Toukokuun turinat <3

imetysliiveistä..mulla kasvo viime raskaudessa yhdellä koolla C->D, ja sitten palas takas kun imetys loppu. nyt ostin jo raskausaikana D-kupin imetysliivejä muutamat, kun rinnat on jo turvonnu sen verran valmiiksi. yhdet on tosi pehmeet, siihen ihan alkuun ku maito nousee ja yökäyttöön, muut kaarituellisia pitsiliivejä :)

imetysaikana mulla oli ainakin silleen, että kun rinnat täytty maidosta, niin se koko oli aina vähän isompi ennen imetystä, mut sit imetyksen jälkeen taas pienempi..ja toinen rinta pingotti enemmän ku toinen, kun tuli enemmän maitoa siitä. eli ei välttis ikinä oo ihan täydellisen kokoset rintsikat, mut ne on yleensä joustavat ni se auttaa.

ai niin muuten, kannattaa imetysrintsikoiden kokoa miettiessä muistaa, että sinne pitää mahtua liivinsuojatkin aina alle!
 
Mulla on jo raskausaikana kasvanut kuppikoko vähän ympärysmitasta riippuen sen 2-4 kokoa eikä näitä kokoja saa oikein mistään normikaupasta. Omani olen hankkinut liiviliikkeestä ja Stockalta. Itsekin tilasin Bebesistä ne sellaiset kaarituettomat imetysliivit, jotka antavat vähän armoa, jos täytettä tulee entisestään sitten nousuvaiheessa, ja aion tilata toiset samanlaiset. Jossain vaiheessa sitten katselen kaarituellisia imetysliivejä, kun se koko hahmottuu paremmin.
 
Huomenna sokerirasitus vol.2. Meillä on kummallinen sukuvika, joka aiheuttaa sen, että virtsaan tulee AINA sokeria. Kenelläkään suvussa ei ole minkääntyyppistä diabetestä. Neuvolassa halutaan vaan varmistaa, että kaikki on hyvin... Ei siinä mitään ja ymmärrän, että se on minun ja vauvan parhaaksi, mutta ällöttää koko rasitus... Yääähhhh.... 
Ja sit huomasin, että mun masu on jo laskeutunut. Tajusin sen sivuprofiilin muutoksesta ja siitä, että tissit saavat roikkua vapaasti eivätkä lepää rinnan päällä
emoticon 
 
Imetysliiveistä: Viimeksi mulla kasvoi jo raskausaikana liivien koko yhdellä ja sitten vielä maidon noustessa yhdellä tai kahdella koolla vähän riippui. Aluksi käytin Triumph Mamabel -liivejä, joissa ei ollut kaaritukia ja jousti tosi mukavasti, kun rinnat muutti kokoa koko ajan. Ennen imetystä aina suurimmillaan ja joskus poika jaksoi syödä vaan toisesta rinnasta, joten toinen jäi suureksi ja toinen pieneni. Liivit ei muuten olleet kauhean tukevat, joten käytin usein jotain vähän tukevampaa toppia päällä päivällä, yöllä vaan liivejä. Jatkoin imetystä 11 kk ja loppuvaiheessa ei rinnat olleet enää niin isot, eikä muuttaneet kokoaan niin paljon, ja silloin kävi ihan  hyvin kaarituellisetkin liivit. Aika paljon kuluivat tuon vuoden aikana, joten nyt täytyy kyllä osataa uusia, kun ei ollut kun muutamat viimeksi käytössä. Täytyy kyllä ostaa jo kohta taas jotkut, kun ei oikein mitkään enää mahdu, kun rinnat sen verran kasvaneet.

Imetysaikaan joskus jos tiesin, ettei tarvitse imettää saatoin laittaa tavallisetkin liivit, mutta rinnat kasvoi yleensä sen verran, että alkoivat muutaman tunnin päästä puristaa. Muutenkaan en mielelläni lähtenyt ilman vauvaa minnekään, kun en oikein pumppaamalla saanut maitoa irtoamaan ja rinnat tuli sitten tosi kipeiksi... Ah, niitä ihania muistoja :) No, imettäminen on musta muuten kyllä tosi ihanaa, kun vaan alun kipuilusta pääsee yli.
 
