Toukokuun turinat <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja satuvee
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä tapeltiin kanssa varpaankynsien kanssa, mutta tarpeeks ku valitin miehelle nii tuohan lupasi mulle sitten äitienpäivälahjaksi varpaankynsien geelaukset <3 Suosittelen kaikille! Oli mulla ne kyllä viime kesänäkin, ihana ku joku toinen laittaa varpaatkin kuntoon, eikä tarvii ite huolehtia. Säärien sheivaaminen onnistuu vielä täällä, mutta alapään siistiminen onkin sitten isompi operaatio. Aika arpapeliä, kun ei yhtään nää mitä sitä touhuu :D

Itekkin alan olee tosi kypsä tähän raskaana olemiseen, heinäkuu tule äkkiä! Mulla varmaan vaikuttaa toikin, kun tuli tää niin putkeen, että kohta tässä on melkein 2 vuotta kuljettu maha pystyssä.. Kumartelu on niin työlästä ja Micon lempileikki on tätä nykyä "minä tiputan, äiti ähisten nostaa".

Ja täällä on tullu riesaks aurinkoihottuma. Syytän tästä kyllä tätä raskautta, koska mulla on viimeks tullu aurinkoihottumaa 9-vuotiaana.
 
Ihanaa etten oo yksin asiann kanssa! :D

Mulla oli kans keskiraskaudessa sellane hehkeä vaihe,
tunsin itteni ainakin nätiks (eriasia olinko sitä :D), jaksoin
vähän laittaakkin itseeni ja muutenkin oli virtaa ja pirteä mieli.

Nyt on asiat vähän toisella mallilla :D

Mä todella toivon että mun jalat palautuu takas siihen mitä ne oli
ennen raskautta, en missään nimessä halua näin isoja jalkoja!

Sukkien laitto on muuten melkoinen operaatio nykyään O.o


Mutta kaikesta huolimatta oon onnellinen oloistani, koska palkinto on hyvä <3
 
Mä jätin sukat kaappiin heti kun ilmat anto periksi, se tosiaan alko olla jo haaste, samoin lenkkareiden laitto, nekin kun piti ähistää sinne jalkaan, kun oli pikkasen pieneks käyny..

Menin sitten kaatumaan viime yönä. Koiran puruluu oli keskellä lattiaa kun olin menossa ottamaan vettä, ja siihen sitten kompastuin. Kaaduin tosin toinen polvi edellä, ja aika "hitaasti". En usko että on syytä soitella terkkarille, vauva kuitenkin potkii nyt ihan normaalisti :) Mutta yöllä säikähdin aika kunnolla, pikkunenkin oli selkeästi nukkumassa, kun ei mitään kunnon liikkeitä aluks tuntunu.

Kyllä huomaa, että eilen tuli häärittyä kaupungilla, nyt on niin pöppöröinen ja nuupahtanut olo, ei oikein tajua mistään mitään :D
 
Täällä myös tosi epä-hehkeä ja väsynyt olo!

Onko teillä muilla miten aktiivisena pysynyt nuo sänkypuuhat? Mua kun ei sitten huvittas yhtään mikään peitonheilutus ja miehellä tuntuu halut vaan lisääntyneen...
 
Sänkypuuhista voin sanoa, että meillä ei oikein enää onnistu asentojen puolesta.. Mies ei oo halunnut mitään pitkiin aikoihin, koska "pelkää satuttavansa mua tai vauvaa". Jos mä jotain haluan, niin saan kyllä vaatia vähän usemman kerran ..mutta tosiaan tuli todistettua nyt sekin tossa muutama päivä sitten, että sopivaa asentoa ei tahdo löytyvän ja toisekseen multa tuntuu loppuvan voimat ja oon hetken päästä ihan poikki ja hommat saattaa jäädä kesken  emoticon
 
äippä 2010: siis meillä oli tossa muutama viikko sitte vielä tosi aktiivista, mutta nyt alkaa olla niin, että mua ei kiinnosta. ite ei jaksa tehä mitään, ja just asentoja on vaikee löytää. eikä oo tarpeeks seksikäs olo, ku on turvotusta ja supistuksia ja sattuu lonkkiin ym. ja väsyttää ni, vaikee löytää aikaa siihen ton esikoisen takia. voisin mennä ilmankin laskettuun aikaan asti.

ollaan sovittu et pari viikkoo ennen laskettua aikaa aletaan puuhailemaan ku pienet puput jos se nopeuttais synnytystä :D 

täällä on siivottu koko päivä, kun tulee miehen vanhemmat muutamaks päiväks. ei jaksais yhtään enää siivota täällä ku muutto tiedossa, mut pakkohan se on. pitäis jopa jaksaa järkätä paperit ja heitellä turhaa kamaa roskiin ennen muuttoa..!

voin kertoo et odotan uutta kämppää, kun täällä ei saa ees partsille mennä (remontin takia), tälläsinä päivinä ihan kauheeta!
 
