The Lokakuu

Kyllä voi Hepsuli! Mun siskolla meni nilkka koko ajan "pois paikaltaan" loppuraskaudessa, kun oli nivelet niin löysänä. Mulla on ranne kipeytynyt nyt synnytyksen jälkeen..
 
Mies lähti iltapäiväksi töihin ja täällä harjoitellaan eloa kahden vaippapöksyn kanssa. Vauva vasta viikon vanha eikä mitään selkeää rytmiä ole.
 
Mulla on ollu ranteitten ja kyynärpäitten välissä molemmissa käsissä joku lihas/jänne tiukalla synnytyksen jälkeen. Kummallista.

Ja meidän iso pienipoika lähti tänään ekaa kertaa yökyliin mummolaan ja ukkilaan:woot: tulee vasta lauantaina takaisino_O hiukan ollaan isännän kans ihmeissään.
 
Koska te olisitte valmiita antamaan vauvan hoitoon? Mulla tekee jo tiukkaa että joku tulis vaunuttelemaan vauvaa ja mä nukkuisin sen ajan. Joulukuussa mies haluaisi mut ainakin 5tuntia eroon pojasta. Ajatus on ihan kauhea. Kyllä jossain vaiheessa aion ottaa hajurakoa mutta onko 3 kk:n ikäinen liian pieni?
 
Meillä esikoinen ekan kerran ilman molempia vanhempiaan muistaakseni 7-8kk:n ikäisenä. Mummo pari tuntia meillä kotona hoitamassa mun kasvohoidon ajan silloin (mies töissä). Ensinmäiset 6kk olin kyllä vauvassa kiinni täysin (osittain oma valinta); 3kk:n iässä oli isi kaksistaan vauvan kanssa koko illan, mun käydessä pyörähtämässä läheisen ystävän valmistujaisissa. Täysimetin ja tuttipullosta maidon maistuminen oli tuurista kiinni...
 
Esikoinen oli alle kakskuisena illan kummitätinsä kanssa kun mentiin isännän kanssa juhlistamaan naimisiinmenoa. Ja sitä ennen jo muistaakseni oli mummo joitain öitä vauvaa hoitamassa meillä, minun nukkuessa toisessa huoneessa (isäntä työreissussa). Aika nopsaan tottui yöhoitoon mummon luonakin että saatiin silloin tällöin kokonainen yö nukuttua, muiden luona esikoinen ei kyllä vieläkään ole ollut öitä.
 
Toi vauvan hoitoon antaminen on taas yksi sellanen ihmeellinen syyllistämisasia teki asian kanssa niin tai näin. Jos annat vauvan pienenä hoitoon, sitä kauhistellaan. Jos et taas anna, pidetään sinua ylihuolehtivaisena ja muihin luottamattomana. Tärkeintä on, että äitinä koet asian hyvänä; ei siitä vapaa-illasta hyödy, jos koko ajan on huolissaan ja potee syyllisyyttä.
 
No jos täysimettäisin niin ei olis varmaan mitään mahdollisuuksia. Kauhistuttaa myös ajatella omia rintojaan..kun maito nousee. Meenkö johonkin vessaan helpottamaan oloani?
 
^ Melkein kannattaa varautua siihen. Toisaalta voi rinnat ollu jo niin tottuneet ja imetysrytmi sellanen sitten, että menee se 5h ongelmitta. Toki voi sitten kotiin päästyä olla tarve helpottaa painetta rinnoista.
 
Meidän neljäviikkoinen on ollut jo useasti "hoidossa", eli isovanhemmat ovat tulleet meille ja hoitaneet täällä sillä aikaa, kun itse lähden lenkille, kauppaan tms. Omasta mielestäni on vain tervettä antaa muillekin hoitoon, kun tietää vauvan olevan luotettavissa ja rakastavissa käsissä. Toki tämä on vain mun henk koht mielipide, kaikki äidit tekee niinku parhaaksi näkee :) Itse tulisin kyllä hulluksi, jos olisin kiinni vauvassa kuukausitolkulla. Meillä tietty asiaa helpottaa se, että vauva on ns. helppo (vielä) ja se, että meillä on maailman parhaimmat lastenvahdit. Täysimetän, mutta vauva syö hyvin myös pullosta. Yöhoitoon menemisessä saattaa kestää vielä tovi.
 
Meillä esikoinen oli mummin kanssa vaunukävelyllä viikottain jostain 3 kk vanhasta, sen aikaa kun mä kävin jumpassa. Eka yöhoito oli 1 v 2 kk ikäsenä. Ehdittiin kuitenkin miehen kanssa mennä ja harrastaa vuorotellen. Ja yhdessä niin että vauva kulki mukana terassilla, ravintolassa, laivalla, hotellissa jne. Jos olin pidempään poissa vauvan luota, otin pienen käsipumpun mukaan ni pysty vähän helpottaa oloa.

Ei muuten tullut esikoiselle koskaan vierastamista. Voi liittyä luonteeseen, tai sitten auttoi toi, ettei ollut pelkästään äidissä kiinni.
 