Onko kellään alkanut tulla supistuksia, jotka pikkasen jo tuntuu jossain?

Oon huomannu, että välillä tulee sellanen menkkakipumainen tunne, menee kyllä ohi nopeesti. Yks yö heräsin ihan unen pöppörössä ja tunsin menkkakipuilua alavatsassa, joka säteili ihan reisiin asti. Hetken siinä mietin, että voi ei, nyt alkaa menkat, pitää varmaan käydä ottaa särkylääke :DD Sitten tajusin että hetkinen, eihän mulla oo pitkään aikaan ollu menkkoja :D

Ei kyllä muuten oo mitään pahoja kipuja, paitsi sillon kun vauva tunkee päätä tuonne alas, tuntuu painetta lähinnä peräsuolessa... :(

Pikkuhiljaa alkaa jännittää, 5 viikkoa vielä maagiseen laskettuun aikaan :) Tosin mua ei haittais yhtään (ainakaan tässä vaiheessa), jos menis viikonki yli. Lapsen isä pääsee lomailemaan vasta 10 päivää LA:n jälkeen, joten joutuisin olemaan vauvan kanssa yksin arkipäivinä ja se tuntuu todella pelottavalta ajatukselta :D

Meillä on menny lastenvaunu hankinnat jo pariin otteeseen ihan myttyyn :( Ensin meinattiin, että ostetaan hyväkuntoset käytetyt, sitten mieleiset menikin toiselle. Sitten huomattiin, että sais edullisesti kun yhistä hyvistä vaunuista oli uutena alennus, no se alennus ehti mennä umpeen ennen kun ruvettiin niitä tilailee.. aaaarrgh! No kaipa ne vaunut jostain saa hankittua vielä :)

Muutenkin on hankintoja vielä tekemättä, no onpahan tekemistä viimesille viikoille :)
 
uppunen, joo on ollu kans menkkamaisia supistuksia jo kuukauden ajan joinain päivinä. oon ottanu panadolia ja levänny sitte enemmän. neuvolasta sano että pitää tulla 20 minuutin sisällä 4 ja olla pitkäkestosia, ennenku tarttee huolestua..

imetysliiveistä, unohtu vielä se sanoo, että siis hankalaa on myös se ympärysmitta, kun raskaana ollessa se on niin paljon suurempi, sitte pikkuhiljaa alkaa synnytyksen jälkeen pienenee, niin pitää olla oikee säätövara rintsikoissa..

mä oon pitkään ollu tosi seesteinen synnytyksen suhteen, mut nyt se on taas alkanu todellakin PELOTTAA, mä friikkaan siitä monta kertaa päivässä. en uskalla!! ja ku on niin huono kuntoki..!
 
Kaikista parastahan tuossa mun sairaalareisussa, jonka kätilö
mitoitti turhaksi, oli se että soitin tuolle samaiselle kätilölle ennen
kun täältä lähdettiin synnytysvastaanotolle, kun meiltä kuitenkin
tunnin ajaa täältä..

Kysyin häneltä monta kertaa että tuunko vai meenkö aamulla neuvolaan
tarkistuttamaa sydänäänet jne.. Sitten kysyin että pitääkö mun varautua
jäämään yöksi, niin tämä SAMA kätilö sanoi että mikäli vauva liikkuu
käyrässä kunnolla niin ei tarvi jäädä.

Kello oli noin 23 illalla, vähän jälkeen kun tutkimukset oli ohi ja tiedossa
että vauva liikkuu oikein hyvin, ei mitää häikkää ja verenpaineet oli sillä
hetkellä hyvin.. Sitten yhtäkkiä tämä samainen kätilö alko selittämään kuinka
he ei kotiuta yöllä, että pitäis jäädä nukkumaan sinne.. En meinannu uskoa mitä kuulin kun juur soittaessa sano ettei tarvi jäädä jos vauvalla kaikki hyvin. :o

Onneks kotiin sitten kuitenkin saatiin lähettyä, mutta jäi kyllä niiiiiin
paha maku suuhun tuosta ihmisestä että toivon todella jottei ole paikalla
kun meen synnyttämään.


