Toinen haaveissa <3

Heippa kaikki! Ilmoittauduin äsken mukaan tuonne Raskaaksi 2015 -ketjuun, mutta kopioinpa tuon tekstini tähänkin, toinen lapsi kun tosiaan haaveissa on:

Olen sivusta seurannut jo useamman viikon ajan tätä kaikkea kuumeilua ja pakko kai se on myöntää, että kuume on tarttunut itseenkin ja kovaa. Täällä on huikeita selviytymistarinoita ja upeita naisia samassa veneessä. Ehkäpä uskaltautuisin mukaan vertaistukea antamaan ja saamaan ja jakamaan sekä teidän että omaa jännäilyä :)

Oma esikoinen täytti vähän aikaa sitte vuoden ja toissakierron päätteeksi päätimme jättää ehkäisyn (kondomi) pois. Esikoinen tärppäsi ensimmäisestä yrityskerrasta, mikä silloin löi täysin puulla päähän, joten järjen äänestä huolimatta odotukset ja toiveet pikkukakkosen ensimmäiseen yrityskertaan olivat suuret. Pieleenhän se meni, kun täti kurvasi paikalle... Se on muuten ihan järjetöntä, miten oma mieli toimii, kun toivoo kovasti raskautta. Minähän esimerkiksi tein pari viikkoa sitten raskaustestin (nega tuli) aamulla ja iltapäivällä alkoi vuoto. Mutta uskoinko minä? No en tietenkään! Testi taisi olla hieman vanhentunut ja menkatkin alkoivat tavallista oudommin ja johan ne tuntuikin aika erilaiselta. Joten noin kp6 tein sitten vielä uuden testin, joka ylläriylläri oli nega. Siinä kohtaa osasin hieman jo nauraakin itselleni. Takana yksi negatiivinen testi, viiden päivän vuoto eikä yhden yhtä raskausoiretta ja siltikin pakko testaa, että mitäjoskuitenkin :)

Nyt on menossa kp 16 ja tämä kierto jää hyödyntämättä. Mulla on tiedossa tärkeät juhlat reilun viikon päästä enkä halunnut arvailla, saanko juoda vai en. Mun tuurilla olisi kuitenkin käynyt niin, että menkat olisivat myöhästyneet, mutta plussaa ei kuitenkaan olisi näkynyt enkä tietty siltikään olisi uskaltanut ottaa alkoholia ja sitten seuraavana päivänä juhlien jälkeen menkat olisivat tulleet. Suosiolla siis taukokierto. Ihan hyvä toisaalta, koska ollaan oltu miehen kanssa kumpikin jonkinlaisessa syysflunssassa ja sen lisäksi pientä mökötystä on ollut ilmassa erinäisistä syistä, joten oviksen aika meni ilman häppeninkejä enivei. Oho.

Nyt siis muutaman viikon saan jännittää ihan vain teidän puolestanne, kunnes taas omakin lehmä hypähtää ojaan :)
 
Täällä kp11 ja eka ovistesti uitettu, haalean haalea oli testiviiva vielä niinkuin arvelinkin :rolleyes: Mutta ajattelin aloittaa testaamisen ajoissa kun ei ole hajua että kuinka pitkä kierto on tällä kertaa tulossa. Eiköhän se ovis kuitenkin seuraavan kymmenen päivän sisällä tule jos on tullakseen :) Yritetään ajoittaa vauvantekohommat nyt kahden tai korkeintaan kolmen päivän välein, kesälläkin tärppi tuli kun joka toinen päivä talletettiin muistaakseni kp12-21.

Ja Syksyinen, mä niiiiiin ymmärrän sinua, tein itsekin en-vain-yhtä vaan kaksi testiä kuukautisten jälkeen koska olin AIVAN VARMA että valemenkathan ne oli :grin Lopulta oli pakko uskoa että ei se vaan ollutkaan niin.. Tässä kierrossa on taas toiveet jotenkin tosi korkealla, inhottavaa jos joutuu taas putoamaan korkealta. Katsokaapa vaan niin loppukierrosta olen täällä kolme kertaa päivässä oireita ja "oireita" listaamassa :facepalm:
 
Avvi ja Syksyinen, I feel you! Minäkin listaan oireita ja "oireita", enkä varmasti malta olla aloittamatta testaamista taaskaan ihan liian aikaisin :p. En ees muista kuinka monta negaa testasin viime kierrosta, viimeisen herkän vielä vuodon alettua, kun oireet oli mukamas niiin selvät :grin. Ovistestit oon malttanut vielä toistaiseksi jättää hankkimatta, mutta äkkiäkös sekin päähänpisto tulee.. Itseni tuntien ne vaan lisäisi hermoilua, eli kokeillaan nyt ainakin muutama kierto ilman "apuja".
 
