Toukokuun turinoinnit

Heip!

Hammaskitinöistä... muistelenhan oikein, kun muistelen, että just ennen hampaiden puhkeamista alkais noi itkuun pärähtämiset kesken unienkin, eikä ruoka maistuis? Kun enää en keksi Joonan levottomuudelle muutakaan selitystä... yöunillaankin on nyt jo lähes pari vkoa pärähtänyt itkuun n. klo 23-02 maissa, eli ei oo vielä ollut nälkäinen tai edes oikeastaan hereillä, mutta useampaan otteeseen tossa välissä itkenyt unissaan! Ja nyt sitten eilen ja tänään päikkäreillä sama homma... Eikä meinaa ruokakaan oikeen kunnolla maistua, lusikkaa kyllä pureskelee nautiskellen. Maitoa menee kyllä onneksi, saa siitä energiaa. Välillä kyllä pullollakin temppuilee ja tahtoo sitä vaan jäystää ikenillään... Eli pliis, onhan tää nyt merkki siitä, että parin vkon sisään "tulis tulosta" ja sitten nää vähenis ja poika rauhottuis?? Muuten ei oo kipeen olonen, mutta paljon uneliaampi kuin ennen, vaan silti ei uni oo ihan levollista.

Halipossu, kiitos, kyllä mä varmasti vielä avaudun sullekin, mutta tuntuu niin väärältä tollasia pikkuasioita kitistä, kun teillä on paljon isompia murheita just nyt. Ja useimmiten nää mun kitinät on vaan hetken mielessä, sitten rauhottuu! Niin kauan ku mies tajuaa olla pahoillaan, ja ollaan oikeesti riippuvaisia sen tuloista, niin koitan hiljaa vain rauhoitella itteni ja nää pettymykset pois. Onneks kohta on kesälomat ainaki koulusta!

Nyt jotain ruokaa munkin suuhun, kiitos!
 
Ihanaa, Amppu, että mulle löytyy sit sunnuntaille chättäily-seuraa! :)) Aattelin kyllä joo omalle äidille mennä kera pätkis-kakun, mutta ei sielläkään jaksa koko päivää muhia. Ja kyllä mä sentään vähän saan varmasti mieheltäkin huomiota, vaikka ei kylpylään mentäiskään. Mutta poikani kanssa aion olla, oli mies huudeilla tai ei, joten jos tahtoo leffaan ja syömään, niin menköön keskenään ;)

Noista itkukohtauksista, niin en usko, että on masuvaivoja. Se on erilaista rääkynää, vetää Joonan ihan tikkusuoraks ja silmät on apposen auki ja vaan kirkuu ja tuijottaa mua suurilla silmillään ilmehtien "ÄITI AUTA!!" Lisäks ollaan kuitenkin jo 1.5kk sitä porkkanaa ja perunaakin syöty, että tuskin se nyt enää tällain tässä vaiheessa vasta alkais..? Porkkana pelkillään jätettiin nyt pois, kun sen se oksentaa, mutta ei näyttäny muunlaisia oireita siitä tulevan.
Eli hampaat on mun ainoa järkevä veikkaus?? Tai sitten toi kasvaminen, taas on tuntunut hurahtavan viikossa enempi, ku sen "normaalin sentti vkossa" kasvunsa. Just pakkailin pieniä vaatteita, ja samaa huomasin mäkin; onhan tolla nappulalla ihan hirveästi tota vaatetusta! Suretti pakata joitakin sellasia mm. huppareita ja paksumpia pitkähihasia pois, niitä ei oltu koskaan käytetty... Ne vähän niinku ootteli just näitä kevät-kesä hetkiä, jolloin ei enää paksumpaa laiteta ja noi ois ollu "ulkovaatteita". No, ei auta. Samoin otin taas uusia bodyja käyttöön, ja naureskelin, että tolla lapsella on käytössään sitten bodyja 62-86cm, pienimmät menee nyt vielä ehkä kerran-kaks, sitten pakkaan pois, ja noi 86 senttiset otin sillain pinojen pohjalle, että jos joskus en muka ehtisi sitä tahtia pestä, mitä toi lapsi sotkee. Ja nyt tota sotkua tuntuu tulevan; parhaimmillaan menee neljä vaatekertaa päivässä, vaikka en tosiaan pienimpiä suttuja ja kuolia vaihda, vaan vaate saa tosiaan olla kuolasta märkä tai likainen!

(ja silti salaa olin iloinen, että mulla noi 86cm on isoimmat, mitä oon ostanu valmiiks, eli kohta on pakkokin mennä taas kiertelee kauppoja ja kirppiksiä ja ostaa uusia valmiiks varastoon!)
 
Nämä päivät menee hujauksessa, ettei tahdo ehtiä konetta aukaista. Nyt kun kelit on niin ihania, on mukava touhuta tuolla ulkona. Oikein harmittaa välillä tulla Jussin kanssa sisälle syömään ja oleileen, niin ja tietysti keittämään muullekin porukalle evästä.Yllättävän hyvinkin Jussi viihtyy vaunuissa, kun on tuettuna puoli-istuvaan asentoon ja saa tiirailla maailmaa.
 
Niinhän se äitienpäivä lähestyy, eikä olisi mitenkään sillä fiiliksellä. Huomenna mies menee töihin ja tulee sitten su aamulla keittelemään mammalle kahvit. Minä lähden lasten kanssa kotopuoleen haudalle viemään kukan äidille.
 
Ulkoilma väsyttää ja olisi jo ihan valmis nukkumaan. Viimeyönä Jussi nukkui ennätyshyvin. Ilta ysi sänkyyn ja puoli kahdeksalta aamulla imetys ja kippasin Jussin viereeni, nukkui siinä ysiin saakka. Alkaa perunat pitämään nälän kurissa. Jonkinverran yöllä oli ähellystä ja kitinää. Eipä siihen kelvannut tuttikaan vaan aikansa kun sai äheltää niin rauhoittui nukkumaan. 
 