Eilen käytiin Ähtärin eläinpuistossa ja voi että, siellä kun tietty
oli lapsia moneen ikä skaalaan, niin tuli itellekkin niiiiiin ihana olo
kun tiesi että kuukauden haarukalla itselläkin on sellainen..
Mä en vieläkään jostain syystä osaa pelätä yhtään synnytystä.. :o
Mutta pelot on sitten siinä elämässä sen jälkeen, osaanko hoitaa vauvaa,
kykenenkö imettämään jne.. :/

Tällä viikkolla olis käynti äippäpolilla, samalla kontrollikäynti tuosta
verenpaineesta ja samalla mittaavat tuota vauvaa ja varmasti jotakin
synnytysuunnitelmaa luulisin.. Mulla kun on todettu se raskausajan diabetes,
vaikkakin vauva kasvanu kokoajan ihan käyrien mukaan. Ollaan nyt kolmessa ultrassa kysytty vauvan sukupuolta, mutta aina hän ollu niin haarat kiinni tai kipurassa
ettei oo suostunu näyttämään.. Ajateltiin vielä kerran kysyä ja jos ei nytkään
näy niin sitten olkoot mysteeri synnytykseen asti :D
 
Hajamielisyydestä: Lähdin äsken kauppaan ostamaan wc-paperia, pikkuhousunsuojia ja puurohiutaleita. Kaikki kyseiset tuotteet kotoa aivan loppu. Kirjoitin lapun ja laitoin sen taskuun. Samalla vein ensin pojan hoitoon ja sitten kauppaan. Yllättäen, kun tulin kotiin en ollut ostanut yhtäkään näistä kolmesta tuotteesta! En muistanut katsoa ostoslistaa kaupassa. Aargh. Täytyy varmaan tehdä jossain vaiheessa uusi reissu... jos vaikka edes jonkun muistaisi.

En oo sitten enää menossa töihin. Tuntuu oudolta. Eipä olis tässä muutenkaan ollut enää kuin tää viikko ennen kesälomaa. Selkä meni tuosta kauppareissustakin heti ihan jumiin ja tuntuu että kävellessä on jatkuva supistus. Kipeämpiä supistuksia tulee päivässä vaan muutama, joten en oo niistä huolestunut, mutta alkaa nuo "kivuttomat" olla sen verran jatkuvia ja inhottavia, että kuinkahan tässä jaksaa vielä 8 viikkoa tai enemmän... toivottavasti edes vähän ennen syntyisi.

Synnytys alkaa jo hirvittää. Varsinkin kun on tullut vähän noita kipeämpiä supistuksia, niin alkaa muistaa miltä ne sitten synnytyksessä tuntuivatkaan... ja kunto on mullakin huonompi kuin viimeksi... jos ei tarvis nyt käynnistää, niin olisin tyytyväinen, mutta eipä se käynnistyskään kai niin paha oo...
 

klik: Mä niin muistan ton tunteen kun esikoista odotin. Mä pelkäsin kokoajan sisimmässäni jos en osaakaan hoitaa lasta tai en pysty imettämään. Ja sehän kaiken lisäksi niin pieni ja hento. Se särkyy mun käsissäni varmaan samantien. Pelkäsin myös etten yöllä herääkkään vauvan itkuun, Pelkäsin et olen kaikinpuolin riittämätön äiti.

Lisäksi ei auttanut yhtään kun äiti hehkutti et kuinka helppoa se imettäminen on ja kuinka hyvin hänelläkin herui maitoa... Enhän mä tiennyt asiasta mitään koska koskaan en ollut imettänyt.

Lisäksi minulla ei ole ollut lähipiirissä (pikkusisaruksia tai siskon lapsia, tai olihan siskolla lapsi mutta asuvat perheineen etelässä joten...) vauvoja enkä niitä koskaan ollut sillälailla hoitanut joten olin ikään kuin tyhjän päällä.

Kuitenkin kaikki menikin hyvin. Imettäminenkin onnistui heti ensiyrittämästä ja vaadin kätilöt opastamaan ihan kunnolla kuinka lasta käsitellään, vaippa vaihdetaan ja kylvetetään ja hyvin sainkin ohjeistusta ja opastusta.

Ei äidinvaisto anna äidin olla heräämättä kun oma lapsi itkee, hyvin olin pomppaamassa ylös kun tyttären parkaisu kuului, välillä liiankin hyvin.

