Nyt minä aion valittaa oikein kunnolla.
Ensimmäinen yö oli aika hilpee täällä kotona. Ja täytyy sanoo että iltakin oli aika kummallinen. Olin varannut pakastimeen ruoka-annoksia ja leipomuksia ja vaikka mitä, että saa syötyä vähällä vaivalla kotiin tultua. Mä olin poissa kotoa runsaat kolme vuorokautta ja tänä aikana isäntä oli syöny pakkasen tyhjäksi. Yksi pussi pullaa sinne oli jäänyt, ja tämän mies oli ottanu sulamaan siltä varalta että vanhukset tahtoo kaffetta tullessaan. Kissojen vessaloota oli siivoomatta, tai siis, mitään ei oltu kerätty mutta uutta hiekkaa kaadettu päälle ettei haise. Tiskikoneen se oli täyttäny muttei pistäny päälle, joten kun avasin luukun niin kosteassa ja läpimässä muhineet pannut ja kattilat oli aika karmivan hajuinen kokemus. Pyykkikorikin oli jäänyt lähteissä täyteen ja uutta likapyykkiä oli kertyny hienosti pitkin lattiaa. Apteekissa mies oli käyny hakemassa mun napapiikit, mutta särkyläkkeet se oli jättäny ostamatta kun "siellä lääkekaapissahan on koko paketti vahvaa buranaa". Kaupassa se ei ollut käynyt kun "onhan tässä koko lauantai aikaa". Kokonainen paketti buranaa tarkoittaa kolmea viimeistä tablettia pakkauksen pohjalla ja koko lauantai olisi tarkoittanut sitä aikaa mikä kuluu kun kävelee abcille ja takaisin kun kaupat onkin ihan yllättäen kiinni ja autoa ei saa lainaksi.
Otin särkylääkettä ja aloin siivota, kun MIES OTTI POJAN SYLIIN JA SANOI MENEVÄNSÄ PÄIVÄUNILLE KUN EI OLE MONEEN PÄIVÄÄN SAANUT UNTA! Yöllä mulla oli tietenkin vaikeuksia nousta ottamaan jälkikasvua syliin ja syöttämään ja kun MIES VAAN KUORSAS JA KUORSAS EIKÄ HUOMANNU YHTÄÄN MITÄÄN niin aloin jo hieman turhautua. Neljän aikaan aamulla yrittäessäni nousta, minun on herätettävä se kuorsaava mölliäinen hakemaan kipulääkettä, ja palatessaan kärttyisenä lääkekaapilta, SE KEHTAA SANOA ETTÄ MUN OLIS PITÄNY JÄÄDÄ SAIRAALAAN KUN VAIKUTTAA OLEVAN NIIN VAIKEETA TOI OLEMINEN. Ja kun minä seittemän aikaan aamulla lopetin imettämisen miljoonannen kerran ja menin keittämään kahvia, tajusin että napapiikki pitäisi pistää. Minun, joka en oikein kykene mittaamaan itseltäni sokereitakaan kun meinaan mennä neulaa karkuun. Herätin ukon sitten taas, tyrkkäsin sille kaffen kouraan ja sanoin että pistä muhun piikki. Mies valitti ja venkoili aikansa ja laittoi piikin, MINKÄ JÄLKEEN SE MENI TAKAISIN PEITON ALLE KUORSAAMAAN!
Mä olen nukkunut pitkät yöunet viimeksi maanantain ja tiistain välisenä yönä, sillä supistukset alkoi tiistai-iltana ja siitä lähtien olen nukkunut 20-60min pätkiä erittäin vaihtelevin väliajoin. Viime yönä olen mahdollisesti nukkunut muutaman tunnin ja voisin edelleen olla jonkin aikaa hereillä. Makuuhuoneesta kuuluu kuorsausta. Mun pitäis kerätä pyykit ja lähteä pesutuvalle mutta taidan jättää väliin. Mies on mun poissaollessani jättäny hikisiä vaatteitaan lattialle, ja koska kattien vessa on ollu putsaamatta, niin fiksut viiksekkäät on käyny kusemassa likapyykille. Kun pyykkikoppa on ollu täynnä niin tää järjenjättiläinen on varastoinu kusiset vaatteet vaatekaappinsa alahyllylle. Arvatkaa haiskahtaako koko kaappi aika karmeelle.
Jälkikasvu vetää hirsiä ukon kainalossa makuuhuoneessa. Toinen ynisee ja tuhisee ja toinen mörisee kuin antiikkizetori. Mä aion nyt pistää kuulokkeet korviin ja heittäytyä pitkäkseni olkkarin soffalle ja katsoa jos onnistuisin ottamaan vuorokauden mittaiset nokoset. Tai edes parituntiset. Unitunnit kotiinpaluusta lähtien, isäntä melkein 12, pikkuisäntä öbaut 18, minä 4...
On se mahtavaa kun on tommosia naapureita jotka tulee piristää tän möhömahan tylsiä päiviä 