Meillä tuottaa sänkypuuhissa hankaluutta asennot =/ Itse pelkään koko ajan, jos mies on päällä ja pikkasenkaan nojaa eteenpäin vatsan päälle, ja mies sitten turhautuu siitä... Itse en voi olla päällä, on sen verran painoa, että väsyn 2 minuutissa :(
 
Meillä noi sänkypuuhat ovat onnistuneet "tavalliseen malliin" verrattuna alkuraskauteen, jolloin mitään ei tapahtunut. Silloin oli niin hirveä pahoinvointi.
Takaapäin ja tyyny masun alla on meillä ainoa asento missä puuhat onnistuu. Yritettiin kyllä kaikkia muitakin, mutta hirveää räpellystä se oli.  Liukkaria ollaan käytetty, joten ei ole limakalvojen kuivuus haitannut. 

Onko kenelläkään sellaista ongelmaa, että on  hirvittävän hajamielinen. Mulla on muisti on heikentynyt ihan hirveästi. Tänäänkin etsin varmaan 15 minuuttia silmälaseja. Yleensä kotoa lähtiessä unohdan jotain oleellista sisälle. Onneksi avaimet on aina olleet mukana. 
 
Meillä on satunnaisia spurtteja sänkypuuhissa.. Monena päivänä saattaa
tapahtua putkeen ja sitten taas olla hiljasta pitkän aikaa :D

Kiukuttaa yli lujaa synnytysosaston yks kätilö murrr....
En eilen oikeni koko päivänä tuntenu vauvan liikkeitä,
kärvistelin iltaan asti ja sitten soitin osastolle että tuunko vai
enkö.. Kätilö sano että tuu vaan tarkistuttaan, parempi niin.

No kun käyrille pääsin, niin samantein tuo vauva alko ensimmäistä kertaa
koko päivänä hutkimaan masussa niin että koko akka tärisi :D
Mistälie johtui päivän hiljaisuus vaikka yritin monta kertaa tehdä liikeseurantaa
jne..

Mutta kun kätilö huomas että kaikki on hyvin ja vauva liikku hyvin,
niin melkein alko saarnaamaan kuinka turhia käyntejä ei sais olla jne..
Ei se mun mielestä ollu mikää turha käynti kun ei kerran liikkeitä
koko päivänä ollu!

No mutta parempi näin. :)
 
Täällä kanssa sänkypuuhat sujuu ihan mukavasti, ei niin aktiivista kun yleensä, mutta kyllä pari-kolme kertaa viikossa touhutaan peiton alla. Ei kyllä kovin sulava ja seksikäs olo ole, kun näyttää ihan hylkeeltä, mutta eipä tuo miestä ainakaan näytä häiritsevän. Seksin jälkeen supistelee kyllä koko ajan, mutta ne on noita kivuttomia harjotussuppareita, joita kyllä tulee muutenkin :)

Hajamielisyyttä on täälläkin ilmassa. Kun lähetään jonnekkin, niin puolet tavaroista puuttuu ja oon meinannu lukita meijät jo monena päivänä ulos, kun ei meinaa muistaa avaimiakaan ottaa. Meillä on työpöytä täynnä lappuja mitä pitää muistaa tehdä ja ostaa, kun ei muuten tässä lahossa päässä pysy mikään :D

klik No onpa ollut tökerö kätilö sulla. "Turhia käyntejä" ei kyllä mielestä ole,  jos nyt ei päivittäin ramppaa.  Jos liikkeitä ei tunnu tai muuten huolestuttaa niin tottakai pitää käydä tarkastamassa asia... Ihme, että tollasella asenteella on ollut, mulle ainakin on neuvolastakin aina toitotettu, että heti pitää mennä näytille, jos huolettaa, ennemmin turhaan, kun istua kotona ja meinata haljeta huolesta.