Muistakaa myös se jos imetys ei onnistukkaan se ei tee teistä yhtään huonompaa äitiä vaikka joutuisittekin antamaan korviketta. Pääasia on että lapsi saa ruokaa ja voi hyvin. Ei imettäminen ole mikään äidin mittapuu vaan mittapuuna toimii lapsi itse.

 
Eilinen yö oli aika jännittävä.

Eka alko tulla makuulle kun menin sellasia menkkamaisia polttoja, siis tosi laimeita, meni nopeesti ohi, vatsa ei kiristyny tässä vaiheessa yhtään. Niitä tuli muutama noin 15-10 minuutin välein.

Sitten ne kovenikin jonkin verran, tuntu ihan kunnolla alavatsan poltteluina ja vatsaa kiristi aina niiden aikana pikkasen. Niitä tuli noin 10 minuutin välein.

Sitten taas koveni, kun ne kivut alko tuntumaan selässä asti. Ei silti mitenkään "kivuliaita", koska ne tosiaan kesti viidestätoista sekunnista minuuttiin. Näitä tuli 10-5 minuutin välein.

Pystyin kuitenkin nukahtamaan, ja olinkin siinä viimesessä vaiheessa tosi pökkyrässä, kun väsytti niin paljon. En herännyt kertaakaan yöllä, että taisi mennä sitten ohi. Näin kyllä unta, että synnytin :D

Pikkasen kyllä jännitti, tässä olis vielä 5 viikkoa jäljellä, ei ihan nyt vielä tartteis tulla :)
 
Eka päivä kun ei olis tarvinnu herätä töihin, kun äitiysloma alkoi lauantaina. No minä oon silti neljän aikaan ihan iskussa ja uni ei tuu sitten millään.. Olin menossa pissalle siinä sitten neljän aikaan nii mies vaan huutaa perään, että muistanko ettei tartte mennä töihin :D haha.

No sain onneks sitten unen kun mies oli lähteny töihin ja pääsin valloittamaan koko sängyn <3 vissiin alkaa olee aika ahdasta, tuo on kyllä ihan hirmusen pieni 120 cm levee Tähän asti on hyvin mahtunu kun tykätään nukkuu niin kiinni toisissamme, mutta tää mun maha ja minä vallataan yli puolet tuosta nykysin.. Ehdottomasti pitäis saaha uusi ennen kun vauva syntyy, ei tuonne uskalla vauvaa mitenkään ottaa viereen nukkumaan.. :(

Ihana ilma ulkona, tekis hirmusesti mieli mennä kävelylle.. Mutta kun kävely ei pidemmän päälle tunnu hyvältä. Häpyliitokset kipuilee ihan hirmusesti nykysin, pistää tosi ikävästi välillä ja ihan pikkuruinenki liike sattuu..

Huomenna oliski sitten synnytysvalmennus ja tutustuminen synnärille :P vähän jänskättää millasta siellä sitten on. Synnytys ite ei kyllä jännitä tai pelota, ootan vaan malttamattomana :D Täälläki on välillä tuntunu semmosta hentoista menkkamaista kipua alavatsassa, tosin menee sekunneissa ohi ja aika harvakseltaan niitä tulee, yleensä illasta ja yöllä. Tää on nii jännää kun ei oikee tiiä miten pitkään tässä oikeetsi on aikaa vielä, joko 5 viikkoa tai sitten vähempi.
 Vauvahuonekki on lähes valmis ja olis jo niin ihana kun sais tuon pikkusen tuhisijan tuolta masusta tänne paijattavaksi <3 Miehelle on iskeny hirmunen isi-vaihe, se lässyttää meijän kissoille hirmusesti ja on alkanu tekee ruokaa useammin ja muutenkin touhottaa kaikkia kotihommia. Ja ei tuo taida enää malttaa ootella kun masulle aina supisee että "et sitten jää sinne masuun yhtään pidemmäksi aikaa kun tarvitsee" :D


Mutta nyt käyn heittää pyykit kuivumaan pihalle ja taidan mennä siivoilemaan makkaria.. Sieltä lähti vauvahuoneeseen yksi lipasto ja nyt pitäis saada ne lipaston tavarat jotenkin fiksusti tuonne järjesteltyä!