Esikoisen kanssa olin tosi herkkä hoitoon antamisessa..hän oli tosi itkuinen vauva ja pelkäsin tuntikausien huutoa. Nyt tokan kanssa tuntuu, että voisin heti jättää hoitoon, mutta tietty pulloruokinta antaa asiaan ihan toisenlaisen fiiliksen. Esikoinenkin opetettiin kyllä juomaan pullosta, mutta muiden kuin puolison hoitoon en mielellään jättänyt ekaan puoleen vuoteen. Vieläkin 1v10kk pojan kanssa mietin tarkkaan, ettei hoitoja tulisi liikaa, mutta tulisi kuitenkin sopivasti. Sanoin ennen synnytystä, että jännitän enemmän mummin pitkää hoitokeikkaa kuin synnytystä. :D Onneksi vetäsin synnytyksen puoleentoista tuntiin ja kotiin alle 2vrk:ssa, haha. Pieniä hoitokeikkoja tuli esikoisellekin ihan vauvana esim. jälkitarkastuksen ajan minun äitini kärräili poikaa vaunuissa ja kun pystyin aloittamaan urheilun, niin yhteisen treenin ajan puolisoni äiti ulkoili vauvan kanssa vaunuilla. Mummit onkin ollut ihan korvaamattomia pikkuhoitoihin. Saa nyt nähdä, milloin tätä vauvaa voisi yhdessä isoveljensä kanssa jättää jonnekin hoitoon. Se kun vaatii jo enemmän hoitajalta!
 
Mun muksuni syntyy ilmeisesti tänä lauantaina ja jo kuukauden päästä lähden pariksi päiväksi serkkutytsyjen kanssa shoppaamaan tallinnaan. Kyseessä on jokavuotinen traditio josta en aio luopua. Mies saa sen aikaa olla jälkikasvun kanssa kotona. Aion myös joka pirun maanantai olla poissa kuoroharjoitusten ajan eli... Öö... Kuudesta yhdeksään ja niiin joulukuun puolessa välissä on sitten pikkujoulut kuoron joulukonsertin jälkeen joiden ajaksi laps saa sitten mennä isovanhemmille. Jätän huoletta vauvan muiden hoiviin sillä luotan toisten ihmisten hoivakykyihin paljon enemmän kuin omiini. Tietysti aion lastani imettää ja säilöä ylimääräiset maidot pakkaseen niitä hetkiä varten kun en itse ole kotona jne. Näin olen siis suunnitellut. Pian nähdään kuinka pahasti perseelleen kaikki menee. :)
 
Kunhan pumppaus onnistuu ja vauva suostuu pullosta syömään. Siinä lähinnä estävät tekijät, jos ei äidin oma fiilis estä lasta jättämästä hoitoon.
 
Huoh.. Mikä mulla on. Jotenkin joka ilta masentaa kun tietää, että yö tulossa.. Pelkään kuollakseni et vauvalle tapahtuu jtn esim. Lakkaa vaan hengittämästä. En oo menetyksiä kokenut eikä lähipiirissäkään mitään tälläsiä.. En tiedä mistä moinen pelko tulee.. Itkettää kun edes ajattelee. Mitenköhän tän ajatuksen sais pois mielestä? Päivisin oon ihan pirteä ja onnellinen, iltasin vasta iskee kyseinen.

Help!
 
Kuten sanoin, pian nähdään kuinka perseelleen suunnitelmat menee :)

Lisamarie, ei millään tavalla epänormaalia ja pahat ajatukset ei mene mihinkään kuin ajan kanssa vain. Mä olen vatvonu samoja ajatuksia koko raskausajan ja samat pelot on odottamassa takaraivossa. Et voi mitään sille, että olet pessimisti ja pelkäät koko ajan ilon muuttuvan suruksi. Siihen ei tarvita aiempia kokemuksia tai lähipiirin kauhutarinoita vaan pelkästään se että itse tiedostat kaiken mitä voi tapahtua. Ja niiden kivojen ja positiivisten asioiden ajattelu ei sitten auta tippaakaan :)
 
Niin no itse en enää heru sille pumpulle. Käsin saan paljon paremmin lypsettyä, mutta en ehdi missään välissä lypsämään kunnolla kun vauva syö niin tiheästi..edelleen. Syötön jälkeen saan irti 10ml. Jotenkin sitten kauhistuttaa että vauva söisi pari kertaa korviketta sinä aikana kun olen poissa (eri asia täys korvikkeella elävät). No ehkä just ja just menis se viisi tuntia. Mummille veisin hoitoon..ehkä siksi jännittääkin kun oon nähnyt miten piteli poikaa eikä ollenkaan nähnyt merkkejä kun poika antoi..eli ei viihtynyt kys. asennossa ja vaikka sanoin että kannattaa vaihtaa asentoa ei kuunnellut kuin vasta toisella huomautuksella.
No toki on siitä aikaa kun viimeksi on pieniä hoitanut ettei heti voi olla muistissa..jotenkin vaan niin huvittavaa että noilla taidoilla yrittää meitä ohjeistaa :wink :) Niin ja nyt kun otin tutin käyttöön niin on varmaan senkin takia haluamassa poikaa hoitoon.
 
Kiitos sikakissa.. Ns helpottaa tietää etten ole ainoa joka näin ajattelee.. Luulin jo olevani ihan hullu. :/
 
Samanlaisia pelkoja täällä tai vielä ne pelot liittyy kohtukuolemaan ja siihen mitä synnytyksessä voi tapahtua. Ja tiedän, että siitä siirtyy sitten taas kätkyt kuolemaan yms. Ei ehkä pitäisi liikaa näitä vatvoa, mutta jollekinhan nämäkin tapahtuu vaikka olisi kuinka pieni riski. Nyt herään öisinkin tarkistamaan vähän väliä liikkuuko vauva vatsassa. Hällä taitaa olla liian hyvä olla vahtassa kun ei minkään näkösiä merkkejä anna siitä et olis tänne vielä tulossa.. noh ehkä sit viim marraskuun puolessa välissä... En vaa tiiä kuinka oma pää jaksaa sinne? Pakko se on vaan jaksaa :/ rv 40+3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top