Meillä on syöty nyt pari viikkoa sitä perunaa ja porkkanaa, eikä ole oksentamista aiheuttanut. Hyvin näyttää eväät uppoavan. Eikä mikään ole aiheuttanut vatsavaivoja mitä olen antanut, enkä tosiaan anna kokeiluna paria teelusikallista vaan aina koko satsi, jos vaan muuten maistuu.
 
Hyvää äitienpäiväviikonloppua kaikille!
 
 
 
 
Ihanaa, täällä on taas elämää!

joopa joo... taitaa olla meitä äitienpäivä-leskiä sitten enempikin... Mulla mies luultavammin on kotona, mutta kuten sanottu, nukkuu. Sen on pakko, kun tulee sillon neljältä aamulla kotiin. Mutta yritän raapia vaikka menuun itselleni, jonka hän vois ystävällisesti valmistaa iltapäivällä, kun herää.... Toimisko?

HALUASIN SYÖDÄ, vaikka:

vihreä salaatti (jos on pakko) (mieluiten cesar, sellainen)

naudan pihviiiii , medium (ISO ISO ISO)
rapeita perunapitsejä
höyrytettyä artisokkaa, parsaa
hunaja punajuuria.(.mielellään uunissa haudutettuna...)
pari lasillista tuhtia viiniä....

jälkiruoaksi sopisi esim.
keksipohjainen juusto-vadelma kakku
ja tilkka manteliliköriä......

Ehkä meillä syödää kuitenkin arkisemmin, kerta mun pitäis huomena keretä kauppaan,,, ja jos siellä ei mitään ees ole sen lakon takia? Mutta saunan haluan. Perhe saunan, oli sapuska vaikka HK-n uunilenkkiä!

HITSI MITEN KAUHEE NÄLKÄ TULI!!!!! Se on teetä ja paahdettua ruisleipää. Leipä niin kuumana, että voi sulaa päälle.

LAPSEN NUKAHTAMISEN JÄLKEISET ITKUKOHTAUKSET, näyttäisivät liittyvän meillä ainakin ihan yksinkertaisesti sellaisiin iltoihin , jos on juuri päivällä opittu tai koettu jotain uutta. Esim. ilapallojen riemukas puhaltelu leikki tuli juur tuommosena silmät.suurena.jalat.jäykkkänä-itkuna. Iskee päälle noin puol tuntia nukahtamisesta ja toistuu pari kolme kertaa, ennen pitkään yöuneen vajoamista. Sillon vaan turva auttaa. Syli ja hiljainen lohduttelu. Lapsi käy niin tosissaan tätä elämää, eikä pienet aivo ymmärrä mitenkään kaikkea.

Tästä ihan maaritin omakohtainen kokemus: minä näen vieläkin painajaisia siitä, että olen juuttunut kiinni kamalan suureen sanomalehti kasaan. Rypistettyjä valtavan kokoisia markiä lehtiryttyjä silmät ja suu täynnä. Jostain kuuluu kovaa naurua ja minä meinaan kuolla! SELITYS: äiti oli mulle antanut lehden leikki kaveriksi ja ihmetelly, että mitä se tyttö nyt sanomalehdelle kirkuu, kun juuri hetki sitten oli ollut niin kivaa. Nauranu siinä isän kanssa ja antanu mun piehtaroida paniikissa sanomalehden lipareet suussa! Minä ole sanonu miehell. että jos vähänkin alkaa näyttämään, että Venlalle joku leikki on selvästi liikaa, se pitää lopettaa!

Toinen "hassu"-juttu voi olla ulkona tuulessa heiluvat puut! Miten niitä voi pieni ymmärtää???? kehittymätön mielikuvitus saattaa tehdä niin omituisia temppuja... Eli LOHTUA; TURVAA; SYLIÄ!

------------
Päivällä kävi hassuja! Mä oon onnentyttö! Ja mulla on ne melankolian riemut!!!! Meidän tutut tuli Vantaalta uudelle mökilleen ja kävi pikaiseti moikkaamassa. Sain Helsingin tuliaisena se Chisun uuden levyn, pari puloo punaviiniä ja yhden yrttilikörin. (Tuo yrtti-kama on kuulema miehelle) Kaikki tää, kun mä olin just vaipumassa epätoivon ja yksinäisyyden lohduttomaan suohon.

Vaan, heh, olin just laittanu tukkavärin päähän ja lämmittäny eilistä sitruunakanaa mikrossa. Istuin pöydän päässä posket pullollaan nuudelita, kun ne tulee sisään.... Kiva yllätys kuitenkin!

------------
täällä kuuluu kummaa vauvan ähinää?... Ja ulkona tuulee, melkein myrsky!
 
maarinen, niinno siis Joonan "silmät suurina paniikki-itku" liittyy niihin hereillä olon vatsanväänteisiin. Yölliset itkut se itkee silmät kiinni, ei juur lainkaan kyyneleitä (Joonalla siis valuu helposti isot kyyneleet, ja paljon! Tullu jo vajaa kuukauden ikäisestä! :O). Siihen ei auta syliin ottaa, säikähtäis vaan enempi, ku heräis! (tänään huomasin, kun päikkäreiltä kärräsin rääkyjän sisään... paniikki oli pahempi, kun nostin sen vaunuista syliin, eikä se ilmeisesti ollutkaan hereillä vaikka rääkyi ja kirkui kuin syötävä!)

