Toinen tulossa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja hannanna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Juu täällä ainakin ollaan hyvin epävarmoja. En oo menossa varhaisultraan kun ei vaan oo varaa. Jännittää onko tyyppi ees oikeas paikassa. Oireiden vähyys huolestuttaa. Ja mä aattelin että tässä vauva-arjen keskellä en ehtis näitä miettiä mutta pöh. No, jospa ekan ultran jälkeen osaisi vähän rauhoittua jos siellä on kaikki hyvin.

Misu ja masuasukki rv 6+1
 
Musta tuntuu et oon taas varmempi. Oon ollu varma et kaikki on hyvin jo plussasta lähtien :D Siis toki välillä mietityttää mut ku mennee aika ton ekan kaa ni toi eka ultraki mikä eilen oli ni sunnuntaina olin sillee et ai nii se on huomenna :D
 
Mulla sama ku Jennesellä :D tai en tiiä oonko varmempi, ehkä välinpitämättömämpi tms. Semmonen et menee omalla painollaan
 
Päivikki, en koe että olisi epävarmempi olo. Eri oireet vaan ihmetyttää, mutta ei haittaa. Turha alkaa stressaamaan, jos menee kesken ni sitten menee, asialle en itse mitään voi, kaikkeni olen tehnyt että pikkuisella on hyvä olla. Mulle riittää tieto, että nyt olen raskaana ja neuvolantäti eilen kurkkas että oikeassa paikassa pikkuinen kasvaa, en siis pyytänyt ultraa, vaan hän ehdotti, että jos saisi kurkata. :)
Perjantaina on virallinen ultra, joka kuuluu näihin hedelmöityshoitoihin. Kolme vuotta tätä raskautta yritettiin ja pienin askelin etenemme täällä. :)

Muurahainen ja pikkuinen 6+1
 
'muurahainen' sanoi:
Päivikki, en koe että olisi epävarmempi olo. Eri oireet vaan ihmetyttää, mutta ei haittaa. Turha alkaa stressaamaan, jos menee kesken ni sitten menee, asialle en itse mitään voi, kaikkeni olen tehnyt että pikkuisella on hyvä olla. Mulle riittää tieto, että nyt olen raskaana ja neuvolantäti eilen kurkkas että oikeassa paikassa pikkuinen kasvaa, en siis pyytänyt ultraa, vaan hän ehdotti, että jos saisi kurkata. :)
Perjantaina on virallinen ultra, joka kuuluu näihin hedelmöityshoitoihin. Kolme vuotta tätä raskautta yritettiin ja pienin askelin etenemme täällä. :)

Muurahainen ja pikkuinen 6+1
Click to expand...

Oi <3 toivotaan et menee hyvin kaikki, pitkään odotte oottaneet.
 
Täälläkin olisi toinen tulossa. Meillä lasten ikäeroksi tulee hitusen vajaa 4vuotta jotenkin en vielä usko koko raskauteen, vaikka ihan toivottu asia onkin. Oon lähes oireeton, rinnat on arat, toki tässä vielä ehtii tulla vaikka ja mitä
 
Mulla oireet on hyvin samanlaiset kuin ekassakin raskaudessa ja ihan yhtä epävarma/varma olo on nytkin. Ensi viikolla on kunnallinen varhaisultra, joka on tietty kiva juttu, mutta viimeksikään ei rauhoittanut suuresti mieltä. Toki siellä selviää onko kaikki siinä vaiheessa, kuten pitäisi. Oon auttamaton stressaaja ja vaikka yrittäisin pessimisti ei pety -asennetta, niin ei se oikein auta. Pettymys pelottaa joka tapauksessa.
 
Hemsku sanoi:
Mulla sama ku Jennesellä :D tai en tiiä oonko varmempi, ehkä välinpitämättömämpi tms. Semmonen et menee omalla painollaan
Click to expand...

Joo, toi välinpitämätön on mullakin oikea termi! Jotenkin en edes hirveästi ajattele koko raskautta ja on sellainen olo, että melkeinpä enemmän yllättyisin, jos kaikki menisikin ihan hyvin. Ja sitten tulee paskamutsifiilis siitä, että on vähän viileät tunteet vielä koko raskautta kohtaan. No onneksi tässä on vielä aikaa orientoitua... jos siis kaikki menee hyvin :)
 
Mä en ehkä pohdi nyt tokassa raskaudessa sitä missä vaiheessa vauvan kehitys on vaan just sitä et mihin istukka on kiinnittynyt ja sitä et miten kroppa kestää raskauden. Oon saman painoinen kuin viime kerralla alussa mut olo tuntuu silti isommalta. Varmaan kehon koostumus muuttunut..
 
Mitkä on tein omasta mielestä omituisimpia pelkoja nyt toista oottaessa? :) tai kai kaikki pelot on aiheellisia, mut osa omista peloista tuntuu ihan siis käsittämättömiltä mut silti pelottaa :D
 
Mä pelkään influenssaa :D esikoisen raskaudessa en kerinny saada sitä piikkiä ja sairastin melkein 2 viikkoa 39-40 asteen kuumeessa. Nyt toivon et piikki ehtii ajoissa :D
 
Mä omaan tyliini pelkään tietty vähän suureellisesti, et entäs jos en rakasta toista lasta yhtä paljon ko esikoista :D
 
Mä mietin jo niin pitkälle ja pelkään sitä et joudun sektioon. En tiedä miten selviäisin sit sen jälkeen kahden alle 1.5 vuotiaan kanssa.. Ehkä ei ihan kannattais sinne asti vielä miettiä, mut minkäs sitä itselleen mahtaa :D
 
Mullakin pieni sektiopelko. Kerran sen kokeneena en pelkää operaatiota itsessään enkä sitä toipumista mut se eka 48h kipu ja se miten vauvan kanssa muka pärjää sairaalassa. Esikoisesta oli mies perhehuoneessa hoitamassa vauvaa. Kotona kyl pärjään sit kun mies pitää kesälomat ja isyysvapaat putkeen, yht 12vkoa
 
Pau! sanoi:
Mä omaan tyliini pelkään tietty vähän suureellisesti, et entäs jos en rakasta toista lasta yhtä paljon ko esikoista :D
Click to expand...

Tätä mä oon miettiny kans ja sit mietin, et miten esikoinen reagoi tulokkaaseen ja pärjäänkö kahden pienen lapsen kanssa ja riittääkö äidinrakkaus <3 Toisaalta mä tiedän et mun syli riittää molemmille <3
 
Ihan sama homma! Kyllähän mäkin nyt tiedän et varmasti rakkautta riittää, mut mitä sitä nyt ei ihminen pelkäis :D mä nyt pelkään muutenkin aina kaikkea!! :S
 
Mulla kolme lasta. Ensimmäisen ja toisen ikä ero 5v3kk ja kakkosen ja kolmosen ikäero tulee olemaan vähän alle 3v :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top