Huh meillä ei tää aamu alkanu mitenkään ruususesti, Micolla taitaa olla aikamoinen kiukkupäivä. Kauheet raivarit heti aamusta, melkein tunnin piti vaan hyssytellä ja kanniskella sylissä.. Mulla on jotenkin tän raskauden myötä tosi lyhyt pinna, ei meinaa yhtään jaksaa "turhaa" kiukuttelua. No nyt sain jäpikän onneks aamu-unille, jos se siitä rauhottuis, kun saa nukuttua ja pääsee ulos..
 
Kyllä täällä on niiiin hiljasta sängyn puolella.
Meidän sängys ei ole muutako nukuttu tässä viimesen 3kk aikana..
Mies ei ikinä jaksa, ja pelkää myös et vauvalle käy jotain.
Ei auta mikkää keinot eikä konstit.
Jos vahingossakaan satun koskemaan herran "pikkukaveria", hän melkein huutaa että ÄLÄ ja kääntää kylkeä....
En tiiä pitäiskö tässä itkeä vai nauraa...  

Noh.. kait tämä tästä. 
 
Meilläkin ollut jo monta viikkoa hiljaista sängyssä. Oli tossa niitä vatsatauteja ym. niin ei sillon sen takia tietenkään pystynyt ja nyt on sitten jo muuten tosi tukala olo ja erittäin epäseksikäs. Mies kyllä varmasti haluaisi, mutta itse en pääse millään tunnelmaan. Olis kyllä kiva vielä haluta ennen synnytystä, kun tietää, että sitten ei taas vähään aikaan pysty.

klik Mulla on melkein aina sellainen turha valittaja olo, kun menee äippäpolille, mutta vauvan ja oma vointihan sitä on tärkein! Ei kukaan muu voi tietää oikeasti miltä tuntuu kuin itse ja siksi täytyy luottaa itseensä. Ärsyttää kyllä välillä nuo asenteet. Mulla oli viimeksi synnytyksessäkin sellainen olo aluksi, ettei kätilö kuunnellut mua ollenkaan, mutta onneksi kätilö osoittautui todella hyväksi ponnistusvaiheessa.

*Sara* Mulla pinna myös hyvin lyhyt tuon esikoisen kanssa nyt raskausaikana. Liekö sitten väsymyksen syytä vai mitä... Poika on vielä semmoinen, että kun alkaa huutaa ei sitä saa rauhoitella edes sylissä vaan poika menee jonnekin nurkkaan itkemään. Mitä ihmettä siinä sitten tekee? Joskus tekisi mieli vaan laittaa korvatulpat. Uhmaa alkaa pojalla jo "mukavasti" olemaan ja kauhulla ajattelen mitä tästä tulee vielä vauvan kanssa. Toisaalta ollaan oltu välillä pojan kanssa puistossa ja huomaan mitä kaikkea uutta se on oppinut päiväkodissa ja odotan taas aikaa, kun saan olla mukana pojan elämässä täyspäiväisesti. Onhan tää välillä raskasta, mutta hymy tulee aina kun poikaa ja tulevaa vauvaa ajattelee mielessään. Eihän tätä kuitenkaan mihinkään vaihtaisi!
 

Hajamielisyydestä täällä joku mainitsi, jep sitä on ni paljon et muutkin (mies) siitä ehtinyt huomauttaa. Eilen ajattelin et vessareissun jälkeen sammutan makkarista valot ja pistän nukkuu ja sanoinkin ukkokullalle siitä. Tullessa vaan lösähdin makuulle ja sainkin kuulla et mites ne valot...? ÄÄÄÄH! Ja tää on vaan yksi pieni esimerkki!

Eilen tuli käytyä neuvolassa ja kaikki oli niinkuin pitikin ja arvelinkin. Neuvolakorttiin tuli siis merkintä rt niinkuin olinkin hieman pähkäillytkin oloista. Hempat nousseet ja verenpaineet pysyneet kohdillaan. Hieman semmonen "turha" olo jäi neuvolakäynnistä kun ei ikinä oo mitään erikoista mut hyvä niin... tulipahan esikoiselle samalla kertaa varattua myös 2-vuotis neuvola, sattuukin tytölle synttäripäivälle mut ei se viel tuonikäiselle ole niin nöpön nuukaa jos pippalot nyt päivällä parilla siirtää. :)

Lopulta tulikin miltei enemmän asiaa esikoisesta kuin omista oloista. No kuitenkin kun samainen terkka kävi ne ekat kotikäynnit kun Juttis oli ihan pieni ja pieni paikkakunta niin juttua riitti. :) Onneksi onkin noin mukava terkkari mulla nyt! Onhan se kuitenkin äidin yleinen olotila ja fiilis osa äitiys- ja PERHEneuvolan tehtävää.

