Täällä samat ajatukset "epäonnistumisesta" la:n mentyä. Sen lisäksi, että odotetaan syntymäuutisia kysellään eikö ole edes oireita. Ihan kuin sekään mitää ennustais; kun itse olen jo toivoa antavasti oireillu 35. rv:lta lähtien. Itse olen syntynyt ilmeisesti ihan virallisestikin yliaikaisena. Monen päivän käynnistelyistä huolimatta hätäsektiona sydänäänten laskettua. Ja syy miksi en päässyt syntymään oli ilmeisesti napanuora kaulan ympärillä istukan päästä ja se ei joustanut ja antanut mun edetä synnytyskanavaan (olin oireillu kk:n verran ja äitini oli mun sydänäänteen heittelyiden takia päiviä sairaalassa tarkkailussa). Tämä tarina ei ole tarkoitettu pelotteluksi. Itse vaan yritän myös ajatella, että jos onkin jokin vikana niin onpahan sitten käynnistettynä tarkemmassa seurannassa ja ennen käynnistystä saa myös ultrauksen (80-luvulla kuva melko epätarkka). Vaikka en yhtään panis pahakseni, jos synnytys lähtis spontaanisti käyntiin... Yritän siis uskoa, että luonto tietää mikä on vauvan parhaaksi.
Lisään vielä, että esikoiseni syntyi napanuora kaulan ympärillä, eikä hällä ollut hätää missään vaiheessa syntymää.
Lisään vielä, että esikoiseni syntyi napanuora kaulan ympärillä, eikä hällä ollut hätää missään vaiheessa syntymää.