 
Täälläkin pikkuisen huonetta järjestelty ja vanhoja tavaroita huoneesta hävitelty. Lipastot kasataan kun mies tulee reissulta kotiin, sekä pinnasänky. Tällä viikolla minulla tiedossa vauvanvaatteiden pesua:) Saa sitten täällä lomaillessa järjestellä kaiken paikoilleen:) Millään ei malttaisi:) No jos aloitan tuolla varaston järjestelyllä niin eiköhän se auta alkuun:)
Uppunen täälläkin illalla napakkaa supistelua, selkäkipua ja alavatsakipuilua. Nämä kuitenkin rauhoittuivat pikkuhiljaa. Edellisistä harjoitussupistuksista ja kipuiluista onkin jo aikaa. Mies sitten komensi, että tänään täytyy minun ottaa rauhallisesti.

Viikonlopuna vietetty rakkaan veljenpojan 1-v synttäreitä. Kun käytiin lahjaostoksilla niin mies innoissaan tutki leluja ja sanoi ostavansa meille somat barbaba pehmolelut kun pikkuinen syntyy. Kovasti mietti jos olisi jo ostanut ne nyt:) Jotenkin niin hellyttävää:)

Mies lähtee työreissuun tänään tulee toki pe mutta lähtee taas la iltapäivällä. Huolissaan on kuinka minä ja vauva täällä pärjätään.
Imetysliiveistäkin täällä ollut puhetta. Tuumasin että heinäkuussa hankin kun näyttää vielä vanhat liivit menevän ettei tule sitten liian pieniä ostettua. Nyt hieman ahdistusta pinnassa siitä, mitä vielä pitää hankkia Tuntuu että olisi yhtäkkiä ihan hukassa. Tärkeimmät meillä toivottavasti on jo kasassa:)
Hyvää viikonalkua mammat!
 
Noniin, tänään oli perhevalmennusta heti 8 aikaan aamulla. Mieskin sinne tuli, kun pääsi juuri ja juuri ennen töitä. Sitten olikin synnytysosastolle tutustuminen iltapäivällä. Eipä siellä paljoa uutta tietoa tullut, kun oon lukenut melkein kaikesta mitä siellä selitettiin, mutta oli ihan kiva päästä katsastamaan paikat etukäteen. Sinne ei mies tullut, eikä mun mielestä ollut tarvettakaan. Ja onneksi en ollut ainoa äippä ryhmässä ilman miestä :)

Sanoin siellä kätilölle sitten niistä viime yön supistuksista, ja sanoi, että ihan oikeilta supistuksilta kuulostaa, mutta jos tosiaan on ollut lievät ja ei 5 minuutin välein ja on loppujen lopuksi mennyt ohi, niin sitten ei mitään hätää. Huikkasi vielä lähtiessä mulle, että vieläkö mua supistelee, kun olin kuulemma naamaa väännellyt luennon aikana, sanoin, ettei siinä supistellut yhtään, vaan vauva tykkää aina riehua kun istun, ja puskee päällä alas :DD

Synnäritlä lähtiessä tuli ihan järkyttävä suolasenhimo, vaikka tähän asti ollut lähes poikkeuksetta pelkkä makeanhimo! Oli sitten pakko käydä kaupan kautta ja ottaa sipsiä mukaan :)
 

Mulla on kans parina päivänä ollu menkkakipua, ja se kuulemma vaan kypsyttää kohdunsuuta :) Supistuksia on mutta ne ei edelleenkään tunnu kipeeltä. 

Vauva ei myöskään ole tietääkseni laskeutunu eikä pahemmin paina muualle ku kylkiluihin :D No, eiköös se sieltä kumminki joskus synny vaikkei vielä mitään merkkejä ookkaan.. 

Onko muuten teillä jo nimi ja kummit päätettyinä? 


Ai niin ja imetysliiveistä.. Mulla ois mahtunu parin ekan viikon jälkeen ihan normi kokoiset liivit. Ja imetin kuitenkin siis joku 9kk :) Se on niin yksilöllistä.