Ihana kuulla etten oo ainoa hullu :D

Avvi, siis noi valemenkat on kyllä yks semmonen konsepti, josta ei pitäisi kertoa lasta toivovalle. Mäkin oikein viime menkkojen alettua googlailin monta päivää tietoa ja keskusteluita valemenkoista, ja sain jo itseni täysin vakuutettua, että mistään muusta ei voi olla kyse. Phuuh :) Pidän kovasti peukkuja, että tämän kierron korkeat toiveet saavat teillä arvoisensa toteutuman! Eikä kannata etukäteen sitä mahdollista pettymystäkään pelätä. Se käsitellään sitten, jos sen aika tulee, mutta tällä hetkellä on vain mahdollisuus onnistua. (Hirveen helppo muuten jaella neuvoja, kun itse ei tässä kierrossa jännitä. Sitten kun on mun vuoro, niin tiedän jo valmiiksi, etten todellakaan osaaelää niin kuin opetan)

Yxvaan, vaatii kyllä aika rautaiset hermot, että pystyy odottamaan sen oikeasti järkevän ajan ennen kun alkaa pissimään tikkuun tai purkkiin. Että no judgement from me ;) Mä yritän kans pidättäytyä vielä noista ovistesteistä, mutta katotaan nyt kauanko pystyn....
 
Oireita ja oireita niin....! Turvotuksen, huimauksen, ajoittaisen menkkajomotteluiden ja lirahtelevan valkkarin lisäksi tänään tullut repäiskipuja, ja jumppatuntien pidon jälkeen vatsassa jotenki tosi kummallinen olo, munisten kohdalla jotenki jomottelua ja paineen tunnetta kohdun seutuvilla. Toiveet alkaa vahvistua ja pettymys on kyllä suuri jos uuteen kiertoon mennään.

Tänään siis edelleen kp 26/?(-38). Jännäksi menee.
 
Eiiii! Mä olen edelleen ketjun seuraaja, mutta en ole tyyliin kahteen viikkoon saanu mitään ilmoituksia ketjun viesteistä! Ihmettelinkin, eikö kellään ole mitään asiaa, mut nyt pitikin kiriä muita kiinni lukemalla monta sivua. Eli pahoittelut Tyttötiikerille, kyllä Se "oikea" plussa vielä tulee! Ja onnea pikkukonnalle! Ja tosiaan Tyttötiikeri painoin tykkäysnappia tuohon plussaukseen ja sitten vasta luinkin uudemman uutisesi... Täällä aika moni on jo ihan yrittämässä yrittämässä... tai no niin mekin tavallaan, kun viime kierrossa ei ollut ehkäisyä. Mutta ei ole järin aktiivista puuhastelua ollut viime aikoina, eikä ole pahemmin tullut ajateltua edes perheenlisäystä, saati haaveiltu. Mutta toisaalta sehän Se tavoite olikin olla miettimättä mitään. Tällä tämän hetken meiningillä jos raskautuisin, pitäisin vauvaa jollain tapaa yllärivauvana. Täytyy keskustella vakavasti miehen kanssa, että mitä tässä ny halutaan oikeesti. Otetaanko ehkäisy takasin vai annetaanko mennä täydellä teholla...
 
Täällä vielä viikko pillereitä jäljellä :D jännittää. Miehen kanssa keskusteltiin viikonloppuna ja kerroin että oma jaksaminen välillä jännittänyt. Mies oli sitä mieltä että kyllä tässä jaksetaan yhdessä ja on kyllä innoissaan :) luin juuri ajatuksiani esikoisen yrittämisestä niin mua jännittänyt myös jaksaminen ja se onko mulla äitikavereita sitten. Mutta hyvin jaksettu ja uusia äippäkamuja saatu roppakaupalla :)
 
Meillekään toisen lapsen yrittäminen ei ollut ihan läpihuutojuttu. Pohdittiin pitkään, että uskaltaako hommaan ryhtyä..ja kyllähän se vieläkin välillä jännittää. Tai siis kun asiat ovat periaatteessa tosi hyvin nyt. Esikoisen kanssa kaikki on mennyt mukavasti ja viimeinen vuosi ollut täynnä ihania vauvantuoksuisia päiviä (aika varmaan kullannut osan päivistä, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan). Pelottaa esimerkiksi, että mitä jos toinen lapsi olisi vaikka sairas tai että lasten kemiat ei natsaisi ollenkaan yhteen. Puhumattakaan siitä pelosta, että toista lasta ei kuulukaan... vaikka on elämä on ollut eheää yhden kanssa, niin heti kun päätti, että toinen saa tulla, ei enää osaakaan ajatella, että kolmistaan olisi pitkään hyvä. Onhan se ison kriisin paikka, jos toista ei sitten ikinä tulekaan..tai että yrittämisestä tulee vuosien projekti...