*Sara*ja Mek Kyllä mullakin on ollut pinna kireellä tuon esikoisen kanssa, uhmailee kovasti vastaan ja kiellot kaikuu kuuroille korville. Eilettäin tyttö ei vielä malttanut nukkua päikkäreitä ni voi ristus ku oliki kierrokset illalla kohdallaan. Ja helkkari kun kaikki kiukku puretaan aina äidille, isälle ollaankin niin herranenkeliä ja kilttiä et ihan raivostuttaa. Tyttö tottelee isäänsä kun vaan sormia napsauttaa... hieman turhautunu olo siis.

Petipuuhat... mä tunnen itseni kyl niin kuolleeksi lahnaksi et ei minkään sortin "värinää" oo kyl ollu... Ukolla niinkin mut mulla ei vois vähempää kiinnostaa. Ja sit kun kiinnostaa sitä kiinnostusta kestää sen kaksi sekuntia ja fiilis heti lytyssä. Toivottavasti edes hieman jokunen "haluhermo" aktivoituis ni ei tulis ihan oltua tämmönen Impi Umpilampi. Keljuttaa jo toisenkin puolesta kun ei vaan haluta ja jos ajattelee itsensä siihen tilanteeseen ni kyl saattais pinna olla kireellä. Mut onneksi löytyy kuitenkin ukolta ymmärrystä ja kokemuksesta jo tietää et sama oli meno kun esikoinen majaili vielä äidin nahkalaukussa.

klik: Kärpeles et on ollutkin hommaansa leipäytynyt kätilö. Mun mielestä niit TURHIA käyntejä EI vaan ole. Kätilön mittarin mukaan ilmeisesti pitäisi olla jo hätä et sinne sais tulla. Okei, ymmärrän kyl et joskus on kätilöillä ja muillakin hoitajilla kiireinen päivä, kokemuksesta tiedän, mut tosiaankin sitä on painotettu et hoitajan EI saa omaa paskaa fiilistänsä purkaa asiakkaisiin! Palveluammatissahan sitä siin ollaan. 

Hyvä kuitenkin et kaikki oli niinkuin pitää, kätilöstä huolimatta. :)

 
Jenska:
Täällä aivan sama homma!! Itse toisaalta olis halua ja intoa mutta tolla toisella osapuolella tuntuu halut kadonneen jonnekkin aivan muualle.. Kyllähän me asiasta keskusteltiin ja mies pyysi ymmärtämään asioita myös hänenkin kantilta..
Vähän itseä turhauttaa mutta ei voi minkään...
 
Muitakin raskausdementikoita siis liikkeellä! Mä en tajua, miten mä olen niiiin älyttömän hajamielinen, ja älykkyysosamäärä kans tuntuu laskeneen, kun tavalliset laskutoimituksetkin menee päin mäntyä, esimerkiksi kaupassa. Unohtelen tavaroita, kuten lompakkoa, auton avaimia... Itseasiassa välillä koko laukkua. Taidan tulla kohta ryöstetyksi, kun unohdan lukita ovia autosta, välillä kämpästäkin. 

Neuvolasta vielä sen verran täälläkin, että kaikki ok, paitsi rauta-arvot, pitänee kipasta apteekissa. Lapsi köllöttelee perätilassa, mikä kyllä tuntuu rakossa mukavasti. Olo on kuin mummelilla, kun meinaa aina lirahtaa housuun jotain, vaikka ei olisi edes kova hätä, kun tulee monoa. Pään tasainen paine voisi olla helpompi, koska nuo yhtäkkiset tölväisyt ei ole kivoja... :D

Esikoisen kanssa saa painia täälläkin. Alkaa kolme vuotta olla pian täynnä, eli uhmaa riittää. Todellinen vastarannan kiiski on tuo meidän neiti. Tuohon uhmaan kun tulee vielä vahva luonne ja temperamentti päälle, niin huhhuh, mä olen ihan hermoraunio välillä. Naapureille oonkin pahoitellut mun möykkäämistä, ja väittävät, että ei muka mitään ole edes kuulunut... Kuuroja varmaan ovat, koska musta tuntuu, että raivoan ja huudan koko ajan... emoticon Onneksi lapsen isä on paljon esikoisen kanssa, että saan levätä ja esimerkiksi käydä yksin kaupassa tjsp...