Täällä sitä taas ollaan... yksinään, hiljaisten seinien sisällä. Telkkari, kone ja satunnaiset ihmiset netin tarjoamine mahdollisuuksineen seuranani. Nyt ei oikeestaan kyllä ees harmita, kun mies ehti olla jokusen tunnin seurana herättyään ja ennen töihin lähtöä. Ennen lähtöään kysyin, että lähdenkö sitten keskenäni heti aamutuimaan sunnuntaina oman äitini luo, ja mies siihen vähän loukkaantuneena, että ei kai nyt sentään niinkään... Olipa se lukenu sen Hesarin artikkelin, että ehkä se oli siitä kässännyt viimeistään, kuinka tärkeää mulle olis olla yhdessä sinä päivänä <3 (ja vaikka se oiskin taas 12h yön duunissa, ja aamulla nukuttais sitä kuin paljon tahansa, niin luulen että se vetää taas itsensä ennemmin univelkoihin, kuin satuttaisi mua tänä tärkeänä päivänä!)
 
Elegia, mä niin tiedän ton tunteen... peilistä tuijottaa vastaan jotain ihan muuta, kuin itsestä tuntuu. Valokuvia ei voi katsoakaan, kun ne kertoo myös totuuden. "Toltako mä näytän muiden silmissä??" Ei hyvä, ei alkuunkaan... Mutta onneksi oma mies sentään varmaan kattoo sua, niinku mun omani kattoo mua, rakastaen ja ihaillen, ei siinä ne makkarat näytä sen silmissä yhtään niin pahalta. Ja peilejähän ei oo koskaan pakko tuijotella? ;)
 
Mukavasti oli Elegian perheen piiiitkä matka sujunut. Taitaa Eemelistä tulla oikein reissumies. Ja niinkuin Sanna ihanasti sanoikin, että kyllä nuo meidän miehet rakastaa meitä kuitenkin sellaisena kuin me ollaan. Eipä tässä vauva-arjessa ehdi niin kauhiasti miettimään omaa asuaan ja ulkonäköään. Reissussa meilläkin tavaraa oli ihan riittävästi - siis lapsilla. Hyvä että olin edes hoksannut puhtaat alusousut itselle ottamaan mukaan ja yhdet vaihtvaatteet. Sitä ajattelee vaan muita ja itse jää kyllä tosi vähälle huomiolle. No ehkäpä huomenna sekin asia korjaantuu[:)]
 
Viikolla yhtenä aamuna katosi huumori koko päiväksi. Mulla oli tiedossa viikon päästä perjantaina työpaikan naisten tapaaminen, jota olen kyllä odottanut innoissani. Niin mies tuumasi aamulla, että onpas mukava ensviikko kun ei ole kuin pe työvuoro. Mähän siihen, että PERJANTAINA, eikös sulla pitänyt olla työvuoro keskiviikkona. Oli vaihtanut ja varmaan silloin kysynyt että sopiiko. En sitten muistanut kyseistä tapaamista ja nyt sitten en taida sinne päästä. No täytyy sekin asia korjata kesällä[&:]
 
Nyt ruoka pöytään ja sitten kersat vaatteisiin ja menoksi.
 
Lallallaaa, iltasanomaa lähden kohta metsästämään kaupastaa... ;)

Ja sitten leivon ISON suklaakakun (pätkis ;)), koska rakas mieheni on ensi yönä töissä klo 20-08. Ja sunnuntaina illaksi menee takas, mahdollisesti jopa jo klo 18. ÄRSYTTÄÄ! Noh, jonkun se on kai sitä valuuttaakin tähän talouteen tuotava? Mies tosin aamulla sanoi, että mä voisin varata kesälle itelleni (ja kaverille) jonkun kivan kaupunkilomaviikonlopun, että hän maksais mun kulut. Koita siinä sitten selittää toiselle, että musta olis kivempaa vaan viettää aikaa perheenä rauhassa, kuluitta, jotta sen ei tartteis tehdä sitä duunia niin paljon...
Ja mä ku luulin, että Kauriit on työnarkomaaneja, mutta eipä toi Leijona kauas jää! (ja kävi se sentäs aamulla kuulemma kaupassa hakemassa ylläreitä huomiselle)

Noniin, siinä päivän valitusvirsi, oikeestaan mua ei enää kiukuta edes, on vaan sellanen "ihan sama" fiilis. Ihana asia on, että kohta tulee ystäväni käymään ranskanbullansa kanssa, ja tuo samalla mulle mun itse tilaamani äitienpäivälahjan, ja anopin lahjan myös. Se on siis se korutaiteilija, ja tilasin ne Joonan kuvasta tehdyt korut. Sitten tuleekin anoppi hakemaan apinan päiväkävelylle, ja mä suuntaan shoppailemaan Selloon! Tosin shoppailu taitaa rajoittua lähinnä prismaan, mutta käyn Subissa ainaski syömässä. Ja kotona saan rauhassa puuhata ja leipoa sen kakun, kun Joona varmaan viihtyy mummon ja papan kanssa iltaan asti. Ja huomenna omalle äidilleni syömään kakkua ja viettämään laatuaikaa syntymäperheeni kanssa. Eka vuos, kun mäkin oon äiti, ja eka vuos, kun isoveljeni ei ole paikalla (se kun on siellä Budassa edelleen vaihdossa). Jänniä suuria asioita! :) Ja Joona on sentään maailman söpöin, vaikka vähän kätiseekin! <3
 
Alanpa nyt kelaamaan lukemattomia viestejä ja kommentoin sitä mukaa, katsotaan pääsenkö loppuun asti!

Sinttu kiitos reseptistä, ja paljon. Kurkkaanpa sen kirjoittelun jälkeen. Soseitten jälkeen Valo ei koskaan heti ota tissiä, vaan vaikka nukkumaan mennessä sitten. Joskus taas ensin tissiä ja odotan sitten vaikka puoli tuntia ja annan hörppyä.

Vaatekoko Valolla on 74 senttistä, jopa pari 80 senttistä bodya käytössä, joissa hihat pitkät, mutta muuten sopii. Hirmu lyhyt selkäosa joissain vaatteissa, siksi isompaa käytetään kuin koko olis. V oli neuvolassa viimeksi 66,5 cm pitkä ja painoi n.7,7 kg. Vaatteista vielä, että ärsyttääkö muita liian suuri kaula-aukko? Mahallaan kömpiessä melkein napaan asti auki (liioittelen nyt mutta kuitenkin). Vaippana Liberon 7-14kg ja sopiva.