Huh, olipas masentavia ajatuksia. Mutta tällaisia tullut paljon kelattua kaikkien hyvien fiilisten ohessa.
 
Nyt seuraa nillitystä, pahoittelen. Eilen tuossa jo mainitsinkin että olin varma että olen raskaana kuukautisista ja negatiivisesta testituloksesta huolimatta. Tämä ajatus ei ole vieläkään jättänyt minua rauhaan. Joskus ennenkin olen menkkojen jälkeen vielä tehnyt testin -negatiivisen- mutta sen jälkeen antanut jo olla. Nyt vaan junnaan tässä asiassa :oops:

Kun on arkoja rintoja ja alavatsavihlaisuja ja valkkaria.. Ja vilkas mielikuvitus. Menkat tuli ovistestin perusteella jo dpo10, eli hivenen ennenaikaisesti, ja vaikka kestivätkin normaalin ajan niin olivat liki kivuttomat mikä on minulle harvinaista. Tänään viimeksi olen hetken mielijohteesta testannut alle tunnin pidätellystä päiväpisusta negatiivisen. Myös ovistestit on olleet negatiivisia.

Kuitenkin tavallaan elän jo mukana tässä uudessa kierrossa ja testailen ovista ja suunnittelen talletuksia. En tajua miksi roikun tyhjässä.. Sen verran on kyllä faktaa että nämä alavatsan tuntemukset ja vihlonnat ovat jotain uutta minulle, varmaan niiden takia pidän tätä ajatusta hengissä. Taitaa olla nyt niin että gynellä on käytävä jotta paikat saan tarkistettua.

Kiitos kun sain nillittää :rolleyes:

Pakko vielä kommentoida noita toisen vauvan "pelkoja". Meidän esikoisella on maitoallergia ja olemme nyt tehneet kokeilua (lääkärin ohjeistamana), että jokohan masu kestäisi. Juuri eilen hän sai tunnin kuluttua jugurttipurkillisesta ihan kammottavan kipuhuutokohtauksen ja kirkuvaa lasta hyssytellessä tuli toooosi elävästi mieleen miten rankkaa se alkuaika oli kun ei vielä tiedetty mistä syystä vauva huutaa :confused: Että mitäs jos toinen vauva-aika toistaa tätä, tai onkin vielä pahempaa! Kuitenkin, nyt jo tiedän että kaikesta selvitään ja omaan vaistoon pitää uskaltaa luottaa. Eli vauva nro2, tervetuloa :grin
 
Syksyinen: mulla täysin päinvastainen tilanne :D meidän esikoinen on ollut äärimmäisen vaativa tapaus, jos näin nyt voi sanoa. On ollut koliikit ja kaikki mahdolliset. Ihana lapsi on, mutta vuosi on hyvin raskas ja vaativa. Nyt ajattelen, että seuraava jos on samanlainen siitä selviää ja jos "helpompi", niin huh! :D
 
Syksyinen meillä kans eka olitodella vaikea ja vaativa, joten toinen tuskin ainakaan pääsee yllättämään ;) . Meillä vain toteutui tuo toinen skenaario; yritystä takana jo yli 2 vuotta :'( ja esikoinen täyttää 4kk päästä 3
 
Luulin olevani sen verran kärsivällinen ja järkevä, että en testailisi liian aikaisin ja ilman syytä että olenko raskaana. Niin vaan se alkuinnostus pisti testailemaan ja oloistakin sen jo tiesin, että negoja ovat. Ja silti se pettymys oli kova. Onneksi täällä on muitakin malttamattomia. Tässä kierrossa on jotenkin tuo kuumeilu laantunut melko paljon. Ensimmäisen kierron jännitys on poissa ja pystyn keskittymään muihin asioihin kuin "huomenna alkaa hedelmälliset päivät", "onkohan toi vatsanväänne nyt kiinnittymistä", "alkaakohan ne kuukautiset ajallaan". Samalla lailla kävi esikoisen yrityksessä ja siitä toisesta ei-niin-kuumeisesta-kierrosta tärppäsi. Nyt ei välttämättä pystytä hyödyntämään tämän kierron hedelmällisiä päiviä, kun osuu miehen yöviikolle. Esikoinen hereillä, kun mieskin on hereillä.