 
Jihuu! Kerrankin meillä on jotain valmiina. Nimi ja kummit. Eilen varmistui toinen kummi. Me ei kuuluta kirkkoon, joten pidetään nimiäiset, joista tulee varmaan aika isot juhlat. Vieraita tulee paljon, mutta mietitään vielä, että pidetäänkö kotona vai vuokrataanko tila jostain. Mä kyllä ajattelin, että kotona voisi pitää ja pyytää vieraita saapumaan vähän eri aikoihin... Vaikeeta, mutta ihanaa miettiä pikkusen nimiäisiä. 
 

Meilläkin nimi ja kummit valmiina. Nimi kokonaisuudessaaan aijotaan pitää piilossa juhliin saakka mut sit kun vauva syntyy niin häntä kutsutaan etunimellä. Parille henkilölle on tullut nimi sanottua mut kokonimeä ei...

Kummeista yksi kuitenkin kysymysmerkillä. Mekään ei kuuluta kirkkoon mut silti mukavanahan se on saada lapsella "aikuiskaveri" johon turvautua.

Kummitodistusksen tein itse ja nimenantotodistuskin on muistitikulla tulostusta vaille valmiina.

Mun mielestä kummin tehtävä tiivistyy hyvin kummitodistukseenkin tulevaan lauseeseen oli sitten kristillinen tai ei-kristillinen tapahtuma kyseessä (suora katkelma meidän tulevasta kummitodistuksesta):

Kummeina tukea X:n vanhempia hänen kasvattamisessaan, eettiseksi, vastuuntuntoiseksi, ystävälliseksi ja muut huomioon ottavaksi ihmiseksi sekä tukea X:ää itseään, milloin maailma tuntuu olevan häntä vastaan, antaa hänelle aikaansa ja neuvoa, silloin kun hän neuvoja kaipaa.



 


 
Täällä alkoi yöllä yhden aikaan supistelee. On onneksi epäsäännöllistä vielä ja nyt aamusta ollut jo aika pitkiäkin välejä...
Sellaisia suht kovia menkkakipuja joiden aikana vatsa menee kovaksi.
Täytyy  toivoa että kaveri olisi ainakin päivän vielä sisällä kun isännällä on pitkä työpäivä ja sen päätteeksi polvien magneettikuvaus... Ollaan sitä kuvausta odotettu jonkin aikaa niin olisi kiva jos se sinne vihdoin pääsisi.
Täytyykin nyt varmaan vaan makoilla, ettei ainakaan pahene vielä.

Meillä on nimi ja kummit päätetty myös :)

Nimi päätettiin viikonloppuna. Kauheasti oli pohtimista alkuun, että mikä olisi hyvä, vaikka siis mullahan oli selvät sävelet jo pikkulikkana nimestä, mutta mies halusi ilmeisesti vaan vielä sulatella asiaa :D
 
Meillä on pari nimi vaihtoehtoa, ajateltiin, että katsotaan sitten vauvan luonnetta, että miltä vaikuttaa :) Toinen nimi tulee, jos vauva on kiltin ja rauhallisen oloinen. Toinen nimi taas, jos vauvalla on iso ja voimakastahtoinen luonne :D

Kummeista itse aioin pyytää siskoani, toisen kummin saa mies päättää.

Mulla ei oo supistellut enää su-ma välisen yön jälkeen, mutta alavatsa on usein kipeä. Katoin tänään peilistä tota vatsaa ja herran jestas se on alhaalla! Sen näköinen, että iso pallo roikkuisi jossain nahkasäkissä :D

Huomenna neuvola käynti ja neuvolapsykologille aika.
 