Tanttu olipa ihana lahjaidea!

Halipossu voimia hirmuisesti sinulle ja perheellesi<3

Elegia  toivotaan että saatte mukavan reissun ja iloista yhdessäoloa!

Hei, hauska juttu että Amppu ja Tiihuli tunsi toisensa jo ennestään[:D]

Tuik [:D][:D][:D][:D][:D][:D] hheehhhehheheee isi heräsi sitten isän vaistolla hhehhhahhahhhaaa

Kotileskille jaksamista arkeen!

Maarinen kun Venla alkaa syömään soseita, niin elä huolehdi siitä että et itse pääsisi enää osallistumaan syömiseen. Meillä uutuudenviehätys meni ohi ja kun syömisessä ei enää ole mitään jännää koska se on sallittua niin minä suurimmaksi osaksi pääsen lusikoimaan[;)]

Joopa. Tuntuu että en ehdi tänne KOSKAAN vaikka voisin mihin aikaan päivästä tahansa, paitsi päiväunien aikaan, ilmaista haluni miehelle ja jättää hänet pojan kanssa touhuilemaan keskenään toiseen huoneeseen. Mutkun väsyttää. Voiko tämä kierukka aiheuttaa ärtymystä ja väsymistä? Ärsyynnyn mielestäni helpommin kuin ennen. Väsymyksen nyt ymmärtää valvotun yön jälkeen ja niitäkin on. Ei siksi ettei Valo nukkuisi, mutta itse en saa heti nukahdettua takaisin uneen, jos Valo vaikka tunninkin tekee untaan uudelleen. Höpö-äiti..
Yhtenä aamuna tuli sitten itku valvomisesta. Kolme tuntia kuhkin yösydännä yksin. Aamulla mies lähti Valon kanssa sitten parin tunnin lenkille ja sain nukkua sen aikaa. Oli hei hiukan eri olo sen jälkeen!

Kaupunkireissu ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Aamutohinat putkeen ja ei kun pysäkille. Olin illalla varmistanut että saadaan rattaat joksenkin kasaan. Bussin tullessa rattaat kasaan, ei mennyt ihan ja puolilinkkuisia rattaita hilaan säilöön kun sanka irtoaa ikävän räsähdyksen kanssa. Koko pakka autoon ja kaupungin päässä sitten ihmettelin ystäväni kanssa mitä tehdä. (miehen oli jo riennettävä asioilleen). Ystävän työpaikalle teippaamaan ensiavuksi kahva ja sitten varovaisesti vaunuliikkeeseen matkarattaita ostamaan. Ei muu auttanut hädässä. Sinne jätettiin hävitettäväksi entiset samaan hintaan. Ostin Carenan matkarattaat, joissa oli ainoina sopivan hintaluokan rattaista edes vähän korkeampi työntökahva että mieskin jotenkin voi niitä tuupata. Ketterät kyllä, ei siinä mitään ja kevyet. Maksoivat 139e.
Siinä sen reissun ostokset[:)] Seuraavalla kerralla ehkä itsellekin jotain.
Valo oli aivan haltioissaan bussimatkasta jo. Ihmetteli ääneen koko matkan kaikkea mitä näki. Kerran kapungilla tuli itku väsymyksestä, kun ei malttanut nukkua tarpeeksi kauan, mutta muuten hieno reissu. Söi tavallista vähemmän, mutta illalla tankkasi sitten. Ja höpötti, ja on höpöttänyt vielä tänäänkin. Sillä tavalla niin kuin yrittäisi muodostaa jo sanoja.

Näin täällä. Luin kaikki ja kommentoin mihin muistin. Meillä on hei huomenna äitienpäivä! Jos en ehdi tai saa aikaiseksi tulla aamusella jo toivottamaan, niin
sydämelliset onnittelut jokaiselle äidille<3 Vuosi sitten tästä päivästä vasta haaveiltiin pikkutoukat masussa. Tässä sitä sitten jo ollaan.

Vielä sellainen juttu, että voitteko kuvitella että unohdin meidän ensimmäisen hääpäivän?! *kele niin siinä kävi. Ei ole tällä mammalla ihan kaikki nyt kohdillaan. Mies vielä muisti! Hän on se joka ei päivämääristä piittaa saati niitä juhli. En yksinkertaisesti tule edes katsoneeksi kalenteria ja jotenkin päivät on niin täynnä tekemistä että näin pääsi käymään. Noloa..niin noloa. Sain mieheltä lahjakortin hänen antamaansa niskahartiahierontaan 10x30 min (Frendien tai Simpsonien ajan katsokaas ;) Vietimme siis 5.5. hääpäiväämme<3 Miten sen VOI unohtaa. Olen kuin ne ukot joita manataan kotona kavereille, että ei se vaan ikinä!
 
Moi!

Amppu, hahhaah... sori. Toi ehkäisyn puute. Mä kans aattelin, et jos tässä nyt saa sen yhden seksisession johonkin väliin, niin sillon tuskin jaksaa etsiä kortsuja. On varmaan päiväyksetkin menneet... ja mitä, käynkö muka vauvan kanssa ostamassa kortsuja?? Sais siinä ihmiset naureskella :D
Juu, meillä on molemmilla opinnot kesken. Mulla yks 5vkon harjottelu ja opinnäytetyö plus portfolio, miehellä tässä kuussa jotakin teoriatunteja, yks pitkä harjottelujakso ja sitten kai jonkunlainen lopputyö. Vaan vähän sama meillä, yhteen oli muutettava, että ehtii nähdä ees sen yhden pusun verran päivässä. Vuoden päästä sit toivottavasti jo helpottaa, jos nyt kahden vuorotyöläisen arkeen saadaan silloinkaan mitään järkeä ;)
Mutta asioilla on onneksi tapana lutviutua, ja kohtahan on taas jo ihana kesä, eli miehellä vaan duunia, ja heinäkuussa sitten pitkä lomakin! Noiden etappien oottaminen saa jaksamaan, ja tuskin noita ylityötuntejakaan noille jatkuvasti on tarjolla.

