Kiitti, kyllä tässä on jo aika pitkälti toivuttu tuosta ikävästä tapahtumasta, vaikka eihän sitä sillä tavalla kokonaan ikinä unohda. Mulla tilannetta helpotti se, että kaikki meni fyysisesti niin nopeasti ja "helposti" ilman suurempia kipuja. Muisto kuitenkin jää.
Jos täällä ei ihan niin hurja kirjoitustahti olisi, kun tuolla raskaaksi 2016-ryhmässä, siellä ei meinaa ihan pysyä perässä =)
Avvi : oon pahoillani kun teillekin käynyt ikävästi, toivottavasti seuraava raskaus onnistuu hienosti ja pikkuinen pysyy tiukasti mukana!
Mira83 : tajusin itekkin, että enhän ole mikään ihan juniori enää, kun 31-vuotta täytin. Meillä esikoinen etenkin vauvavuotena oli hieman haastava tapaus, niin se vähän siihen aikaan jarrutteli toiveita toisesta, mutta nyt kun 2-vuotta lähestyy niin ajatus siitä että toinen lapsi halutaan, on vahvistunut. Toivottavasti teillä tärppäisi pian!=)
Peukut pystyssä sulle Vargynja, että testitulos olisi mieluinen!
Itsekään en odotuksia kovin korkealle halua etukäteen asettaa (vaikka useita tarinoita oon kuullut mm. siitä, että heti km jälkeen on tultu raskaaksi). Mutta tosiaan mulla ei todellakaan varmaa tietoa ole siitä, onko ovispäivät edes ollut käsillä, enkä tiedä onko kroppa vielä sekaisin tuosta keskenmenosta.
Esikoisen raskauden/synnytyksen jälkeen minäkin vasta alkanut tunnistamaan oviksen, tai ainakin silloin lokakuussa oli aika kovaakin maha ja muistaakseni myös selkäkipua siihen aikaan. Nyt en oo sellaista samanlaista huomannut.
Kotimama : toivotaan, että testi näyttää plussaa!=)