moi

Meillä on yksi nimi ollu mielessä kokoajan mutt kattoo sitt ku vauva syntyy minkä näköinen ja oloinen on, onhan siinä vielä syntymän jälkeen 2kk aikaa miettiä :) kummit on yksi pariskunta mielessä mutt ite vaan pelkään aina ku ovat kavereita eikä sukulaisia ett ikävä jos välit meneeki poikki heihin. Muuten ovat tosi mukavia ja itselläänki lapsia mutta viimeks ku heidän piti tänne tulla kuukausi-pari sitten kylään niin kaksi tuntia ennen ku ois pitäny saapua tulee tekstiviesti että eivät pääse ku auton tankki tyhjä eikä ole rahaa tankata. musta toi on tosi tyhmää käytöstä... meidän esikoinenki oikein harmistui ku kyll mä olin jo siinä vaiheessa sanonu että he tulevat :( eivätkä he ole nyt sen jälkeen edes tulleet. kyllä me heillekin päästäis mutt mua vaan ärsyttää jos aina joutuu itse lähtemään ett tykänny pitää ne kaverit joiden kanssa vuorotellaan kyläilyssä. mutt kattoo nyt keksitäänkö ketään muita, vähän on vaihtoehdot vähissä ku ei viitsis samojakaan ottaa ketkä meidän isommilla lapsilla on.

petipuuhat on ollut meillä aika hiljasia koko raskauden ajan. en tiedä minkä takia mulla katosi halut melkein heti kun raskaaksi tulin, ei samaa ollut aikasemmissa raskauksissa :( mies kyllä haluis ja välillä annan periksi ja kyllä se mukavaa onki, vaikk ihan orgasmiin asti en tahdokkaan nyt päästä. mutt jos ei hän tee aloitetta mulle ei tule mieleenkään koko homma. nyt tehny vähän hankaluuksia mun jalkojen kanssa ku niitä särkee tai rupee sitt suonta vetään just sillo ku touhutaan.

muuten kyllähän tää ryhmä pysyy tässä saman otsikon alla jos vaan kirjottelua riittää. ite ku olen laskettu aika joulukuussa 2009 ryhmässä myös ja ei kuulemma katoa niin kauan ku porukka kirjottelee.

Mulla ollut inhottavia oloja nyt tän raskauden kanssa, nuo jalat jo mainitsinki. suonta ei yleensä rupee vetämään kovin usein mutt särkeny on vaikka yhtään ei turvotusta näy. tätä sukkahommaa oon kironnu, tässä ku oli ihan hellepäivä sunnuntaina olin ilman sukkia niin kauheeta mikä jalkasärky iski, ollu jalat paljon pahempia sen jälkeen. mun on vaan pakko pitää tukisukkia vaikka kuinka lämmin ois :( onneks sentäs sandaalit vähän auttaa ja ne otinki heti käyttöön. Selkä on vihotellut myös entistä enemmän, jotenki pystyn pihassa ulkoileen tukivyön kanssa jos välillä vaan istun. mutt selän takia jos pitkään aikaan en ole kävelylenkille voinut mennä ja suppareita tuli helposti tosi aikasin ett tarvi välttääkin kaikkea raskasta. kunto on kyllä huono varmasti tän takia. Selkä ollut nyt monena yönä niin huono ett heränny siihen ku selkä kipeä, kai se jotenki jumittuu ku pitkään nukkuu samalla kyljellä. onneks saan unta sitt vähän ajan päästä ku vaihdan kylkeä. Tän lisäks aamupahoinvointi tullut takas, viime viikolla oli monta päivää ja nyt taas tänään ja eilen oksennus tuli :( Ainut hyvä tässä että viimeks mulla pahoinvointi tuli takas kolme viikkoa ennen synnytystä, jos tämä enteilis ettei olis kovin pitkää aikaa synnytykseen... Anteeksi valitus mutta olo ollut niin huono ja mulla menny hermot noihin lapsiinki, varsinki meidän 2v on niin jääräpää uhmassaan välillä. toivottavasti tosiaan elämä voittaa ku vauva syntynyt. perjantaina  pääsen ylimääräseen ultraan epäillyn perätilan takia, toivottavasti olis kääntynyt. samalla vissiin tekee kokoarvionki, vähän jännittää mitä siellä sanotaan. epä tässä muuta nyt.


 
Onpas täällä hiljaista :D

Nyt on neuvolassa käyty. Kaikki arvot ok. Vauvan syke 142. Vauva pää alaspäin ja pää aika alhaalla jo :) Kuulemma paikat alkaa olla valmiina jo synnytystä varten, sen verran herkkänä oli kun terkka sieltä alhaalta paineli.

Neuvolalääkäri tasan viikon päästä, se jännittää :) nyt varsinkin kun on tullu supistuksia, niin saa nähä onko se tehnyt mitään kohdunsuulle :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top