Mekin pitkään miehen kanssa mietittiin, että mitä jos toinen lapsi onkin haastavampi. Esikoinen on ollut helppo eikä turhia ole itkenyt tai kauheasti öitä valvonut. Sittenhän sen näkee, kun sinne asti päästään, että on kaksi lasta sylissä.

Kp 9/29, yk2 tjot
 
Viikonloppuna pistettiin imetys pillit pussiin ja nyt innolla odotellaan kierron käynnistymisyä. Viikon verran on jo ollut koviakin menkkajomoja ja valkkaria on alkanut taas ilmaantua. Jospa pikkuhiljaa päästäis asiassa eteenpäin kun imetys ei enää häiritse hormoonitoimintaa. :)
 
Nyt kun tuli puheeksi minkälaisia esikoisia kelläkin on, niin otetaanpa kantaa. Meidän poika on ollut alusta asti tähän päivään hyvä yönukkuja. Noin 3kk asti heräili yleensä 2 kertaa yössä syömään, muuten nukkui. Sitten, kun poika alkoi kääntyilemään, on siitä asti ollut vaihtelevia öitä, välillä nukkuu koko yön, välillä pitää rauhoitella ja tuttia etsiä monta kertaa yössä. Mutta siis kaiken kaikkiaan yöt positiivinen yllätys mulle.
Päivällä nukkuminen on ollut vaikeaa. Poika on selkeästi väsynyt, mutta taistelee unta vastaan. Unet saattaa kestää sen 30min ja kun yrittää nukuttaa uudelleen, niin ei. Ja muutaman tunnin päästä sama homma: 30min ja sitten herätään ja ollaan kiukkuisia! Nyt on sentään alle +5 asteen kelit saaneet vauvan välillä nukkumaan pitkiäkin unia. Mutta päivät jolloin ei nukuta, ollaan kiukkuisia ja ollaan hyvin viihdytystä vaatiivaa sorttia muutenkin... ei aina ole herkkua. Just Tää lapsi olisi tarvinnut sen viihdyttävän isoveljen tai -siskon, mutta saa toimia ehkä joskus sitten itse viihdyttäjän roolissa.

Muuten poika on ihana vesseli, kovin kiinnostunut KAIKESTA, on tosi pikkuvanha, aktiivinen, energinen, nauravainen, ilmeikäs, seurallinen, temperamenttinen... Ai niin, kova syömään, mutta valitettavasti AIVAN MAHDOTON rinnalla ja mm. siitä syystä imetys on ollut kokemuksena mulle lähinnä lässähtänyt pannukakku. Eli ei ole kehumista, mutta poika on 6kk ja tavoitteeni oli, että saisi tähän saakka edes osittain rintamaitoa. Nyt imetän 2 kertaa päivässä, jos herra huolii :D
 
Vihdoin totta 2015! teidän muksu kuulostaa tismalleen meidän pojalta!!!! ☺ ainut poikkeavuus, että rinta kyllä maistuu hyvin... :D
 
Voi avvi, mä ymmärrän ton mitäjoskuitenkin-fiiliksen tosi hyvin.. Mä oon ite miettiny asiaa niin, että ennen raskautumistoivetta pistin kaikki oudot vatsatuntemukset aina tulevien menkkojen piikkiin enkä miettiny niitä sen eenempää. En siis muista, että olisi tuntemuksia ollut, mutta voisin kuvitella, että niitä on kuitenkin oikeasti ollut. Nyt vaan, kun toive raskaudesta on suuri, niin kaiken oman kropan viestinnän tulkitsee sitten liittyväksi mahdolliseen raskautumiseen. Mielenrauhan tärkeyttä ei voi kuitenkaan unohtaa, joten ehdottomasti visiitti gynelle, jos vaan siltä tuntuu!

AstaE, esikoisenne on selvästi nähnyt vaivaa varmistaakseen, että seuraava lapsi tuntuisi toooooosi helpolta :)
Pikkuminski, tosi kurjaa ja epäreilua, että toinen pieni antaa odottaa itseään noin pitkään.. Toivon koko sydämestäni, että teille tarttuisi pian pikkusisko tai-veli matkaan!


