Moi! Olisi kiva tulla mukaan kuumeilemaan toista vauvaa :) Meillä edetään tulee jos on tullakseen periaatteella. Eli tällä kertaa mikään kiire ei ole, ainakaan toisaalta... Esikoisen kanssa on ollut melkoinen hullunmylly, hän on 2,5v kehitysvammainen poika. Oikein ihana ja suloinen, mutta arki on varsin ohjelmoitua. Pitkään jouduttiin miettimään, uskalletaanko toiselle antaa lupaa. Mietityttää siis oma jaksaminen, joka on muutenkin ollut koetuksella etenkin ensimmäiset pari vuotta. Kuitenkin arki on jo helpottunut aika paljonkin. Toisaalta hirvittää sen todennäköinen vaikeutuminen uudestaan toisen vauvan tullessa. Kuitenkin meillä ikää sen verran, ettei haluttu enää lykätä asiaa. Ja nyt kun päätös tjottailusta on tehty, niin on toisaalta mukavan helpottunut olo. Eipähän tarvitse sitä enää pohtia. Toivonkin, että voisin nauttia tästä yritysajastakin ilman kovaa kiirettä, kun toisaalta ihan hyvä jos siinä menee jonkin aikaa.
Nyt kolmas kierto tjottailua meneillään, kp6. Eka kierros oli luonnollisesti kauheaa jännitystä, mutta toisesta tuli sitten heti hermolepo-välikierto, kun ei tullut sitten ovisviikolla mitään tehtyä. Pelkäänpä, että meillä käy aika helposti niin. Saa nähdä, miten nyt sitten käy, mutta pieni jännitys olisi tervetullutta
Oon tässä lueskellut jo pari kuukautta täällä. Tiedä sitten, kuinka usein tulee kirjoiteltua, mutta mukana kuitenkin :) Esikoista yritettiin sen 1,5v sisältäen yhden keskenmenon. Silloin oli kova yritys, nyt sitten vähän eri meiningillä.
Toivon teille kaikille kovasti plussaa testiin :)