Mun mielialaa piristi kummasti ihanan pikkusiskoni kanssa ostoskeskuksessa käynti. Ihan vaan subia nassuun ja prismaan, mutta silti oli niin kivaa! Siellä hyllyväleissä tehtiin heräteostoksia ihan sujuvasti, pohdittiin kakkuun koristeita. Ostin vaaleanpunaisia nonparelleja ja lisäksi neljä purtiloa jotain hassua syötävää kimallegeeliä! Sitä sitten kakun päälle tuhertamaan jotain tekstiä. Tosin en tiiä, et teenkö kakun valmiiks asti tässä kotona, kun pitäis junalla ja bussilla kulkea huomenna varmaan sinne äidille... vai soittaisko sen hakemaan? Kun täällä olis yks kassillinen sen pestyjä ja viikattuja lakanoitakin, kun sillä hajos se pesukone ja mä sille noi pesin valmiiks.

Pranametrin perheeseen myöhästyneet onnittelut ekasta hääpäivästä! Vai että teillä mies muisti? Nooh, oisko ne ne äitihormonit tässäkin, mitä voi syyttää unohtamisesta? :D
Ja äitienpäiväonnittelut sinnekin tupaan! Samaa mietin, että vuos sitten sitä tärisi pari päivää ennen äitienpäivää, kun oltiin sovittu perheille kerrottavan äitienpäivänä... Korttiin viesti piilotettuna, sanoja ei välttämättä olis löytynytkään. Äitini meni ihan hämilleen, illalla oli lukenut blogiani ja laittoi perään tekstarin, jossa kertoi olevansa maailman onnellisin ja itkevänsä ilosta! (ja nyt näitä muistoja verestellessä, ja tuota sanaa äitienpäivä lukiessa nousee mulla taas kyyneleet silmään. Hoh, hiljalleen riittäis tällanen yliherkkyys! :D)

Tiihulille piti itsekin sanomani, että varmasti rankkaa viedä äitenpäivän kukat haudalle... Haleja sinne!

Ampun varhainen äitienpäivä kuulosti ihanalta! Tuolla varmasti jaksaa huomisen virallisen päivän :) Ja kenties sieltä se lahjakin on vielä tulossa. Onkos muuten Nomination-koru, vai mitä sä keräilet, jos saa udella? Mun mielestä Nominationiin nimenomaan mainostettiin jotain ihan virallista äitienpäivä-laattaakin!

Ja ah, sain siis tänään sen itse tilaamani äitienpäivälahjan. Se koru on niiiiiiiiin ihana!! <3 Täytyy ottaa kuva ja laittaa tonne kivagalleriaan :)
 
Dimdam! Mikä on parasta muotoon leikatuissa kakuissa? No tietenkin se, että leipuri saa syödä ne ylijäämäpalat! Nyt ois suklaalla valeltu sydänkakkunen oottamassa jääkaapissa huomista. Toivottavasti jähmettyy kunnolla, kun pitäis jotenkin saada se vaunujen kanssa roudattua julkisissa äiskän luo. Eli täytyy ottaa ainaki kuva ennen lähtöä, jotta voin näyttää, että "tältä se oikeesti näytti!" Ja taidanpa olla fiksu, ja ottaa noi loput koristeet (nonparellit, kimallegeeli) matkaan, jotta laitan sitten vasta perillä ne. Hitto ton suklaakuorrutteen kanssa pelaaminen on aina vähän sellasta sotkemista mulla, oli aikas vaivalloista saada kakkua putsattua! Etenki ku mulla ei oo oikeeta kakkulautasta+kupua, vaan jouduin laittamaan sen tavalliselle lautaselle... siihen sen sain "puristettua" kasaan, mutta suklaat oli tietenkin reunoilla ja ties missä. Noh, en mä onneks mistään sokerileipurin ammatista haaveilekaan, ja kotiväen kanssa voi syödä tollasia maanantaituotoksiakin.

Nyt tällä ois vappusipsien jämät nokan eessä, ostinpa jopa dippiäkin, kun sattui maitohyllyllä tollanen "uutuusdippi" nenun eteen. Siinä on kermaviili ja dippijauhe samassa purkissa, tiiä sitten, miltä maistuu.

Jasmine, ainakin Sellossa, oisko ollu Timanttisilla, satuin näkemään tänään ohi kävellessä kyltin tosta nomination äitienpäivä-jutusta. En sen kummemmin tsuumaillut, kun itellä ei korua oo. Eli toivottavasti ei tuu hukkareissua sulle sen metsästämisessä!
Ja voi miten kiva uimakuva siellä oli! Ei tosiaan näytä siltä, että Väinö tuota nyt ainakaan pelkäis, hyvä vesipeto siitä vielä kehkeytyy :)
 
Iltaa!

Eilen tuli roikuttua täällä niin paljon, etten tänään suoraan sanottuna ilenny.....

