Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!
En ookaan varmaan pariin kuukauteen mitään kirjottanu, silloin tällöin kyllä käyny lueskelemassa. Tässä on ollu vähän kaikenlaista pientä ja suurempaakin, et ei oo oikeen ehtiny. Jospa sitä ensiks päivittelis noi omat kuulumiset. Eli saikulla oon ollu jo huhtikuun alusta, ensiks hemolyysin takia ja sitten suppareiden. Joka viikko ravaan labrassa verikokeissa ja kädet on sen näköiset. :( Lisäksi mulla tulee supistuksia nykyisin joka ilta, käy jo selkeesti kipeempää, eikä mee levolla ohi, yhtä lailla levossa ja rasituksessa sattuu. Onneks ei oo mitään suurempaa saaneet aikaan, hieman on kohdunsuu lähteny avautumaan, joten sitä sit seurataan. Vauvalla kuitenkin kaikki hyvin.
Viikonloppuna alko vielä lisäksi omituinen kipu navan ympärillä, ei ees paitaa voinu vatsalla pitää, kun sekin sattu. Kävin sit maanantaina näyttämässä neuvolan terkkarille, eipä se osannu siitä mitään sanoo, mut pissasta löyty sokerit kahella plussalla, niin kävin sitten minäkin tänään sokerirasituksessa. Rasittavaa oli, varsinkin ton 2-vee menijän kanssa. :) Viihdytettiin mummoja ja pappoja labrassa oikeen urakalla. :)
Sit jos jotain kommentois. Ekaks onnittelut milpurille pikkuisesta prinsessasta! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pikkuinen pääsee mahdollisimman pian kotiin. Ja onnittelut myös naimisiin meneville, täällä onkin useammat häät nyt suunnitteilla. :)
Uskonnosta: Me kuulutaan molemmat helluntaiseurakuntaan, joten ei tarvii pohtia miten toimitaan. :) Muutenkin helpompaa, kun molemmilla on samanlainen ajatusmaailma. Eli meillä tiedossa siis vain lapsen siunaus, ei kastetta. Esikoisen kanssa toimittiin samoin. Usko kuuluu meillä arkipäivään, joten esikoinenkin on siihen kasvanut, rukoillaan, lauletaan ja luetaan lastenraamattua yhdessä. Ja kunhan vielä vähän kasvaa, niin aloitetaan pyhäkoulu. Isompana saa sitten päättää itse haluaako mennä kasteelle, tai käydä esim. ev.lut riparin. Ite oon puolihelluntalaisesta perheestä (äiti uskossa, isä ei), isovanhemmat ja muu suku kuuluu ev.lut kirkkoon. Miehen puolelta sit vapaisiin suuntiin. Meillä oli aikoinaan häät meidän seurakunnassa, mutta vihkijä oli maistraatin puolelta. Hieman piti suunnitella etukäteen kuka hoitaa mitäkin, mutta hyvin meni kuitenkin. Häihin jopa suurin osa sukulaisistakin tuli, pojan siunaustilaisuuteen ei sitten tullutkaan kuin minun vanhemmat ja sisarukset. Surullista, että helluntailaisuus on edelleen jokinlainen peikko jopa lähimmille sukulaisille. :(
Ja sit vaatteista ja muustakin: En oo miekään vielä sairaalakassia pakannu, mut pakko ois pistää se valmiiks mahdollisimman pian. Laskettuun aikaan on enää alle 7 viikkoa, ja mulla on vähän sellainen olo, et ei tääkään kaveri mahassa sinne asti pysy. :) Jos tulee isoveljeensä, niin juhannuksena ollaan tositoimissa. Eli jo noin kuukauden kuluttua saattaa alkaa tapahtumaan. Ja koska ensimmäinen synnytys oli niin nopea (8h ensimmäisistä supistuksista, 50min sairaalassa ennen kuin poika synty), niin pakko on kassi olla valmiina etukäteen. Ja sairaalamatkalle oon ajatellu varata varmuuden varalle useamman pyyhkeen mukaan, mikäli vauvalle tulee kiire, eikä ehditä sairaalaan. :)
Vaatteita otan mukaan ainaskin bodyn, puolipotkarit, ohuen myssyn ja tumput. Mukaan lähtee myös nallepuku (ohut vanuhaalari), mikä menee päälle sit ilmoista riippuen. Tietysti harsot ja peitot mukaan, et voi sit autossa käyttää, jos muuten on lämmintä eikä tarvetta sen suuremmalle toppaamiselle. Itelle tietty vaihtovaatteet mukaan, sekä imetysliivit ja liivinsuojia. Edelleen mulla on toiveissa nopea kotiutuminen, eli otan varmaan kaiken mukaan jo synnyttämään mennessä, mutta todennäköisesti eivät meitä kotiin heti päästä tän mun hemolyysin takia, vaan joudutaan olemaan seurannassa muutama päivä. :(
Juhannussuunnitelma on tälle vuodelle melko selvä, kotona ollaan tai sitten synnyttämässä. Yleensä ollaan juhannuksena oltu juhannuskonferenssissa Keuruulla, mutta nyt ei uskalla sinne lähteä. Ensinnäkin melko pitkä ajomatka viimeisillään raskaana ei houkuttele, eikä sekään, että synnytys käynnistyisi siellä. Eli kotona ollaan ja ootellaan. :)
No, jospa tää riittäis tältä kertaa, yritän nyt aktivoitua kirjottelemaan useammin. :) Mukavia kevätpäiviä kaikille mammoille!