Minäkin voisin liittyä mukaan, vaikka en tässä vaiheessa vielä ensiodottaja olekaan. Ensimmäinen raskaus päättyi siis keskeytyneeseen keskenmenoon viime talvena, ja nyt sitten uudestaan raskaana. Ja huolettaa, paljon. Siksi ehkä etsinkin nyt vertaistukea vähän liikaakin, ja pyörin liikaa netissä! Viime kerralla en oikein edes ajatellut koko raskautta muuta kuin huonon olon vuoksi :D
Viime kerralla oltiin alkuraskauden ultrassa liian aikaisin, viikkoja silloin ehkä vain 5 ja vähän päälle (menkkojen mukaan piti olla jo lähemmäs seitsemän, mutta kierto oli sekaisin koko syksyn), joten näkyi vain, että ei ole tuulimuna. Sykettä ei näkynyt. Noh, raskausoireet olivat vahvat ja kaikki tuntui muutenkin olevan enemmän kuin hyvin, ja järkytys olikin sitten lievästi sanottuna valtava, kun 12. viikon ultrassa todettiin alkion kehityksen pysähtyneen jo seiskaviikon puolessavälissä. Eli nyt aion käydä ultrassa niin paljon kuin mahdollista, etten taas ainakaan kuukautta kuvittelisi turhaan odottavani.. Nyt viikkoja kokonaiset 4+2, hurja epävarmuus koko ajan. Varhaisultra varattu kahden viikon päähän, toivottavasti silloin näkyisi jo jotain (tällä kertaa viikoista on tarkka tieto). Ja laskettu aika siis vielä juuri tämän ketjun rajoissa, 27.5 :)
Ja yritän koko ajan sitkeästi nitistää pessimistisen äänen päässäni, ja ajatella, että kaikki menee varmasti hyvin! Pitäisi vain unohtaa koko raskaus vielä muutamiksi viikoiksi, mutta helpommin sanottu kuin tehty.. Varsinkin, kun huimaa koko ajan, ja tekee jo vähän huonoakin, oivoi..