*Ampulla ihana brunssi! Ihana! Ihana! Ja Timanttiset yllätys.....
*Pranametrin kaupunkireissu ei sitten ollut mikään turha!!! Onneks oli kaveria mukana auttamassa niin ei tarvinnu yksin lapsi kainalossa hämmästellä kärryjen leviämistä käsiin!!
*Elegia... ihanaa että sä oot RUMA!!!! Anteeks kovasti, mutta niin hauskaa ei ole taas ollu aikoihin! Ite kyllä sadattelen peilin eessä, vaan kun kuulee samat posotukset tposen suusta, se on niiin hulpeetä! Vaan, kuule, kyllä me tästä vielä SELVITÄÄN! JA elä pitkästy sinne KIIMINKIIN... Se on semmosta kun miehet/veljekset tapaa toisiaan, niin kyllähän niiden pitää jonninmoinen pilluralli kylillä järjestää. Tai kalareissu!
*Jasminen ja tietysti Väinön vauva-uintiin taputuksia! Eka kerta on aina niin jännä. Siinä menee puoli tuntia niin nopeasti ihmetellessä. Ja vielä isot, kaikuvat suihkuhuoneet ja kaikki. Uutta jännää ja mukavaa!
*Sannakoo. hyvä sinä, sokerileipuri! Otitkos nyt varmasti reilusti sitä reunaa siitä kakusta, kun muotoilit? Ja kuorutetta kanssa? Ja laita ihmeessä kuva korustasi, niin pääsen kuolaamaan sitäkin. glps.

MEILLÄ, hohdokkaassa SATUMAASSA!!!! :)

VAUVA-UINTIA
myöskin täällä tänään. Pitkästä aikaa! Venluska oli ihan älyttömän vauhdikkaalla päällä altaassa. Potkia humputteli ja veteli käsillä vettä eestaas. ihankuin olis ollu oikeesti uimassa. Ei malttanu kunnolla taukoa pitää, kun piti päästä vehtaamaan. Ääneen kikatus alkoi jo suihkujen puolella! Täh?
Saattoiko tuo muka muistaa kolmen viikon taakse. Ei mitenkään! Ja yllätys oli sekin, miten paljon tuon lihaskoordinaatio ja massa oli kehittyny näissä kolmessa viikossa, jotka oltiin sieltä kaikkien juttujen takia pois! Ihana! Uni napsahti sitten päälle heti autossa... ja mehäön miehen kanssa kurvattiin HAMPURILAIS-GRILLLE!!!

Mies kerkis olla meidän kanssa siis just ehkä kolme tuntia. kävi se syömässä välillä ja tuolla uimassa mukana, mutta lähti taas tien päälle jo seiskalta. No, se on semmosta. En pidä tänään melankoliaa! Koska huomena on äitienpäivä. Ja minäkin saan sellaisen!!!!! Di diiidiiiii!!!! Naudanpihvi vaihtui grillattuun lampaan kyljykseen ... mut kutakuinkin samaa!!!! JA KUULEMA, jos sataa... niin mennäänkin oikeesti ulos syömään, eikä piha-grillille! En tiedä kumpaa toivoisin?

Jos sannalla on siellä sipsejä, niin mulla on pop corneja! Ja punaista kynsilakkaa varpaissa. (edellisetä väristä vissiin vuosi. Silloin kun raskaan viimeisen kerran kykenin taipumaan lakkauspuhiin....)Ja  sitte mulla on niin ihanat lakanat sängyssä, että oikeen tekee mieli hilpasta sinne unia kattelemaan!!!!

HYVÄÄ YÖTÄ JA ÄITIENPÄIVÄÄ, mitalleilla ja ilman!
 
Hih, onneks maarinen sentään tulit yhden viestin verra tänne roikkumaan mun seuraksi.

Tää ois täällä ihan pökerryksissä ja sekaisin! Kolme läheistä ystävääni on raskaana, yhdellä syyskuussa, toisella lokakuussa ja kolmannen mukana olin juuri vkolla seuraamassa tikkuun pissimistä ja viivojen piirtymistä, eli varmaan tammikuussa syntyy sitten sekin lapsonen. Voi apua! NIIIIIIIIIIIIIN paljon vauvoja! NIIIIIIIIIIIIIN paljon syliteltävää! Ei tarvii hankkia sitä omaa kakkosta nyt tähän väliin, kun voi käydä lainavauvoja nuuhkimassa ;)

Otin kyllä reilusti kakunreunaa, riittää Halipossullekin rääppiäisiä, jos se huomenna kurvaa päivälenkille tätä kautta ;) Kuorrutetta ei oo, mutta nopeastihan sitä tekis lisää, kun aineksia ois ;) Tosin nuoleskelin sen verran antaumuksella sitä kuorrutekulhoa, että ei paljoo tee mieli makeeta.

Huomenna kuvaa sitten kakusta ja korusta. Kohta voisin yrittää saada tän höyrymisen käännettyä nukkumiseks... jos sellainen nyt edes on mahdollista. Joona tuntuu tuolla ähisevän ja kätisevän taas, tänään ei meinannut edes nukahtaa, vaan piti nukuttaa sitä tuolla sängyn reunalla!
 
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE!!! [:)][:)][:)]

pelkkää valitusta tulossa joten saa skipata!!! tää on vaan taas ainoo paikka minne voin tulla avautumaan....

on ollu kurjuutta ilmassa etten oo edes tänne viittinyt tulla aikasemmin masentamaan kaikkia muitakin.
En siis tosiaankaan tiedä mitä tässä tekis. Miehen kanssa ollaan koko viikko tapeltu, riidelty, huudettu, raivottu...
Tuntuu että kumpaakin ärsyttää toisen naama, ääni ja pelkkä läsnäolo. arrrgh!
Joka asiasta tulee kinaa ja sanomista. kumpikaan ei tee toisen mielestä mitään oikein. raha-asiat on vituralaan ja lasku pinot vaan kasvaa. kaikki on päin persettä! mietittiin tossa jo erilleen muuttoakin ja tappeluhan siitäkin tuli kun mä sanoin että minä otan kyllä Veeran. umpikujassa!!!

poski on edelleen turvoksissa ja kipee.. maanantaina tikkien poistoon niin samalla vilkasevat sitä.