JN89, pitänee yrittää tuota ei-niin-kuumeilevaa reseptiä ensi kierrossa. Nyt tämän välikierron aikana on ainakin helppo ottaa iisisti :D
 
Miekii oon miettiny omaa jaksamista jos tässä nyt toinen lapsi meille suodaan. Tuo nyt 10kk ikänen poika on ollu välillä haastava, alun koliikki, huonosti nukutut yöt (edelleen muutaman kerran yössä herää, aikaisemmin paljon useammin), ei suostu kunnolla syömään kiinteitä, hirmu vilkas ja koko ajan ois oltava menossa, ennen kun oppi liikkumaan ei viihtyny hetkeäkään yksin ilman viihdytystä jne. Mut toisaalta olen miettiny et ei ainakaa paljoo vaikeempaa voi olla seuraavan lapsen kanssa, ja sit olis tuo poika isoveljenä viihdyttämässä jos toinen lapsi tulee.

Mut siis ei pitäs etukäteen miettii ja huolehtii kun ei koskaan tiiä miten käy ja tuleeko niitä lapsia ikinä lisää vaikka yrittäiskii.
 
Nostan kyllä hattua teille, jotka olette koliikin ja pahojen allergioiden kanssa painineet! Meilläkään ei ensimmäiseen puoleen vuoteen juuri nukuttu, mutta sitten kun tissi ei enää kelvannut ja imetys lopetettiin ja kiinteiden ruokien määrää kasvatettiin, niin elämä helpottui merkittävästi. Nykyisinkin vielä heräilee pari kertaa yössä, mutta ne on useimmiten nopealla tuttisuuhun-paipai-meiningillä ohimeneviä.

Ja eihän näitä tosiaan pitäisi etukäteen miettiä, mutta minkäs sitä itselleen voi. Sama kun ei pitäisi liikaa miettiä sitä plussan ilmestymistä tikkuun. Helpommin sanottu kuin tehty :p
 
Torakka; toivottavasti pian hormonit tasantuu ja kierto alkaa imetyksen jäljiltä. Meidän piti nyt lämpeästi vierottaa rinnasta, mutta tyttöhän (11,5kk) siitä innostuikin, että useammin on maitoa saatava eli alkoi sitä "pyytämään" eli pyrkimään rinnalle. Ei onneksi kiire ole, kun oma hormonitasapaino on löytänyt paikkansa ja kuukautisista on saanut kärsiä säännöllisesti jo keväästä.

Icequeen, kyllähän näistä esikoisista ainakin sitten seuraa/viihdykettä on vauvalle. Ja voi jopa olla apujakin, kun voi tuoda vaippaa yms ettei itse tartte pomppia, jos jotain pientä on unohtunut.

Pikkuminski, harmi, että teillä on jo noin pitkään yritetty toista. Vaikka yksi lapsi jo olisikin, niin ei sitä koskaan voi olla varma, että toinenkin tulisi tuosta vaan.

Syksyinen, kannattaa kokeilla ei-niin-kuumeista-kiertoa. Toivottavasti se meillä tälläkin kertaa toimisi. Ja en edes ole tietoisesti tuota kuumetta lievittänyt.
 
Torakka: Toivotaan, että kierto lähtee nopeasti käyntiin. Meillä on se tilanne, että tyttö on alkanut vähentää rinnalla oloa, mutta edelleen kuitenkin imetän viidestä kahdeksaan kertaa vuorokaudessa. Vähän taas jännittää, kuinka lyhyt luteaalivaiheesta tulee, mutta eipä se hermoilemalla pitene.

JN89; Tuo ei-niin-kuumeileva asenne kuulostaa hyvältä. Ehkä se tästä minullakin helpottaa, kun aikaa kuluu ja varsinkin, kun nyt on myös mieheltä siunaus, eikä mahdollinen plussa tule "puolivahingossa" ;).

IceQueen; Olen samaa mieltä, että etukäteen murehtiminen ei hyödytä. Jokainen lapsi on erilainen ja murehtimalla tuhlaa vain turhaan voimavarojaan. Me ollaan päästy myös varsin helpolla, vain kaksi viikkoa oli yövalvomisia mahavaivojen takia ennenkuin älysin aloittaa imetysdieetin.

PikkuMinski: Toivon erityisesti teille pikaista plussaa! Harmi, että kakkonen on antanut odottaa itseään jo noin pitkään.

Avvi: Mä ymmärrän sua! Monta monituista kertaa on tullut olo, että entä jos sittenkin, vaikka ei olisi mitenkään edes mahdollista. Sitten kun on vielä ystävämme Google ja keskustelupalstat, niin huhhei :D. Käy ihmeessä gynellä jos siltä tuntuu, saat ainakin mielenrauhan.

Yleisesti vielä tsemppiä piinailijoille ja plussatuulia kaikille!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top