuitenkin mitä se on kun ei mene hommat putkeen. Väsymys ärsyttää molempia, ei tavallaan nähdä sitä toisenkin väsymystä ja monestihan se menee sitten että kun toinen on "muka vaan kotona" niin... vaikeita tilanteita, toivotaan että alkas pian helpottaan!

Koulujutut, ite oon täs kartottanut kouluhommia ja todennut, että tosiaan jouluksi pitäs olla mahkut valmistua. Tosin opettaja ei ole kommentoinut minun hopsiin nyt jostain syystä millään tavalla, toivottavasti kommentoi kuitenkin ennen kesälomaansa. Eilen olinkin koululla luennolla neitin kanssa ja kyllähän se on ihan erilaista kuin sillon kun tyttö vaan nukkui ja söi. Aika raskas oli päivä niin mulle ku tytöllekin ja päätinkin kylmän viileästi, että tänään en mene koululle. NOh, ikäväkseni olen huomannut että luokkakavereista osa tuntuu olevan kateellisia, kun minun ei tartte olla läsnä ja pääsen helpommalla joidenkin mielestä... Ei tämä opiskelu tässä vauvan ohella nyt ihan niin vaivatonta ole että siitä kannattis kovin kateellinenkaan olla, heh. Huomenna on sitten kevään viimeinen koulupäivä kaikille ja ajattelin sinne mennä yhden työn esittelemään.
Oon täsäs hehkutellut tota mahdollista jouluna valmistumista mutta toisaalta sillä on se karu kääntöpuolensakin mikä huolestuttaa; nimittäin ennen valmistumista on tehtävä 2 kk:n harjottelu ja neiti pitäis laittaa jonnekin hoitoon! Apuah!!?!! Mitenkähän sen raskii sitten tehdä, vai pitääkö tota valmistumista sittenkin siirtää... toisaalta voin katsoa tuota sitten tuonnempanakin mutta onhan se hyvä miettiä ja henkisesti valmistautua asiaan jos toiseenkin...

Josta päästäänkin hoitoonlaittamis-asiaan. Te ette varmaan ole mietiskellyt vielä noita hoitopaikkahommia? Itsekin olisin niin mielelläni kotona lapsen kanssa mahdollisimman pitkään mutta kyllä se karu totuus on, että jos meinaa isomman kämpän joskus saada, että mahtuis ehkä kakkonenkin vielä joskus huusholliin niin pakko ois lähtä tienaamaan välillä. Asunnot on ihan törkeen hintasia laatuun/ikäänsä nähden ja isot rivarit on kohta kalliimpia ku okt:t. Kerrostalo ja paritalot on aikalailla posisuljettuja vaihtoehtoja. Nyt näyttää että rakentaminen olisi edullisinta. Ja jossain vaiheessa on todennäkösesti se kakkosautokin hommattava. Siispä elämä on täynnä valintoja ja nyt pitää kovasti pohtia näitä eri mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Sydäntä kyllä särkee tällähetkellä ajatus, että laittais lapsen hoitoon vaikakin vain 2 kuukaudeksi sitten lokakuun tietämillä...[:(] Onkos muut joutunu miettiin tai miettineet tämösiä juttuja?

Ai nii, mulla ihan tirahti vedet silmiin (olikohan se Elegian) pikkusen tekemistä äitienpäivälahjasta ja kortista! Aivan ihania, toinen on pikku kätösillään niitä näpertänyt... joskus niitä saa tietenki itekki tulevaisuudessa, voi että <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top