äitienpäivää täällä ei vietetä. varmaan nökötetään eri huoneissa hiljaa murjottaen. hirmu kivaa. eniten vaan taas ärsyttää että Veerahan tästä kaikesta tappelusta eniten kärsii. on nukkunut levottomasti ja itkenyt paljon. vaistoo tietysti kireän ilmapiirin ja varmasti unien läpi kuulee meidän raivot. inhottaa. paljon sylittelyä ja halailuja ja rauhallista turinointia tytön kanssa, mutta niin huono omatunto kuitenkin jää. pikkuinen on niin viaton kaikkeen tähän eikä saisi olla kuulemassa huutoja ja riitoja.

ja miten tämäkin tilanne nyt ratkaistaan kun lopputuloksena on ettei kumpikaan puhu eikä pukahda toiselle.

että sellasta.....
 
Elegia - jos sun miehes ei ymmärrä selviä vihjailuja, niin sun täytyy pitää itse huolta että saat mieleisesi lahjan. Menette yhdessä kauppaan ja sanot, että tuollaisen mä sitten haluan synttärilahjaksi. [;)] Kaikki miehet kun eivät vaan osaa sellaista lajia, kuin lahjan ostaminen, vaikka vihjailis hyvinkin suoraan. Sitten vaan härkää sarvista ja omalla tyylillä. [:)]

Sintulle jaksamisia, ei kuulosta kovinkaan mukavalta. Raha-asiat on kyllä yks sellainen asia mikä saa aika kokonaisvaltaisen otteen suhteesta, jos ne on pielessä. Laskuissakin on sellainen pelivara, että kun vaan ottaa yhteyttä maksun saajaan ja siirtää eräpäivää, niin onnistuu kyllä. Mitään ei kannata jättää ilmoittamatta, sillä siinä vaiheessa sitä vasta kusessa onkin.

Aina kannattaa myös miettiä ulkopuloista apua ennen kuin tekee sen päätöksen, että kattilat jakoon. Eikä anna asioiden mennä niin pitkälle, ettei kerta kaikkiaan pysty enää edes sietämään toisen lärviä. Aika ajoinhan varmasti sellaista on ilmassa, mutta se on normaalia.

Mutta onhan se niinkin, että lapselle on parempi eronneet vanhemmat, kuin jatkuva kiree ja vihamielinen ilmapiiri. Tsemppiä sinne kovasti! [:)]
 
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ MEILLE ÄIDEILLE!
 
Sinttu, toivottavasti saatte ratkottua (siis puhuttua) riitanne ja kaikkien olo helpottuu sitä myötä. Ja tosiaan väsymys on paha "vihollinen", silloin ei tule ajateltua sanomisiaan ja muutenkin vaikea nähdä mitään hyvää missään. Jaksamisia teille!
 
Sain tytöltä ihanan kassin, johon oli piirtänyt äidin kuvan. Lahja oli tehty kerhossa. Mies muisti lahjakortilla ja ruusulla.
 
Nyt voisi jo etsiä päivävaatetta päälle ja "herätä" tähän päivään. Jussi on jo ekoilla päikkäreillä ulkona. Täälä sataa vettä[:@].
 
Ihaninta äitienpäivää!

Tän päivän soisi olevan spesiaali jokaiselle äidille, mutta tällä hetkellä sydän tietysti erityisesti sykkii muiden esikoistensa kanssa ensimmäistä päivää viettävien suuntiin. Mies ja Joona heräs aamulla laittamaan mulle aamupalaa, tosin en osaa heti herättyäni syödä, joten ne laittoivat leivät jääkaappiin tuomatta niitä sänkyyn. Sitten tuli pusutulva ja lahjatulva. Anoppi ja Joona olivat käyneet ostamassa t-paidan, missä lukee Äiti, lisäksi olivat askarrelleet kortin, jossa on mm. Joonan käden jäljet :) Paketista löytyi myös sellainen veikkauksen arpakirja. Mies ja Joona olivat ostaneet sen kaipaamani rikkaimurin, joten näemmä kun saa toiveensa Hesariin, niin se on toimiva keino saada vähän hitaamminkin vinkkejä ymmärtävä mies ostamaan tahtomani :D Nyt on sitten nopea väline, millä imuroida vaunujen tuomat kivet tai särkyneet lasit, minä kun en tykkää yhtään käyttää tota oikeeta imuria. Joonan kasvaessa kuitenkin rikkaimuri tulee olemaan tarpeen! (ja kun toi imee myös nestettä, niin sehän on tosi jees!)

sintulle lämpimiä halauksia! Ota päivä rauhassa, nauti Veeran kanssa sylittelystä ja koita rauhoittua. Olette miehen kanssa molemmat varmasti tosi väsyneitä, valvottaahan Veera käsittääkseni yhä edelleen teitä? Toivottavasti saatte asiat puhuttua halki, ja se rakkauskin vielä löytyisi sieltä tummien pilvien takaa. Jos sitten kuitenkin tiet eroaa, niin sillehän ei voi mitään. Musta on erityisen hienoa, että sä ajattelet asiaa jo nyt Veeran kannalta, vaikka se ei ehkä ymmärtäisi sanoja, niin varmasti aistii sen ilmapiirin ja se stressaa myös sitä.

Nyt miehet ovat unilla, joten mä taidan raaputella arpaani ja syödä aamupalaleipiä. Iltapäivällä sitten äidin luo kera kakun! <3
 
Hyvää äitienpäivää ihanaiset!

Voi Sinttu! Inhottava tilanne, toivottavasti saatte asiat jotenkin ratkaistua. Tuo puhumattomuus kyllä asiaa vaikeuttaa ja jos se on yleisestikin ongelma suhteessanne niin samaa mieltä kuin Riikka, että joku ulkopuolinen osaisi ehkä saada teidät puhumaan ja asioita selvitettyä. Kovasti haleja ja voimia, ehkä se aurinko vielä sieltä pilkistää kunhan jaksatte taistella tän raskaan vauva-ajan ohi. Kun Veera hieman kasvaa ja löytää kunnon yöunet niin maailma ja teidän suhde voi näyttää ihan erilaiselta virkein silmin. Tsemppiä!