Makkaripuolella on täälläkin spurttimaista. Välillä touhutaan päivittäin kuin puput, mutta välillä parikin viikkoa hiljaista. Ensimmäistä kertaa mä olen joutunut pistämään jarrua(yleensä mies pihtaa, jos joku), koska mulla on nivuset ja sisäreidet yksinkertasesti niin kipeät, että ei haaroja hirveästi levitellä. Auts. Muuten olen kyllä suuremmilta kivuilta välttynyt tosi hyvin, nyt vasta on ilmennyt kunnon kipuilut. Kävelen kuin pingviini, kun sattuu... Tuntuu, että alakerta painaa tonnin.

Ihanan kesäinen ilma taasen ulkona, ei jaksaisi enää sisällä kököttää... emoticon
Katoin tota mun tickeriä, ja 59 päivää laskettuun?????? Niin vähän? Kuukausina ja viikkoina kuulostaa paljon enemmältä!
 
Olisin ymmärtäny jos siellä synnytysvastaanotolla olis ollu
10 synnyttävää äitiä samaan aikaan,että sitten ois voinu olla kätilö tökerö
mutta kun koko osasto tuntu olevan aivan hiljanen..
Ja jopa päivystävä lääkäri kerkes heti sitten kotiuttaa kun kätilö soitti
jottei silläkään ihan törkee kiire voinu olla.

Mä kyllä sitten kotiin lähtiessä tuumasin ukolle että tämä muksu
on häneen tullu, heti kun pääsi koneiden ja härpäkkeiden ääreen niin
alko meteli masussa.. Mies kun tuollanen tietotekniikka hullu :D

Toivon vaan ettei tuo kyseinen kätilö satu olemaan juur mun synnytyksessä
tai saatan vahingossa potkasta sitä ottahan supistuksissani :D

 
klik Mun mielestä teit ihan oikein kun menit tarkistuttamaan tilanteen ja kätilön murinat on ihan hölmöjä ja aiheettomia. Lisäksi sä soitit sinne ennen kuin menit, joten kätilö teki varmasti puhelimessa jonkinlaisen arvioinnin sun tilanteesta ja kehoitti käymään.
Mä olen kans soittanut 3 kertaa milloin mistäkin vaivasta NKL:n polilla. Yksi puheluista johti käyntiin ja sillä käynnillä löytyi sitten sappikivi. 

Hajamielisyydestä vielä sen verran, että mun mies on kans huomannut tämän tilanteen. Yleensä se on vaan huvittunut, mutta kiire on sit ihan eri juttu... Joo, ja tänään seisoin taas suihkun alla ja mietin, että mitäs tässä pitääkään tehdä. Aina kun ei riitä, että kastelee vaan, kun joskus täytyy noita pesuaineita käyttää. emoticon
 
jenska; täällä kans makkarin puolella niin kuollutta!! Ja mieheni on ihan samanlainen kun sullakin, vähän kun koskisi ni hyvä ettei suutu :D
no, mut kaippa sitä on ymmärrettävä...

Tänään kävin sitten äitipolilla kokoseurannassa... On kaveri ollut niin kamalan pieni nyt tähän saakka... edellisellä kerralla oli 2viikon aikana tullut kasvua vain n. 150g, niin nyt olikin sit ottanut aikamoisen pyrähdyksen 2viikossa 700g :DD lääkäri vaan totesi että ei tää mikään pieni ole :D Keskikäyrällä mennään, mutta laskettuaika on kuulema lähempänä juhannusta kun heinäkuuta...(pään koon mukaan ilmeisesti). Oli paikatkin jo pehmenneet niin sanoivat että voipi syntyä kohta puoliin... Saas nähdä :) Sain onneksi kaikki vihdoin valmiiksi eilen (sairaalakassit ja vauvan huoneen).
 
Tänne tuli tänään kutsu synnytyksen suunnitteluun :) Se tosin tulee kesäkuun loppuun kun viikkoja on 35 ja risat. Jospa saisin sen käynnistysajan vaikka heinäkuun puoleenväliin.
Muuten olo alkaakin olla aika kypsä luopumaan tästä mahasta, vaikka vauva onkin kovin pieni eikä vielä valmis syntymään...
Onhan se kiva päästä sinne jo vain siksi etten ole aiempia synnyttänyt Tayssissa ja se on ihan uusi paikka meille.
 
Tuli tässä mieleen, että kohta alkaa olla raskaus jo ohi, niin mitäs sitten? Ikävähän tätä porukkaa tulee! Jatketaanko me samalla poppoolla tuolla vauvaklubien puolella ja vaihdetaan vauva-arjen kuulumisia? :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top