Oho! Aika monella tosiaan tuntuu olevan ihan kummalliset menkat nyt :O Sen verran voin teitä rauhoitella tässä kaiken maailman kummallisuuksia nähneenä (siis oman kroppani kans), että älkäähän vielä hermostuko! :) Helpommin sanottu kuin tehty tietysti... Mutta tosiaan, mullahan lähti synnytyksen jälkeen menkat tuleen ihan normaalisti ja sitten melkein vuoden päästä synnytyksestä yhtäkkiä sekosivat. Oli kaikkea kummallista, myös yhdet tosi niukat menkat, mistä vauvakuumeisena jo toiveet nousi korkealle. Mutta ne oli vaan niukemmat. Ei sen kummempaa. Oli välillä raskausoireita ja välillä taas ei mitään oireita, välillä menkat myöhässä melkein kaks viikkoa. Tilanne tasottui sitten ihan ite. Onneks. Mutta jos teillä jatkuu noi ihmeelliset tavallisuudesta poikkeavat kierrot, niin suosittelen lekuria. Mutta näin ensihätään: Älkää hätäilkö :) Onneks myös vähän epäsäännöllisemmistäkin kierroista voi raskautua :)
Nyytti: Tsemppiä loppupäiviin! Pidetään peukkuja. Joo, toi on aika tuttua, että päivät menee näissä yleisissä arjenpyörittämisissä ym. mut sit kun muksu menee nukkumaan, niin kaikki jotenkin pysähtyy. Omat ajatukset lähtee laukkaan ja mun ainakin tulee mietittyä (siis murehdittua) kaikkea mahdollista. Nytkin tää asuntoprojekti on vieny mun yöunet :(
Relanna: Ymmärrän hyvin sun malttamattomuuden. Mä oon kans heti ekasta yk:sta asti halunnut sen toisen vauvan just nyt ja heti. Oon kans miettinyt aiheutanko tällä stressaamisella jotain hallaa tälle yrittämiselle, mutta toisaalta... olihan tässä jouluna hyvinkin stressitön jakso eikä siltikään mitään tapahtunut. Esikoisestakin stressasin kamalasti, mutta niin vain tärppäs heti. Tuntuu, että silloin ekoissa yrityskierroissa olin vielä enemmän stressaantunut kuin nyt. Kun ei tiennyt miten sen toisen vauvan kans käy, tärppääkö yhtä helposti kuin esikoinen ja kun ei tärpännyt, niin pettymys oli suuri. Nyt on lähinnä vaan pettynyt ja väsynyt fiilis ja sellainen ettei enää huvittais yrittää, tulee sit jos tulee... Mutta toivottavasti pääset pian plussaamaan eikä tarvi stressata enää! :)
arotuulia: Tärppionnea! En mäkään osaa enää olla iloinen muiden puolesta. Valitettavasti :( Ehkä juuri ja juuri vielä niiden puolesta, jotka saavat esikoisiaan, mutta muutoin ei kyllä yhtään haluttais nähdä mitään vanhoja tuttuja, koska pelkään niitä raskausuutisia ym. Yllättäen olin tänään puistossakin ainoa yhden lapsen äiti ja kuuntelin muiden juttuja kuinka toisen lapsen kans sitä ja tätä ja tota...
On: Ei mitään ihmeellistä. Odotellaan tädin häipymistä. Pähkäilen tilaanko niitä ovistestejä vai en. Murehdin saadaanko me ikinä toista lasta, jodutaanko me lapsettomuushoitoihin, koska sinne pitäis ilmoittautua jonottamaan, löydetäänkö me ikinä uutta kotia, joka tuntuis heti kodilta, miten meillä rahat riittää kaikkeen, kuka seuraavaksi kyselee meidän vauvasuunnitelmista, pystynkö pitämään itseni kasassa ja KOSKA MÄ TAAS SAAN NUKKUA??? Pohdiskelen siis noita kaikkia yöaikaan ;) Lähdetään kohta tytön kans kattoon yhtä kämppää. Ihmettelen mikä siinä on vikana, kun siitä pyydetään niin vähän. No, eiköhän se selviä, kun pääsen syynäilemään.