Tuntuu nyt vähän inhalta hehkuttaa omaa äitienpäivää tähän perään, mutta tosi ihanaa on ollut. Otettiin miehen kanssa varaslähtö jo eilen illalla ja avattiin kuohari, minkä se oli varannut nyt tähän aamuun. Paremmin se kyllä maistui illalla kun nyt aamulla. Makoiltiin olkkarin lattialla filtillä ja nautittiin kuoharista ja toisistamme! ;) Oli mukavaa. Aamulla mies otti Kaapon ja mä sain nukkua kunnes tultiin herättämään vähän ennen kaheksaa. Kämpässä tuoksui ihana pekoni ja aamupalapöytä notkui kaikenlaisia herkkuja tuoreesta ananaksesta ja hunajamelonista lähtien jälkkäriomenaviinereihin asti. Siis parempi aamiainen ku hotelleissa ja niin sitä skumppaakin oli! Ja valkovuokkoja! :) Mies oli askarrellu mulle kortin missä oli Kaapon jalan- ja kädenjäljet ja meidän koiran tassun jäljet sormiväreillä ikuistettuna. Sain loput sormivärit lahjaksi ja sit uuden ripsarin mitä olin toivonutkin! Nyt se laittaa lohkopottuja ja sisäfilepiffejä päiväruuaksi, njam!
Kaapelsson sen sijaan on paastonnut koko aamun. Viimeksi söi neljältä aamuyöllä ja sit vähän luumusosetta aamulla miehen kanssa. Ja nyt vasta kun heräs päikkäreiltä puol yhen maissa niin suostui tissiä ottamaan. Uskomaton paastomies.

No mutta nyt lopetan ja meen pusimaan poikaani kunnes saan ruokaa massuun! 
 
HEipä vaan!

Heti alkuun... en voi sanoa mille siellä tuntuu äitien päivää viettää riidan tyhjä maku suussa ja toisella ihan paska (tahallaan ostettu) väärä lahja... Tiedän vaan miten perseestä se on! Sen takiahan minä tuolla toisaalla yritin kysellä ihmisten äitien äiviä, vaan kaikilla tuntui olleen ainoastaan niitä hienoja utuisia suomi-filmien kopioituja muistoja..... Mun oma historiani kun oli hieman toisenlainen! Aina TÄHÄN PÄIVÄÄN SAAKKA!

Minun umpi väsynyt ukkoni kapusi aamulla sängystä laittamaan ooikeeta aamiaista! Just nuo pekonit ja munat ja vihannekset!!! Kupliva ei ollut kuoharia vaan siideriä nätissä lasissa! Siitä mamma tyytyväisenä pukkoili tyttöä aamupäivä unille ulos lykkimään. Ja heh, kun tulin takaisin tää kiikuttaa mulle viiniä siihen kuistille, vesisateeseen! IHANAA!!!! Pantiin sauna päälle ja saatiin kylvettyä pitkään ja hartaasti, kun tyttö nukkui KOLME tuntia!!!! En tiiä missä välissä mies oli sen täytekakun väsänny, mutta itkua en enää osannu piätellä kun pistin mansikka kakkua suuhun ja kulauttelin kahvia perään....

Ja siitä menuusta.... ME MENNÄÄN ULOS SYÖMÄÄN, heti kun tyttö taas herää!!!! (kuuluu juur heräävän)
MÄ OLEN NIIN NIIN NIIN ILOINEN JA YLPEÄ JA ONNELLINEN!!!!!!

----
paan kuitenkin kuvan tytöstä äitienpäivä mekossa...
 
Iltaa!

Lopulta äitienpäivä saatiin juhlittua ihanissa merkeissä! Aamulla mies teki mulle aamupalaleivät valmiiks kaappiin, kun tiesi, etten halua kuitenkaan heti herättyäni syödä. Sitten sain kasan lahjoja, ja kuolasia ja vähemmän kuolasia suukkoja mieheltä ja Joonalta. Lahjakollaasi löytyy kivagalleriasta :) Iltapäivällä lähdettiin Joonan kanssa käymään mun äidillä, jossa oli myös siskoni ja mummoni, ja yhdessä herkuteltiin sitten sillä pätkiskakulla, josta myös laitoin kuvan. Pahoittelen noiden kuvien huonoa laatua, kun ne on kännykällä otettu... oikeen kameran siirtopiuha on jossain suden syömänä (eli hukassa, hihih) enkä oo saanut mun ihania masu-kuviakaan sieltä siirrettyä!

Mies haki meidät kotiin tuossa kahdeksan jälkeen, ja ehdittiin vielä vähän halitella. Onnellisuus taas hiipi sydämeen... toivottavasti myös sintun perheessä päästään takaisin tähän tilaan, vaikka tällä hetkellä tuntuiskin, että maailma kaatuu niskaan ja parisuhde on loppuun kaluttu, eikä anna enää mitään. Kuinka siellä lopulta päivä sitten sujui, saitko nauttia elämäsi ensimmäisestä äitienpäivästä?
sinttu muuten, seuraavat treffit on nyt sitten keskiviikkona, jos turvonneen poskesi kanssa jo uskaltaudutte ihmisten ilmoille! :) Tuu, jooko? Tulee parempi mieli, ja saat rauhassa valittaa miehestäkin, mä ainaki kuuntelen!

Ihania äitienpäiviä joka puolella! Ja kalleriassa kaunotar Venlan äitienpäivämekko! Tuo tyttö on kyllä niin sievä! Osaa kantaa nuo prinsessavaatteet tyylillä, mutta ei näytä tyhmältä rennommissa rötväysvaatteissakaan. Ihana!

Amppu, noh, joko Timanttisten paketin arvoitus on ratkennut?? Kuolen kohta uteliaisuudesta! Sitä vältellen meenkin tsekkaamaan ton sun keräilykorun! (edit: Haa, joo, oon nähny noita jollain! Nätti sarja tuokin!)
 
Takaisin
Top